Syö pääsi. [Kojja och Micah]

[Tika]

[[Awww <3]]

Tinttu hiukan säikähti kun toinen sanoi, ettei jaksaisi enää elää.
"Heei... Älä nyt, ei kaikki voi noin pahasti olla?" sanoi narttu, mutta vilkaisukin toisen silmiin riitti kertomaan, että kyllä voi.
"Kerro minulle", pyysi susikoira varovasti ja laski päätään hiukan alemmas. Teini veti korvansa niskaan huolestuneen näköisenä. Toivottavasti Micah ei kuitenkaan menisi mitään itselleen tekemään, kun kerran noin ajattelikin. Oranssi hiukan vierasti näitä uusia tunteita, koska se ei ollut varmaan koskaan ennen halunnut auttaa toista niinkuin nyt. Mistäköhän tämä uusi tunnekin oli tullut? Sitä sai miettiä. Ehkä se oli herännyt silloin, kun Hiro oli löylyttänyt tätä. Se oli saanut tämän ajattelemaan elämäänsä vähän tarkemmin.

[koji]

Micah piti katsettaan maassa. Olivat ne aika pahasti. Kaikki oli mennyt pieleen sen Ranwin takia.
Uros uskalsi viimein nostaa katseensa takaisin Tinttuun, ilme ei ollut paljoa muuttunut surullisesta. "Minulla ei ole ketään... Kaikki ovat kääntäneet selkänsä minulle." hän sanoi hiljaa, hieman värisevällä äänellä. Nyt toinen piti häntä kuitenkin jonain säälitävänä hyypiönä. Mutta enään ei jakseta pitää kaikkea sitä tuskaa sisällä...
"Ja sydämmenikin särjettiin ihan äskettäin..." hän jatkoi. Kun sydän särkyy, sitä ei niin vain korjata. Korjautuminen vie paljon aikaa, jos edes koskaan korjautuu kunnolla. Micah ei tiennyt, voisiko rakastaa ketään enään.

[Tika]

Tinttu oli surullinen, koska toinenkin oli. Kurjalta tosiaan kuulosti, jos toinen oli noin kamalan yksinäinen. Että oli saanut kokea jonkun tunteiden myrskynkin vasta, kun kerran sen sydän oli särjetty. Voi raukkaa. Varmasti oli kamalaa kun niin tapahtui, vaikka Tinttu ei ollut onnekseen koskaan kokenut mitään sellaista. Nyt neiti ei vain tiennyt, miten lohduttaisi toista. Mitä toiselle voisi sanoa tälläisessa tilanteessa? Susikoira ei tiennyt.
"Minä... Olen pahoillani", sönkötti narttu kun ei muutakaan keksinyt. Surullinen tämä kuitenkin oli toisen puolesta, omat koettelemukset eivät tuntuneet enään lainkaan suurilta kun kuuli toisen jutuista. Ja eiköhän henkiset ongelmat olleet paljon pahempia kuin fyysiset vammat? Tämä ainakin uskoi niin.

[koji]

"Hän esitti välittävänsä minusta... Mutta sitten lopulta väitti, ettei välitä yhtään minusta. Ettei voisi edes unissaan rakastaa minua..." Micah sanoi ja sulki silmänsä, pää vaipui alas. Kaikki kaatui niskaan. Miksi, miksi oli pitänyt tapahtua näin? Kohta kuitenkin olisi kaksi häntää, ja kukaan ei piittaisi. Antaisi vain mädääntyä vain yksin jossakin, ja syljettäisi vielä päälle. Ja muutenkin halveksuttaisi ja muuta. Sellaista elämää ei Micah kestäisi, nytkin oli jo tarpeeksi vaikeaa.
'En halua olla enään yksin, en kestä sitä...'

[Tika]

Tinttu katseli toista ja kuunteli tarkkaavaisena. Surullista, toisen luottamus oli selvästi petetty. Mahtoi olla kamalaa. Voisikohan tuo enää koskaan luottaa kehenkään? Ainakin narttu toivoi niin, koska se oli lähes huomaamattaan alkanut pikkuisen pitääkin tuosta. Ehkä Micah olisi kiva kaveri ainakin, kunhan piristyisi? Ensin toinen pitäisi vain auttaa ylös murheen mustasta ahjosta.
"Se oli julmaa", sanoi tämä hiljaa ja lohduttavasti, ja empi sitten hetken.
"Mutta tiedäthän... Eivät kaikki ole samanlaisia", totesi minchia ja kallisti päätään varovasti. Mitäköhän toinen siihen sanoisi?

[koji]

Micah nyökkäsi varovasti.
"Mutta monet ovat... En ole saanut täällä ketään oikeaa ystävää." hän sanoi. Uros haluaisi tietää, miksi kaikki halveksuvat häntä. Miksi kukaan ei välitä. Oltiinko jotenkin outoaja vai mitä? Välittikö toinen edes oikeasti hänestä, ei sitä tiennyt esittikö vai ei.
Varmaan hypättäisi järveen, jos tultaisi uudestaan petetyksi ja pahasti.

[Tika]

Hmm. Ei Tinttu nyt kyllä menisi noinkaan sanomaan, että monet olivat, mutta mitä tämä toisaalta tiesi elämästä? Ei paljon mitään, kun oli vain elänyt onnellisessa kuplassaan joka oli vastikään puhjennut kuin saippuakupla. Posahtaen vieläpä. Nyt saisi siis itse ensin tutustua elämään ennen kuin menisi väittämään vastaan.
"Jaa, niinkai sitten", sanoi neiti ja käänsi katseensa veteen, miettien. Oliko tosiaan niin, että oli paljonkin otuksia, jotka pettivät toisten luottamuksen tuosta noin vain. Sitä oli vaikea uskoa, mutta niin saattoi ihan hyvin olla.
"Harmi, jos sinulle ei ole ystäviä. Ei ole minullakaan", sanoi susikoira alakuloisesti. Sillä oli vähän samoja ongelmia kuin Micahillakin, neiti huomasi yllätyksekseen.

[koji]

Toivottavasti Tinttu ei ottanut loukkauksena sitä, että Micah oli sanonut, että yleensä kaikki. Ei hän halunnut Tinttua loukata, ei tietenkään. Ei nyt mahdollisesti tulevaa ystävää haluta loukata... Kappas, ei toisellakaan ystäviä ollut. Micah ei uskoisi sitä, kun Tinttu vaikutti hänestä hyvin mukavalta tyypiltä, eikä miltään tyhmältä itsekkäältä tyypiltä. Mutta ei sitä koskaan tiennyt.
"Haluaisitko ehkä..." Micah aloitti.
"Haluaisitko olla minun ystäväni?" uros kysyi ja siirsi katseensa Tinttuun.

[Tika]

Tinttu vilkaisee toista pikaisesti. Mitä lie nytkin mietti. Varmasti edelleen sitä, että monet pettivät luottamuksen helposti. Kamalaa toisen kannalta. Tinttu oli onnekas, kun ei ollut kokenut moista. Toisen aloittaessa kysymyksen nosti tämä kunnolla katseensa toiseen ja kallisti hiukan uteliaasti päätään. Lopulta toinen saikin kysymyksensä loppuun. Se yllätti tämän. Se ei ollut osannut arvata, että toinen haluaisi olla juuri tämän ystävä. Hetken narttu mietti. Halusiko tämä olla Micahin ystävä? Yhtäkkiä tämä tajusi, että kyllä vain, halusi. Koska tuossa oli nyt se ystävä, johon voisi luottaa, joka kuuntelisi ja jota voisi kuunnella.
"Hmm... Kyllä minä itseasiassa haluaisin", sanoi neiti ja hymyili hiukan.

[koji]

Micah hymyili pienesti. "Kiitos..." hän sanoi hiljaa. Olisi ihanaa jos saisi Tintusta ystävän, ettei tarvitse olla yksin. Vitut siitä, että toinen on erilaumasta. Hällä väliä. Kunhan se ei toista haittaisi. Hänen olonsa oli muutenkin helpottunut, kun sai purkaa sydäntään jollekkin. Tuntui kevyemmältä, kun ei tarvinnut kantaa huoliaan yksin. Nyt osa oli purettu pois, mutta kyllä ne vielä vainoaisivat.
"Eihän sinua haittaa, että olemme eri laumoista?" siniraitainen kysyi.

[Tika]

Tinttu hymyili toiselle tuon kiittäessä.
"Kiitos itsellesi", sanoi susikoira ja vähän reippaammin ja nartun häntäkin jo hieman liikahti. Olisi tosiaan aivan ihanaa olla toisen kaveri, teini oli ihan onnessaan.
"Ei toki", sanoi tämä ja hymyili taas. Eihän tätä haitannut, koska se oli tottunut erilaumalaisten suhteisiin. Olivathan Vilkku ja Tuskakin eri laumasta, mutta olivat silti yhdessä. Eli mitä pahaa ystävyydessä erilaumalaisen kanssa voisi olla?

[koji]

Micah oli jo hieman piristyneempi. Toista ei edes haitannut, että he olivat erilaumoista. Ihanaa.
"Hyvä, ettei haittaa." uros sanoi.
"En edes tiedä, miksi ei saisi ystävystyä erilaumalaisen kanssa." Micah sanoi ja nousi seisomaan. Hän kumartui juomaan vettä järvestä, kurkkua kuivasi kamalasti. Juotuaan hetken uros nosti päänsä ja katsoi Tintuun. "Kiitos." hän sanoi.

[Tika]

Tinttu tyytyi vain nyökkäämään. Oli jotenkin kummasti heti parempi olo, kun tiesi että omisti ystävän. Mistä lie sekin tunne johtui. Ehkä se oli jotain psyykkistä, että tiesi ettei olisi yksin. Tai jotain sellaista. Mutta susikoira oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että Micah oli sen ystävä nyt. Ja toivottavasti vielä pitkään tulevaisuudessakin.
"En itseasiassa minäkään. Joku ihme pakkomielle varmaan", sanoi neiti jo reippaasti ja heilautti häntäänsä. Miksi kummassa tosiaan? Tai siis, mikä järki siinä oli. Ei vaikuttanut ainakaan kovin viisaalta tuollainen sääntö, tai pikemminkin käsky.

[koji]

Micah ei piitannut siitä hemmetin säännöstä. Hiiteen vain ne... Mutta ranweihin hän suhtautui kielteisesti. Kiitos vain sen yhden... Nyt hän vihasi kaikkia ranweja, vaikka yhden vain on tavannut. Nyt sentään oli ystävä, johon voisi aina luottaa. Ja hakea turvaa, puhua ja kuunnella.
"Kai ne johtuvat jostain kaukaisista riidoista ja muista. En kyllä tiedä mistä." siniraitinen sanoi.
"Mutta eipä siitä tarvitse varmaan paljoa piitata." uros jatkoi vähän ajan päästä.

[Tika]

[[Eäh, ei inspannut, eli sorppa kesto x]]]

Tinttu mietti asiaa hetken. Ehkä tosiaan.
"Niin se varmaan on", sanoi neiti, mutta ei paljoa enää jaksanut välittää asiasta. Teini silmäili hyytävän näköistä vettä. Se oli kylmää, sen pystyi jo ihan näkemäänkin. Mutta silti tämä halusi uimaan. Silloin saattaisi tosin saada nuhan, mikä taas ei olisi yhtään kiva juttu. Mutta kerrankos sitä vain elettiin, eikös?
"Taidan mennä uimaan. Tuletko?" kysyi susikoira eikä jäänyt odottamaan vastausta, vaan asteli varovasti kylmään veteen. Veden kylmyys tuntui kuin sähköiskuna kehon läpi, mutta Tinttu oli päättänyt uida ja silloin se uisi. Niinpä tämä jatkoi sitkeästi eteenpäin syvenevässä vedessä.