I know where I am. [Matsue~]

[Tika]

[[Sössin otsikon jee :'DD Elikkäs tuos hahmosi tänne.]]

Tinttu

Oranssi susikoira asteli yltiömaisen itsevarmasti järven rannoilla. Se ei todellakaan tiennyt, että se oli Donioiden rev- no hyvä on, tiesi se. Oikein hyvin. Mutta ei se nyt tarkoituksella esiinty- no oikeastaan kyllä, kyllä se tarkoituksella asteli Donioiden luultavasti eniten haalimalla alueella häntä pystyssä ja täynnä itsevarmuutta ja ylimielisyyttä.
Maailmanvalloittaja neitokaisellamme Tintulla oli hyvä päivä menossa. Taivas oli pilvessä totta kyllä, mutta eipä neito koskaan ollut paljoa välittänyt auringosta. Päivä oli sopivan viileä, pieni tuulahdus virkisti ilmaa, ja metsä oli hiljainen toisella sivulla, kun taas toisella sivulla järvi liplatti hiljaa. Minchia oli muutenkin herännyt aamulla täynnä energiaa, ja täysin itsevarmana, vaikka vasta edellisenä päivänä se oli ollut aivan maassa. Sellaista se on teini-ikäisen elämä. Nyt Tinttu siis asteli rauhallisen itsevarmana päiväkävelyllään.

[[Öööh, anteeksi mitä? Tekstistä tuli aika hassu, kun innostuin ehkä liikaa x) Anteeksi :'D]]

[Matsue]

|| Minä tulen ~! Ja ei siinä mitään. ;> ||

Zhescar käveli rauhalliseen tahtiin pitkin järven rantaa. Hän oli levännyt järven läheisyydessä, vaikka tiesi kuinka riskialtista se oli. Tarkka seuranta oli silti pettänyt ja uros oli saanut nukkua pari tuntia metsän puiden suojissa. Koira pysähtyi hetkeksi ja kumartui juomaan kirkasta vettä. Nälkä kalvasi hieman häntä, mutta todettuaan saalistuksen nyt liian vaivalloiseksi, tyytyi Zhe vain juomaan. Nostettuaan päänsä uros tähyili ympärilleen, ja valppaantui, kun mieto tuuli toi vieraan tuoksun. Hieman kauempana, näköetäisyyden päässä, tallusteli oranssi koiraeläin. Zhescar haisteli lisää ja totesi vieraan olevan susikoiranaaras. Uros käännähti naarasta kohden ja odotti tuon tulevan lähemmäs.

[Tika]

Tinttu jatkoi matkaansa autuaan tietämättömänä siitä, että joku oli huomannut sen. Neito oli liian keskittynyt itseensä kiinnittääkseen paljoakaan huomiota ympäristöönsä. Lopulta tämä kuitenkin oli päässyt niin lähelle toista, että ei oikein voinut olla huomaamatta tuota. Susikoira katsoi toista kuin ihmetellen, miten tuo oli kehdannutkin keskeyttää tämän kävelyn! Ja saapunut vielä _tämän_ järvelle! Tinttu tuhisi ärtyneenä.
"Kukas sinä luulet olevasi?" tivasi neito toiselta hiukan myrtyneenä. Nyt sen hyvä päivä oli ihan kokonaan pilalla. Oranssi nyrpisti kuonoaan ja siristi silmiään. Miksi kaikkien piti aina sitä häiritä! Eikö täällä missään saanut olla rauhassa.

//haha, teini-ikäisellä ylimielisellä ääliöllä on sitten hauska pelata >D//

[Matsue]

Zhe virnisti mielessään naaraan lähestyessä ja lähestyessä. Eikö urosta edes huomannut? No, ajatuksissakävelijöitä oli kyllä paljon, mutta hieman uroksella ärsytti, kun häntä ei huomattu. Tarpeeksi lähetyessään naaras silti havahti. Koira piti naamansa peruslukemilla, jotta ei paljastaisi aikeitaan. Kuullessaan kysymyksen - ja vieläpä todella tiukkaan äänensävyyn - Zhen toinen kulma painui alas ja naamalle kohosi vaivaantunut hymy. Kipakka neito, vähän turhankin kipakka...
"Viaton ohikulkija vain," uros tuumasi tyynellä äänensävyllä, vaikka poti pientä ärtymystä sisällään. Totta kai hänen piti törmätä omituisiin kulkijoihin. Toivoa ei silti oltu menetetty.
"Saanko tiedustella neidon nimeä?" Tällä kertaa Zhe yritti hymyillä.

|| Niin on, minulla joskus oli rasittava teinihahmo, joka äksyili kaikille. :'D ||

[Tika]

//Mie ajattelin kohta vähä lisätä ikää tälle, on jo ihan tarpeeksi kauan ollu teininä XD Ehkä muokkaan luonteenki siedettävämmäksi :''D Hommaan sille perheen. Tai jotain kivaa x)//

Narttu tarkkaili toista, punniten vastaisiko. Toinen tosin oli kohtelias, joten jospa tuo ansaitsi vastauksen.
"Olen Tinttu", sanoi neitokainen ja jopa hymyili hiukkasen.
"Ja mikäs on oma nimesi?" kysyi tämä sitten muodollisesti, vaikkei oikeastaan paljoa välittänyt toisen nimestä. Tuo kyllä vaikutti melko hyvältä tyypiltä, kohtelias ja vaikka mitä. Toisen asema Tintun silmissä nousi pari pykälää. Mielialakin kohosi, kun toinen ei ollutkaan mikään ärsyttävä hönö. Ainakaan ei ollut vielä näyttänyt sellaisia merkkejä. Olihan neito sellaisiakin tavannut... Onneksi tämän isukki oli tullut pelastamaan tytön ongelmilta ajoissa. Susikoiran sisintä pisti hieman. Eikö se ollut oppinut mitään viime kerrasta? Sillä hetkellä Tinttu päätti käyttäytyä paremmin ja kohteliaammin. Teini-ikäisen lupaus.

[Matsue]

Vai Tinttu, Zhe tuumasi mielessään, mahtaa olla teini tämä naaras vielä. Entä mistäköhän laumasta...?
"Nimeni on Zhescar, lyhyesti Zhe," vastasi uros, yhä hymyillen ystävällisesti. Annetaan naarasparalle hyvä kuva itsestään, hellitään vähän ja lopulta murskataan toiveet täysin. Näin se meni uroskoiran kirjoissa tällaisia nuoria naaraita kohtaan. Zhenin hymy olisi kasvanut ilkeäksi virneeksi, jos hän ei olisi pitänyt naamaansa aisoissa.
"Oletko... Minchiasta?" Vaikka uros oli katkeroitunut kyseiselle laumalle, ei se tarkoittanut, että hän kaikkia sen jäseniä vihasi. Ja mistäpä pahasta viaton pikkuinen tietäisi. Nyt jos hän ei vain turhaan suututtaisi toista ja osasi valita sanansa, olisi uroksella hauskat ajat edessään.

|| Joku yhtä äkäinen ukko sille, niin johan syntyy hyvä perhe. 8) ||

[Tika]

//Hah, joo :''D//

Tinttu kallisti päätään. Vai Zhe. No sehän mukavaa. Kunhan tuo nyt ei vain alkaisi kuvittelemaan liikoja itsestään.
"Minchiastapa hyvinkin", sanoi neito ylpeänä. Oli sillä sentään sen verran itsesuojeluvaistoa tallella, että ei mennyt höläyttämään olevansa Vilkun, alfan, tytär. Kaikki ei nimittäin ehkä sellaisesta pitäisi, joten parempi olla varovainen...
"Entä itse?" kysyi oranssi susikoira.

[Matsue]

Zhescar joutui miettimään, mitä kertoisi laumastatuksestaan. Toisaalta häntä inhotti valehdella olevansa samasta laumasta - hän, jonkun muun alaisuudessa? Phyh! - mutta ei koskaan voinut tietää, miten naaras suhtautuisi Minchiasta erotettuun. Ehkä uros kuitenkin pelaisi varman päälle.
"Minchiasta minäkin," uros kertoi. Hänen kunniaansa sattui, mutta uros käski itseään mielessään kestämään sen. Hyötyä hän saattoi tästä valheesta enemmän kuin uskoikaan. Koira käänsi päänsä järven suuntaan, ja tuumasi hetken, kunnes päätti yrittää pitää tämän Tintun seurassaan ainakin vähän aikaa.
"Maistuisiko ruoka? Minua nimittäin hiukoo," Zhe sanoi, kääntäen päänsä kysyvä ilme naamallaan takaisin naarasta kohden.

[Tika]

Neitokainen nyökkäsi yrittäen kerrankin olla kohtelias. Ehkä tämä oli jo kasvamassa isoksi, kun kerran ihan kohteliaaksi heittäytyi? Niin tai näin, ei tuota voinut oikeasti vähempää kiinnostaa toisen lauma. Susikoiran isä oli erotettu, näinpä tuo ymmärsi myös heitä. Minchiaa ymmärsi myös tietenkin. Doniat olivat taas melko outoa sakkia, niitä neito hiukan vierasti. Asiasta kukkaruukkuun, tämä ohitti toisen laumastatuksen kuin tyhjää vain.
Hmm. Minchia kallisteli päätään pohdiskellen. Tässähän olisi tosiaan hyvä mahdollisuus saada helpolla ruokaa, kun toinen vielä tuputti apuaan! Hah.
"No onhan tässä jo vähän nälkä. Osaatko kalastaa?" kysyi narttu toiselta ja astahti muutaman askelen kohti järveä.

[Matsue]

Zhe tarkkaili, kuinka naaras suhtautuisi hänenlaiseen outoon 'minchialaiseen', mutta mitään vastakommenttia ei tullut. Tämä kuitenkin helpotti uroksen oloa, leikitään nyt saman lauman jäseniä.
"En ehkä ole se paras kalastaja, mutta voinen yrittää," uros vastasi. Kokemusta hänellä oli hyvin vähän kalastuksesta, hän yleensä laittoi muut asialleen, mutta nyt tarvittiin jotain, millä vaikuttaa toinen. Zhe kääntyi järven puoleen, ja etsi katseellaan paikkaa, jossa liikkuisi eniten kaloja. Jos hän kahlaisi hieman, hän pääsisi hyvälle paikalle odottamaan kaloja. Niimpä koira asteli lähemmäs vettä, kahlasi niin että vettä oli jalkojen puoleenväliin ja jäi odottamaan. Vähän aikaa oltuaan paikallaan, lähestyi keskikokoinen kala. Zhe virnisti, jännitti lihaksensa nopeasti ja ampaisi kalan kimppuun. Kala oli silti nopeampi ja koira vain nappasi leuoillaan vettä. Uros murahti, ja jäi uudestaan paikoilleen odottamaan. Yllättävän vähän odotettuaan paikalla ui tällä kertaa pienempi kala, jonka kimppuun koira hyökkäsi viipymättä. Kala jäi kuin jäikin koiran otteeseen, ja uros kääntyi kävelläkseen takaisin rannalle. Zhe tiputti kalan maahan ja pudisteli turkkinsa. Päässä oleva huivi ei kuivuisi vähään aikaan, mutta se ei koiraa haitannut. Uros tarttui hampaillaan kalaan ja repi sen kahtia, ottaen samalla toisen palasen itselleen.

[Tika]

Tinttu istahti nätisti alas ja kiersi häntänsä jalkojen ympärille. Tästä tulisi hauskaa. Susikoira tarkkaili toisen kalastusta vihreillä silmillään, hiukan huvittuneena. Tämä kun oli syntynyt saarella, ja toki oppinut kalastuksen ennen kuin edes metsästi. Neito päätti kuitenkin antaa toisen leikkiä herrasmiestä ja kalastaa tälle, voisihan tämä myöhemmin vaikka metsästää jotain jos nälkä jäisi...
Toisen tuodessa kalan, nousi Tinttu seisomaan ja hymyili iloisesti.
"Voi kiitos. Oletpas sinä taitava", sanoi minchia - vähän sarkasmia äänessään, mutta kuitenkin. Tyttö otti puolikkaansa tassujensa väliin, laittoi maahan makaamaan ja alkoi siististi syömään kalaa, niinkuin ylväiden otusten sen mielestä kuuluikin.
"Oletko saarelta kotoisin?" kysyi tämä pitäen taukoa syömisestä, ihan vain pitääkseen yllä keskustelua.

[Matsue]

Zhescar istahti ja söi palastaan lihaisimman kohdan. Naaraan sarkastiselle kommentille uros hymyili kuivasti, ja jatkoi syömistään. Kuullessaan naaran kysymyksen uros pysähtyi hetkeksi puremisessaan, ja pienen hetken mietittyään jatkoi hitaasti pureskeluaan, kunnes hän sai palasen alas.
"Olen elellyt täällä yli vuoden, en koko ikääni," uros vastasi, yrittäen itsekin muistella, kuinka kauan oli tosiaan saarella jo viettänyt. No, sivuseikka, kaikkihan ne vanhenevat poikkeuksetta.
"Entä sinä? Ihan vakioasukki alusta saakka vai jouduitko tänne muualta?" Zhe otti viimeisen syötävän palasen kysyttyään kysymyksen ja piti katseensa naaraassa.

[Tika]

Tinttu tarkkaili toista, kun tuo pohti vastaystaan. Hmm. No, ehkä toisella vain oli huono muisti kun kesti vastata. Kun tuo lopulta vastasi, nyökkäsi narttu päätään.
"Vakioasukki, synnyin tänne", sanoi susikoira lyhyesti ja haukkasi lisää kalaa. Ihan hyvää ruokaahan tämä oli. Kyllä se ainakin nälän siirtäisi kauemmas.
"Minkälainen on maailma tämän saaren ulkopuolella?" kysyi narttu hetken päästä uteliaasti, ja katsahti toista vihreillä silmillään nähdäkseen tuon reaktion.

[Matsue]

Hmmh, eli ei mitään kovin erikoista ole sattunut, uros mietti, kun naaras kertoi olevansa saarelta. Saari oli Zhescarin mielestä tylsä paikka verrattuna ulkomaailmaan, eihän täällä ollut kuin luontoa luonnon perään. Kyllä, koiraeläimiä riitti, mutta siinä se kaikki kiinnostava olikin. Samalla miettiessään koira sai kalansa syötyä, ja uros kääntyi taas katsomaan seuralaistaan kuullessaan kysymyksen.
"Värikäs ja harmaa yhtä aikaa, ja kaksijalkaisia riitti joka puolella komentelemassa," Zhe kertoi. Hän ei pitänyt vanhojen muistelemisesta, ja miettikin hetken, miten keskustelu kääntyi tähän suuntaan. Hän murahti mielessään, eihän tämä nyt edistynyt lainkaan.
"Oletko joskus halunnut vierailla ulkomaailmassa?" Uros kysyi, yrittäen keventää mieltään ja samalla pitäen keskustelun vireillä.

[Tika]

Tinttu siristi silmiään ja kallisti päätään mietteliäästi. Vai kaksijalkaisia, hmm? Kun tyttö oikein pinnisti muistiaan, siitä tuntui, että joskus tälläkin saarella oli ainakin käynyt noita kaksijalkaisia... Ellei tämä sitten vain muistellu emonsa tarinoita saaren alkuajoista. Nykyisin tänne ei varmasti mitään kaksijalkaisia pääsisi, mikä toisaalta harmitti Tinttua. Toisaalta tämä oli iloinen, etteivät ne pääsisi häiritsemään.
Neito huokaisi hiukan toisen kysymykselle.
"Olen minä halunnut. Mutta en voi", sanoi neito hiukan masentuneena. Ajat olivat muuttuneet. Joskus tältäkin maan palalta oli päässyt uimalla pois. Nyt ei kannattaisi edes yrittää. Saari oli kärsinyt kovin, ja Tinttu kyllä tunsi nuo muutokset itsessään. Elettyään herkimmän osan nuoruudestaan myllerryksessä, ei ollut helppoa kasvaa isoksi.