|
|
Post by chiazza on Mar 20, 2008 20:48:42 GMT 2
Merope kavahti taaksepäin.
"Mitä? Ei pääse pois, kuinka se on mahdollista?" se huudahti.
Jos tänne on päätynyt on myös pakko päästä pois. Eihän Kuolo niin erikoinen paikka voinut olla. Varmasti jossain olisi reitti poiskin saarelta, kukaan vain ei ollut huomannut sitä.
"Reitti pois vain on piilossa jossain", hukka totesi fiksuna, pikemminkin todistellen sitä itselleen.
Niin sen oli pakko olla. Ei siinä, ettäkö valkea hukka olisi saman tien poistumassa saarelta, mutta jos asiat menisivät mullin mallin olisi pakko päästä pois, paeta. Vaikka pakeneminen ei ollut paras vaihtoehto, sitä katuisi myöhemmin: minkä jättää taakseen sen löytää edestä.
Hukka havahtui mietteistään, kun toinen kertoi jotain erotetuista. Sanat jäivät kaikumaan vain puolelle korvalle tosin, sama päti ruskean nartun mutinoihin.
"Anteeksi, sanoitko jotain?" mustavalkoinen kysäisi hätäisesti, "olin niin ajatuksissani..."
Se laski katseensa hieman häpeillen tassuihinsa ja katsoi sitten arasti toista. Mitä tahansa, mutta hän ei haluaisi suututtaa toista, nyt kun oli tavannut luotettavalta vaikuttavan tyypin. Meropen luonteeseen ei muutenkaan kuulunut toisten tunteiden vahingoittaminen, se vain oli hänen tilanteessaan mahdotonta.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 20, 2008 21:29:16 GMT 2
Neva nosti katseensa ylös. "En mitään tärkeää..." shiba mutisi. Asia oli kyllä hänelle todella tärkeä, mutta ei hän halunnut alkaa synkistelemään uuden ystävänsä seurassa.
"Ei ole."
"Kun itse sain tietää Kuolosta enemmän, niin sain tietää että... Että Kuolo on toisella ulottuvuudessa, tänne kyllä pääsee, muttei pääse pois." hän sanoi ja huokaisi. Kumpa asia olisikin toisin, jos onni kääntyisi nurinpäin, voisi vain hypätä mereen ja lähteä kauas pois. Uuteen parempaan elämään, jossain. Mutta asia oli toisin, täältä ei niin vain lähdetty, kuin koira veräjästä.
|
|
|
|
Post by chiazza on Mar 24, 2008 18:31:41 GMT 2
Merope naurahti hiukan hermostuneena toisen puheelle. Toisessa ulottuvuudessa? Eihän se ollut mahdollista. Tarinat toisista maista toisissa ulottuvuuksissa olivat vain satuja joilla pieniä pentuja huijattiin. Niin se oli. Vai oliko sittenkään?
"Oletko tosissasi?" hukka kysyä varmistaen ja silmäili Nevaa hiukan epäluuloisena.
Eihän se voinut mitenkään olla totta, ei millään lailla.
"Varmasti täältä on reitti pois, kukaan vaan ei ole huolimattomuuksissaan sitä vielä löytänyt", se totesi huijaten pikemminkin itseään, "eikö niin?"
Asian oli pakko olla niin. Ajatus loukkuun jäämisestä maailmaan, mitä ei periaatteessa voinut edes olla olemassa, oli ahdistava.
Koko toinen ulottuvuus sai Meropen hieman pelkäämään. Koko Kuolo tuntui hetken aikaa jotenkin pelottavalta, uhkaavaltakin. Vaikka mitä yksi silkka pieni maan läntti pystyisi aiheuttamaan täysin harmittomalle vaalealle sudelle, joka ei vahingoittasi kärpästäkään kuin vahingossa?
|
|
|
|
Post by koji on Mar 24, 2008 19:01:05 GMT 2
Olisipa se ollut totta. Kumpa täältä pääsisi pois jonnekkin, missä ei laumojen väliset kiistat vaikuttaisi. Tai mitkään säännöt. Olisipa sellainen paikka, ja joku paikka missä olisi rauhallista. Paikka, jossa saisi rakastaa ketä tahansa.
"Olen tosissani."
"Ja, jos joku on pakotien löytänyt... Niin en tiedä sitä." hän jatkoi. Kertoisikohan edes kukaan jos löytäisi pakotien? Neva ainakin kertoisi mahdollisimman monelle sen, hän ei halunnut kenenkään jäävän tänne rotan loukkuun. Paitsi... Paitsi ehkä Ranwejen. Tai, ei. Olihan heilläkin oikeus elämään, vaikka olivatkin aivan erilaisia. Mutta, ei siitä syystä voisi elämää kieltää. Ehkä murhaajilta voisi, mutta olihan heilläkin syynsä tappaa kaikkia. Kai?
"Mutta, en usko että täällä ikuisuutta joutuu olemaan. Ehkä, vuosien päästä pääsisi pois."
"Tai silloin kun laumojen välit ovat leppyneet. Tai... En tiedä! Neva sanoi.
|
|
|
|
Post by chiazza on Mar 25, 2008 18:24:23 GMT 2
Merope päästi ähkäisyn. Toisia ulottuvuuksia ja kiistoja. Kenties täältä tosiaan pääsisi pois. Vai tarvitsisiko Meropen edes päästä Kuolosta pois, sitä ei hän vielä tiennyt.
"Voitaisiinko puhua jostain muusta?" hukka kysäisi ja kiirehti sitten lisäämään: "ei siinä ettenkö haluaisi puhella, vaan kun aihe on hiukan... masentava."
Se virnisti hieman arasti toiselle. Eihän Neva varmastikaan pahastunut jos hän halusi aihetta vaihtaa, tuskin toinenkaan narttu halusi synkkiä muistella. Mutta koskaan ei tiennyt, aina piti olla olemassa pieni epäluulo joka loppujen lopuksi auttaisi jokaista vielä jossain tilanteessa. Vaikka toisaalta, epäluulo voisi koitua sairaaksikin, kohtalokkaaksi. Kenties se karkottaisi kaikki läheiset pois ympäriltä, ja sitä ei Merope tahtonut.
"Millaisia tyyppejä täällä vaikkapa on?" narttu kysyi, olettaen että hänen kuului keksiä puheenaihe, "kertoisitko minulle?"
Se kallisti päätään ja naurahti pienoisesti.
"Tarkoitan muitakin kuin Ranwejen kaltaisia", se täydensi vielä, "hieman erilaisia, mukavia tai vähemmän mukavia persoonia."
|
|
|
|
Post by koji on Mar 25, 2008 19:45:17 GMT 2
"Juu. On täällä monenlaista väkeä. Kun minusta täällä on aika paljon koiraeläimiä." Neva sanoi pirteämmin. Olihan hän tavannut monenlaisia täällä. Kilttejä, ilkeitä... Kaikenlaisia. Ja yhden todella ihanankin hän oli tavannut. Ah... Että ensirakkaus osasi olla ihanaa, mutta samalla... Kauheaa? Ainakin jos kyseessä oli laumojen väliset kiistat. Nevalla ainakin oli muutama ystävä Donioista.
"Varmaan ainuttakaan täysin samanlaista täältä löytyy." hän sanoi. Eihän täysin samanlaisia voinut olla. Eihän? Ainakin Nevasta, kukaan ei voinut olla täysin samanlainen kuin toinen. Paitsi, jos sattuivat olemaan sisaruksia tai jotain..
|
|
|
|
Post by chiazza on Mar 26, 2008 19:21:33 GMT 2
Merope hymyili toiselle.
"Kukaan ei voi olla samanlainen kuin toinen", hukka totesi ja naurahti leppoisasti, "vaikka ehkä yrittäisikin."
Kuolosta tuskin löytyisi kahta Meropea tai kahta Nevainigsia. Hukka söisi häntänsä jos kohtaisi edes tyypin jolla olisi samanlainen harja kuin hänellä, harvoin sitä näki pörröpäisiä tummatukkaisia missään. Merope taisi olla ihan ainoaa laatuaan, tai sitten hän oli kulkenut vain silmät ummessa muulta maailmalta.
"Millaisia sinä olet tavannut?" hukka uteli.
Se kallisti päätään oikealle.
"Tai siis, ei ole tietenkään pakko vastata, jos et tahdo..."
Olihan asia loppujenlopuksi melko yksityinen. Merope vain halusi tietää millaista väkeä saarella liikkui. Pystykö noilla tosiaan olemaan pörröinen ja paksu musta harja? Tai oliko noilla samanlaisia kuvioita kuin ruskeaturkkisella Nevalla?
|
|
|
|
Post by koji on Mar 29, 2008 13:06:42 GMT 2
Neva nyökkäsi, totta se oli. Ei samanlaisia voinut olla. Ehkä hieman samannäköisia saattoi, muttei luonteelta.
"Mh.... Kaikenlaisia..."
"Ihan ensimmäinen kenet täällä tapasin oli se Ranwi, ja sitten olen tavannut mukavia tyyppejä." hän sanoi. Oikeastaan, paljoa ikäviä tyyppejä shiba ei ole tavannut. Vain kilttejä on nenän eteen sattunut tulemaan. Hyvä vain. Toivottavasti ei ikäviä tulisikaan tapaamaan, ainakaan sellaisia todella ilkeitä murhaajia tai ranwia. Ei Nevalla kyllä mitään Ranweja vastaan ollut, mutta ei hän sellaiseksi haluaisi itse muuttua tai joutua enään taisteluun. Ja tuskin ne kaikkien kimppuun hyökkää.
"Lähdetäänkö kävelemään jonnekkin?" Neva kysyi. Ei tässä koko aikaa jaksaisi seisoskella vain.
|
|
|
|
Post by chiazza on Mar 30, 2008 15:20:00 GMT 2
Merope nyökkäsi toisen vastaukselle. Se kelpasi tarpeeksi hyvin. Oli mukavaa kuulla, että kaikki eivät olleet Ranwejen tapaisia, vaikka olihan se jo itsestäänselvyys.
"Joo, lähdetään vain", hukka vastasi jo toiseen aiheeseen liittyvään kysymykseen.
Eipä totta tosiaan ollut mukava vain seisoskella jossain tuhkassa liikauttamatta tassuakaan.
Hukka ei kuitenkaan liikahtanut vielä mihinkään. se odotti, että Neva ottaisi ensimmäisen askeleen. Joo, tuo saisi päättää mihin suuntaan mentäisiin. Hohohooooooo.
[[Sori kun lyhyt ja muuta mössöä.]]
|
|
|
|
Post by koji on Apr 3, 2008 14:07:04 GMT 2
Neva hymyili ja lähti kävelemään, sinne minne nenä näytti. Katsotaan nyt minne myöhemmin päädytään. Toivottavasti mitään karhua tai jotain tule vastaan. Tappelu ei huvittaisi. Taistelusta oli jo hän tarpeeksi saanut, olihan shiba ennen taistelukoiraksi koulutettu. Taidot oli kyllä vielä jäljellä, halu ei. Taisteleminenhan oli aivan turhaa, ei se mitään ratkaise. Paitsi kumpi on fyysisesti voimakkaampi. Neuvotteleminen olisi paljon järkevämpää ja kukaan ei loukkaantuisi pahasti. Mutta, joskus oli pakko tapella. Vaikka jos äkäinen karhu eteen tuli. Pakeneminen tuskin auttaisi mitään.
"Onko sinulla muuten mitään, mitä haluaisit vielä tietää?" Neva kysyi.
|
|
|
|
Post by chiazza on Apr 5, 2008 14:08:41 GMT 2
Merope lähti kävelemään Nevainigsin perään, kiihdyttäen nopeasti toisen vierelle. Se rytmitti tassunsa nopeasti kulkemaan toisen omien mukaan ja pudisti sitten päätään.
"Ei minulla mitään nyt mieleen tule", se totesi miettien sitten syvästi.
Vai olisiko sittenkin vielä kysyttävää? Mitään erikoista ei noussut Meropen mieleen, ei oikeastaan mitään.
"Ah, missä päin me muuten olemme?" oli kysymys joka pomppasi jostain aivosopukoista.
Entä mitä reittiä pääsi nopeimmin pois palaneelta alueelta? Mutta antakoot Nevainigsille ensin aikaa vastata ensimmäiseen kysymykseen, ennen kuin Merope laukaisisi lisää kysymyksiä suustaan. Kyllä niitä vielä löytyi, tällä hetkellä vain harvoja ja valittuja tuli kuitenkin vain mieleen.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 9, 2008 18:30:20 GMT 2
"Selvä." Neva sanoi. Ei hän kyllä tietäisi osaisiko enää edes vastata toiselle. Kun melkein kaiken minkä shiba tiesi, hän oli jo sen kertonut. No, voisihan toinen sitä joskus sitten joltain muulta kysyä.
"Öm... En tiedä. En tunne Kuoloa vielä niin hyvin, että osaisin sanoa." Neva vastasi. Tosiaan, hänellä ei ollut harvainta haisua minne he olivat menossa? Tämä alue taisi ainakin erotetuille kuulua... Mutta minnekköhän sitten he päätyisivät? Jonkun muun alueelle, vai kaiketi eroettujen jollekkin toiselle alueelle? Sehän sitten nähdään.
|
|
|
|
Post by chiazza on Apr 10, 2008 14:38:21 GMT 2
Merope näytti hitusen harmistuneelta, kun paljastui että Neva ei tiennyt vastausta hänen kysymykseensä.
"No, ei se mitään", hukka kuitenkin tuumasi.
Eihän se ollut ruskeaturkin vika. Sivistys hiipisi jokaiseen vähitellen, niin myös Merope saisi ehkä ajan myötä tietää missä päin Kuoloa hän oli.
Vaikka tassut tekivätkin töitä, ei maailma tuntunut muuttuvan mihinkään suuntaan. Välillä pisamainen jäi toisesta jälkeen kun tielle sattui juuria joihin valkea susi tuumasi kompastua. Hyödyttäisi paljon jos katsoisi minne astuisi, mutta eihän silloin voinut seurata ympäristöä. Uteliaisuus on pahe.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 10, 2008 14:47:10 GMT 2
Nevan tassut olivat ihan mustat tuhkasta inhottavaa toisaalta. Mutta, kyllä ne lähtee. Jos ei voihan mereen mennä kahlaamaan, vaikka vesi on vielä kauean kylmää. Ja vielä kun tälläinen vilukissa Nevainen oli. Kauhean kylmässä ei ollut tottunut asustamaan, eikä kyllä kauhean kuumassakaan. Siitä väliltä.
"Inhottavaa tämä tuhka..." hän sanoi, yrittäen nyt avata jotain keskustelua. Etteivät nyt hiljaa vain olisi.
Hiljaisuus oli välillä rasittavaa ja välillä ihan tarpeen. Tosin ei näin seurassa aina. Riidanjälkeinen hiiljaisuus se kamalaa oli jos jokin. Onneksi täällä Neva ei ole, ainakaan vielä, riitautunut kenenlään ystävänsä kanssa. Vain 'vihollisien', vaikkapa sen Ranwin, joka hänet onnistui suututtamaan.
Hyvin tepmmeramenttinen Neva kun nyt oli.
"Mitä muuten tuumit Kuolosta? Vaikka et nyt kauaa täällä ole ollut, mutta silti?" shiba kysyi pienesti hymyillen. Nevan omasta mielestä Kuolo oli ihan mukava paikka. Lukuunottamatta vihaisia karhuja ja Ranweja, ja muita outoja olentoja.
|
|
|
|
Post by chiazza on Apr 13, 2008 20:55:18 GMT 2
Merope katsahti Nevaan tuon puhuessa. Tuhka. Se siirsi katseensa tassuihinsa jotka olivat nekin tummuneet. Todellakin, inhottavaa.
"Mmm", hukka myötäili toista.
Neva oli osunut täysin oikeaan.
Katse siirtyi takaisin ruskeaturkkiin.
"Mitä olet puhunut, niin Kuolo vaikuttaa aika... hmm..." narttu mietti hetken, "mielenkiintoiselta."
Mustavalkoinen pörröpää virnisti toiselle ja suuntasi katseensa sitten eteenpäin. Edessä aukeni pelkkä hiiltynyt maa.
'Mahtaakohan metsä palata koskaan ennalleen?"' hukka mietti itsekseen.
Mukavaa olisi kelata aikaa taaksepäin ja vilkaista millaista metsässä oli ollut ennen tulipaloa joka oli saanut aikaan kaiken mustan. Niin, sitä saattoi vain kuvitella.
|
|
