|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 17:11:52 GMT 2
Roku
Roku naureskeli ja seurasi toista.
"Oletko nyt varmasti päättänyt? Siis, että mitä teet minulle?" Hän sanoija käänteli varovasti päätään. Kaulaa särki. Sade yltyi, joten piti puhua kovempaa jotta toinen kuulisi. Edessä oli suuri puu, jonka alle voisi mennä suojaan. Mutta, nyt ukkosti, joten se ei ollut kovin turvallista. Nojaa, ei se urosta paljoa kiinnostanut..
Muta päästi inhottavia ääniä hänen kävellessään. Roku yritti katsoa, jos näkisi jotain saallistettavaa, mutta kaikki mitä hän näki sateen keskellä, oli hänen jaloissaan menevä lisko. Sekin oli pieni. Pennun koko rintakehä oli tumman verenpeitossa, ja huohotti vähän, yrittäessään kävelessä myös puhdistaa haavojaan.
|
|
|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 17:23:53 GMT 2
"Saat elää ainakin niin kauan kun osaat ja ymmärrät oman paikkasi pienessä päässäsi.", susikoira tuhahti kyllästyneesti ja katsahti pentua joka seurasi häntä. Pian tuo oli puun luona ja istahti hiukan kostealle maalle. Puun oksat ja lehdistö oli hyvin tuuhea ja narttu siksi tykkäsi paikasta paljon enemmän kuin rankkasateen alla istumisesta. Vielä kun ruokaa löytäisi. Niin, tuo ei ollut syönyt sitten laivamatkalle lähdön jälkeen mitään.
"Onko sinulla nälkä?", susikoira kysyi muka kohteliaasti pojulta. Hänellä oli aikalailla kylläkin nälkä, ja näin rankkasateella löytäisi varmaan metsistä ruokaa, tosin niitä ei täälläpäin näkynyt. Paitsi kauempana laajalti levittyneen ruohikon takana.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 17:30:58 GMT 2
Roku
Roku meni maahan makaamaan. Hän oli puun vieressä, mutta melko kaukana toisesta. Kun toinen kysyi häneltä kysymyksen, hän hymähti ja vastasi:
"Noh, ei se juurikaan sinulle kuulu" Roku piti tauon "Mutta jaa, en ole syönyt koko päivänä, ja nythän on jo ilta"
Roku nuoli varovasti rintakehäänsä, ja kuunteli mitä toinen sanoisi seuraavaksi. Taivaallla välkehti salamoita, mutta onneksi yksikään ei osunut kyseiseen puuhun. Roku huokaisi. Oikeastaan hän ei ollut syönyt kunnolla edellis aamunakaan. Oli vaikea saada ruokaa, kun ei tiennyt mistä sitä löytäisi.
|
|
|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 17:43:02 GMT 2
"Ei se minua kyllä kiinnostanutkaan..", narttu tokaisi hiljaisesti ja ravisteli turkkiaan. Jonka jälkeen kylkeen alkoi taas pistää. Onneksi turkin valuvat pisarat piilottivat hienoiset kyyneleet tytön silmistä.
Hän päätti olla hiljaa. Tuo alkoi myhäillä laulua jota nainen lauloi tuolle aina. Se oli leikkisä, silti rauhallinen ja iloinen.
Narttu uppoutui aivan hyräilemään kappaletta ja laskeutui makuulle. Kylkeen ei sattunut enää niin paljon. Susikoira keskittyi hyräilyyn ja laski päänsä etutassujensa varaan ja sulki silmänsä. Hetki kului, josko toinenkin. Sitten tuo nukahti.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 18:22:57 GMT 2
Roku
Roku tuijotteli toista. Tämä hyräili jotain aika pitkään. Roku pysyi hiljaa ja kuunteli. Yhtäkkiä hän huomasi toisen nukahtaneen. Rokua alkoi itseäänkin väsyttää, mutat hän ei halunnut nukahtaa siihen, sateenropinan ja ukkosen keskelle. Se ei ollut turvallista. Hän pysytteli herillä, kun äkkiä huomasi jotain. Puun oksalla istui orava. Rokulla oli niin kova nälkä, että hän nousi ylös. Roku katseli oravaa pitkään, ja hypääsi ylöspäin. Hän hipaisi jo oksaa. Pistävä kipu kaulassa ei nyt haitannut. Seuraavalla hypyllä märkä ja liukas orava tippui maahan. Roku meni sen luoksen, tarttui siitä kiinni, ja söi hitaasti ja nauttien sitä.
|
|
|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 18:47:17 GMT 2
Narttu säpsähti hereille kun 'nulikka' sai oravan joka huusi kuin sikaa tapettaessa. Ravistus, venytys ja ylös.
"Sinulla kävi tuuri", susikoira totesi tylsistyneesti, katsoi hiukan inhoten pentua ja heilautti häntäänsä. Tuo ei jaksaisi enää kauaa olla tuollaisen nolife-nulikan kanssa. Lilian oli hieman äksyn oloinen taas, kenties johtui siitä että sillä oli nälkä, sitä väsytti ja se oli herätetty kesken unien? Nah, mitä väliä. Koirasusi aivasti, sillä oli kylmä eikä sadekaan näyttänyt saavan loppua. Ehkä nyt hän voisi kysäistä jotain saaresta ja häipyä niin nopeasti kuin suinkin, eikä sen tarvitsisi enää ikuna tavata tuota ärsyä pentua.
"Mitä tiedät tästä saaresta?", susikoira tokaisi yhdellä lyhyellä lauseella.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 18:54:29 GMT 2
Roku
Roku päätti vastata toiselle, olihan hän loppujenlopuksi jättänyt hänet eloon.
"Hmmh.. no, tiedän että täällä on kolme laumaa: Donia, Minchia, Ranwit ja erotetut.." Roku pohti hetken ennenkuin jatkoi:
"Jotain riitaa kai on... En ole niin varma, olen kuullut vain vanhemmiltani, en muualta" Roku pureskeli huolelliseti ja nielaisi. Orava maistui oikeastaan aika pahalta, mutta kun oli niin kauhea nälkä.
"Mihin laumaan sinä kuulut?" Hän kysyi lopulta.
|
|
|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 19:03:17 GMT 2
"Toivoin että sinä kertoisit...", narttu tokaisi. Ei tuo osannut edes kiittää tiedosta. Töykeä? Ei kai.
Hiljaisuus.
.
..
...
Rapinaa ruohikossa. Sade alkoi jo hieman menettää voimiaan, tuuli ei iskenyt enää niin paljon ja ukkonen oli laantunut miltei olemattomaksi. Jotain rusehtavan valkoista pilkisti ruohikosta. Narttu lähti liikkeelle ja kiersi kaukaa sen taakse. Muutaman metrin päähän. Jos tuo ei saisi tuota kiinni pompulla, olisi peli pelattu. Kipeällä tassulla ei juosta nopean jäniksen perässä, joksi narttu oli olennon tunnistanut. Askel, toinen, kolmas. Hän asteli hiljaa, sen tuo siro rakenteinen osasi. Jännitys, syöksy ja nappaus. Koirasusi sai hampaillaan vaurioitettua aika pahasti jäniksen jalkaa. Se oli vielä pieni, miltei poikanen, mutta riittäisi helpottamaan nälkää. Jänis pinkoi puolet hitaammin karkuun ja narttu loikki perässä. Pian susikoira lysähti jäniksen päälle, väänsi siltä niskat. Antoi sille nopeamman ja vähemmän tuskallisen kuoleman, kuin jos alkaisi syödä sitä elävänä. Narttu asteli tyytyväisenä, kuono hiukan veressä, kohti puuta. Pian hän lysähti samalle paikalle mistä oli lähtenytkin, ja alkoi jyrsiä tarkkaan lämmintä veristä lihaa.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 19:12:14 GMT 2
Roku
Roku odotti että toinen palasi, ja vastasi sitten.
"Nojaa, olen Minchia" Hän sanoi hitaasti, katsellessaan ympärilleen. Oli jo paljon mukavempi sää.
Roku katseli edessään olevaa, epämuodostunutta oravan raatoa. Se olisi ruoka mahdollisesti pitkänkin matkan päähän, hän huokaisi. Jos löytäisi joen, voisi ehkäpä saada kalaa? Nojaa, ei pitäisi ajatella niin pitkälle.
Hän vaihtoi asentoa, ja yritti pitää päänsä niin, että kaula ei koskisi maata. Se oli yhä niin kipeä.
|
|
|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 19:19:13 GMT 2
"Sehän kiva", narttu vastasi aivan ohi mennen.
Susikoiranpuolikas jatkoi mutustelua, mutta kuten tavallista hänellä jäi aika mukavasti vielä luihin lihaa. Hän nousi katsahti ylimielisesti pentua ja alkoi tehdä lähtöä.
"Syö jos haluat. Jääköön hyvästi tai jotain, toivottavasti emme enää kohtaa, nulikka", niin, jäätävä loppuun asti. Narttu tuhahti ja lähti jolkottelemaan kohti metsikköä.
[Thank you, kiva peli. 8) Kiitti ja kuitti]
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 19:23:17 GMT 2
Roku
Roku virnisti. Hän oli tavallaan pettynyt toiseen, joka oli samalla niin fiksu ja niin tyhmä. Roku jäi hetkeksi paikoilleen, söi toisen ruuan jämät, ja lähti sitten ravaamaan, tosin päinvastaiseen suuntaan, jotta he eivät kohtais enään.
[[Juu, kiitos pelistä \o ]]
|
|
