Cold, but I'm still here.

[vohveli]

[Huupsista kun tähän vastaaminen nyt venyi x)]

Katse kääntyi maahan, kun vastausta ei kuulunut. Tuo katse näki maassa pienen kivenmurikan. Kun tosiaan sitä vastausta ei kuulunut, ja alkoi olemaan tylsää, rupesi kettu pyörittelemään tuota kivenmurikkaa tassuillaan. Ei se ollut sen kehittävämpää kuin paikallaan makaaminenkaan, mutta ainakin pystyi keskittymään johonkin. Vaan eipä Synti kauaa keskittynyt kiven pyörittelyyn, vaan rupesi miettimään, miten saisi oikein eloa keskusteluun.
...Vai tarvitsisiko siihen edes eloa?
Kas siinäpä vasta kysymys. Lopulta Synti päätti, että donia saisi aivan itsekseen päättää siitä asiasta.

Ja niin... Ranwi jatkoi kiven pyörittelyä harvinaisen keskittyneesti.

[fang]

[Ei hätiä mitiä 83]

Hiljaisuus saattaisi tuntua painostavalta, ellei ollut niinkuin Aave, eli nauttinut hiljaisuudesta, tällä kertaa tämä nautti vielä enemmin, koska ei tahtonut kuulla sanakaan tuolta muotopuolelta. Uros liikutteli kulmiaan ja ajatteli hetken aikaa, että toinen heittäisi kiven tätä kohti, mutta sitä ei näyttänyt tapahtuvan, joten alfa uskalsi olla hieman rennompi, rento ei kuitenkaan ollut oikea sana jolla kuvailla tämän hetkistä valppausastetta. Musta seisoi liikkumattomana paikallaan, ja ihmetteli miksei toinen puhunut mitään. Turkoosikuvioinen liikutteli korviaan, jos kuulisi jonkinlaisia ääniä, muttei tuo kuullut mitään erikoista, ei vaikka Aaveella olikin todella tarkka kuulo.

[Aika sekavaksi meni :'D]

[vohveli]

[Ennhän minä jumita, een... *viheltelyä*]

Taattararattattaaaa... Osasipas olla tylsää. Ennen tämä olisi ollut parasta viihdettä, mutta nyt, kun kettu oli keksinyt keskustelun ilot, se jo melkein iloitsi niistä. Niin, melkein. Se ei suostunut myöntämään itselleen, että puhuminen oli kivaa. Tai olihan se kiva tapa ärsyttää muita, muttaa. Eihän oikeastaan uros muuhun käyttänytkään puhumistaitoaan kuin ärsyttämiseen.
Mutta pitäisikö nyt sanoa jotain? Mitä tässä voisi sanoa? Ei kai mitään.
Katse osui kiveen, jota ranwi itse juuri pyöritteli. Niin, kivi.
"Veikkaampa että ajatusmaailmanne olisivat melko samanlaiset tämän kiven kanssa", kettu kähisi. Ja tällä kertaa ääni oli todella käheä, sillä kurkku oli melko kuiva. Uros koitti edes vähän kostuttaa kurkkuaan nieleskelemällä.

[Älskqweoprjgiojaaiownhzoajea, ompas laadukasta]

[fang]

Susi katsoi hämillään kiveä ja tunsi oudon tunteen että saisi kohta murikan päähänsä. Donia nosti katseensa kivestä toisen silmiin ja käänsi sitten katseensa murahtaen pois. Että pitikin joutua Ranwin kanssa samalle aaltopituudelle. Aave tunsi olonsa turhautuneeksi ja mietti että miksi ylipäätänsä vielä oli täällä. Voisi lähteä. Mutta sitähän ei tiennyt, mitä toinen piti ajatuksesta. Toivottavasti piti.

[Tulipas tästäkin pitkä XD]

[vohveli]

Meripihkanväriset silmät mulkaisivat sutta ilkeästi. Eikö se vieläkään sanonut mitään?
...Miten toisen mitäänsanomattomuus pystyi ärsyttämään kettua? Olihan se vasta äsken ollut samanlainen. Killers are quiet. Vaan oliko näin? Ei tuo donia ainakaan tuntunut erikoiset uhkaavalta. Ja Syntikin puhui nykyään melko paljon.
Tumma kettu vain toljotteli eteenpäin, eihän tässä sitten mitään tarvinnut sanoa. Se oli turhaa. Arvokkaan äänen tuhlaamista. Ja ranwilla kun sattui vielä olemaan käheä ja matala ääni. Ja silloin, niinkuin nyt, kun kurkku oli kuiva, puhuminen sattui.
Yhtäkkiä tumma käänsi päänsä sutta kohti ja teki nopean "heittoliikkeen", sillä dino-jalallaan, jossa kivi oli. Kettu halusi vain tarkistaa, oliko vieraan reaktiokyky toimiva.

[fang]

[Mitämitä vittua enkö muka roolinu tähä ò.o Ja tota, en nyt ollut ihan varma heittikö se vai ei, joten aattelin että se heitti?]

Aave ei nähnyt kunnolla toisen tekosia, vaan tunsikin pian kolauksen ohimollaan. Uros katsoi maahan tippuvaa kiveä johon oli jäänyt vähän verta. Hänen vertansa. Samalla susi tunsi pienen veri noron, joka meni karhean turkin päällä, poskelle, korvan taakse, leukaan asti. Musta naksautti niskojaan ja kääntyi katsomaan toista urosta. Alfa murahti ja päätti yhä vakaammin lähteä. Tappelu Ranwin kanssa ei tullut mieleenkään. Aaveestahan tulisi heti samanlainen peto kuin tuosta toisesta! Susi jolkotti vähän matkaa pois päin ja pysähtyi vielä, kääntyi katsomaan ja varmisti ja tarkkaili mitä toinen aikoi, vai aikoiki mitään.

[vohveli]

[Mullakaa enää mitään muistikuvaa pitikö sen heittää se vai ei joten tehkäämme näin x)]

Pum. Kivi oli osunut donian ohimoon ja saanut veren virtaamaan ainakin vähäsen. Virne ei ihme kyllä tullutkaan ketun kuonolle, vaan se pysyi tyynenä kuin viilipytty. Toinen ei ollut tarpeeksi valppaana, oma vikansa.
Mitään sanomatta turkoovikuvioinen lähti jolkottelemaan poispäin. Ranwi ei jaksanut tehdä elettäkään toisen "karkaamisen" estämiseksi, vaan katoi paikoillaan suden matkaa. Sitäpaitsi, vaikkei tumma olisikaan antanut toisen lähteä, mitä se olisi hyödyttänyt? Tuskimpa tuota äsköistä keskustelua sivistävämpää voisi enää olla. Ainakaan sen donian kanssa.
Synd tuhahti ja painoi päänsä taas maahan. Elämä oli kieltämättä melko yksitoikkoista välillä. Koiraotuksille ei oltu keksitty omia telkkareita tai radioita tai ostareita joiden avulla voisi tappaa aikaansa. Ei ollut edes kännykkää, että olisi voinut pitää yhteyttä jonkun kanssa. Ranwi olisi mieluusti soittanut Nicolle tai vaikkapa Igolle. Tosin, ei sillä ollut mitään asiaa Igolle. Mutta se oli vain niin hyvä jätkä muuten. Nicoa voisi taas härnätä, se oli varsin hauska pentu se.
...Vaan, kettu ei osannut edes unelmoida sellaisesta. Aina se oli vain kuluttanut elämäänsä nukkumalla, syömällä ja välillä tappelemalla. Mihin sitä enää tarvitsisi muuttaa?

[Elijoo, kiitos pelistä 8] ]

[fang]

Uros ei edes vilkaissut taakseen, mutta kun oli pois toisen näkökentästä, susi kiihdytti vauhtiaan ja jonkin ajan päästä tuo pysähtyi ja mietti äskeisiä tapahtumia. Takaisin ei kuitenkaan ollut asiaa, joten alfa jatkoi nyt matkaansa hiljemmin ja rauhallisemmin.

[Ah joo kiits itelles 8')]