Erotettujen-Eteläpuoli rannasta/Se ilta oli../

[Tika]

Tinttu nousi äkkiä ylös ja katsoi toista vihamielisesti. Susikoira otti yhden askeleen taaksepäin.
"Tiedätkö, kun minä olen alfan tytär, niin sinä olet nyt pulassa"
Sanoi tämä virnuillen kaameasti ja ehkä hiukan ilkikurisestikin.
"Että ei kannata pahentaa tilannettaan"
Sanoi tämä omahyväisesti.

#Lyhyt, ei inspaa#

[langennut]

Hiroshima

Hiro alkoi nauraa kovaan ääneen, kun toinen oli sanonut lauseensa. "Jos tapan Niiden, tai siis teiedän pa*kaisen alfan penskanne, niin ei ainakaan jälkikasvusta ole huolta!" Hiro huudahti sen, vaikka eihän toinen kaukana ollut. Hiro Tuijotti toista, ja silmäkulmastaan Hono'o kirvestään. Sitten hön lähti toista silmällä pitäen kävelemään kirvestään kohti, yhä nauraen, kuitenkin hiljempaa.

[Tika]

Tinttu murisi. Se ei pitänyt siitä, että sitä ruvettiin pompottelemaan.
"Kuules törppö. Mitenkäs luulit minulle pärjääväsi, jos et pärjää edes alfallesi?"
Laukaisi tämä. Eihän susikoira tietty tiennyt oliko toinen pahemmin tapellut Aaveen kanssa, mutta väliäkös tuolla? Tinttu mulkoili Hiroshimaa toisen hivuttautuessa kirvettään kohden.
"Pelkuri. Etkö pärjää minulle ilman kirvestä?"
Laukaisi tämä. Toisen kirves ei oikeastaan pahemmin hätkäyttänyt. Tuollainen avuton lihakirves. Sehän oli niin kömpelökin.

#Täällä taas >)#

[langennut]

Hiroshima


Hiro mutisi hiljaa toisen ekojen sanojen jälkeen: "Törppö! hehhehhe...." Ja sitten se vain kaikessa hiljaisuudessa otti kirveen suuhunsa. "Tiedätkö miks käytän kirvestä? tai no, älä edes arvaa, älä vaivaa pikku päätäsi sillä: mutta tiedätkö, kun kirveellä lyö, edes pienen haavan, tulee aina paljon enemmän verta: se on aian paljon hauskempaa..." Hiro hekotteli siihen perään. Sitten se vielä sanoi hampaittensa välistä: "MINÄ voin komentaa sinua mielin määrin, minä voin vaikka raiskata sinut" Hiro virnuili toiselle kirves suussaan, ja lähestyi sitten toista hitaasti.

[Tika]

Tinttu ei pelännyt lainkaan. Tai no ehkä vähän, mutta se ei näyttänyt sitä.
"Kuules homepallo, jos taitat karvankaan minusta, saat vihaisen Minchioiden lauman kannoillesi. He eivät sääli sinua"
Teini tuhahti itsetietoisesti. Meri loiski rantaan ja muutama lokki lensi rääkyen näiden yli.
"Et sinä minua uskaltaisi raiskata"
Tuhahtaa tämä. Ei kukaan sen äitiäkään uskaltaisi. Tai niin se luuli. Ei edes tiennyt, että oli itse syntynyt raiskauksen seurauksena.

[langennut]

Hiroshima

Hiro virnisteli toiselle: "Jos tappaisin sinut, ja vaikka heittäisin mereen, ei kukaan löytäisi sinua" Hiro naurahti kuivasti. "Minä voisin vaikka repiä suolesi ulos vatsastasi ja syödä ne" Hiro pudisteli päätään. "Joka alkaa pelottaa? Parasta olisi.." Hiro Hymyili iloisesti, mutta toisaalta irvisti samalla, ja lähestyi: se oli pian jo ihan toisen edessä. Kirven oli painava, mutta Hiro oli jo tottunut siihen. Meren loiske ja parin Lokin kirkuna täytti tilan pienelle metelillään, kuitenkin tunnelma oli jännittynyt.

[Tika]

Tinttu irvisti.
"Luuletko tosissasi, ettei kukaan huomaisi puuttumistani?"
Sanoi tämä ylimielisesti. Toinen oli kohta ihan lähellä lihakirveensä kanssa. Susikoira vaan nökötti paikoillaan. Sitä ei pelottanut. Tai ehkä vähän, mutta se oli ehkä enemmän kuin ramppikuumeen tapaista. Se luuli voittavansa kaikki ihan tuosta noin vaan. Tinttu tuhisi ylimielisesti.

#Vähän lyhkänen ^^'#

[langennut]

Hiroshima

Hiro tuijotti toista. Kirveen kärki osoitti toisen kaulaa, se oli vähän alaspäin suuntautunut. Hiro Katseli toista silmät kiiluen: "Noin Ärsyttävästä kakarasta vain halutaan eroon, jos joskus joku edes huomaa sinua, hän joko pitää sne omana tietonaan tai kertoo siitä huojentuneena muille. Tekisin pikemminkin palveluksen jos listisin sinut.." Hiro laittoi kirveen terän melkein toisen kaulaa vasten. "Pelottaako?"

[Tika]

Tinttu jo hiukan enemmän pelkäsi, kun toinen vänkäsi sen lihakirveensä kaulalle. Tuollainen kirves voisi osuessaan saada pahaakin tuhoa aikaiseksi. Susikoira perääntyi hiukan niin, että ei enää ollut ihan niin riskialttiissa tilanteessa.
"Phyh. Kaikkihan minua rakastaa"
Sanoi susikoira itserakkaasti. Sitä ei pelottanut pätkän vertaa tuon puheet. Lihakirves vaan näytti vähän uhkaavammalta.

[langennut]

Hiroshima

Hiro katseli toista silmiin. "Jo tiataa vähän pelottaa?" Se sanoi toisten sanoessa jotakin. "Rakastaa? Miksi kuljet yksin, näin vaarallisessa paikassa, jso sinulla on rakastajia ja ehkä jopa suojelioita?" Hiro sanoi hitaasti. Sitten se yht' äkkiä yritti iskeä kirveensä toisen varpaiden päälle, kuin olisi tiputtanut kirveen, mutat hiro ei ollut varma osumisestaan.

[Tika]

Tinttu mulkoili Hiroa.
"Koska en tarvitse suojelioita"
Sanoi susikoira tuhahtaen ylimielisesti. Oranssi tuijotteli Hiroshimaa vihreillä silmillään. Toisen sitten yrittäessä iskeä tämän varpaille, reagoi susikoira hiukka liian hitaasti. Ei nyt koko tassua vienyt, eikä varvastakaan, mutta lähellä oli. Tassusta alkoi vuotamaan verta. Tinttu vingahti pienesti. Verta valui paljon. Tämä nuolaisi nopeasti tassuaan ja astahti sitten varovasti poispäin ontuen hiukan toista etujalkaansa johon isku oli osunut. Susikoira mulkoili toista.
"Olipas tyhmä hyökkäys"
Naljaili tämä.

[langennut]

Hiroshima

Hiro naurahti kuin pikku pentu: "Et tarvitse suojeliaa??!" Se naureskeli kun katseli toisen ontumista. "Mitäs tyhmää siinä oli, kiitä onneasi että en katkaissut päätäsi!" Se naureskeli ja hymyili viekahtavasti. Hiro lähti astelemaan toisen ympärillä, kirveen terästä tippui verta, joka sekoittui hiekkaan. Hiro sanoi sarkastisesti: "Etkö uskalla hyökätä? nooh, nooh?" Hiro Lisäsi vauhtia ravaten toisen ympärillä.

[Tika]

Tinttu irvisteli Hirolle.
"Et olisi minun päähäni koskaan osunut"
Murahti tämä ja irvisti taas. Tassu vuosi nyt ehkä pikkuisen vähemmän verta. Siihen pisteli inhottavasti, mutta ei sinänsä sattunut ellei sitä liikuttanut. Susikoira käänteli päätään nähdäkseen Hiron kokoajan, mutta ei liikkunut. Ettei sen tassuun sattuisi nimittäin.
"Luuletko, että en muka uskaltaisi hyökätä"
Ärähti susikoira vihaisesti. Sitä ärsytti ja nyt myös pelotti. Toisella oli kirves. Toisella oli ylivoima.

[langennut]

Hiroshima

Hiro Pysähtyi toisen taakse, ja miltein kuiskasi käheästi: "On se aina yllätys jos hyökkäät" Se naurahti kuivasti, ja jatkoi: "Joko itkettää?" Se vaihtoi suuntaa ja lähti taas jolkottelemaan toisen ympärillä. Hiekka oli lämmintä tassujen alla, ja meri loiskahteli rantaan, ja kuului pienen kotkan kumisevaa huuto taivaalla. Meren suolaiseen tuoksuun sekoittui myös näiden kahden koira eläimen haju.

[Tika]

Tinttu mietti. Mitähän tälläisessä tilanteessa oikein pitäisi tehdä? Teini ei ollut koskaan ajatellut joutuvansa täilläiseen tilanteeseen, niinpä se ei ollut mitenkään harjoitellut tai muuta.
"No miksi itkettäisi?"
Sanoi susikoira ylimielisellä äänellä ja mulkoili toista. Ei sitä itkettänyt. Ei ainakaan ihan vielä. Toinenhan vain uhkaili ihan harmitontahan se oli. Eikö ollutkin? Tintun itsevarmuus alkoi hiukan murtua. Tästä kyllä tämän emo saisi tietää. Sitten Hiro olisi pahemmassa kuin pulassa. Tinttu ainakin uskoi niin. Tämän emohan oli aina nartun puolella, eikä ihmekään, olihan tämä niin mukava. Se ei ymmärtänyt lainkaan, miksi kaikki kummajaiset hyökki tämän kimppuun. Susikoira irvisti rumasti.