|
|
Post by vohveli on Apr 16, 2008 16:02:41 GMT 2
Joo, ärsyttäisit vaan niin saisit selkääsi. Syntiä vitutti ihan tarpeeksi muutenkin. Se järsi siinä lihaa jalkaluun ympäriltä. Hiukan sitkeän pupun oli pentu onnistunut hankkimaan, mutta ei se mitään, kuhan jotain oli. Toivottavasti olo kohenisi edes vähän ruuasta, tuolla oli nimittäin oikeasti niin hirveä olo, että olisi voinut pyörtyä milloin vai.
Kun jalka oli koluttu loppuun, repäistiin toinenkin jalka irti ja ruvettiin repimään siitä lihaklönttejä, jotka haukottiin sitten suuhun. Nuuh, mitähän tuon pennun kanssa voisi tehdä? Tai no, ei kettu tarvinnut tekemistä. Mutta. Joo. Kun ei se kuitenkaan osannut taistella. Eikä Synd olisi missään nimessä tapellakkaan. Ja sen pallit ei olleet kehittyneet. Tosin ei ranwi olisi jaksanut sitäkään.
Eipä tuo ketään ranwiksikaan puraissut. Räyhän käskyt olivat ketulle yks hailee, mutta toki muutaman voisi joskus huvikseen muuttaa. Mutta ei nyt. Ei jaksanut, ei pitänyt, ei tahtonut.
Järsjärs, puolet toisestakin jalasta oli jo kadonnut.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 16, 2008 16:31:45 GMT 2
Nico mulkoili Syntiä ja saalistamaansa kania. Tosiaan epäreilua, hänenhän tuota kania piti järsiä... Jos isompi ja vanhempi pentu olisi, varmasti toiselle turpiin antaisi. Mutta pentu vasta oli, ja toisella kun noita ylimääräisiä raajoja oli. Ja laiskakin Nico kaikenlisäksi oli.
Enään ei varmastikkaan jaksaisi lähteä mitään pyydystämään, itse ranwi hakea saa.
Näh.
Tylsääh.
Nico katsahti taivaalle. Taivaalla lensi muutama lintu. Olisikohan kivaa siivet omistaa? Silloin ainakin tuolle märehtiälle (sorisorisorisorisorisori...*jatkuu tuhanteen*) voisi näyttää. Hähää. Mutta mahdotonta se oli. Muutaman vuoden päästä tuolle hyvin voisikin näyttää, kuka on pomo. Ja silloin varmaan voisi määrätä kuka hakee ruokaa kellekkin.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 16, 2008 16:44:51 GMT 2
Ai että ihan märehtiä? Haista kuule pitkä vittu~
Synti rupesi jo koluamaan luun ympärille jääneitä lihan jäänteitä jalasta. Hahaa, kettu haluaisi tosiaan sen päivän nähdä, kun tuo pentu tulisi antamaan mustalle turpiin. Joo siis, sehän ihan vissiin antaisi ranwille köniin. Jos tyyppi ei jaksanut ilman uhkailua lähteä metsästämään, miten se muka jaksaisi tapella? Niin, ei mitenkään. Pilalle hemmoteltu kakara.
Uros tuhahti ja töytäisi loppuun kalutun luun syrjään. Kipeänä ruoka ei todellakaan maistunut hyvälle. Tuo oli kuitenkin sen verran viisas, että tiesi, ettei ehkä jaksaisi tässä olotilassa pitkään aikaan metsästää. Kannatti siis syödä kaikki. Kettu repäisi pupun selästä palan, siitä kohtaa, missä selkälihakset olivat. Nekin olivat aika vahvat jäniksillä, niitä tarvitsi pomppimiseen. Rintaa tuo ei ehkä söisi, jostain syystä ranwi ei ollut ikinä pitänyt pupun rintapaloista. Ne jotenkin... olivat outoja. Samoin vatsalihakset. Eikä etutassuissakaan ollut mitään syömistä. Toisin sanoen, jäniksessä ei ollut enää muuta syötävää. Selkälihaksetkin olivat kadonneet jo ketun suuhun.
Pitäisiköhän Synnin valmistaa joku keittokirja?
Uros katsahti veristä karvakasaa, suolia näkyi sieltä täältä ja tuo ei muutenkaan ollut kovin houkuttelevan näköinen. Katse liukui kohti Nicoa. Kettu töykkäisi raatoa niin voimakkaasti, että se irtosi maasta ja lähti lentoon. Tarkoituksena oli osua pentua suoraan päähän. Siinä sulle tekemistä.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 16, 2008 16:55:38 GMT 2
Nico haukotteli pienesti tylsyydestä. Pentu vilkaisi nopeasti merelle, mitähän toisella puolella oli?
'Unelmoinnin' kuitenkin keskeytti, kun kanin raato päähän tipahti. Hän ravisteli päätään, että kani tipahtaisi. Kiva... Pää sitten ihan paskassa oli... Kanin veressä ja melkeinpä suolissa.
"Oliko ihan pakko?!" Nico tuhahti.
Onneksi sentään äiti ei nyt ollut näkemässä, kauhea saarna siisteydestä kuitenkin tulisi. Plääh. Pentu siirsi kanin raatoa kauemmas. Ei ollut yhtään nälkä, vaikka olisikin ei kirjava tuohon enään koskisi. Parhaat palat oliv viety ja toinen oli mässäillyt sitä... Jos nälkä olisi Nico menisi uudestaan metsälle ja pyydystäisi ensimmäisen eläimen mikä nenän eteen tulisi. Ellei se sitten mikään karhu tai hirvi olisi. Niiden tappamiseen Nico vielä liian heikko oli. Ei parin vuoden päästä enään.
Muutamia kärpäsiä kanin ympärille alkoi kerääntyä, muurahaisiakin. Kohta olisi luuranko vain jäljellä.
Ääh.. Muutama kärpänen korvien vieressäkin surisi. Rasittavaa. Helkutan märehtiän syytä... Oli sitten mennyt heittämään tuon raadon päähän.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 16, 2008 17:31:12 GMT 2
Hah, siitäs se äidin lellikki poikakin sai. Suolet päälle vaan. Eikä se edes ollut pennusta hauskaa. Ilonpilaaja.
"Pako ei ole kuin kuolla", kettu sanoi takaisin, varsin ilmeettömällä äänellä. Ainiinhei, käytöstavat piti opettaa toiselle. "...ja totella minua." Nonni, käytöstavat opetettu. Joo, ei elämässä tarvinnut muuta kuin kuolla ja totella Syntiä. Sitten kaikki oli hyvin. Musta pyyhkäisi tassuunsa kirsusta valuvan rään. Silmäluomet tuntuivat hirmu raskailta, mutta tässä ei nukuttu kyllä. Päätäkin särki ja se oli täynnä räkää. Ihan tukkoinen olo. Öy.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 16, 2008 18:05:33 GMT 2
"Miksi ihmeessä sinua tottelsin?" Nico tuhahti hieman näsäviisaasti. Hyää.
Aivan sama jos toinen ärsyyntyisi. Ei haittaa. Ei sitten yhtään. Hahaa. Nico ei siitä piittaisi, kait... Katsotaan mitä toinen nyt kostoksi sitten tekisi. Olkoot mitä vain, pentu ei toista tottelemaan rupea. Mokoma 'alentelua', pah.
Mitähän tässä sitten voisi tehdä? Muuta kuin koittaa häätää kärpäsiä päänympäriltä. Hän ravisteli päätään, saadakseen kärpäset kaikkoamaan. Mutta sitkeitä ne olivat, palasivat hajun takia uudestaan pörrämään.
Perk..
Olisivat mielummin toisen kimpussa.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 16, 2008 18:13:22 GMT 2
...No eikö se pentu ikinä oppinut?
"a), jos henkikultasi on sinulle tärkeä, niin sitten kannatan minun tottelemistani. B) Jos henkikultasi ei ole sinulle tärkeä, hoidan homman mitä mieluiten", kettu murahti. Ihme hyypiö. Pitikö sille oikeasti antaa vähän selkään, josko se sitten tottelisi.
"Noniin, oppitunti yksi. Jos sanoisin, että ime munaani, imisitkö?" No... Niin. Eihän tuon pieniä palleja nähnyt suurennuslaseillakaan, mutta jos tuolla pennulla olisi silmät päässä, niin se kyllä näkisi, missä Synnin oma sijaitsi. Näin ollen imeminen voisi olla helpompaa.
Joo, nokun. Ei ollut muuta tekemistä. Ei sillä, että tuo edelleenkään kaipaisi tekemistä, mutta kerrankin kun siinä oli pentu, niin mikä ettei.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 16, 2008 18:22:48 GMT 2
Olihan henkikulta nyt Nicolle tietenkin tärkeä. Niitähän oli vain yksi, ellei sittens se "seuraava elämä". Mutta kuitenkin.
Pentu katsahti kummastuneena toiseen.
Hyi... Helvetin perse... Sitä Nico ei ikimaailmassa tekisi ei... Vaikka kuka käskisi. Toinen oli kyllä päästään sekaisin. 'Ehdottelee' tuollaista nyt pienelle pennulle.
"En." Nico sanoi, nousi seisomaan ja meni hieman kauemmas Synnistä. Pienet korvat pienesti luimussa.
-------------------------
Vähä lyhyt...
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 16, 2008 22:28:22 GMT 2
No voi hyvä elämä, eikö se tosiaan oppinut ikinä?
Kettu katsahti perääntyvää pentua. "Mitäs siinä panikoit, sanoin että 'jos sanoisin', en ole siis sanonut sitä vielä. Ja mistä tiedät, sanonko ikinä? Tämä on vain oppitunti" tumma sanoi varsin tympääntyneellä, karhealla äänellään. Nyt ei tosiaan jaksaisi hiukan opettaa pentua fyysisesti. Mutta pakko kai se oli. Tämän päivän tavoitteena saada yksi ylilellitty pentu oppimaan tavoille.
Kettukin nousi ylös, siltä varalta jos oranssi luikkisi matkoihinsa. Sitähän ranwi ei nimittäin sallisi.
"Nyt. Kysyn viimeisen kerran. Jos sanoisin, että ime munaani, imisitkö? Mieti pentu nyt niillä pienillä aivoillasi tarkkaan, mitä vastaat"
Tuota oli varoitettu, älä siis rupea itkemään. Omapahan olisi vikasi. Vaikka eihän uros jaksaisi tosiaankaan ruveta tähän. Mutta voivoi, näin oli Synti päättänyt tehdä, joten se myös teki niin.
Miten joku jaksoi muka kasvattaa tuollaisia?
|
|
|
|
Post by koji on Apr 17, 2008 13:40:51 GMT 2
Nico kyllä hyvin tiesi, mitä toinen halusi hänen vastaavan. Mutta, ei hän siihen kyllä myöntävästi vastaisi. Ei missään tapauksessa. Vaikka tämähän oli vain 'oppitunti', silti. Ei kukaan täysjärkinen siihen kyllä vastaisi, ainakaan kukaan pentu. Ellei sitten joku itkupilli.
"En." pentu toisti.
Toivottavasti toinen ei ikinä Nico tulisi käskemään. Siinä sitten kinkkerä tilanne olisi.
Ei haluaisi tehdä, mutta pakko. Ranwihan aivan helposti pystyisi tappamaan tälläisen pienen pennun, kuin Nico, Ei varmaan vaikeata olisi. Ja pakoon kyllä juosta voisi, ei tuollainen aivan pakosti heti kiinni saisi. Nico oli vielä nuori ja pystyi kovaa juoksemaan.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 17, 2008 15:31:07 GMT 2
No voi perkele. Noh, omapahan oli pennun päätös. Kun oppilas ei älynnyt jotain, asia selitetään sille uudestaan hieman selvemmin. Näin tehtiin myös tällä oppitunnilla.
Uros ponkaisi Nicoa päin, koittaen saada se kaatumaan maahan. Silloin etutassut painaisivat oranssin hartioita maata vasten, jottei se pääsisi karkuun. Vielä ei jaksettu ruveta räyhäämään, joten annettimpa hieman kinkkisemmäsä tilanteessa tuolle vielä yksi mahdollisuus. Tosiaan, omapahan oli päätöksensä. Synnille kelpasi kumpi vaan, tosin mielummin se ei tappelisi tässä jonkun rääpäleen kanssa. Mutta minkäs voit, kun se ei muuten opi.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 17, 2008 15:39:34 GMT 2
Nico ei kerennyt edes kunnolla reagoimaan. Kun hän jo oli kaatunut yllättäin maahan, toisen tassut hartioillaan.
"Päästä minusta irti." pentu sanoi koittaen rimpuilemalla ja kiemurtelemalla päästä irti. Ei tässä missään mukavassa asennossa oltu, ei. Tottelemaan ei hän kuitenkaan helposti suostu. Nico ei suostunut totella ketään muita, paitsi tietenkin äitiään.
Ei muita. Ei...
Mitähän toinen tosiaan tekisi... Jos ei toteltaisi, se painoi pennun mieltä. Mutta tuskin kauaa enään, se saataisi pian varmaan selville.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 18, 2008 20:18:47 GMT 2
Synti piti parhaansa mukaan pentua paikoillaan, rimpuilusta välittämättä.
"En" oli tuo lyhyt ja ytimekäs vastaus oranssin pyyntöön. Silmiinsä tuo loi taas sen jäätävän katseen ja katsoi sillä silmää räpäyttämättä pentua silmiin - ainakin koitti. Se myös koitti tökätä kirsunsa pennun omaan, ainakin oltiin näköetäisyydellä. Mutta, niin läheltä tuleva pistävä katse kai... Vaikutti jotenkin?
"Vaikka äsken sanoin kysyväni viimeisen kerran, annan säälistä vielä yhden mahdollisuuden. Kysymys kuuluu: Jos sanoisin, että ime munaani, imisitkö?" musta sanoi selkeästi, jotta tyhmempikin sen älyäisi.
Ärsyttävä pentu.
|
|
|
|
Post by koji on Apr 22, 2008 19:24:31 GMT 2
Nico koitti rimpuilla pois, mutta eihän se onnistunut. Synti oli liian vahva hänelle ja hän oli vasta pieni pentu. Nico pudisti päätään ja sanoi: "En..." . Pentu tiesi todella hyvin, mitä pitäisi vastata.
Mutta ei Nico sitä kyllä oikesti tekisi, jos toinen käskisi.
Ällöttävää.
Ei pennuille tuollaisia nyt ehdottaa saa... Traumoja vielä tulee. Isompana Nico kyllä tuota kurittaa, jos tapaa. Nyt vain pitää jo alkaa treenata taistelua. Olisi mulavaa jos joku opettaisi mutta tuskin... Isän puheille ei edes viitsi mennä, ja tuskin äiti nyt suostuisi.
|
|
|
|
Post by vohveli on Apr 27, 2008 0:22:24 GMT 2
No jos se muka tiesi, mitä piti vastata, miksei se vastannut niin? Murmur, rasittava pentu, tosiaankin. Ja montahan kertaa tuotakin on toistettu? Muttakun se pentu_oli_tosiaan_rasittava.
Argh. Näyttäisi sitäpaitsi hei tyhmälle tapella jonkun pennun kanssa. Hei Synnin ego pilaantuisi jos joku sattuisi paikalle!
Joosiiskyllä, ihan kuin musta välittäisi jostain egostaan. Ja pyh. Oliko se ikinä uhrannut ajatustakaan sille, mitä muut siitä välittäisi. Ihan uusi asia tuolle ketulle, ei se sellaisia ikinä ollut miettinyt.
Meripihkan väriset silmät mulkoilivat pennun omia. Kun ei tosiaan jaksaisi kränätä jonkun pennun kanssa. ”Nonni, se on sit voivoi, omapahan oli valintasi”, ranwi murahti hyvin ilmeettömästi. Prkl, jaksaisi nyt tapella.
Musta koitti laittaa kumpaisenkin dino-jalkansa oranssin poskille, ja yritti lähteä vetämään niitä sitten aina rintaan asti. Ei niin kovaa, että pitkät kynnet puhkaisisivat nahan, kunhan naarmuttaisivat vain sen pintaa. Eivittu, jaksaisi ihan oikeasti nyt tätä. Ei huvittanut. Normaalisti Synd olisi pitänyt koko tilanteesta, mutta ei nyt.
Koittaisit pentu nyt tehdä niin kuin Synti-setä sanoo, jooko?
|
|
