|
Post by vohveli on Jan 15, 2008 18:51:47 GMT 2
Ingo nyökytteli innoissaan emonsa sanoille. Mahtavaa! Saisi tehdä kaiken ihan yksin. Sitä ei ajateltukkaan, ettei emoa näkisi piitkään aikaan, ehkä ei edes ikinä. Sisaruksiakaan ei ehkä enää näkisi, mutta oranssi ei sitä ajatellut. Se ajatteli vain mahdollisuuksiaan yksin maailmassa. "Kiitos äiti!" pentu huudahti innoissaan ja lipaisi tuota poskelle. "Heippa vaan" narttu hihkaisi, pompaten luolan suulle. Sitten vauhti kuitenkin pysähtyi. Mitenkäs löydän äidin sitten kun haluan nähdä sen? Ajatus pulpahti kuin tyhjästä tuon päähän. Katse kääntyi kohti emoa. Sitten päähän taas tulvi riemua, saisi tehdä mitä vain, eikä emo ollut kieltämässä. Kai se sitten ilmestyisi jostain kun haluaisi jutella. "Hei... hei" Ingo sanoi vielä, kääntäen katseensa ulkomaailmaan. Jaa, minnekkäs tästä lähtisi sitten? Oikeaan, vasempaan, suoraan? Hännän heilutuksen saattelemana pentu lähti hölköttelemään oikealle. Sieltä varmasti löytyisi jotain mielenkiintoista. [ Joo, kiittuh pelistä~~]
|
|
Tika
Mode
Minchian Alfa
Do you know what's worth fighting for.
Posts: 1,029
|
Post by Tika on Jan 16, 2008 17:30:16 GMT 2
Vilkku jäi hiukan haikeana hetkeksi istumaan ja katselemaan pentujensa perään. Sinen menivät. Susi ei kauaa jaksanut paikoillaan olla, vaan lähti itsekin poispäin. #Kiitosta vaan sinullekin #
|
|