Cold, but I'm still here.

[fang]

[Vappaa!]

Merellä tuuli yhtä kovaa kuin aina. Kesä oli joo, muttei sitä juuri huomannut. Kaikkialla oli harmaata ja kuollutta, ja horisontissa salamat välähtelivät. Musta susi uros seisoi pitkälle niemenkärjellä, ja antoi tuulen pörröttää turkkia. Aallot löivät jylhästi rantaan, ja vettä pärskyi alfankin päälle. Aave käänsi apaattisen katseensa sivulle, ja vilkuili taakseen. Uroksella oli epävarma olo. Ihan kuin joku tarkkailisi? Ja muutenkin. Vaikka Aave eli yksin, oli hänkin kuullut, tai no tiennyt, että Vilkku syrjäytetään. Mutta milloin, ja missä, sitä Aave ei tiennyt. Se oli saattanut jo tapahtua, tai sitten se ei tapahtuisi vielä pitkään aikaan. Mutta kun Tira oli kyseessä, se tapahtuisi. Susi käänsi jälleen katseensa horisonttiin, ja ihaili läiskyviä salamoita ja kuunteli ukkosen jyrinää. Korvissa humisi, ja eräskin jyrähdys oli niin kova, että tanner suorastaan tömisi. Joissain se olisi herättänyt pelkoa, mutta Aave sieti sen kuin mies. Tai kuin susi. Tai kuin alfa.

[vohveli]

[Synti tunkee >)]

Eräs tumma kettu-uros sattui olemaan myös paikalla, tosin hiukan kauempana, kun tumma susi-otus niemenkärjellä. Meripihkanväriset silmät tutkailivat sitä otusta tiiviisti. Se vain kökötti siinä. Varmaan haaveili jotakin.
...Tosin, eihän Syntikään muuta tehnyt kuin kökötti paikallaan. Se makasi maassa, tahriutuen näin tuhkaan ja kaikkeen palaneeseen moskaaan. Tummaa kettua olikin varmasti vaikea huomata siitä.
Susi näytti olevan myös jotenkin... epävarma? Se mulkoili taakseen, ja muutenkin. Katse haki jostain läheltä kuivunutta oksaa, jonka olisi voinut katkaista äänen tekemiseksi. Mutta, mistäs sellaisen hankit, kun kaikki oli palanutta? Piti kai tyytyä sitten johonkin muuhun. Dinojalka nappasi kämmeneensä kiven. Sormet noissa ylimääräisissä jaloissa olivat kyllä harvinaisen hyvä keksintö. Noissa jaloissa pystyi kantamaan tavaraa. Ja ne olivat muutenkin hyödylliset. Ja kaksipuoleiset korvatkin olivat antaneet paljon paremman kuulokyvyn. Ei, Syntiä ei yhtään haitannut ranwiksi muuttuminen.
Kun tumma susi näemmä tarkkaili salamoita horisontissa, ranwi heitti kiven, koittaen tähdätä jonnekkin tuon otuksen jalkojen läheisyyteen. Sitten kettu painautuikin entistä matalemmaksi, jottei toinen huomaisi tätä.

[fang]

[En tajua, kerran kirjoitin roolin tähä, mutta olisiko silloin ne sähköt katkenneet vai mitä hittoa, kon se rooli ei koskaan tänne asti päässyt o.o']

Aave tunsi terävän raapaisun vasemmassa takajalassaan ja näki hieman verta jalassaan ja kiven. Suden korvat nousivat valppaasti pystyyn, ja tuo katseli tuimasti pusikkoon. Siellä oli joku, ja se joku ei ollut tavallinen koiraeläin. Alfa lähti hitaasti raahustaen kohti pusikkoa, ja toisen ominaishaju tarttui koko ajan vahvemmin Aaveen kirsuun. Lopulta tuo erotti jotain tummaa pensaassa ja Aave pysähtyi siihen paikkaan. Ranwi. Ja sellaiseksi muuttuminen ei todellakaan kiehtonut tätä sutta. Tumman korvat painautuivat päätä myöten ja Aave nyrpisti kirsuaan.

[vohveli]

[AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAW perkele syön avasi *_* Pakkosanoa x) *Jokeri- ja Batmanbuumi*
Mullekkin käy muuten tollee joskus o/]

Kettu katseli rauhallisesti donian reaktiota ja tassuttelua eteenpäin. Se olikin pian niin lähellä, että tuon olisi lähes pakko huomata musta tuhkan seasta. Ja niinhän se näkikin, ja nyrpisti vielä nokkaansa? Jopas oli otsaa. Eihän nyt saanut olla epäkohtelias, eihän?
Ranwi ei nostanut vielä päätään, vaan kurkisti kulmiensa alta vihreäkuvioista. Wou, eripari silmät. Synti itsekkin olisi halunnut kovin sellaiset. Ja juuri tuon väriset olisivat varsin kivat. Mutta, minkäs teet, paha sitä silmän väriä on muuttaa.
"Kuckkuu", uros matki käkeä, saaden tuon tosiaan kuulostamaan melko paljonkin käeltä. Meripihkan väriset silmät tapittivat edelleen kulmien alta toisen eripari silmiä, pää matalana, maassa kiinni.

[fang]

[Tsajajajajai, et oo ainut jolla on sellanen buumi :'D Leikkailin jostai lehistä vaan Jokerin kuvia ja linttasin seinälle. Sit ko se tulee DVD:eelle ostan sen varmasti! Ja meen varmasti kattomaan sen vielä uudestaan. Se Jokeri on jtn niin ihanaa että Batman kalpeni sen vierellä. Tuskaa, epistä ja väärin että Heath Ledger kuoli .____. Ois voinu tulla se Jokeri vielä toisenkin kerra! XD]

Aave murahti. Ei Ranwi tätä korvaan kusisi. Huvittavaa, että osasi matkia muita eläimiä. Donia ei kuitenkaan perääntynyt enempää, vaan katsoi toisen silmiin, jotka oli äkännyt. Se hetki tuntui pitkältä, kumpikaan ei sanonut mitään. Susi meinasi jo poistua, muttei kyennyt kääntämään selkäänsä Ranwille. Iskisi vielä hampaansa niskaan.
Pian sade pisarat valuivat taivaalta ja tarttuivat Aaveen turkkiin. Tuhkainen maa muuttui liejuksi, ja sekaan eksyi mutaa ja hiekkaakin. Taivas oli yhtä harmaa kuin maakin.

[Nää offailut on pidempiä kuin itse pelitys 8'D]

[vohveli]

[Ei se mitään, offailu on kivaa x) Wähä, mä en oo vielä päässy kattoo sitä D''8 Tahtootahtoo~~ Ja se tulee varmaan tännekkin Jumalan selän taakse ehkä kahden kuukauden päästä. Menen sitten Mikkeliin katsomaan joskus. Wäeh, Heathin kuolema on kyl .__. Olis ollu just paras Jokeri seuraaviinki leffoihin. Muttatoisaalta, kun kattelin niitä sen haastatteluja, sehän on niissä ihan selvästi kauhean kiusaantunut, raukka 3: Kuitenkin, Dark Knightin takia sillolis ollu kauhee haastattelu ryysis jaja kun son niin kamerapelkonen .____. Niin. Ehkä helpompaa sille näin 83 Wäeeeehh, haluan halia Heathia kun son niin lututututut 38]

Ja sitten ne vain... tuijottivat. Ja se hetki todentotta tuntui pitkältä. Sade rupesikin kastelemaan tummaa turkkia ja pisarat valuivat maahan turkin kautta, elleivät imeytyneet paksuun karvaan. Vain pisarat liikkuivat, kettu oli itse aivan paikallaan, liimautuneena mutaiseen maahan. Mitäs tuolle oikein voisi sanoa? Vai heittäisikö pallon sille, ja jättäisi itse sanomatta mitään? Vai, tarvitsisiko tässä ollenkaan puhua? Voisiko vaikka vain lähteä käppäilemään?
...Mutta ei Synti halunnut vain lähteä käppäilemään, se halusi ottaa ilon irti tuosta doniasta.
"Sinulla ei sitten ollutkaan mitään asiaa?" kettu päästi kuonostaan, kohottaen jo hiukan päätään tahmaisesta maasta. Tuo uros oli muuten aika iso. Ainakin näin maasta katsottuna. Ja olihan se muutenkin, Synd itse kun sattui olemaan kovin pieni.

[fang]

[Nii... 8/ Mee ihmeessä Mikkelii! Mein mökki on jossai "siel päi," eli ei lähelläkään 8'D Mut sellai.]

Aave murahti hiljaa. Tuuli pörrötti kosteaa turkkia. Vesipisarat valuivat noroina kuono pitkän ja tippuivat harmaaseen maahan. Toisen kysymys sai Aaveen tuumimaan jotain.
"Ei," uros tokaisi ykskanttaan. Susi olisi tahtonut lähteä, mutta kuten todettua, Aave ei vain voinut kääntää selkää Ranwille. Ehkä tuo pääsisi livahtamaan jotain rapukävelyä? No, niin kauan ei ollut mikään kiire, ellei toinen saisi päähänsä hyökätä. Ei sitä koskaan tiennyt, mitä noidenkin päässä liikkui... Vai liikkuiko mitään. Ei varmaan mitään.

[vohveli]

[Woot, missä "siellä päi"? 8') Mikkeli on lähellä Juvaa ja meitsi asuu Juvalla~
...Mikkeliin kyl pitää mennä, pitää käydä Stuntissa ostaa krääsää 8]]

...Ei? No mitä se sitten kökötti siinä? Whoo, tyyppihän oli vähän niinkuin Synd ennen. Tosin, se entinen Synd ei olisi seisonut toisen edessä ilman syytä. Se olisi jäänyt paikoilleen kököttämään, tai hyökännyt suoraan kimppuun, mielialasta riippuen.
Kettu nosti jo enemmän päätään, ja nyt kohotti sitä jopa ylöspäin, niin, ettei tarvinnut vilkuilla sutta kulmien alta.
"Miks sitten möllötät siinä?" ranwi sähähti, vaikkei halunnutkaan kuulostaa mitenkään vihamieliseltä.
"Tatti", pieni virneen poikanen alkoi muodostua ketun mustalle, märälle kuonolle. Niin, tatti. Tatit olivat ihan hyödyttömiä, ne seisoivat ilman mitään tekemistä paikoillaan. Yhtä hyödyttömiä kuin tuo vihreäkuvioinen, joka seisoi kuin tatti siinä edessä. Tosin, mitä hyödyllistäkin Synti oli elämänsä aikana tehnyt? Niin, ei yhtään mitään. Tuskin kukaan oli tehnyt mitään oikeasti hyödyllistä. Säälittävää.
Mitä varten elämä sitten oli, jos kukaan ei saanut tehtyä mitään merkittävää? Vain tatittivat ja puhuivat niitä samoja tuttuja keskusteluja. 'Hei, kuka olet, minä olen Liisa?' 'Hei, minä olen Martti, tuletko teekutsuille?' 'Joo, kyllä minä tulen.' 'Oletpas kiva. Mennäänkö naimisiin?' 'Mikä ettei. Harrastetaan seksiä ja tehdään miljoona lasta?' 'Mikäs siinä, hetikö?'
...No okei, ei tuo nyt ollut ihan sama ja tuttu keskustelu. Ainakaan loppu päästä. Mutta minkäs uros ajatuksilleen voi?

[Eee... Eikä kello ole vielä edes paljon ja multa tulee tollasta tekstiä x)]

[fang]

[Puumalassa, siitä on Mikkeliin melko piktä matka, mutta kyl me aina joskus Mikkelissä käydään samalla 8)]

Aave ei vaivautunut vastaamaan, vaan kääntyi viimein ja lähti pää kyyryssä astelemaan puiden katveessa, ja varoi tallomasta vihertäviä puiden taimia. Vahingossa tuo lähes kaatoi yhden, mutta ei yksi puu metsää tee. Susi vilkaisi Ranwia päin. Siellä se taisi yhä omissa ajatuksissaan nököttää. Aave ei oikein kunnolla erottanut enää toista, kun oli niin huono näkö ja kun toinen oli niin hyvin piiloutunutkin. Aave siristeli näkevää silmäänsä. Njaa, oletettavasti toinen yhä nökötti paikallaan tuhkan ja lian seassa.

[Njoo, katoin aluks et "mitä helvettiä?" x) Laatua tulee täältäkin *aivot off-line*

Mite mie koko ajan muistin että tää peli on rannalla! Hitto oon kyl tyhmä xP]

[vohveli]

[Täältä ajaa Puumalaan 50km :3 Mwah, mehän voitaisiin ehkä joskus sitten treffatakkin jossain x3]

Vastaus, jota kaksipuoleiset korvat hakivat ilmasta, ei ikinä tullutkaan. Musta murahti, kääntäen katseensa vihreäkuvioiseen. Minnes sillä nyt oli matka? Eihän Synd nyt halunnut päästää sitä karkuun, kyllä siitä jotain hupia piti lypsää! Voisi sitten vaikka uhkailla puraisulla, jos ei muuten. Mutta, sitä kettu ei tiennyt, halusiko muuttaa ketään ranwiksi. Silloinhan se tottelisi Räyhää, ja näin ollen näyttäisi alistuvan sen tahtoon. Ja sitähän ranwi _ei_ halunnut. Mutta... Jos puraisisi vain huvikseen, jos se vaikka "unohtaisi", että puraisuhan muutti ranwiksi. Okei, mahtava suunnitelma.
"...Tiesitkö...?" uros kähisi hiljaa. "...Tatit eivät kävele."
Niin, sinähän et lähde minnekkään, selvä?

[fang]

[Joo 8DD Ois kiva välillä miitata porukkaa o/ Oon kerra sen Rosazun (jos tiiät) miitannu ko se asuu samassa kaupungis ko meikä.]

Aave kuunteli ihmeissään toisen puheita, mutta pysähtyi kuitenkin paikalleen ja kääntyi verkkaisesti naama tulosuuntaan. Musta ei pysähtynyt pelosta, vaan mielenkiinnosta. Alfa ei tiennyt, mitä Ranwit tahtoivat. Jos vaikka nyt saisi tietää? Mutta mikä helvetin tatti? Susi haisteli ilmaa, ja katseli toista, odottaen. Valmiina joko väistämään hyökkäyksen tahi kuuntelemaan, jos toisella oli jotain järkevää sanottavaa.

[vohveli]

[Håhåå~]

No ei se sitten vieläkään sanonut mitään. Pysähtyi kuitenkin, ja sehän äskessä lauseessa olikin pointtina.
...Vaan, entäs sitten, kun se oli pysähtynyt? Niin, ei yhtään mitään. Kumpikaan tummista otuksista ei sanonut mitään. Ketun tosin olisi tehnyt mieli sanoa jotain, vaan ei. Jos kerran donia ei sanonut mitään, niin ei sanoisi ranwikaan. Mutta Synti aikoi kyllä pitää suden täällä, konstilla millä hyvänsä. Mutta miksi? Jaa, siihen ei tainnut kukaan tietää vastausta.

[fang]

Aave alkoi hermostua piinaavasta hiljaisuudesta.
"Mitä tahdot?" Aave kysyi karheasti, etäisesti, tyhjästi. Niinkuin aina. Ontto kaiku kuului sanoista, jotka tumma susiuros heitti ilmoille, ja tiesi niiden tavoittavan toisen. Ranwilla oli kaksipuoliset korvat, sillä mahtoi siis olla hyvä kuulo, se oli olettamus, ja siitä lähdettiin liikkeelle. Matala ääni kantautui Aaveen olettamuksen mukaan sataprosenttisen varmasti toiselle asti. Niin... Mitä tahdot...

[vohveli]

[Se Bätmäni tulee muuten tänne ens viikonloppuna \o/ Tälleen btw x)]

Hiljaisuutta.
Painostavaa hiljaisuutta.
Mutta Synti vain nautti siitä. Normaaleita se hiljaisuus pakotti sanomaan jotain. Ja näin kettu arveli, että pian tuokin avaisi kuononsa. Rauhallisesti, tuijottaen, sanaakaan sanomatta, musta vain odotteli sitä hetkeä, kun toinen saisi tarpeekseen.
'Mitä tahdot?'
Noniin, se onnistui, aivan niinkuin tumma oli arvellut. Toisella oli jotenkin etäinen ja kaukainen ääni. Ja matala sekä karhea - kuten ranwillakin. Tuo mörhähti epämääräisesti ikäänkuin avatakseen ääntään, ettei se särkyisi puhuessa.
"Kysymys kuuluu: Mitä sinä tahdot?" uros sanoi vienosti, jotenkin kieron oloisesti. Ehkä perus vakavilta kasvoilta saattoi löytää ihan pienen virneen alunkin.
Ehkä.

[fang]

[Vaatsajajajajajajai! Täällä se taitaa olla vikaa viikonloppua, en ole varma x)]

Aave murahti. Toinen oli ärsyttävä. Tai no, suden mielestä lähes jokainen vastaantullut oli ollut ärsyttävä, eikä tämä tuoren tuttavuuskaan tehnyt poikkeusta. Ärsyttävä hullu Ranwi, josta ei olisi varmaan mihinkään. Toisen ääni kuulosti hyvin paljon samanlaiseslta kuin Doniankin. Siitä sudelle tuli mieleen, että tuokin otus oli kuulunut tämän laumaan, ennenkuin oli muuttunut Ranwiksi. Huvittavaa, oikein huvittavaa. Kelkka kääntyy sellaisenkin pikku asian takia kuin sen, että sattuu kokemaan ulkoista muutosta. Eihän Aave voinut tietää, että joskus Ranwiksi muuttuminen muuttaa identiteettiä ja... Niin. Tai, saattoihan asia olla niinkin ettei tuo musta kettu ollut koskaan ollut erityisen lojaali alfalleen.

Mutta Ranwin kysymykseen Aave ei osannut vastata.