|
|
Post by koji on Apr 9, 2008 18:36:50 GMT 2
Erotetun pentu Nico käppäili hiljakseen rannalla. Oli mukava lämmin kevät ilma. Kaksi pientä häntää heiluivat hiljakseen puolelta toiselle. Hän veti syvään henkeä raitista meri-ilmaa. Mitähän tuolla toiselle puolella merta olisi? Olisi mukava saada se tietää, mutta, mahdotonta se oli. Ainakin Nicolle oli kerrottu ettei täältä ole pois lähtemistä. Voih... Harmi. Pentu niin halusisi tutkia tuota 'vierasta mailmaa'.
Nico kahlasi vähän aikaa vedessä, ja hyppäsi sitten vesirajalla olevalle pienelle kivelle istumaan.
----------------------------
Vohvun Synti tänne x)
Sori, lyhyt tuli
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 10, 2008 18:32:28 GMT 2
[Here we come~]
"HATSHIU!"
Terveydeksi.
Vitut. Kannattiko nukkua märällä alustalla, mitä hä? Joo, ei. Heikon vastustuskyvynsä ansiosta jollakin taisi olla hiukan nuha. Ties vaikka kuumetta. Se joku oli eräs kettu, Synti nimeltään. Päätä särki mukavasti, ja oli muutenkin heikko olo. Onneksi tuo olisi kohta rannalla, pääsisi juomaan. Jos vaikka helpottaisi oloa tai jotain.
Laahaavat askeleet osuivat karkeaan hiekkaan. Phew, vihdoin rannalla. Tumma niiskaisi räkää takaisin kirsun sisään. Silmät olivat puoli ummessa, mutta aukesivat nähdessään jonkin elävän olion rannalla.
Maha murisi.
Jooheiei, ei saa syödä vielä pikku pentuja. Synti olisi virnistänyt yksinään ajatuksilleen, ellei olisi niin kyrpiintynyt pikku nuhaansa. Sanaakaan sanomatta tuo asteli veden rajaan ja laski päänsä. Kieli alkoi lipomaan vettä suuhunsa. Lick, lick, lick... Kylmää vettä. Olisi tehnyt enemmän mieli jotain lämmintä, mutta mistäs sellaista hankit? Ranwi pärskähti taas aivastuksesta ja imaisi räkää. Sivusilmällä tuo katseli pennun reaktiota, mutta keskittyi enimmäkseen juomiseen.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 10, 2008 18:44:24 GMT 2
Askelia..?
Mistä..?
Nico katseli ympärilleen, kunnes katse osuikin mustaan kettuun. Oudon näköinen toinen oli, ainakin pennun mielestä. Tuollaiset oudot jalatkin tuossa roikkuivat. Monet hännät ei niin kova yllätys ollut Nicolle, olihan hänellä kaksi. Mutta, mihinköhän laumaan toinen kuului? Värin perusteella varmaankin Donioihin, mutta tuskin siihen. Nuo 'räpylät' kyljissa olivat liian oudot.
Erotetun pentu katsahti toiseen. Hetken hiljaa hän oli kunnes aukaisi suunsa:
"Oletpa oudon näköinen." Nico sanoi (muka)viettomasti.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 10, 2008 19:02:25 GMT 2
Katse vieri nyt selvästi pentuun päin. Käytsä ryppyilee, mitähä? Ei hei kannata ärsyttää kipeää kettua. Kai se nyt lastenkirjoissakin opetetaan.
"No vittu kato peilii" kettu ärähti. Totta tosiaan, pentuhan oli ihan oudon värinen. Ranwilla sentään oli rodulleen kuuluva väri, oikea muotovalio. Ellei laskettu niskan puuttuvaa nikamaa ja ranwimaisia piirteitä. Mutta nehän taas olivat laumalle ominaisia merkkejä, eli silloinhan musta oli oikea muotovalio. Olihan ketuista jalostamoilla koitettu tehdä mahdollisimman muotovalioita, harmi vaan, kun terveyttä ei otettu missään vaiheessa huomioon, vain ulkonäkö.
Tuhahdus. Ei tuosta rääpäleestä saanut mitään iloakaan irti. Sen pallit eivät olleet tarpeeksi kehittyneet, eikä siitä tappelussakaan olisi vastusta. Eikä nyt huvittanut virnuilla, ku ärsytti niin vietävästi. Saatanan ihmiset. Niiden vika.
"Atshii!"
Perkele.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 10, 2008 19:11:44 GMT 2
Nico peruutti pikkaisen, toinenhan oli huonolla päällä, ja pentu tipahtikin kiveltä kylmään veteen. Voihan piru. Tässä sitä märkänä nyt oltiin, ei kiva. Onneksi kesä oli tulossa ja hyvät kelit. Pentu nousi seisomaan ja käpötteli vesirajalle, muutaman metrin päähän Synnistä.
Hän ravisteli turkkinsa kuivaksi. Turkki jäi inhottavan kosteaksi, kyllähän se siitä kuivuu.
"Olen muuten Nico." pentu esittäytyi kääntäen katseena toiseen.
"Äitini on Minichian alfa."
Nico jatkoi. Eihän kukaan näin nuori rääpäle sillä asialla voinut olla lesoilematta, ei. Ainakaan tälläinen kakara kuin Nico. Sitä oli pakko mainostaa kaikille.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 10, 2008 22:38:58 GMT 2
Jotenkin toisen alkusäikähdys sai Synnin huvittumaan. Tuo olisi virnistellyt toisen putoamiselle, mutta ei, kun oli tämä julmetun räkä tauti. Kettu niisti taas nenäänsä ja litki vieläkin vettä suuhunsa. Ei ollut mitään syytä nostaa päätään, silmäkulmasta näki kyllä tapahtumat.
Paitsi kun pentu päättikin kipittää jonnekkin näköpiirin ulottumattomiin. No, tuskin se päälle kävisi. Ja entä jos kävisikin?
Jaajaa, että se rupesi jo esittäytymään. Voivoi penikka, ei vieraille saa puhua.
Räkävaluu. Niiskaus.
Jaa, että itsensä esittely ei riittänyt, piti kertoa myös äidistään. "No vitut--" Synti joutui yskäisemään, kun ääni oli niin käheänä. "--Vitut minä sun mutsistas", tuo murahti. Ja niin murahti mahakin. Muttei yksinkertaisesti jaksanut tässä kunnossa metsästääkkään mitään.
Nyt pää nousi vedenrajasta ylös ja kääntyi katsomaan Nicoa. "Osaakos tuollainen rääpäle metsästää?"
Ehei, eihän ranwilla edes ollut mitään taka-ajatuksia, ei.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 11, 2008 18:46:23 GMT 2
Nico tuhahti. Miksi yleensä aikuiset olivat noin kärttyisiä? Aikuisenahan sai tehdä melkein mitä vain, harva kieltämään tuli. Tosin kuin näin pentuna. Mutta pentuna oli toisaalta kivempaa, sai olla aika vapaasti oma itsensä. Olisi kyllä mukavaa jos ikäisiään ystäviä omistaisi, mutta eih. Eihän tälläisellä lesoilevalla pennulla niitä ollut. Tai ainakaan hyviä.
Nico kääntyi Syntiin tämän puhuessa.
"Jotenkuten." pentu vastasi ja istuutui. Eihän tässä koko päivää seistä jaksa. Vielä kun on tänne asti kävellyt, jostain.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 11, 2008 23:16:35 GMT 2
Niiskaus.
...Osaatko muka? Synti ei oikein uskonut, mutta. Saipahan yrittää. "Atsiih!" Voijumalauta, kun oli paha olo. Pää täynnä räkää.
Noniin, nyt oltiin tarkkana, että pentu saataisiin tottelemaan. Tai -no, kyllä Synd aina keinot keksii. Tuo tuhahti muka huvittuneena.
"Tuota en kyllä usko, ennen kuin näen" Nonni, taidonnäytettä kiitos? Pentuja oli helppo huijata. Ja jos ei huijata, niin lahjoa. Tai kehua, tai kiristää, mitä vaan. Ehkä siksi niiden kanssa oli sinäänsä helppoa tulla toimeen. Kettu istahti maahan ja katsoi ehkä hivenen haastavasti Nicoa. Outoa, yleensä tumma oli ollut se pienempi osapuoli. Mutta kyllä tuokin varmaan ranwin yli kasvaisi. Ja ranwien muka pitäisi olla muita kookkaampia, pyh. Synti tykkäsi olla pieni. Ja se tykkäsi uusista ominaisuuksistaan. Kettu nosti etukäpäläänsä pyyhkiäkseen kirsusta valuvaa räkää pois.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 13, 2008 11:24:02 GMT 2
Nico katsahti Syntiin. Eihän tässä nyt jaksaisi metsästämään ruveta, ei edes nälkä ollut ja fyysinen tekeminen ei ollut kivaa Nicon mielestä. Paitsi juokseminen, sitä pentu sentään kesti.
"Metsästä yksinäsi." Nico sanoi, hieman ärsyttävällä äänen sävyllä. Itseään vanhempia oli sitten mukavaa ärsyttää, niin mukavaa. Nuorempia tai samanikäisiä taas ei, heille oli helpompi lesoilla jostain. Ja yleensä kaikki heti uskoikin. Hahaa.
Toivottavasti toisen räkätauti ei tarttuisi. Mukavaa se ei olisi, kipeänä ei koskaan ollut mukavaa. Varsinkaan jos omisti samanlaisen räkätaudin niinkuin tuo musta.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 13, 2008 15:22:09 GMT 2
Korvat jähmettyivät pennun äänen suuntaan. Mitä se sanoi? Synti kääntyi kokonaan Nicoa päin ja naulitsi jäätävän katseensa toisen vihreisiin silmiin. Ärsytätsä mua niinku ihan tahallas? Pentu hei, kannattaisi joskus harkita puheitaan, sillä tuosta ei kettu varmasti tykkäisi.
"Oletko muuten vain tyhmä, vai enkä ilmaissut asiaani tarpeeksi selvästi?", musta murisi katse edelleen naulittuna kirjavaan. Ja katsettahan ei myöskään laskettaisi, sillä tuo katse toden totta kertoi, että ranwi oli tosissaan. Normaalistihhan tuo olisi vielä virnistellyt, ei pikku rääpäleessä mitään pelättävää ollut. Mutta, kyllähän Synd nytkin virnisteli, mielessään. Pikkuinen kuin pikkuista pelotellaan, niin eiköhän se ymmärtänyt, kuka on pomo.
Räkä valui ärsyttävästi kirsusta, mutta ei, nyt sitä ei niiskaistaisi. Se pilaisi koko tilanteen. Tässä tilanteessa kettu vain tuijotti niin kylmästi pentua niin syvälle silmiin kuin pääsi. Pitäähän pienelle käytöstavat opettaa. Vanhoja ja sairaita autettiin, vaikka vanha ja sairas joutuisi hieman antamaan selkäsaunaa tuhmille lapsille.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 13, 2008 16:09:06 GMT 2
Pentu luimisti hieman, aavistuksen, korviaan. Korviin kantautui matala murina. Toinen ei tainnut olla millään maailman parhaalla päällä. Yksi syy varmaankin oli tuo räkätauti. Jos toinen aivan normaali koiraeläin olisi, eikä tuollainen..? Kuitenkin, jos toinen normaali olisi Nico varmaankin hekottaisi vahingoniloisena. Vahingonilohan oli paras ilo. Paitsi jos se kohdistui itseensä, toisille oli kivaa vahingoniloinen olla.
"En minä nyt jaksa metsästämään ruveta." Nico vastasi.
Tänään oli niitä ei-jaksa-tehdä-mitään-päiviä. Kaikillahan niitä joskus oli, ja pennulla oli tänään.
Mutta, mitähän toienen sitte tekisi, jos pentu ei suotuisi metsästämään?
Mitään mukavaa tuskin.
Mutta mitähän? Sitä tosin kirjava ei toisaalta halunnut tietää, ei.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 13, 2008 16:27:57 GMT 2
Synti astui askeleen lähemmäs pentua. Eikö se nyt oikein älynnyt asian pointtia? Silti ei tasan kysytty, halusiko se metsästää vai ei. Ei kettukaan jaksaisi tässä tilassa, eikä sitä huvittaisi edes rähistä tuon vammaisen pennun kanssa. Uros tiukensi vielä katsettaan.
"Eli olet muuten vain tyhmä?", kettu muljautti silmiään ja katsoi sitten taas jäätävästi pentua.
"Se oli käsky, ei ehdotus, ihan_omaksi_parhaaksesi_nyt_menet_ja_metsästät_kiltisti_sedälle_ruokaa", Synti painotti jokaista sanaa. Kas, se ajatteli kerran eläessään jonkun toisen parasta.
Paskat, ei nyt ollut kyse siitä, kävisikö ranwi pennun kimppuun ja tappaisi sen, vaan siitä, että mustan oli pakko saada ruokaa. Muuten sille tulisi ravinnon puutos, ja muiltahan se ei tasan apua pyytäisi.
Voi ihme, teki mieli oikeasti nauraa koko tilanteelle. Aikuinen mies pelottelee lasta, niin totisen näköisenä. Joo, kyllä, uros nauroi mielessään. Mutta, ei tässä muutakaan voinut, että saisi tuon rääpäleen tottelemaan. Keitähän tuonkin vanhemmat olivat, ei yhtään käytöstapoja, hyihyi.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 13, 2008 16:57:24 GMT 2
Nico peruutti himean. Olisi varmaankin parasta totella, vielä kun toinen sanojaan painosti.
Pentu nyökkäsi ja juoksi läheiseen metsään. Hän meitti, että pitäisikö nyt vain livistää? Tuskin tuo ranwi sitä aavistaisi, mutta...
Jos siihen uudestaan törmäisi...
Auts... Ei hyvä. Parasta vain totella. Ei se nyt niin vakavaa olisi. Nico alkoi tähyilemään löytyisiko, jostain vaikkapa kani, fasaani tai joku. Missään ei kuitenkaan mitään näkynyt. Kökkö.
Rasahdus. Hetkonen, jossain oli jokin. Pentu lähti hiipimään ääntä kohden. Toinen rasahdus, äh. Oksan päälle sitten mentiin tallaamaan. Pusikosta pomppasi nuori kaniini ja lähti loikkimaan pois. Peliä ei kuitenkaan vielä oltu menetetty. Nico lähti juoksemaan sen perään. Ei pentu heti väsyisi, juosta hän jaksaisi kauan.
Hetkisen perässä juoksemisen jälkeen, Nico käveli rantaa kohden kaniini suussaan.
Jos tämä ei nyt toiselle kelpaisi, niin saa luvan tukehtua ruokaansa. Hän meni Synnin eteen ja tiputti kaniinin tämän eteen. "Siinä se kirottu ruokasi." Nico tuhahti.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 13, 2008 17:38:45 GMT 2
Noniin, älysihän se vihdoin. Kettu kävi istumaan ja katsoi tarkasti pennun perään. Mutta ei sitä metsästä enää voinut vahtia, joten tuo käänsi katseensa kohti vettä. Ja perkele, jos se rääpäle ei palaisi sieltä niin... Synti kyllä etsisi sen. Ja opettaisi toiselle käytöstapoja. Oikeasti, ärsyttävä pentu. Musta tuhahti ja niiskaisi nyt sen valuneen räkänsä kirsun sisään. Bleeb, tuntui kuin korvistakin kohta tulisi räkää. Onneksi nyt oli tulossa ruokaa, saattaisi hiukan vaikka vahvistaa oloa. ...Ja jos sitä ruokaa ei tullutkaan niin.
Ranwi istui ajatuksissaan, niiskuttaen koko ajan räkää pois. Perkeleen nuha.
Takaa kuului ääntä, askelia. Nopeasti musta käänsi katseensa äänen suuntaan. Niska naksahti mukavasti, ja se sattui. Perkeleen niska.
Jep, Nicohan sieltä taapersi joku pupu suussaan. Nonni, hyvä että sentään tuli, muuten poika parasta ei olisi seuraavan tapaamisen jälkeen mitään jäljellä. Kettu kävi makaamaan maahan tiputetun kanin viereen. Ai että mitä se pentu siinä tuhahteli?
"Kuule, _sinuna_ työntäisin perseeseen tuon äänensävyn", musta murahti ja katsoi tuota muutaman sekunnin sillä jäätävällä katseella. Äläs kuule mulle ala, niin.
Ranwi repäisi pupun jalan irti ja rupesi järsimään sitä. Takajaloissa oli parasta lihaa kaniineilla, sillä siellä nehän pomppivat takajaloilla, eli ne tarvitsivat siihen kunnolla lihaksia.
Ruokamestari Synti kertoo.
No, pitihän sitä nyt sentään jotain tietää ruuasta, nee?
|
|
|
|
Post by koji on Apr 13, 2008 17:52:52 GMT 2
Nico meni jonkin matkan päähän Synnistä ja istuutui. Mokoma laiska. Kyllä kai aikuinen mies nyt omat ruokansa jaksaisi metsästää, eikä laittaisi pentua siihen puuhaan. No, laiska mikä laiska.
Pöh.
Nyt tekisi mieli piikitellä ja ärsyttää toista kunnolla. Muttei nyt voinut.
Mitähän vielä toinenkin tulisi pyytämään? Kaikkeen Nico ei kyllä suostu alentumaan, ei. Olihan pennullakin ylpeytensä. Toisaalta taas, ei voinut tehdä muutakun totella. Synti, kun häntä paljon vanhempi oli ja varmasti myös vahvempi. Mutta, Nico ei tiennyt sitä. Että toinen oli ranwi.
Eihän kukaan hänelle ranweista ole kertonyt.
|
|
