I'ts rainy day~

[Lara]

Narttu haukotteli samoten.
"Ok, ja sun äitis on?"
Susikoira kyseli tarkkaan. Naurahdus pääsi jostain syystä tämän huulilta.

#lyhýt#

[fang]

"Mun äitin nimi on Vilkku," susikoira sanoi ja kävi makuulle. Nytkut tilanne alkoi rentoutua, tunsi uroskin olonsa paljon paremmaksi.
"Entä sun?" minchia kysyi, kun ei muutakaan puheen aihetta keksinyt.

[Lara]

"Eiks se Vilkku oo Alfa? No, mun äiti oli Panta. Ja tota, se kuol."
Narttu käsitteli aika välittämättä ulkoisesti asiaa mutta se iski suoraan sydämmeen sisällä. Susikoira haukotteli, ja venytteli pienesti.
"Tunneks tästä saaresta paljoski?"
Erotettu kysyi.

[fang]

Onni ohitti toisen alfa kysymyksen, vastaten seuraavaan.
"No jaa, oon kierrelly aika paljo. Joo, tiedän saaresta sinänsä paljon. Mut sodan jälkee oon ollut aika pihalla. En oikee tiedä, mihi luottaa ja niin etee päi," susikoira selitti. Toinen vaikutti väsyneeltä. Väsyneeltä Onniin tai väsyneeltä muuten vain. Oranssi venytteli ja asettui paremmin maahan.
"No, entä sä? Tieräks sä kuinka paljon saaresta?" minchia kysyi ja laski päänsä etutassujen päälle.

[Lara]

Narttu laski katseensa.
"Ok, en mäkään tiedä paljoo sodan jälkesist muutoksista. Paitsi oon kuullu niist Ranweist. Kuulemma hirveitä petoja. En sit tii onks kukaa niit nähny. Kuulemma ovat vielä vähäisiä, niit ei oo paljoo"
Susikoira selitti haukotellen ja laski päänsä maahan. Luomet painoivat varmaan satamiljoonaa tonnia ja niitä oli todella vaikea pitää auki.

[fang]

Onni ei itse ollut kuullot mistään Ranweista, mutta asia ei juuri poikaa kiinnostanutkaan. Tämä sivuutti Ranwit vienolla nyökkäyksellä, ja sitten tämä kierähti selälleen, ja katsoi luolan kattoa. Katto oli musta, ja se näytti kylmältä ja kovalta, kuten elämä.

[Lara]

Susikoira haukotteli uudemman kerran ja luomet lopsahtivat kiinni uroksen kierähdettyä selälleen. Silmät kiinni tuo hymisi jotain.
"Onko kiva tollottaa kattoo?"
Lindo tokaisi.

[fang]

"On," Onni vastasi hieman tympääntynenä. Mitäköhän toinen ajatteli ja mietti? Miettiköhän narttu elämän syviä ajatuksia? Nääh, ei kiinnosta, uros uskotteli itselleen ja kierrähti kyljelleen.

[Lara]

Narttu avasi ihan vähän silmä luomeaan ja vilkaisi uroksen touhuja.
"Onko sulla sukulaisii?"
Narttu kysyi.

[fang]

"No tietty äiti, isä on jossain. Sitten on pikkusisko, Tinttu. Ja tietty isäpuoli," poika luetteli. Olihan tällä tietysti enokin jossain, tai niin tämä oli kuullut. Nimestäkään uroksella ei ollut mitään hajua. Mutta tämä oli varma, että tapaisi enonsa vielä... Joskus.
"Entäs sulla?" minchia sitten kysäisi toiselta.

[Lara]

"Ok"
Narttu sanoi hiljaa.
"On mulla, eläviä sukulaisia on, Iskä, ja kasa sisaruksii en sit muist tii"
Lindo totesi. Niin tuon äitihän oli kuollut, sisaruksista ei tiennyt.

[fang]

"Mulla on vain sisko, ja sekin on kauhee dorka. Valittaa vaan koko aja," Onni sanoi. Vaikka asia oli noin, rakasti tämä kovin siskoaan. Ja oli hyvin suojelunhaluinen sitä kohtaan.

[Lara]

"Ok. Mulla on aika paljo siskoi ja veljii mut en tiiä mitään missä ne on tai muuta. Chokon tapasin tässä joskus mut en oo sitä siis pentuvuosien jälkee nähnykkää"
Lindo sanoi haukotellen ihan hiljaa ja pienesti.
"Onks Tuskasta, siis iskästä kuulunu mitää? Sii sodan jälkeen"
Narttu kysyi.

[fang]

"Nääh. En oikein oo ollu yhteyksissä..." Onni mutisi ja muisti sitten äkkiä hyvän ystävänsä Balckin. Olikohan se donia selvinnyt sodasta? Ainakaan häntä ei ollut näkynyt.
"Missä sä oot..." minchia sanoi huomaamattaan ääneen. Kun susikoira tajusi, mitä oli sanonut, huokaisi tämä.
"Ei mitään," Onni sanoi.

[Lara]

"Ok"
Narttu tokaisi väsähtäneenä- myrskyssä tarpominen ja muu ei ollut tämän mieleen ja se väsytti. Lindo vilkaisi pistävästi kulmiensa alta Onnia tuon puhuessa.
"Ketäs sä nyt ikävöit? Se on lasten hommaa"
Erotettu sanoi tiukkana vaikka eihän se totta ollut. Lindokin ikävöi usein mutta piti nyt jotain sarkastista ja pistävää kommenttia heittää.