|
|
Post by koji on Mar 11, 2008 18:31:42 GMT 2
Ruskea turkki, valko-mustine kuvioineen asteli hiljaa palaneessa metsässä. Pähkäillen miltä se oli ennen mahtanut näyttää, ennen palamista. Varmasti oli kaunis paikka ollut. Mutta, mikään ei ikuisesti kestä. Nevainigs huokaisi ja katseli ympärilleen, puut olivat aivan mustia, siis se mitä niistä oli jäljellä. Tuhka oli värjännyt Nevan tassut mustiksi, nilkkaan asti. Mikään hienohelma kun ei ollut, ei siitä hän välittäyt. Minichia huokaisi hiljaa. Sisaruksiaan hän kaipasi paljon, tosin, eniten isoveljeään. Välillä hän haluaisi lähteä kauas pois täältä, mutta tuskin perhe enään ennalla olisi. Ja voisihan täältä löytää onnen, ja kumppaninkin kentiäs. Toisaalta Neva ei kenenkään kanssa lähemmin haluisi sitoutua. Shiba hengähti syvään ja pysähtyi.
|
|
|
|
Post by chiazza on Mar 11, 2008 18:55:54 GMT 2
Olikohan tämäkin paikka ennen kukoistanut? Ollut vihreä ja elämää täynnä?
Palanut ympäristö sai Meropen välillä hätkähtämään jopa mahdollisen oksan raksahtamista. Jokin paikassa sai hukan olemaan varuillaan. Miksi? Sitäpä ei narttu - eikä varmaan kukaan muukaan - osannut selittää. Merope vain oli vähän erilainen kuin muut.
'Erikoista... täysin hiljaista', ajatuksen kaikuivat yksin piamaisen neidin päässä.
Helmikaula pysähtyi hetkeksi katselemaan ympärilleen. Tummaa, tummaa, tummaa. Oliko missään vihreää? Outo paikka, täysin vieras. Eipä ollut ennen friikin näköinen susi moista nähnyt. Millainen oli mahtanut paikka ennen olla? Oli vaikea nähdä menneisyyteen, Merope ei osannut edes arvata.
Ajatusleikki katkesi. Ikään kuin ruskeat silmät havaitsisivat jotain. Toinen koira, susi tai jokin muu? Olkoon mikä olkoon, koiraeläin kuitenkin.
"Hei!" narttu karjaisi ja lähti loikkimaan toista kohti.
Osaisiko tuo selittää tämän kaiken? Minne korpeen hän oli päätynyt? Missä helvetissä Merope edes oli?
|
|
|
|
Post by koji on Mar 11, 2008 19:36:42 GMT 2
Neva mietiskeli paikallaan hetken. Hiljaista oli. Melkeinpä liian hiljaista. Pian hiljaisuuden rikkoi juoksuaskeleet.
Kirsuunkin tuli aivan uusi haju, toinen koiraeläin. Hymy kihosi shiban kasvoille. Hän toivoi, että uusi tuttavuus olisi mukava ja ystävällinen. Eikä mikään tappelupukari. Neva kääntyi ja näkikin toisen loikkivan kohden.
"Yo!" shiba huudahti iloisesti. Ystävälliseltä toine näytti, mutta kaikki ei aina ollut siltä miltä näytti. Hetken hän silmäili toista. "Olen Nevainigs, sano Neva vain. Ja hauska tavata." ruskea esittäytyi. Eihän siitä välittänyt yhtään, vaikka toinen näytti eri laumasta olevan.
Sellaisista seikoista ei Neva piiruakaan piitannut.
|
|
|
|
Post by chiazza on Mar 11, 2008 20:35:43 GMT 2
Toinen tervehti ja Meropen kasvoille kohosi kirkas hymy. Se lopetti loikkansa ja siirtyi pikemminkin ravaamaa. Lopulta tuokin hidastui pelkkään kävelyyn, lopulta pysähtyi lähelle toista.
"Päivää vain... ööh, Neva", se tervehti toista hiukan epäröiden, kuitenkin hymy kasvoilla.
Toinen näytti olevan erilaumasta kuin hän, muuta ei kai Merope sitten tiennytkään koko paikasta. Laumat nyt sattuivat olemaan ihan välttämättömät.
"Meropeksi minua kutsutaan", hukka esittäytyi myöskin, "ja sano... no, sano miksi ikinä haluat."
Lisäys oli oikeastaan ihan tarpeeton. Eipä hänellä mitään erikoisia lempinimiä ollut. Meropeksi kaikki sanoivat.
"Hauska tavata minustakin, taidat olla ensimmäinen ihan kunnolla näkemäni elävä olento täällä... mikä tämä nyt onkaan", hukka kertoi virnistäen.
Se naurahti hiukan hermostuneesti ja laski katseensa hetkeksi tummaan maahan. Tuhkaa.
'Erikoista...', sama ajatus putkahti jälleen mieleen.
Erikoista, todella.
Katse nousi takaisin ruskeaan. Hukka otti askeleen taaksepäin kasvoillaan hiukan pidättynyt ilme. Uusien tuttavuuksien kanssa kuului olla hiukan varovainen. Vaikka tämä Nevainigs ei vaikuttanutkaan järin vaaralliselta, oli Merope tottunut elättämään mielessään varsin tutuksi käynyttä epäluuloa, varovaisuutta.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 11, 2008 20:48:00 GMT 2
"Selvä, Merope." Shiba sanoi hymyillen.
"Kuolon Kynsi on tämän paikan nimi." Neva sanoi. Nyt vaihteeksi hän pääsi kertomaan Kuolosta jollekkin, eikä vain itse kysellä kaikilta. Mukavaa oli toisia auttaa. Harmi vain, että jokut olivat aivan toista mieltä.
Epäilevä Nevakin luonteeltaan oli, ennen enemmän, nykyään ei enää paljoa. Jonkin verran.
"Oletko uusi täällä?"
"Anteeksi jos kysyin... Siltä vain hieman tuntuu. Kun en itsekkään täällä kauaa asunut ole." Hän sanoi, hieman hymyillen.
Minichia toivoi hiljaa mielessään, ettei olisi liian 'tunkeileva', tai ylipirteä toisen mielestä. Sitä hän nimittäin oli.
|
|
|
|
Post by chiazza on Mar 11, 2008 20:53:03 GMT 2
Merope nyökkäsi. Kuolon Kynsi, kuullostipa pelottavalta!
"Ei se mitään, toki saat kysyä mitä haluat. En minä ole sinua kieltämään", se sanoi hieman hermostuneesti, "ja olen minä uusi."
Jällen hukka nyökkäsi. Uusipa hyvinkin.
"Onko... onko täällä kaikki tällaista?" hukka ei voinut vastustaa kysymystä.
Se tunsi kuinka punehtui aavistuksen verran, mutta sai kuitenkin pidettyä perusilmeensä.
"Tarkoitan tätä palanutta", se täydensi.
Tuntuisi varsin ahdistavalta jos täällä, Kuolon Kynnessä, kaikki paikat täyttyisivät pelkästä mustasta, noesta ja hiilestä. Vaikka eipä susi tuohon itsekään uskonut, pakkohan täällä ihan kunnon elämääkin oli olla. Totisesti.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 11, 2008 20:57:27 GMT 2
Neva nyökkäsi. Toinen vaikutti kyllä mukavalta.
"Juu ei ole. On täällä paljon vehreääkin aluetta. Lumistakin." hän kertoi.
Shiba toivoi saavansa Meropesta uuden ystävän, vaikka toinen erilaumasta olikin. Olihan Nevalla toinenkin ystävä donioista. Miksi laittaa eri laumaisuus, ystävyyden esteeksi.
"Voin kertoa sinulle jotain Kuolosta, jos vain haluat." Hän ehdotti.
"Itse kun sain, jonkin aikaa sitten tietää aika paljon."
|
|
|
|
Post by chiazza on Mar 12, 2008 20:22:20 GMT 2
"Hienoa", hukka totesi.
Se tunsi hieman vapauttavamman tunteen sisällään. Ainakaan koko saari ei olisi niin... ahdistava?
Merope kallisti päätään.
"Voitko?" se varmisti asian, "kuuntelen mielelläni."
Häntä heilahti takana. Tietoa, enemmän tietoa, sitä hän juuri kaipasikin.
"Laumajaon tiedän suurin piirtein, Donia ja Minichia, eikö se niin ole?" narttu esitti kysymyksen ja pää kallistui toiselle puolelle.
Vai oliko vielä jotain muutakin, jokin muu lauma? Merope ei tiennyt, oli niin ahdistavaa elää täysin pimennossa. Ikään kuin joku olisi tahallaan pujottanut harson Meropen ja muun maailman väliin. Hän oli täysin tietämätön, kolmannesta laumasta, Ranwi, ei siitä ollut neiti kuullutkaan. Ihmekö tuo, vastahan hän oli saapunut.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 13, 2008 15:17:37 GMT 2
"Kyllä, kyllä." Neva sanoi.
"Juu, lisäksi on vielä yksi lauma... Ranwi. Heitä kannattaa kiertaa kaukaa, kokemusta minulla on." hän aloitti, ja muisti heti päivän jolloin oli tavannut Ranwin, itse Betan, Igotsunen. Kammottavaa oli.
"Heidät tunnistaa parhaiten siitä, että heillä on pari ylimääräistä jalkaa, kaksipuoliset korvat ja häntiä on paljon. On täällä muitakin, joilla on enemmän kuin yksi häntä. Erotetut, kaksihäntäiset. Heidät on erotettu laumasta, jostain syystä." Shiba jatkoi. Onneksi hänelle oli kerrottu laumoista ja muista hyvin paljon. Nyt hän tiesi ja voisi kertoa muille tietämättömille, niinkuin uudelle tuttavuudelle Meropelle.
|
|
|
|
Post by chiazza on Mar 13, 2008 22:14:15 GMT 2
Merope nyökkäsi. Oli siis kolmaskin lauma ja vieläpä erotetut. Hukka siristi hiukan pähkäilevästi silmiään ja esitti sitten kysymyksen.
"Mitä pahaa on Ranweissa?"
Elämä oli kouluttanut Meropesta varovaisen kaiken suhteen, ja viisasta olisi kuulla vähän enemmän näistä Ranweista, osaisi varoa noiden suhteen vähän enemmänkin jos tarve vaati. Myös erotetut pistivät hänet hiukan miettimään, mutta niitä koskevien kysymysten aika ei ollut vielä.
"Entäpä onko jotain muutakin kuin laumat joista minun ainakin pitäisi olla perillä?" hukka esitti toisen kysymyksen.
Nevainigs saisi kertoa kaiken tietämänsä. Kaikki olisi vain hyvää ajatellen tulevaa, tietoa ei ollut koskaan liikaa.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 14, 2008 18:21:04 GMT 2
"No... He saattavat tappaa kenet hyvänsä eteensä tulleen, tai muuttaa Ranwiksi. Kun itse olen törmännyt Ranwien betaan, olisin kuollut ellei minua olisi koulutettu hyväksi taisteliaksi. Ja Ranwit ovat myös vaarallisia." Neva kertoi.
Hän mietti että pitäisikö kertoa, että erilaumalaiset eivät mielellään ystäviä saisi olla. Ainakin hänen tietonsa mukaan. Shiba ei toisaalta haluaisi sanoa sitä, mutta pakko se oli.
"Ja... Oikeastaan eri laumalaiset eivät saisi olla ystäviä... Ainakin minun tietoni mukaan. Mutta, minua ei ainakaan haittaa mistä laumasta ystäväni olisi."
Se tosiaan oli totta, Neva ei välittäisi vaikka kaveri olisi Ranwi.
|
|
|
|
Post by chiazza on Mar 16, 2008 20:52:04 GMT 2
Merope astui askeleen taaksepäin Nevainigsin kertoessa tarkemmin Ranweista.
"Tappavat?" se mutisi oikeastaan vain itselleen.
Tappaminen, väkivalta. Toivottavasti vaalea hukka ei koskaan joutuisi tuohon pattitilanteeseen. Hän sekoaisi, menettäisi itsehillinnän, olisi täysin sokea pelkästä pelosta ja raivosta. Hänen itsesuojeluvaistonsa ei tainnut olla kovin terve, tai ei ainakaan kovin ehjä. Tai sitten se oli liian voimakas.
Toiselle asialle hukka kallisti päätään.
"Sittenhän... me emme siis saisi olla ystäviä?" narttu varmisti.
Eihän se voinut olla mahdollista! Kuka hullu kielsi ystävyyden toisen kanssa? Kuka halusi eristää laumat toisistaan, silkkaa typeryyttä. Ei maailmassa selvinnyt riitelemällä ja sotimalla toisia vastaan, tarvittiin luotettavia ystäviä joka kolkasta.
"Miksi?" hukka esitti toisen kysymyksen.
Sen äänensävy oli jotenkin vakavampi, olihan aihekin hyvin vakava. Hän kyllä haluaisi tutustua paremmin tähän Nevaan, olkoot sitten vaikka mistä laumasta.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 16, 2008 21:36:30 GMT 2
"Kyllä... Tappavat. Minäkin meinasin päästä hengestäni." Neva sanoi ja huokaisi.
Ystävyyden kieltäminen erilaumalaisten välillä oli hänestä väärin. Ei sitä voi kieltää.
"Niin... Emme saisi..."
"Mutta hiiteen ne säännöt... Ystävyys ei varmaan niin paha asia ole... Mutta jos seurustelee erilaumalaisen kanssa, voi joutua erotetuksi. Jos se saadaan selville..." Neva sanoi. Sanat satuttivat häntä kovasti. Maailma oli joillekkin tosiaan epäreilu.
"En tiedä tarkkaan... Luulen sen johtuvan laumojen välisistä, vanhoista kiistoista. Joista en kauheasti tiedä." narttu sanoi. Ehkä oli parempikin ettei siitä tietäisi, ties mitä kiistoja oli ollut.
|
|
|
|
Post by chiazza on Mar 19, 2008 21:40:04 GMT 2
Merope kallisteli päätään ja näytti kerrassaan hämmästyneeltä. Halusiko joku todellakin tappaa? Vai sattuiko Ranweillekin syntymään vain joku kohtaus, niin kuin Meropella? Aihe oli kerrassaan masentava: Ranwit, väkivalta, tappaminen. Voiko typerämpää olla? Kaikki olisi niin hyvin jos jokainen maalla kävelevä olisi sovussa toisten kanssa. Mutta ei elää ollut pelkkää pumpulia ja sen tiesi itse kukin. Ja olihan täällä jäljellä vielä jotain hyvääkin, vaikka luotettavia ystäviä oli harvassa, uskoi Merope edelleen löytävänsä jostain sellaisen, kultaakin kalliimman.
"Haha", se naurahti, "mikään ei saisi tulla ystävyyden väliin."
Koska sitä kalliimpaa saa hakea.
"Eivät kai kiistat niin suuria ole?" se esitti kysymyksen, oikeastaan ihan tarpeettoman.
Kaiketi riidat olivat niinkin suuria, että piti kieltää laumalaisten tutustumasta toisiinsa. Ajan hukkaa, se oli mahdotonta. Meropea ei voisi edes pakottaa olemaan ilkeä toisille, reppana kun oli. Ei hän ilman tukea selviäisi missään vaiheessa, ystäviä hän tarvitsi rinnalleen, sama mistä toiset olivat.
"Mutta entäpä nämä erotetut? Mitä vikaa heissä on?" vaalea hukka esitti toisen kysymyksen.
Kenties nyt olisi aikaa kyselle näistä erotetuistakin.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 20, 2008 14:51:53 GMT 2
"Laumojen välinen kiista synnytti kerran sodan, joka sai Kuolon tähän asemaan. Nimittäin... Täältä ei vissiin pääse pois." Neva sanoi ja huokaisi. Toisaalta olimi mukavaa täältä lähteä, mutta taas ei. Eräänlaisen onnen kuin oli löytänyt. Ja kenties sen oikeankin... Ah, että elämä oli välillä ihanaa.
"Ei minusta mitään vikaa... He ovat vain pettäneet oman laumansa." shiba sanoi.
"Esimerkiksi rakastumalla erilaumalaiseen..." narttu mutisi haikeaan sävyyn. Neva tunsi piston sydämmessään. Kun olihan hän korviaan myöten pihkassa yhteen Doniaan. Saataisikohan sitä selville? Pitää toivoa, että ei. Neva ei haluaisi halveksituksi erotetuksi, mutta kyllä erotettuna voisi olla. Silloin ainakaan säännöt eivät pätisi ja voisi ihan rauhassa ihastua keneen vain.
"Ksoo..." hän mutisi hyvin hiljaa ja laski katseensa maahan. Tätä onnea ei häneltä vietäisi! Ei. Mielummin Neva pettäisi laumansa, kun eläisi koko loppu elämänsä yksin.
|
|
