Erotettujen-Eteläpuoli rannasta/Se ilta oli../

[fang]

#Muah. Sanon jo tähän, ettei inspaa, ettei tarvitse ihmetellä mahdollista kökköyttä <.<#

Tuska päästi voitonriemuisen hihkaisun, kun tunsi lämpimän veren valuvan suupieliä pitkin. Mutta juuri silloin, kun uros tunsi olevansa maailman herra, jalat menivät alta. Tuska rojahti maahan. Hetken koira tärisi kivusta, kunnes erotettu sulki silmänsä heikosti. Ajatukset karkasivat päästä, tajunta löi tyhjää. Ja näköpiirissä oli pelkkää mustaa. Kaikki katosi.
Ei jäänyt mitään.
Ei mitään.

[langennut]

Hiroshima

Hiro tunsi toisen iskun takajalkaans, mutta se sinnitteli hereillä, puristaen yhä kirvestä suussaan. Kun toinen uros rojahti maahan, alkoi donia villisti repiä itseään irti. Hän käänsi päänsä, niin että kirveen terä oli hiukan toisen uroksen kaulan yläpuolella: "Äläs narttu tee mitään harkitsematonta" hän sanoi vaitonaisesti.

//OMFG miten lyhyt../

[Tika]

Tinttu puri kiinni niin tiukasti kuin vain pystyi. Susikoira sulki silmänsä ja roikkui vain leukojensa avulla, jalat tuntuivat liian heikoilta kantamaan. Minchia raotti hiukan silmiään ja näki Tuskan rojahtavan maahan. Hätä nousi teinin silmiin. Miten tästäkään selvittäisiin. Nartulla oli kipeä haava selässä, eikä Tuskakaan näkynyt voivan paremmin. Kipu oli melkein sietämätön, mutta vaiston varassa teini roikkui kiinni takajalassa. Hiron uhatessa Tuskaa kirveellä näytti teinistä valuvan viimeisetkin energian tai edes pakkomielteen rippeet. Susikoira valahti maahan. Hiekka tuntui karkeana poskea vasten. Minchia räpytteli kiivaasti silmiään, yrittäen pysyä hereillä. Vatsassa velloi. Yhtäkkiä teini oksensi rajusti, onneksi ei sentään verta. Narttu huoahti. Jotenkin kaikki tuntui yhtäkkiä merkityksettömältä. Nyt se kait sitten oli loppu. Kaikki olisi ohi. Silmissä hämärtyi hitaasti, vaikka teini kuinka yritti pysytellä hereillä. Oikeastaan se ei edes nukahtanut. Oli hämärän rajamailla, unen ja valveen välissä.

Oranssi susi naaras katseli tännepäin surullisen näköisenä.
"Äiti? Miksi? Miksi olet surullinen? Äiti, mikä on hätänä?"
Susikoira yritti nousta, muttei päässyt ylös. Sen äiti, Vilkku, katseli vain surullisena kauempaa. Tinttu yritti nousta ja mennä Vilkun luokse, muttei saanut raajojaan liikkeelle. Vilkun silmät loistivat huolta. Kun Vilkku puhui, sen ääni oli oudon kuuloinen. Jotenkin vieras. Pelottava. Ja näin se sanoi.
"Tinttu. Herää. Sinun on pakko, kulta. Sinun on pakko, pelasta isäsi!"
Pelasta isäsi. Yhtäkkiä Vilkun silmistä paistoikin rohkaisu ja samalla viha hyökkääjää kohtaan. Sitten Vilkku loittoni. Kauas kauas. Tinttu yritti huutaa. Ääntäkään ei lähtenyt. Jäljelle jäi vain kylmyys.

Tinttu räpytteli kiivaasti silmiään. Se ei tiennyt kauanko se oli ollut 'unessa', sen mielestä aika oli tuntunut vähintään tunnilta. Oikeasti se oli kestänyt vain minuutin pari. Kaikki oli vain verenhukan aiheuttamaa harhakuvaa. Mutta ei se mitään, siitä susikoira sai kuitenkin voimaa ja rohkeutta. Teini tuijotti Hiroa. Tinttu työnsi itsensä hiukan horjuvana istuaalteen.

#Kökkööhää -_- Anteeksi, kökköä ^^'#

[fang]

#Inspiraatiota tähän peliin eikä Tuskaan lainkaan, peli on siis varsinaista paskaa..#

Tuskan tajuntakyky alkoi palailla, mukanaan se toi karvaat muistot elämän varrelta. Ja siksi piti jatkaa elämää nyt, kun asiat olivat hyvin. Ei saanut luovuttaa. Tuska avasi silmänsä, ja katsoi vihaisena Hiroa. Nyt ei kumarreltu kenellekkään. Tuska keräsi kaikki voimansa, ja nähdessään Tintun huonon kunnon voimat kaksinkertaistuivat. Tyttö oli pelastettava, omalla nahalla ei kuitenkaan ollut siinä vaa'assa merkitystä. Uros nousi seisomaan, ja yritti iskeä hampaansa toisen kirveeseen ja heittää sen pois. Jos taisteltiin, piti taistella reilusti, eikö niin?

[langennut]

Hiroshima

Hiro näki ensin, miten narttu oksensi. Oksennusta lensi hiukan donian jalalle, ja se heilutteli jalkaansa ilmassa. Kovin pitkään se ei ehtinyt tehdä mitään, kun tunsi jo toisen uroksen tarttuneen sitä kirveestä. Hiro tunsi miten kirves alkoi vetäytyä pois sen suusta: "Hemmetti... hemmetti, ei nyt.." beta melkein huusi ja yritti pitää pieneillä voiman rippeillään kinni kirveestä. Äkkiä kuului kauhea 'Krak', ja kirves lensi kauas kaaressa. Hirolta oli irronnut eräs hammas vähän taaempaa ja niin uros alkoi huohottaa ja syljeskellä verta suustaan. 'hemmetti.. En pärjää noille molemmille..' Ajatteli se, yrittäen lähteä melkein sivuttain paikenemään vettä kohti.

[Tika]

Tinttu luimisti korviaan istuaallaan ja puristi silmänsä tiukasti kiinni. Maailma tuntui rauhoittuvan, olo oli vain hiukan horjuva. Minchia avasi silmiään hiukan juuri parahiksi nähdäkseen Hiron kirveen lentävän. Susikoira kävi makaamaan ja lähti tuskaisesti ryömimään toisia kohti. Se ei vain yksinkertaisesti voinut jättää Tuskaa ilman apua. Teini ryömi varovasti vähän kerrallaan eteenpäin tuijottaen samalla murhanhimoisesti Hiroshimaa. Hiron lähtiessä pakenemaan tulistui narttu. Noin vain muka meinasi karata, kaiken tuskan ja kärsimyksen jälkeen? Ei se nyt voisi niin käydä. Toisaalta teini tiesi itsekin, että ei Hirokaan ollut ilman vammoja selvinnyt. Kaikki olivat saaneet osansa tästä karvaasta tappelusta.

[fang]

Tuska lennähti vähän matkaa kirveen mukana, ja pudisteli sitten päätään, ja katsoi miten kirves lensi kaaressa. Uros yskäisi ja nousi seisomaan, kulmat kurtussa katsoen Hiron perään. Jahtaamaan tuota se ei lähtenyt. Jos Hiro halusi lähteä niin lähtekööt. Tuska oli vain onnellinen, jos taistelu päättyisi nyt. Tuskaa pyörrytti ja ilma tuntui raskaalta keuhkoissa. Jos Hiro ei pian lähtisi, Tuska lähtisi itse. Ja ottaisi Tintun mukaansa. Jättäisi tuon Donian oman onnensa nojaan. Kaikki olivat niin huonoissa kunnoissa, että kukaan ei selviäisi yksin. Tuska hieman ylimielisesti nosti päätään. Niin, yksin... Hirolla ei ollut apuria. Ruskea istuutui, ja katsoi odottaen Hiroa, ja rauhoitti itseään. Ei ollut enää pakko taistella, ihan rauhassa nytten. Joo, ei mitään hätää. Tinttukin oli nyt turvassa, kun tuo musta peto oli lähdössä.

[langennut]

Hiroshima

Ensin Hirolla oli selkeästi mielessään pako. Niitä oli kaksi, ja hän oli haavoittunut. Mutta äkkiä, veri uroksen sisällä kuohahti. Nuokin päästivät hänet menevään. Ne halveksivat häntä, pilkkasivat. Hän ei voinut hävitä vieraalle lauamlle. Hänen piti olla voittaja, donian piti loistaa. Ainoastaan donian. Uros läähätti kovaan ääneen, mutta sulki sitten suunsa virnistäen. "E.. En luovuta! Turha luulla, että tuollainen ss.. saastainen lauma voittaisi minut!" Ja niin uros sai lopulta horjuvat jalkansa suoristumaan. Päätä jomotti, mutta Hiro lähti epätoivoiseen loikkaan kohti naarasta.

[Tika]

Tinttu huokaisi. Tosiaan, kannattaisi varmaan päästää Hiro karkuun ja itse vain levätä. Se olisi järkevintä, ja tottapuhuen narttu kaipasi jo lepoa. Susikoira makasi huohottaen maassa ja katseli Hiroa. Sitten toinen yhtäkkiä nousikin ja hyppäsi tätä kohden. Teini ei ollut lainkaan valmistautunut ja vihreihin silmiin nousi säikähdys. Tinttu pukkasi etutassuillaan refleksin omaisesti hiekkaa ja työnsi siinä itseään hiukan taaksepäin, mutta eipä se paljoa auttaisi. Kun tämä oli huonossa kunnossa ja makasi vieläpä maassa, minkä se voisi. Ainut toivo pelastuksesta olisi Tuska. Eikä susikoira oikeastaan hetkeäkään epäillyt Tuskan auttamista. Se vain, että ehtisikö toinen ajoissa apuun? Toisaalta, Hirokin oli huonossa kunnossa mikä luultavasti hidasti toista.

[fang]

#Anteeksi kesto.#

Tuskan aivot toimivat hitaasti. Tuo ehti nhädä, miten Hiro loikkasi Tinttua kohden, kun tuo alkoi nähdä näkyjä. Ihan kuin Hiro olisi jakaantunut kahdeksi. Toinen puoli tuli Tuskan eteen, ja alkoi pilkata tätä. Tuska karjahti vimmoissaan, ja alkoi huutaa tyhjälle.
"Kuka helvetti sinä luulet olevasi?!" tuo rähjäsi. Pian tuo räpäytti silmiään, ja tämän edessä ei ollut ketään. Kaikki liikkui hidastettuna, myös Tuska, kun tuo lähti juoksemaan kohti Hiroa ja Tinttua hampaat ojossa.

[langennut]

Hiroshima

Hiro tunsi vain loikkaavansa ilman halki naarasta kohti, kaikki oli kuin hidastettuna. Hän ei saanut otetta naaraasta, sillä juuri ennenkuin hän oli ottamassa kiinni tuon kalauasta, näki donia sivusilmästään ensin toisen uroksen huudon, jonka jälkeen vieras lähti juoksemaan häntä kohti. Hiro ei kyennyt muuta kuin katsomaan ilme värähtämättä vieraan usoksen juoksua tätä kohti.

//Kesti... ^^'//

[Tika]

#Anteeksi kesto, koska olin tauolla...#

Tinttu kauhistui ja lähti raahautumaan kauemmas, ettei jäisi kahden muun jalkoihin.
"TUSKA?!"
Huusi teini hädissään. Mikä sillä nyt oli. Ajatus lensi kauemmas hädän täyttäessä koirasuden mielen. Piti päästä karkuun. Teini lähti ryömimään kohti meren rantaa, koska se oli ainut suunta. Pian meren kylmät loiskeet ja pärskeet jo tavoittivat Tintun. Kylmä merivesi osaltaan selvitti teinin päätä, ja tuo nousi horjuvasti seisomaan.

[fang]

#Eikö tätä peliä voisi pian ruveta lopettelemaan? Jumittaa välillä ihan kivasti, eikä tällä ole kummoisempaa inspiraatiota, kun en keksi, että millä irveellä tavallinen haukku pelastaa hukan toiselta hukalta...#

Tuska pysähtyi juuri ennen Hiroa. Tuo tuijotti urosta kulmiensa alta. Päässä pyöri miljoona ajatusta ja avunhuutoa, mistään ei saanut otetta ja mikään ei ollut selvää. Uros ei kyennyt muuta kuin tuijottamaan Hiroa, jonka jälkeen sekaisin askelin kohti merta. Koira horjahti veteen, mutta nousi sieltä nopeasti. Turkki oli kuitenkin ehtinyt jo kastua, ja kylmä vesi lensi joka puolelle, kun tuo nosti päänsä. Tuska yskäisi, ja katsoi Tinttua ihmeissään. Mitä olikaan meneillään?

[langennut]

Hiroshima

Hiro Säikähti niin paljon, että ei edes päässyt maahan, Hän meni selvästi Tintun ohi, kaatuinaamalleen, ja teki suurinpiirtein voltin, ja hänen selkänsä paiskautui puuta päin. Hiroshiman suusta alkoi tihkua verta maahan, ja se yskäisi kovaa. Uros luisui maahan, ja kääntyi vatsalleen, tuijottaen kahtaa koiraa.

//Lyhyttä//

[Tika]

#Tosiaan, lopettelua. Ei oikein peli kulje... Mutta siis, en usko että Tinttu ainakaan mitenkään helposti pääsee lähtemään #

Tinttu seisoi horjuvin jaloin kivistävä kipu selässään. Teini tiesi, että ei voisi liikkua, tai melko varmasti kaatuisi jos liikkuisi. Susikoira yritti näyttää mahdollisimman vahvalta.
"Lähde jo menemään"
Murahti minchia. Tämä oli selvästi loppumaton taistelu, jos sitä jatkaisi. Lopulta kaikki kolme makaisivat kuolleina rannalla. Vilkulla ei olisi pentua eikä puolisoa, eikä Onnilla olisi isää tai siskoa. Kamala kohtalo, ja teini uskoi, ettei Hirokaan halunnut sellaista.

#Lyhyt -_-#