I'ts rainy day~

[fang]

#Only Lara and Lindo#

Sataa sataa ropisee, pili pili pom.
Noita sanoja päässään hyräilevä pojankloppi juoksi kieli pitkällä metsässä. Tuuheat lehtipuut vaihtuivat kuolleiksi rungoiksi, ja siitä uros tiesi olevansa jo donian alueella. Jossain pitäisi olla se, mitä hän etsi ja... Aah, siellähän se olikin. Luolasto. Juuri sellaisena kuin teini sen muisti. Onni pysähtyi luolan suureen varjoon, tasasi hegityksensä, nielaisi ja astui luolaan. Vesitippojen kaiku loi paikkaan jotenkin suuren tunnelman, ja uros kuuli päässään tyypillisen tälläisen kohtauksen henkevää musiikkia. Oranssi nielaisi ja asteli pidemmälle luolaan. Tunnelma oli jotenkin taianomainen ja susikoira piti siitä. Hengitys höyrysi aivan vähän, kirpeä syys ilma ja kosteus tekivät sen. Askeleet kaikuivat koko luolassa kun Onni kävi luolan takaseinällä, ja asteli sitten takaisin suuaukolle katsomaan sadetta. Sitten minchia lysähti maahan mahalleen, ja vilkuili taivasta.

[Lara]

#Jeh ~#

Lindo -se kaksihäntäinen hienosteleva teini-ikäinen- asteli metsässä ja sihahti hampaittensa välistä kirouksia ja kirosanoja. Miten se nyt tänne oli joutunut? Sitähän tuo mietti. Varoen se asteli luolastolle päin perse heiluen kuin mikäkin. Nokka pystyssä kunnes se haistoi luolastolta päin jotain. Tämä lähti hengitys höyryten kohti hajua joka tuli luolastolta pin voimistuen ja voimistuen. Erotettu kiljahti säikähtäen ja hypäten taakse päin kun orava yhtäkkiä vilisti ohitse.
'Perhanan tihulaiset'
Lindo ajatteli häveten ja toivoen ettei kukaan nähnyt. Lopun matkaa tämä ravasi luolastolle ja saapui hajun johtamana suoraan tuon uroksen eteen ja katsoi tuota alakattiin uroksen maatessa. Ja tietenkin jo ensinäkemältä piti Lindo tuota ilmiselvää Minchiaa ihan urpona koska tuo näytti oudolta nartun silmään.
"Siirry"
Susikoira sanoi komentavasti ja varsin töykeästi. Kaiken lisäksi erotettu oli isokin ja roteva joten uskoi toisen siirtyvän pelokkaana ja kunnioittavana niin kuin kaikkien kuuluisi tehdä Lindon mielestä.

[fang]

Onni, itsekkin roteva, ei ollut tottunut moiseen komenteluun. Melko hämillään isokokoinen susikoira katsoi narttua.
"Anteeks vaan, mut enks mä ollu tääl niiku... Ekana," minchia sanoi. Toinen vaikutti melko epämukavalta, mutta väliäkös sillä. Toisella oli nätit silmät. Siinä olikin ne hyvät puolet, toistaiseksi.
"Eiköhän tästä luolasta riitä molemmille," Onni sanoi hämillään ja nousi maasta. "Mä olen Onni," minchia sitten esittäytyi.

[Lara]

"Ihan sama olitko ekana! Kuhan nyt siirryt että mä pääsen sinne luolaan tästä myrskystä, mä palellun toope!"
Narttu ärähti ja päätti vaikka talloa toisen että pääsisi sisään. Mutta sitten uros nousi.
'Jumankeuta, se on iso, ja komea'
Susi koira lumoutui ja sydän tykytti varmaan kuutta sataa. Sitten tuo asteli nopeasti sisään nokka pystyssä ja kuin ei huomaisikaan urosta, kovistelu piti aloittaa. Kuitenkin tuo vilkuili välillä Onniksi esittäytynyttä nuorukaista. Luolan sisässä tuo asettui vasta hetken kuluttua istumaan ja nousi nopeasti ylös.
"Hyi miten kylmää!"
Susikoira valitti.
"Lämmitätkö sen minulle?"
Lindo kysyi kiltisti ja lempeästi räpsytellen pyytävästi silmiään, osasi narttu tämänkin tempun.

[fang]

Onni seurasi katseellaan toisen tekemisiä, ja naurahti hyväntahtoisesti, kun toinen alkoi valittaa.
"Voi jumalauta teitä tyttöjä," poika totesi hymyillen ja pyöritti vähän päätään.
"Okei okei, mä lämmitän sen," minchia sanoi ja loikkasi Lindon viereen, ja läsähti istumaan. Täytyi myöntää, kallio oli kylmä. Mutta kyllä se siitä lämpeni, jonkin verran ainakin. Oranssi nousi ylös ja nyökkäsi toista istumaan.

[Lara]

Narttu katsoi kiinnostuneesti urosta.
'Sitten kun mä oon maailman valtias niin mä teen tosta mun palvelijan'
Susikoira ajatteli tyytyväisenä ja istui sitten lämmitettyyn kohtaa. Aah, se oli ihanan lämmin.
"Onniko se oli? No jaa, sä voisit hakee mulle ruokaa"
Lindo komensi ja testasi samalla mihin kaikkeen tuo ryhtyisi. Omaa nimeänsä hän ei vielä kertoisi. Vasta kun olisi sen aika.
"Ja sen jälkeen sä voisit tuua mulle jotain lämmikettä"
Narttu jatkoi mitä kaikkea Onnin pitäisi tuoda. Voi miten onni jaksaa, tai kuinka kauan se jaksaa.

[fang]

Tossun allako tässä oltiin, perkele. No, Onnia ei huvittanut ärsyttää toista, saati sitten tapella tuntemattoman tytön kanssa. Susikoira vilkaisi kuitenkin korvat luimussa sadetta. Vastaan se ei sanonut, tai hän kuulostaisi ihan tossukalta.
"Okei teidän majesteettinne," minchia tokaisi ja loikkasi suoraan lätäkköön. Orannsi meni jonkin matkan päähän saalistamaan. Kun tämä palasi ruuan kanssa, tämä pudotti hämillään ruuan toisen eteen.
"Lämmikettä? Mitä perkeleen lämmikettä mä sulle keksin?" Onni kysyi hiukan epäluuloisena.

[Lara]

Narttu nappasi märän saaliin ja alkoi mutustaa sitä tyytyväisenä. Tuo uroshan oli varsin mukava jo peräti. Ei urputtanut vastaan. Susi alkoi jo tykätä tuosta. Kunnollinen joka totteli, hienoa.
"Kiitos onni, en tarvitse varmaan enää kuin jonkun juttelu seuran"
Lindo sanoi, ehkä hieman jo kiittävästi ja mukavan kuuloisena, hienostelevaa ääntä siitä kuului hieman läpi.
"No tuotaa..."
Narttu aloitti mutustaen ruokaansa.
"...Mistä olet kotoisin? Oletko asunut aina tällä saarella vai?"
Erotettu aloitti.

[fang]

"Mä oon asunu koko ikäni täällä," susikoira sanoi ja haukotteli hieman.
"Entä sä?" Onni kysyi. Hän ei halunnut vaikuttaa pekkaa pahemmalta, eikä muutenkaan luoda riitaista ilmapiiriä, kun toinenkin alkoi jo rentoutua. Oranssi ravisteli hieman turkkiaan, ja tutki vielä katseellaan toista. Toisella oli samanväriset silmät, kuin Onnin äidillä. Pian minchia hieman hämmästyi. Tämä huomasi vasta nyt, että toinen oli erotettu. Aivan kuin Onnin isäpuolikin.
"Olet erotettu. Ihan niiku mun isäpuoli," minchia sanoi, ei mitenkään pahantahtoisesti, vaikka se saattoi siltä vaikuttaa.

[Lara]

"Mäkin oon asunu koko ikäni"
Narttu sanoi, noissa kahdessa teinissä oli paljon samaa. Ehkä tästä kehkeytyisi vielä jotain, ja Lindo pääsisi paremmalle mallilleen. Suden poskille ilmestyi puna nopeasti. Äkkipikainen sana vain pääsi suulta nopeasti.
"Sä oot söpö"
Tämän takia siis Lindo punasteli.
"Mikä sun isäpuolen nimi on?"
Narttu yritti vaihtaa aihetta. Tuo ihastuminen tapahtui nopeasti, aivan liian nopeasti. Se ei ollut nartun tapa. Mutta kai se oli se ensi rakkaus, se ainoa oikea.

[fang]

Onni yskähti hieman. Tilanne oli piinallinen. Toinen oli kyllä ihan kivan näköinen. Mutta uros päätti pitää suunsa kiinni siltä varalta, että möläyttäisi jotain tyhmää.
"Ööh, Tuska," susikoira vastasi toisen kysymykseen.
"Se oli sellanen joku vaaleenruskee koira, jolla oli kauheesti arpia. Musta se oli hienon näköstä," poika muisteli hämärää, viimeistä muistikuvaa koirasta, jota oli pitkään luullut isäkseen.

[Lara]

"Mut mun isä on Tuska!"
Narttu huudahti iloisesti ja alkoi muistella.
"Tuska, mun isä!"
Susikoira naurahti.
"Sä siis tunnet sen?"
Lindo sanoi iloiseen sävyyn ja heilutteli molempia häntiään ja alkoi taas syödä unohtunutta ruokaansa.
"Haluuks sä?"

[fang]

Onni hämmästyi toisen reaktiota. Uros ei tiennyt, että Tuskallakin oli pentue.
'Tietääköhän äiti?' oli susikoiran ensimmäinen ajatus. Hän katsoi Lindoa, ja veti kasvoilleen iloisen hymyn.
"Aika makee sattuma," minchia sanoi iloisesti. Toisen tarjotessa ruokaa Onni puisteli laiskasti päätään.
"Nääh, ei mulla oikeestaan ole nälkä," poika totesi melko rauhallisesti, ja alkoi miettiä tätä yhteensattumaa.

[Lara]

"Joo, aika cool"
Narttu naurahti.
"Siistiä, mitäs tykkäät Tuskasta? Se siis on vaan isä puoli sulle? Ei olla sukuu?"
Susikoira kysyi.

[fang]

"Ei me olla sukuu. Se on vaa isäpuoli, vaikka pitkään mä sitä faijaks luulinki," susikoira tokaisi ja haukotteli jälleen.
"Well, mitä mä siitä muistan... Se vaikutti kivalta," Onni sanoi hieman lyhennettynä. Oikeasti Tuska oli joskus ollut tälle minchialle yksi tärkeimmistä asioista maailmassa. Nyt Tuska ei ollut käytännössä muuta kuin mutsin miesystävä.