|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 11:02:13 GMT 2
Koirasusi katsoi tyytyväisenä kun poju lennähti. Voi miten hän pystyi alentumaan tähän? No, mitäs väliä? Itse poika aloitti. Narttu meni vähän matalemmaksi kun huomasi pojan hyppäävän. Hän alkoi aavistella mitä tuo aikoi. Poju hyppäsi, narttu laittoi tassunsa nopeasti eteen ja näin hyökkäys kohdistui hänen jalkaansa. Tyttöä hymyilytti, poju oli vallan hauska, mutta sitä ei saanut näyttää pojulle.
"Etkö parempaan pysty?", susikoira tokaisi ja laski tassunsa maahan ja yritti napata poikaa niskasta nopealla liikkeellä, jos se onnistuisi hän voisi nostaa pojan ilmaan.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 11:09:02 GMT 2
Roku
Roku puri jalkaa raivoisasti, ja huomasi, miten toinen tarttui häntä niskasta. Rokun ote koveni, ja hän pörhisti niska karvansa kokonaan. Hän ei päästäisi irti. Hän ei häviäisi. Ei koskaan. Roku puri jalkaa niin kovaa kuin pystyi. Hän oli nyt niin raivoissaan.
Sade hiljeni vähän, mutta tuuli niin kovaa, että pisarat tulivat viistosti, ja heittelivät katkenneita heiniä mukanaan muualle. Oli varmaankin puhkeamassa myrsky, Roku ajatteli.
|
|
|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 11:15:11 GMT 2
"Päästähän poju irti, voisin katkaista niskasi tässä hetkessä. Mutta en minä sitä halua tehdä, sinulla on elämä edessä, mietihän sitä.", narttu tokaisi hiljaa hampaidensa välistä, repäisi pojan riuhtaisulla tassustaan irti, hänen tassunsa oli ihan verinen pojan hampaiden jäljiltä. Lilian heilautti pojan kauemmas.
"Anna olla, et voittaisi minua vaikka sinä olisit kolminverroin itsesi kokoinen.", Lil totesi nuolaisi veristä tassuaan ja katsoi poikaa.
"Ihan hyvät leukavoimat sinulla, mutta harjoittele vielä, nulikka", tyttö kehaisi hiljaa pojua, katsahti hieman ivallisesti, säilyttääkseen arvokkuutensa, tietysti. Sade senkuin yltyi ja nartun turkkia kuivasi tuuli, kova tuuli, ja sade pesi tuon veristä tassua.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 11:18:43 GMT 2
Roku
Roku yski hetken aikaa. Verenmaku suussa oli inhottava.
"Hah, en lopeta teppelua, ennenkuin tiedän, olenko hävinnyt vai voittanut" Roku virnisti sitten hän hengitti hetken aikaa rauhallisesti, ravisteli turkkiaan, ja jännitti lihaksensa. Hän hyökkäisi varmasti vielä kerran. Ukkonen jyrähti. Rokua ei nyt pelottanut yhtään. Ei yhtään. Hän ei myöskään pitänyt toisen sanoista. Eivät ne kauheasti loukanneet, mutta se oli vain typerä. Typerä totuus.
Roku loikkasi vielä kerran.
|
|
|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 11:23:28 GMT 2
"Jaahas, tehdään sitten tästä loppu, nyt", tyttö naurahti ja katsoi pojun hyppyä. Hän laittoi tassunsa eteen ja yritti läimäistä pennun maahan ja sen jälkeen hän tarttuisi tuota kurkusta, sitten hän olisi voittaja. Loppujen lopuksi poika kuitenki häviäisi, näin vähintään kolmekertaa isommalleen.
Tytön kuitenkin piti tehdä kaikki järjen rajoissa, pienikin virhe saattaisi olla pennulle kohtalokas. Kyllä, kohtalokas.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 11:28:33 GMT 2
Roku
Roku tajusi seuraavaksi makaavansa maassa. Nytkö hän olisi hävinnyt? Siinä se. Siinä kaikki. Roku naurahti kuivasti, ja haukotteli.
"Tapa minut sitten" Hän totesi vakavana "Ethän sinä muuten mitään todista" Roku rentoutui vähän. Hän olisi pettynyt jos kuolisi nyt, mutta se oli oma vika. Olisi pitänyt voittaa. Luovuttaminen ei tulisi kysymykseenkään. Roku nieleskeli. Jos hän ei olisi eksynyt vanhemmistaan, näin ei olisi koskaan käynyt. Taivaalla löi salama. Roku ei ollut edes huomannut, miten nopeasti taivas tummeni.
|
|
|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 11:36:55 GMT 2
"Saat kyllä tappaa ihan itse itsesi jos huvittaa. Minä en sitä tee, en ole murhaaja enkä tappaja. Vaikka sinua kyllä huvittaisi riuhtoa enemmänkin.", narttu murahti, hänen teki mieli koulia pentu siihen kuntoon että se ei enää ikinä haukkuisi ketään epä fiksuksi. Hän nosti pojan kurkusta ilmaan ja heitti hiukan kovakouraisesti mutta tarpeeksi hellästi kosteaan ruohikkoon. Yrittäen saada pojun liukumaan kauemmas.
"Toivottavasti opit tästä jotain, älä leiki vanhempiesi kanssa liian rajuja leikkejä. Hanki oman ikäisesi leikkikaveri.", Lilian sanoi sitten mutisten.
"Nyt, mene ennenkuin teen mitä haluaisin!", narttu huudahti ja irvisti. Sade hakkasi pisaroilla neidin selkää, vähän väliä narttu joutui ravistelemaan itseään, ja vuosi silti aina vettä.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 11:44:52 GMT 2
Roku
Roku laskeutui liukkaaseen maahan, ja nousi istumaan.
"Eh, en kaipaa sääliäsi" Roku sanoi. "Sitäpaitsi, vaan vahvat selviävät, eikö vain?"
Roku pysyi paikoillaan ja odotti mitä toinen tekisi. Ukkonen jyrisi kovaan ääneen yläpuolella.
"Sinä et ole kovin kunnioitettava ihmnen" Roku jatkoi hetken päästä "Etkö ymmärrä miltä se tuntuu?"
Roku nielaisi. Hän ei mene. Se olisi typerää. Se ei olisi mitään muuta kuin typerää.
|
|
|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 11:52:50 GMT 2
"En sääli sinua. Harmittavaa jos uskoit niin", tyttö sanoi omahyväisesti.
"En olekkaan, koska en ole ihminen.", narttu sanoi viekkaasti ja käveli ihan pojun vierestä heilauttaen tuuheaa häntäänsä tuon nenän kohdalla.
"Minun ei tarvitse ymmärtää minkään pikkuvanhan nulikan höpötyksiä, ymmärrätkö?", Lil sanoi hieman ärähtäen.
"Ja yhäkin, olet liian nuori tietämään elämisestä yhtään mitään", tyttö tokaisi ivallisesti. Astui suoraan pojun eteen ja laski päätään tuon tasolle saavuttaakseen uroksen katseen.
"Sinä pelkäät kuolemaa, eikö? Ja missä on perheesi, ehkä kannattaisi etsiä heidät, et luultavasti pärjää tässä julmassa maailmassa yksin. Ja usko, tämä ei ole sääliä, en välitä mitä sinulle tapahtuu, enkä mitä sinä ajattelet minusta, mutta sen sanon, että en aio tappaa sinua, koska sinulla on vielä elämä edessä. Tiedäs se. Jos siis ymmärrät.", narttu sanoi, huiskautti hännällään pojun nenää ja kääntyi lähteäkseen.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 12:01:18 GMT 2
Roku
Rokua ärsytti.
"P*skat perheestä, en minä heitä tarvitse" Hän totesi.
"Voihan olla, että pelkään kuolemaa, mutat jos pelkään sitä liikaa, niin miksen olisi jo juossut pakoon häntä koipienvälissä, sanoppa se?" Roku virnisti.
"Noh, sinusta on vaikea sanoa mitään. Olet isompi kuin minä, mutta loppujen lopuksi tuskin pärjäät, tarkoitan kokoisellesi"
Hän istui yhä paikoillaan.
"Etkä sinä ymmärrä mitään tappelemisesta, sen enempää kuin kunnioittamisesta. Minua ei tarvitse kunnioittaa, mutta sinä taidat kunnioittaa vain itseäsi"
Roku ravisti turkkiaan. Kirkas salama täytti taivaan.
"Ja vielä yksi asia." Roku hengähti "Minä eksyn, kuolen melkein nälkään, saan vain sääliä osakseni, ja sitten sanotaan, että jatka elämääsi. Tosi kannustavaa, hyvä kun edes tiedän miksi minä elän? Enhän minä edes pärjää yksin"
Roku nousi seisomaan.
"En kunnioita sinua sen enempää kuin sinä minua, mutta toivon, että koska hävisin, niin kunnioittaisit edes sitä"
Roku virnisti.
|
|
|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 12:11:35 GMT 2
Narttu vain kuunteli, tuo ei sanonut mitään. Pojun lauseet ja nartun katse kertoivat kaiken.
"Onhan sinulla tietenkin sisua, mutta onko sitä tarpeeksi? Voisin tappaa sinut siihen paikkaan, eikä sinulla olisi edes mitään mahdollisuuksia. Toivottavasti olisit kuollut jo matkalle, niin en olisi joutunut kohtaamaan tuollaista rääpälettä.", tyttö taukosi.
Hiljaisuus kerkesi vallata paikan, salama iski moneen otteeseen ja valaisi taivaan. Vettä satoi kuin esterin perseestä ja tuuli yltyi ja paiskoi vettä nartun turkkiin ja se alkoi tuntua piiskalta.
Vihdoin narttu päätti sanoa jotain.
"Sinusta ei ole mihinkään, ei nyt, ei huomenna, ei vuosien päästä, ei koskaan!", narttu sähähti hampaidensa välistä, hän puri hampaitaan yhteen kun tuuli sinkosi pisaroita suoraan hänen vasempaan kylkeensä, arpeen joka aukesi, se ei kestänyt. Nartun teki mieli kiljaista, mutta hän puri vain hampaat yhteen ja peitti tuskansa kun lämmin veri alkoi valua pitkin tuon turkkia maahan. Tassustakin valui verta, mutta ei poikakaan ilman haavaa ollut jäänyt kun narttu ensi hyökkäyksellä oli sivaltanut poikaan hampaallaan haavan. Tyttö hengitti aika raskaasti, veri vain valui eikä tuolla ollut mitään mahdollisuuksia tyrehdyttää sitä. Hänen allaan, maahan jossa oli kuraista ja kuravettä alkoi muodostua punaisia läikkiä ja se alkoi muuttua punaiseksi hänen allaan. Nartun jalat tärisivät ja tuska näkyi silmissä, jotka hän painoi kiinni.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 12:17:20 GMT 2
Roku
Roku hymyili. Hän oli onnistunut näyttämään mahdollisimman tyyneltä, vaikak kaulassa tykyttikin pistävä kipu. Valkoista turkkia pitkin valuvat veri vanat eivät haitanneet, ja uros suorastaan nautti katsoa toisen tuskaa.
"Niin, tappelussa kärsii myös voittaja, eihän siinä muuten olisi mitään kivaa, eikö vain?" Roku sanoi ja huokaisi syvään. Myös vatsa oli kipeä, eihän hän ollut syönyt lähes koko päivänä. nyt oli haavatkin, mitenköhän saalistus onnistuisi? Siis, jos häntä ei kuitankin tapettaisi nyt tähän paikkaan.
"Vaikutat aika vihaiselta? Sinähän voitit?" Hän lisäsi viellä.
|
|
|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 12:22:23 GMT 2
"Vaikka voitinkin, tuskani ei johdu sinun pienistä tekemistäsi haavoista. Ne eivät ole paskankaan vertaa syynä siihen kipuun jota tunnen. Ja vaikka voitin, se ei ole pääasia. Eikä minun ongelmani ole sinun. Joten voit vaikka painua hevonperseeseen kertomaan omia mielipiteitäsi. Minä ei kiinnosta.", narttu ärähti ja avasi silmänsä. Narttu laittautui vastenhaluaan maahan makaamaan ja alkoi nuolla haavaa. Hän käänsi myöskin oikean kylkensä sadepisaroille, ja tuon siroa runkoa vasten läsähteli sadepisaroita. Turkki oli kauttaaltaan märkä, sille ei mahda mitään.
Ehkä pitäisi etsiä sateen suoja..., susikoira ajatteli ja katseli ympärilleen.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 28, 2008 12:27:59 GMT 2
Roku
Roku mietti hetken.
"Voi olla, että voitto ei ole pää asia, mutta mieti, jos tappelet itsesikokoista tai isompaa vastaan, niin eikö silloin ole joko kuolema tai voitto?" Hän sanoi. Roku huomasi toisen katseen, kuin etsien jotain.
"Tuo haava taitaa olla kipeä" Hän totesi tylsistyneenä. Tuollaisen haavan kanssa oli varmaan vaikea elää. Vaikka, ei se ollut hänen ongelmansa, eikä se häntä mitenkään kiinnostanutkaan.
"Sateensuoja olisi nyt hyvä, mutta täällä tuskin on" Roku sanoi vielä ääneen, tosin sanat eivät olleet niinkään toiselle tarkoitetut. Hän pohti hetken mitä tehdä, mutta lopulta hän ravisteli turkkiaan, ja yritti nuolla haavojaan, jotka tosin olivat siinä määrin vaikeissa paikoissa, että Roku ei onnistunut. Noh, ei se haittaa, hään ajatteli. Enemmän häntä huollestutti ruuan hankkiminen.
|
|
|
|
Post by lickke on Sept 28, 2008 12:34:15 GMT 2
"Mutta sinä et ole minun kokoiseni vielä vuosiin, joten se on täysin eriasia", narttu töksäytti. Pojun toteamus hänen haavastaan ei kiinnostanut tyttöä pätkänvertaa. Lil huomasi myös että viimeinen lause ei oikein ollut hänelle tarkoitettu joten tuo ei kiinnittänyt huomiota siihen. Hän vain hymähti ja nousi ylös ja lähti jolkottelemaan kauempana siintävän puun luokse. Hän vilkaisi olkansa yli seurasiko pentu. Vaikkei sillä mitään väliä olisikaan. Kipeä tassu ja vertavuotava tuskallisen kipeä kylki rajoittivat omalta osaltaan matkan nopeutta.
[Lyhyt, hurttani ei siis vielä poistu pelistä vaan näkee jonkun puun ruohikon rajalla 8'D]
|
|
