Usvaa vain, ei muuta näköpiirissä lain [pentupeli]

[Tika]

[Eli odotellaan fangia. Sen kanssa sitten sovitaan. Jos se vaikka antaisi minun ottaa Vilkun vaikkei minulla oli tarpeeksi viestejä ^^' fangin kanssa sovitaan sitten se Natakin...
E// Lara: Jos joku (fang, Vohveli tai Tika) voisi pelata Natalla tämän pelin ja sitten se katoaisi. Jos joskus palaan niin ottaisin sen teininä takaisin. Tika saa pitää Vilkun niin kauan kun haluaa pelata sillä.]

[fang]

#Tika, pitää katsoa, pitää katsoa. Periaatteessa saisit ottaa Vilkun nyt jo, kun tuo Tinttu on tuotu vanhasta Kuolosta, niin siihen ei tarvinnut kerätä viestejä. Meneepä epäselväksi. Ja siitä Natasta. Minä en osaa varmaan pelata sitä pojjes, jos vaikka Tika ottaisi sen nyt samalla kun otti sen Vilkun?#

[Tika]

#Ainiin, miksi en tuota ajatellut x) Joo, eli otan Vilkun. Voin ihan hyvin pelata Natan pois, samassahan tuo menee Vilkun kanssa ^^#

[fang]

#Okei. Se on nyt sitten Tikan vuoro#

[vohveli]

[Eli Tika, fang ja mä?]

[Tika]

#Jep, niin se menee~#

"Niin"
Vilkku sanoi hiljaisesti. No, jos Tuska ei numeroa kerran tehnyt niin ei tämäkään.
"Sitä minäkin vähän ihmettelen"
Vastasi narttu donia-kommenttiin.
"Kauankohan tuo Aave pysynee alfana?"
Heitti tämä ja kävi myös makaamaan Tuskan viereen. Tuntui hyvältä, kun toinen oli taas lähellä. Nico ja Nata nahistelivat, mutta sitten Nata lähti tulemaan tännepäin.

Nata hyppeli kauemmas Nicosta, kohti emoaan ja isäänsä. Tyttö kipitti pirteästi Tuskan eteen ja tuijotti hetken. Sitten Nata katsahti emoaan, kuin kysyen lupaa seuraavaan tekoon. Se ei vieläkään oikein osannut suhtautua isäänsä. Pentu kiersi vähän Tuskan sivulle ja yritti loikata tuon selkään.

[fang]

#Kuten kuvasta näkyy, minua ei ole juuri näkynyt tässä pelissä .__. En oikein osaa asettua Tuskan asemaan nytten kun Vilkulla vaihtui pelaaja ^^' Sovitaan että Tuska lähti näyttämään Nicolle paikkoja, joo. Mutta pelatkaa te toki kaikin mokomin tätä peliä vielä ja... Niin. Kiitos kummallekkin~#

[vohveli]

[Ookkei. Sori hei multakin tää kesto, ei oikein inspannut ^^'']

Ingo katsahti isäänsä, ja Nicoon, jotka lähtivät kalppimaan jonnekkin. Jaa. Tässä sitä sitten oltiin, Natan ja emon kanssa.
"Mistä ihmeestä sä äiti tiesit, että Tuska on meidän iskä? Vai tunnetteko te?"
pentu kysäisi. Kyllä nämä elämän pikkujututkin sattuivat tuntumaan hirmu vaikeilta. Oranssi halusi kuitenkin oppia enemmän elämästä, Tuskasta, ja kaikesta. Jos sitä vaikka joskus tarvitsisi sitä tietoa.

[Ja kuten näkyy, ei inspaa vieläkään u_u'']

[Tika]

#Juup ^^ Eipä hätää. Tulee tästäkin varmaan kökköä...#

Vilkku hätkähti kun Tuska nousi sen viereltä, vinkkasi Nicon mukaansa ja lähti. Niin, susi kaipasi Tuskaa jo nyt, vaikka vastahan tuo lähti. Mutta he eivät voisi ikuisuutta viettää yhdessä. Niinpä Vilkku käänsi hiukan surumielisen katseensa kahteen pentuun. Nata näytti kummastuneelta kun sen temppu ei onnistunutkaan ja Inga vain rauhallisesti seurasi toisten poistumista. Niin. Pennun kysymys toi hymyn nartun kasvoille.
"Ingo pieni, kun minä olen tavannut Tuskan mooonta kertaa. Kun on tarpeeksi läheinen toisen sukupuolen edustajan kanssa, voi saada pentuja"
Yritti narttu selittää selkokielellä Ingolle hymyillen samalla rakastavasti. Kyllä nuo pennut olivat ihania.

Nata lennähti vatsalleen maahan kun sen isä lähti Nicon kanssa. Tyttö oli hetken hiukan kummissaan, mutta päätti sitten työntää Tuskan ja Nicon taka-alalle. Nico oli muutenkin aina vaan kiusannut. Tuskan lähtö hiukan vaivasi, mutta varmaan tämä tuon vielä tapaisi. Ainakin se toivoi niin. Nata katsahti Ingoon ja hipsutti hieman lähemmäs toista. Muutama vilkaisu ja sitten tyttö hyppäsi kohti siskoaan yrittäen tarrata toista korvasta. Sen teki mieli vähän painia.

[vohveli]

No olipas kaikki kummallista ja vaikeaa. Äiti se sitten tiesi kaiken. Ingo oli aikeissa kysyä lisäkysymyksen, vaan ei kerennyt, kun jo Nata oli nartun kimpussa. "Sen saa mitä tilaa!" oranssi hihkaisi innoissaan ja koitti kaataa siskonsa etutassuillaan.

[Hirmusen pitkää ^^'']

[Tika]

#Anteeksi kun on kestänyt ^^'#

Vilkku katseli pentujensa nahistelua huoli sydämmessään. Näinhän tässä kävisi, lopulta loputkin pennut lähtisivät maailmalle. Miten tuollaiset raasut siellä pärjäisi? Jäisivät vielä Ranwien hampaisiin...

Nata muksahti selälleen maahan Ingon kaadettua tämän. Pentu hihkaisi onnessaan ja kömpi pystyyn. Susikoira koitti tarrata toista poskesta kiinni pienillä terävllä hampaillaan.

#Lyhyttä -_-' Anteeksi#

[vohveli]

[Minäkin täällä olen jumittanut ._.']

Ingo älähti toisen napatessa poskesta kiinni. Se koitti saada Natan irrottamaan otteensa koittamalla työntämällä tassullaan toista poskesta poispäin. Jos se onnistuisi, koittaisi pentu pompata siskonsa häntään kiinni.

[Lyyhyttää... Ei, nyt ei kyllä oikein Ingo inspaa ._.]

[Tika]

#Totanoin. Sori nyt aluksi tämä kesto, taukoilua oli ^^' Mutta Nämähän on jo isoja? Mietinpä, että voisi varmaan Vilkku lähettää loputkin kaksi pentua maailmalle, että pääsisit muualle pelailemaan sinäkin?#

Vilkku alkoi väsähtää jo pentuihin, olivathan nuo jo isoja. Teki tuskaa ajatella näin, mutta noiden olisi aika lähteä. Susi nousi ja tarrasi Nataa yllättäen niskasta ja yritti tönäistä Ingoakin kohti luolaa. Susi livahti itse nopeasti sisään aikeinaan kertoa pennuille luolassa asiasta.

Nata tunsi emonsa terävät hampaat niskassaan ja vingahti säikähdyksestä, mutta antoi Vilkun kantaa luolaan. Luolassa pentu pyristeli irti ja hyppeli ympäriinsä ja loikkasi lopulta emonsa selkään.
"Miks me tänne tultiin?"
Kysyi pentu ihmeissään.

[vohveli]

[Joo~]

Pöksis. Töytäyisyn ansiosta Ingo teki pienen kuperkeikan, mutta nousi nopeasti ylös. Eihän kukaan nähnyt? Mitä ihmettä nyt tapahtui? Emo ei sanonut sanaakaan, kantoi vain siskon luolaan. Ei kai pennut olleet tehneet mitään väärää? Ingo kipitti emonsa perällä luolaan, katsoen tuota tiiviisti.
"Mitä nyt?" narttu liittyi siskonsa kysymykseen.

[Tika]

Vilkku katseli surumielisenä pentujaan. Niin viattomia, ja niin alttiita kylmän ja kovan maailman vaikutteille. Hetken susi jo harkitsi komentavansa pennut takaisin leikkimään ja lykkäävänsä lähtöä. Mutta se oli pakko tehdä nyt, kun pennut olivat sosiaalistumis iässä.
"Kuulkaas nyt"
Aloitti Vilkku miettien, miten voisi kertoa asian mahdollisimman varoen.
"Tuota.. Tehän haluaisitte mennä kauemmas tutkimaan saarta?"
Yritti Vilkku jotenkin kuin salaa päästä asiasta.
"Niin, nyt te olette jo niin isoja, että varmaan pärjäätte ihan yksin saarella"
Sanoi susi silmäillen pentujaan.
"Saatte nyt lähteä, mutta muistakaa varoa karhuja"
Totesi se vielä emon huolehtivaan sävyyn penskoille.

Nata kuutneli tarkasti, ja sen silmiin syttyi tuike.
"JEE, päästään ihan yksin! Minä kyllä ainakin osaan olla yksin"
Tohelsi pentu innoissaan. Eihän se kunnolla käsittänyt, että ei näkisi emoaan varmaan pariin päivään tai edes kuukauteen. Sen mielestä se oli seikkailu, ja se siirtyikin jo valmiiksi lähemmäs luolan suuta. Luvan tullessa ulos Vilkun suusta, ponkaisi pentu surutta ulos. Se vielä kääntyi ja virnisti emolleen.
"Heippaa!"
Huudahti pentu ja loikki innoissaan kohti ympäröivää maailmaa tutkimaan saarta.

#Kökkööh -_-' Mutta siis, nyt teikä pelaa sen missä Ingo häipyy ja sitten vien Vilkunkin pois~#