|
|
Post by koji on Apr 14, 2008 17:56:46 GMT 2
"Minusta täällä on ihan mukavaa myöskin." Neva sanoi.
Ainoaa oikeastaan minkä täältä voisi poistaa, olisi laumojen väliset riidat. Eihän narttu niistä melkein mitään tiennyt.
Kuitenkin.
Saisivat pois kadota.
Samoin mokoma kielto, erilaumojen jäsenten suhteesta. Se oli pahin. Juuri kun itselleen ihanaisen uroksen mahdollisesti oli löytänyt, niin erilaumasta tietenkin. Ja, jos jäisi kiinni... Niin laumasta potkittaisiin ja toinen häntä saataisiin.
Outoa se olisi... Kaksi häntää. Ajatus ei tuntunut mukavalta ollenkaan. Mutta, kai sitten siihenkin tottuisi.
"Miksihän tämä metsä paloi..." Nevainigs ajatteli ääneen.
Syynä oli luultavasti joku salama joka metsän syttytti, tai hyvin kuiva kesä. Tai joku luonnonmukainen syy.
|
|
|
|
Post by chiazza on Apr 16, 2008 19:49:58 GMT 2
Merope ymmärsi Nevaa hyvin. Vaikuttihan Kuolo tosiaan mukavalta paikalta. Kyllä hukkaa ihmetyttäisi jos joku kertoisi, ettei viihtynyt täällä. Vaikka jokaisella oli oma mielipide, eikä Merope ollut sitä kääntämään. Sen kanssa kuului vain elää.
Aihe taisi vaihtua itse metsään. Ja ruskeaturkki päästi suustaan juuri ne sanat joita mustavalkoinenkin ajatteli.
"Siitä voi olla monenlaisia tarinoita", pörröpää totesi ja katseli sitten tutkivasti ympärilleen.
Mitä kaikkia syitä voisi olla? Ukkosmyrsky, helle, kenties riitojen myötä joku oli saanut haltuunsa tulen mahdin. Vai oliko takana jotain yliluonnollista? Niin, eihän Kuolon kynnestä kuulemma päässyt pois, oliko täällä jotain muutakin omituista?
Syyn metsän palamiseen voisi jättää arvoitukseksi, ei kaikkia kuulunut tietää. Liika tietous tekisi elämästä vain piirun verran tylsemmän.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 18, 2008 14:41:47 GMT 2
Niimpä.
Monenlaisia...
Heti kun Neva tapaa jonkun, joka täällä on aina ollut. Voisi sitä kysäistä miksi tämä metsä nyt palamaan on mennyt. Mukavaa olisi tietää. Sivistys tietoa, eh. Syyksi hän eniten kuitenkin epäili jotain luonnollista syytä.
Voisihan se paranormaalikin syy olla, niihin shiba vähän uskoi. Mitään kokemusta ei kuitenkaan ollut, ja olisihan paranormaalit asiat aivan mahdollista. Jos kerran Ranwien kaltaiset mutantitkin oli.
Miltähän tuntuisi kokea paranormaali asia? Pelottavalta ainakin, ja kummalliselta. Ihmeparantuminen ei niin kummallista kyllä olisi, kai. Paha sanoa, ei ole kokemusta.
|
|
|
|
Post by chiazza on May 24, 2008 16:46:49 GMT 2
Hiljaisuus tuntui laskevan kaksikon ylle. Ääntä syntyi silloin kun tassu asettui oksan päälle tai jos sattumalta erittäin kaukaa kuului silkka pahanilmanlinnun rääkäisy.
Merope vilkaisi Nevaa.
"Neva, tämä on hiukan typerä kysymys, mutta..." se aloitti ja katsoi sitten tassuihinsa, ikään kuin vartioiden niiden kulkua, "saanko minä kutsua sinua ystäväkseni?"
Se vilkaisi nopeasti ja äärimäisen huomaamattomasti ruskeaturkkia. Äh, typerä kysymys! Ehkäpä hänen pitäisi miettiä vieläkin paremmin mitä suustaan päästäisi. Toinen kenties aloittaisi mahtavan naurun ja Merope muuttuisi punaisemmaksi kuin tomaatti, tosin turkki kenties estäisi tuon näkymisen, punastumisen siis.
|
|
|
|
Post by koji on May 25, 2008 16:02:58 GMT 2
Neva oli aivan ajatuksissaan. Toisen kysyessä, hän käänsi tähän katseensa.
Hieman yllättynyt hän oli. Ei olisi osannut tuota odottaa. Shiba oli luullut olevansa joskus niin ärsyttävä, ettei saisi ystäviä. Tai muuten vain outo, kun ei säännöistä paskaakaan piitannut. Tai jostain muusta syystä.
Hymy nousi nartun huulille.
"Tietenkin voit." Neva sanoi ilahtuneesti. "Jos vain saan sinua kutsua." hän jatkoi.
Viis siitä, vaikka ystävystyminen saattoi olla kiellettyä eri laumojen välillä. Ei sitä voinut kylläkään kieltää. Kohtalo sen päättä kenen kanssa ollaan ystäviä tai vihamiehiä. Ei mitkään helvetin alfat tai säännöt.
|
|
|
|
Post by chiazza on Jun 18, 2008 21:20:39 GMT 2
[[Anteeksi jälleen tämmönen jummailu pummailu.]]
Meropen hymy levisi. Oli vaikea luottaa vieraisiin, eikä Neva ollut vielä edes täyttä luottamusta ansainnut. Mutta kenties hän oli nimikkeen "ystävä" ansainnut.
"Hienoa", narttu totesi, "saat kutsua minua miksi itse haluat. Olkoon se sitten ystävä tai pelkkä tuttu."
Ikään kuin pörröpää olisi tuntenut itsensä aavistuksen verran vapautuneemmaksi, siitä ei hän ottanut mitään selvää. Ainut varjo tuntui vain lankeavan laumojen kähäkästä, joka tuntui rajoittava elämää. Mutta viis siitä, nyt elettiin tässä hetkessä.
|
|
|
|
Post by koji on Jun 26, 2008 10:55:03 GMT 2
Neva nyökkäsi.
"Säännöt on tehty rikottaviksi." hän naurahti. Ei hän vielä tiennyt, tulisiko vielä pahempaa kränää laumojen välille. Toivotavasti ei, mutta luultavasti tulee. Kuitenkin jostain asiasta laumojen välit taas huononee... Ja Ranwitkin vielä tässä mellastavat... Huoh.
On hänellä kuitenkin muutamia ystäviä Donioista, ja yksi vielä läheisempi. Ja se huolettaa eniten.
Entä jos hänet jätetään laumojen kränän takia?
Tai, koska löytäisi paremman omasta laumastaan?
Eih... Ei niin saa tapahtua. Juuri, kun Neva oli rakastunut ensikertaa... Ja vieläpä vihollislauman Betaan. Pitää vain toivoa, että se pysyy salaisuutena. Ja se toinekin aisia, jos se nyt onnistuu.
|
|
|
|
Post by chiazza on Jul 25, 2008 17:30:01 GMT 2
Merope hymäti toisen letkautukselle.
"Sääntöjä voi tulkita monella eri tavalla", se totesi melko kuivasti, "olkoot sitten rikottavaksi, mutta myös nuodatettavaksi."
Vaalea hukka jopa säikähti omia sanomisiaan.
"Tai siis kun... no, ehkä tässä tilanteessa rikottavaksi."
Hän päästi hieman vapauttavamman naurahduksen. Sääntöjä tosiaan pystyi tulkitsemaan monella eri tavalla. Eri tilanteissa pystyi mielipide vaihtumaan moneenkin suuntaan.
[[ANTEEKSI taas.]]
|
|
|
|
Post by koji on Jul 25, 2008 22:33:32 GMT 2
Neva itse sääntöjä oli varmaan paljonkin rikkonut. Donioissa hänellä oli pari ystävää, ja muutenkin. Ei se haittaisi, jos erotetuksi joutuisi. Paitsi jos... Entä jos Hiro ei enään välittäisi silloin enään? Entä jos hän olisi silloin tälle, samanmoinen petturi. Petturi, josta ei voinut välittää. Vaan syljeskellä päälle... Ei. Ei se niin saanut olla! Jos rakasti jotain todella, ei välittänyt oliko hän erotettu. Ei Nevainigs ainakaan piittaisi. Shiba aikoi etsiä Hiron käsiinsä, ja kysyä tältä, rakastaisiko tämä häntä, vaikka olisi erotettu. Jos vastaus on negatiivinen niin... Kaikki kaatuisi. Silloin Neva varmasti hyppäisi alas vuorelta ta hukuttautuisi. Vasta vähän ajan päästä Neva tajusi, että toinen oli jotain sanonut. Hän kun mietteisiinsä oli vajonnut.
"Ömm... Anteeksi mitä sanoit? Upposin ajatuksiini." naaras sanoi hieman nolona.
|
|
|
|
Post by chiazza on Aug 1, 2008 20:47:24 GMT 2
Merope kohautti olkiaan.
"Äh, en mitään erikoista", se totesi päätään heilauttaen.
Kieltämättä oli hieman ärsyttävää jos toinen ei kuunnellut hänen sanojaan, mutta eihän Meropen kaltainen pahastuisi moisesta. Ei, hän oli liian hyväsydäminen sanoakseen mitään ääneen.
"Jotain vain säännöistä ja sellaista. Unohda, täysin yhdentekevä", hukka naurahti vielä.
Ei se tärkeää ollut. Ainoastaan muutama sananen sinne tai tänne, yhdentekeviä.
"Mahtaakohan tätä palanutta olla kuinka pitkästi?" hukka esitti kysymyksen.
He kulkivat, mutta maisema ei tuntunut muuttuvan, ei sitten pätkän vertaa. Tuhka alkoi kyrsimään pikku hiljaa.
|
|
|
|
Post by koji on Aug 9, 2008 11:10:14 GMT 2
"Hyvä ettei haittaa..." Nevainigs sanoi edelleen hieman nolona. Tosiaan hyvä ettei haitannut... Vaikka olihan se nyt oikeastikin todella epäkohteliasta, ettei kuunnellut. Tuli vain Hiroa mietittyä. Missähän tämäkin nyt oli?
"En tiedä... Varmaan jonkin matkaa tai kauan. Tai... En tiedä."
Toivottavasti ei niin kauaan enään jatkuisi. Mutta, kyllä matka taittuu nopeasti kun on hyvää seuraa.
-------------------------------
Anteeksi kesto ja lyhyys.
|
|
|
|
Post by chiazza on Aug 10, 2008 17:34:35 GMT 2
[[Pitäisiköhän tässä pikku hiljaa ruveta keksimään jotain, ettei mene ihan tylsäksi?]]
Merope huokaisi.
"Toivottavasti ei kovin pitkästi, sillä tämä tummuus ei oikein miellytä minua", se kertoi.
Hukka nyrpisti hieman nenäänsä, todellakin. Tuntui kuin tuo palanut tunki sieraimiinkin, epämukavaa.
"Kaipaan jo hieman vihreämpää maisemaa", kommentti oli pelkkää mutinaa, mutta jokainen lähistöllä oleva varmasti kuuli sen.
Olisi ihanaa nähdä edes yksi vihreä pieni ruohonkorsi, puista puhumattakaan. Tämä musta luonto vain sylki päälle ankeutta ja laski mielialaakin.
|
|
|
|
Post by koji on Aug 25, 2008 12:41:12 GMT 2
Niin, tai sitten lopetella.
------------------------------
"Niin. Mutta kyllä täällä sitä vehreämpääkin maastioa löytyy."
Neva sanoi. "Muttei kauaa kyllä, kun syksy ja talvi on tulossa. Ihan kesällä moni paikka on kaunis." Niin, kesällä kaikki oli kaunista. Ainakin niin voisi sanoa. Mutta, moni kakku päältä kaunis. Moni asia voi olla kaunista, riippuu katsojasta ja kulmasta.
-------------------------
Argh, tosiaan ei tuu pitkää X3
|
|
