Erotettujen-Eteläpuoli rannasta/Se ilta oli../

[langennut]

//Tika tänne//

Hiroshima

Kuumana iltapäivänä ranta oli mukava paikka vilvoitella. Niin tämäkin uros herra, Hiroshimakin oli päätynyt rannalle. Ranta jatkui pitkälle, ja meri joka lähti siitä oli tyyni, lukuunottamatta muutamia laineita jotka lipuivat hitaina väreinä vettä pitkin. Lämpimään hiekkaan upposi tumman harmaat käpälät, jotka hiekka värjäsi vaaleammaksi. Aurinko helotti taivaalla, ja tuntui että olisi liian kuuma tehdä yhtikäs mitään. Hiroshiman kirves tuntui yli painavalta sen suussa, kun uros käveli kohti puun tarjoamaa varjoa. Huivi oli sidottuna sen vyötäröllä, ja se painoi lämmittäen. Kun Hiro oli viimein varjossa, se istui läähättäen alas, riisuen huivinsa, sekä asettaen kirveensä maahan. uros kävi kyljelleen, mutta aistit alati valppaina.

[Tika]

Nuori naaras Tinttu nimeltään asteli itsevarmasti hietikolla. Meren loiske kuulosti mukavalta saaressa syntyneen nuoren korvissa. Joskus tämä haluaisi löytää tien pois tältä saarelta. Mutta sehän oli - harmi vain - mahdotonta. Paitsi sitten, kun susikoira tuhoaisi saaren hengen ja Räyhääjän ja saisi voimanlähteet itselleen. Silloin tämä hallitsisi koko saarta ja siirtäisi paikan takaisin omaan ulottuvuuteensa. Sitten naaras valtaisi koko maailman ja kaikki olisivta tämän vallan alla. Tälläiset haaveet tällä otuksella oli, hurjat jos sanalla sanotaan. Susikoira hätkähti lokin kiljahtaessa. Tämä oli ollut ihan ajatuksissaan, eikä ollut huomannut ympäristöään lainkaan. Naaras katseli ylimielisesti ympärilleen ja huomasi tuntemattoman koiraeläimen. Tinttu asteli suoraan toisen luo välittämättä tuon aseesta. Eihän tuollainen lihakirves voisi vahingoittaa tätä muka niin täydellistä teiniä.

[langennut]

Hiroshima


Hiro nousi salaman nopeasti istumaan, nähdessään punertavan hahmojen kävelevän häntä kohti. Se piti kirvestä maassa, mutta painoi päätään hiukan alemmaksi, kirvestä kohti, valmiina nappaamaan sen jos tilanne olisi sen mukainen. "Kuka olet?" Uros sanoi epäystävällisesti töksäyttäen. Toinen ei sinänsä näyttänyt vaaralliselta; Naaras, joka kuitenkin tuntui tietävän tarkaan päämääränsä.

[Tika]

"No kuule, jospa tehdään niin, että minä jakelen komennot"
Sanoi tämä töykeästi ja huiskautti häntäänsä.
"Ja aluksi voisimme tehdä niin, että SINÄ kerrot oman nimesi"
Sanoi naaras omahyväisesti ja painotti 'sinä' sanaa. Susikoira katsoi toista vaativasti. Aallot löivät rantaan ja lokit kiljuivat äänekkäästi. Susikoira katsahti paheksuvasti lokkeihin ja pian tämä viereen läsähtikin valkoinen pieni läikkä. Susikoira kavahti inhoten hiukan kauemmas. Kunhan tämä hallitsisi maailmaa, se määräisi, että lokkeja pitäisi aina ne nähdessään jahdata ja mahdollisuuksien mukaan tuhota. Tinttu oli unelmissaan. Susikoira haaveili. Sitten joskus, kun tämä olisi maailman valtias, se voisi määrätä muita mielin määrin eivätkä he voisi sanoa muuta kuin että 'kyllä valtiatar' tai 'ei valtiatar'. Tosin Onni olisi ylempänä kuin tämä. Onni saisi määrätä hiukan enemmän kuin naaras, ei paljoa, mutta hiukan. Äiti ja isä voisi olla neuvonantajia. Tai hallitsijoita. Ne voisivat molemmat hallita osaa kansasta. Kansa ottaisi käskynsä äidiltä tai isältä, isä ja äiti ottaisi käskynsä tältä ja tämä ottaisi käskynsä Onnilta... Susikoiran silmät oli lasittuneet, kun se mielessään matkasi kauas tästä paikasta, tästä ajasta, tästä ulottuvuudesta.

[langennut]

Hiroshima

Hiroshima tuijotti toista silmät suurina. Se tosiaankin tahtoi päästä hengestään. Hiro murisi hiljaa, ja avasi lopulta suunsa: "Kuulehan narttu, sinun olisi parasta sanoa nimesi, ja etenkin laumasi." Hiroshima nosti päätään, ja tuijotti toista. "Saastainen narttu.." se mutisi vielä, ja katseli kirvestään. toisen olisi parasta vastata, tai..

//Sori lyhty @_@//

[Tika]

Naaras hätkähti ajatuksistaan.
"Kuules vaan itse, minulle ei ensinnäkään puhuta noin"
Ärähti tämä ärtyneenä siitä, kun toinen oli noin töykeästi vetänyt tämän maan pinnalle.
"Ja toiseksi, minä en tippaakaan pelkää sinua, joten voit lakata tuollaisen ärinän ja murinan ja tuon lihakirveen katselun..."
Tuhahti tämä ja mulkaisi toista. Ei mitään tapoja. Pureva viima puhalsi rannassa. Lunta ei vielä ollut, mutta tämä kylmyys kyllä lupasi sitä pian. Sää oli muuttunut melko yhtäkkisesti. Muutamia pilviä oli ilmestynyt taivaanrantaan ja tuuli yltynyt. Enää ei ollut niin lämmin. Naaras heilautti häntäänsä laajassa kaaressa. Susikoira tutkaili toista hiukan tarkemmin. Paljon kokenuthan tuo näkyi olevan, arvista päätellen.

[langennut]

Hiroshima

Hiroshimalla oli taas sellainen päivä. Taas sellainen päivä, että se ei yksinkertaisesti jaksanut. Jaksanut mitään. Se seisoi siinä, mulkoili toista hullun katse silmissään. Lopulta se avasi suunsa: "Saa*anan Narttu, kuullut vain jonkin Pe*keleen minicoihin tai mitä olikaan, kuraverinen.. Doniat valtaavat kuitenkin tämän hemmetin saaren, joten parasta osoittaa kunnioitusta, jos haluat säästää henkesi!!!" Hiroshima huohotti hetken, rauhoittui vähän, ja oli jo valmiina tempaisemaan kirveensä ja lyömääs toisen kaulan kahtia. Ilmakin oli niin kylmä..

[Tika]

Tinttu kuunteli kummissaan toisen vuodatusta. ja tuhahti sitten. Nämä doniat oli kyllä aika sähäkkiä.
"Oikeasti, onko donioissa yhtään järkevää eläintä?"
Laukaisi tämä ylimielisesti.
"Siis meinaan, että kun teitin alfakin on sellainen kurja pikku paskiainen..."
Laukaisi tämä omahyväisesti ja virnisti ilkeästi. Tuuli pörrötti naaraan turkkia. Tosin, olihan se osittain tottakin. Naaraan mielestä. Donioista se ei ollut tavannut yhtäkään järkevää eliötä. Niiden alfa, Aaveko sen nimi oli, oli joku surkimus selvästikin. Ja nyt tuo. Kauheen itserakkaita ja itsekehujia. Ainakin tämän mielestä. Aavekin oli uhkaillut ties millä, Ranweilla ja erotetuilla, mutta eihän ne kuitenkaan olisi kuin pelottelua. Oli tullut melko hiljaista, tuuli vain puhalsi raivokkaasti. Linnut eivät enää huutaneet. Vain meren aallot loiskahtelivat ja tuuli vinkui. Susikoira tuijotti Hiroshimaa. Toisen ase ei pelottanut itserakasta nuorta lainkaan.

[langennut]

Hiroshima

Hiro oli hiljaa vaihteeksi, jopa aika pitkään. Se ei enään näyttänyt niin vihaiselta, ja lopulta se virnisti, sanoen: "Usko pois, minulle on yks' hailee kuka on alfa, pidän vain huolta laumastani ja itsestäni" ja sen sanottuaan Hiro loikkasi aivan nuoren eteen. Se halusi kokeilal toista, ja iski siksi suhteellisen nopeasti toista, etu tassullaan, tai ainakin hän yritti. Hiro odotti osuiko isku vai ei. Kirveen hän oli jättänyt maahan taakseen.

[Tika]

Tinttu katsahti toiseen ylimielisesti. Mikä törppö, ei tiennyt edes alfansa nimeä. Toisen hypätessä kohti kyyristyi tämä hätkähtäen ja ponkaisi sivulle tuntien samalla toisen tassun ja kynsien hipaisevan tätä.
"Joopajoo. On siinä laumalainen kun ei edes oman alfansa nimeä tiedä. Ja miten niin sinun laumasi?"
Ärähti tämä lihakset jännittyneenä. Susikoira oli ärtynyt toisen hyökkäysyrityksestä. Miksi kaikkien piti olla niin röyhkeitä? Ensin Aave ja sitten tuo. Naaraalla ei käynyt mielessäkään, että tämä saattaisi itse aiheuttaa asian. Susikoira oli kuin ei koko yritystä olisi ollut, niin paljon tätä ärsytti oma hitautensa. Toinenhan oli ehtinyt koskea. Toinen olisi kyllä ihan alimmaisena arvoasteikossa sitten, kun tämä johtaisi koko maailmaa. Tai ei sittenkään, tuo olisi toiseksi alin, Aave olisi alin. Naaras mietti Aavetta. Sekin oli ollut samanlainen raukka kuin toinenkin, hyökkäsi vain yllätyshyökkäyksiä, kun ei muuta uskaltanut. Naaras virnisti tietämättään ajatellessaan Aaveen uhkauksia salamurhaajista ja muista.

[langennut]

Hiroshima

Hiro tunsi osuneensa toiseen, mutta ei niin hyvinkin toivoi. Osuessaan maahan, se kimposi takaisin toista kohti. "No Tämä Raukkis aikoo Betasta pian ylentää itsensä alfaksi" se sanoi virnistäen. Hiro avasi kitansa, ja oli valmiina puremaan toista. Se tokaisi vielä ennen hyökkäys yritystään: "Hitaampaa en olekkaan aikoihin nähnyt.. tai no, nartuthan aina ovat". Hiro virnisti perään vielä ilkikurisesti.

[Tika]

Susikoira oli valmistautunut seuraavaan iskuun joten sai juuri ja juuri väistettyä.
"Vai beta! Minkähän takia et kohonnut alfaksi jo silloin, kun saari siirtyi ulottuvuudesta toiseen? Hyvä tilaisuus olisi ollut, mutta hävisit sille Aave käppänälle"
Irvaili tämä toiselle ja ponnisti samssa tuota kohden tarkoituksena yrittää purra johonkin. Viima iski suoraan vastaan, mutta se ei haitannut.

#Lyhyt -.-'#

[langennut]

Hiroshima

Hiro virnisteli itsekseen. Se ei kuitenkaan aikonut kertoa toiselle, että oli ollut hetken aikaa alfa huonolla menestyksellä. Ja se itse tiesi iahn hyvin, että aave oli voittanut sen. Mutta samapa tuo, ei toinen sitä kuitenkaan tiedä. "Odotan vain sopivaa hetkeä" Se sanoi, ja onnistui kierähtämällä väistmään toisen iskun. Hiro ravisteli vielä turkistaan pois ylimääräiset hiekan jyvät, ennenkuin loikkasi toista kohti, valmiina puremaan toista kaulaan, ja parhaimmassa tapauksessa kaatamaan toisen.

[Tika]

Tinttu laskeutui hiukan epätasapainossa hyökkäyksensä jäljiltä ja sillä meni hetki saada tasapaino. Niinpä se ei ehtinyt kunnolla väistää toisen iskua, sen verran kuitenkin, että toinen osui kaulan sijasta lapaan. Susikoira lensi toisen vauhdin voimasta kyljelleen maahan. Naaras ärisi.
"Niin vissiin! Myönnä suoraan, että olet surkea raukkis joka ei voittanut edes Aavetta!"
Ärjyi tämä vihaisena ja yritti purra toista sinne minne sattui yltämään. Sudella ei tietenkään olut mityään hajua Aaveen ja Hiroshiman yhteisitä menneisyyden osista, kunhan vaan ärsytti tahallaan. Niinkuin aina. Susikoira ärisi hurjasti veti korviaan luimuun. Se oli niin keskittynyt, ettei huomannut ympäristöä lainkaan.

[langennut]

Hiroshima

Hiro tunsi osuneensa toiseen, mutta se päätyi pyörähtämään, ja onnistumaan laskeutua joten kuten. Hiro sai väistettyä toisen iskun, ja kuuli myös toisen sanat. Hiro nieli kiukkunsa, ja kiristeli hampaitaan sanoen: "Voisin käyttää kirvestäni, mutta kuraverinen minchia ei ole edes sen arvoinen. Tuskin kukaan Narttu muutenkaan..!" Hiro naurahti kuivasti ja nuolaisi huuliaan. Se heilautti päätään, sillä sen otsa tupsu oli tullut silmien eteen. Mutta, yhtäkkiä Hiro muisti salaman nopeasti jotain: Riå. Hiro ravisti päätään; naaras oli vain kadonnut. Hiro nosti niska karvansa pystyyn, ja murisi hiljaa. Se ei kuitenkaan hyökännyt vaan jäi odottamaan.