Isi hoitaa. [Tika taas :3]

[fang]

Tuska sulki silmänsä ja tuhisi toisen oranssia kehoa vasten. Uros ehtisi hengähtää tässä tovin ennenkuin jatkaisi kostoretkeään. Ruskea avasi välillä silmänsä raolleen ja tutkaili narttua. Uros ei enää heilutellut häntiään vaan hengitti syvään ja raskaasti.

[Jotenkin söpöä~]

[Tika]

#Tosiaan 83#

Vilkku hymyili hiukan ja makasi rauhallisesti hengittäen. Narttu oli unen ja valveen rajamailla, ja tunsi toisen vieressään lämpimänä. Susi tuhisi hiljaa ja hymyili unisesti. Oranssi vajosi syvemmälle uneen, eikä enää tiedostanut ympäristöstä muuta kuin toisen lämpimän kehon vieressään.

[fang]

Tuska huomasi lopulta toisen nukahtaneen ja sulki itsekkin silmänsä, ja antoi mielen rauhoittua, että sai unen päästä kiinni. Tuo kääntyi vielä vähän, että löysi paremman asennon nukkumiseen. Pian tuo tuhisi hiljaa ja tyytyväisenä.

[Tika]

Vilkku heräsi hätkähtäen. Se räväytti silmät ammolleen ja tähyili hurjuana ympärilleen. Mitään erikoista ei kuitenkaan näkynyt, vain Tuska joka makasi tämän vieressä. Narttu laski päänsä huokaisten, ja mietti mikä sen oli herättänyt. Varmaankin se uni. Susi oli nähnyt unta, että Tinttu ja Onni olivat kuolleet, ja että kaikki muut pennut olivat kadoksissa. Uni oli ollut pelottavan todentuntuinen, ja se sai kylmät väreet värisyttämään tätä.

[fang]

Tuska näki melko erityylistä unta kuin vieressä tuhiseva puoliso. Uros näki eriskummalista unta sinisistä ihmisistä jotka tarjosivat kaloja koirille. Ruskea käänsi kylkeään ja siinä hetkessä uni muuttui lähinnä pentu aikojen uudelleen elämiseksi. Kuinka tuon emo hylkäsi uroksen ja jätti isänsä hoiviin, kuin emo lähti jonkun toisen uroksen matkaan. Tuska käänsi päätään ja siinä samassa uni alkoi muuttua painajaismaiseksi tykitykseksi, jossa Tiran piti lyödä Tuskaa sata kertaa.

[Tika]

Susi vilkaisi hiljaa Tuskaa, ja vajosi sitten taas rauhattomaan koiran uneen. Unessa satoi lunat taivaantäydeltä, ihan pyryttämällä. Eteensä ei nähnyt kuin juuri ja juuri kuononsa pään. Pimeys alkoi laskeutua ja kaikki muuttui hitaasti harmaan kautta mustaksi. Ja Vilkku vain vaelsi. Sitten yhtäkkiä tulikin valoisaa, ja narttu huomasi olevansa kauniilla kesäisellä niityllä. Niityn heinä kasvoi puolimetrisenä ja lämmin kesäinen tuulenvire heilautteli heiniä lempeästi. Unen läpikin susi tunsi olevansa onnellisempi kuin koskaan.

[fang]

Tuska murahti hiljaa ja loikkasi unesta tylyyn todellisuuten. Tuo pyöritti päätään ja nousi venytellen. Koira ravisteli itseään, ja vilkaisi sitten ulos. Lumisade oli loppunut, ulkona oli pilkko pimeää ja taivaalla paistoi kuu. Ruskea astui luolan oviaukosta ulos ja haisteli raitista ilmaa. Se täytti Erotetun keuhkot ja tuo kävi istumaan, katse taivaassa ja sen tähdissä. Tuo ajatteli elämäänsä, kaikkea kokemaansa ja tekemäänsä. Oli tapahtunut ja paljon pahaa, mutta niin myös hyvää. Ruskea muisti äsken näkemänsä unen.
"Äiti," tuo sanoi todella hiljaa, kuiskaten. Kuiskaus lensi ilmaan, meni tuulenmukana kaukaisuuteen, kenties jopa emon luppakorviin. Tuskin menisi, mutta aina sai toivoa. Uros tunsi jotain märkää vihreiden silmiensä kulmissa, ja sulki sitten silmänsä tiukasti, antoi kyyneleiden pysytellä silmässä. Pian tuo avasi silmänsä, räpäytti niitä pari kertaa ja kääntyi luolaan päin katsomaan nukkuvaa Vilkkua. Ruskea ravisteli itseään ja asteli takaisin nartun viereen, ja rojahti maahan. Tuska sulki silmänsä ja jatkoi uniaan.

[Jos vaikka aikamatkaillaan aamuun?]

[Tika]

#Tehdäänpä niin 8)#

Vilkku tuhisi unissaan ja kääntyi hiukan toisen noustessa ja mennessä ulos, muttei herännyt. Unet olivat väistyneet, ja narttu vain nukkui syvää ja lävitse pääsemätöntä unta.

-Aikaharppaus-

Auringon kultaiset säteet osuivat luolassa nukkuvan suden silmiin. Oranssi räpäytti silmiään ja haukotteli leveästi. Se oli nukkunut hyvin. Tosin jokin uni yöllä vaivasi tuota. Se oli ollut kovin synkkä. Jotenkin se oli liittynyt Tuskaan. Vilkku pinnisteli muistaakseen unen, mutta luovutti sitten. Susi nousi hiljaa ylös ja meni ulos. Aurinko paistoi, muttei pahemmin lämmittänyt. Oranssi venytteli ja kävi sitten istumaan luolan suun viereen.

[fang]

Ruskea nukkui viimeiset hetket levottomana, ja räväytti sitten silmät auki, ja tuijotti luolan kattoon. Uros vilkaisi kummallekkin puolelleen, eikä nähnyt Vilkkua. Oliko tuo kuvitellut kaiken? Nähnyt unta tai... Harhakuvan? Tuska pyyhki mokomat ajatukset mielestään ja kääntyi vatsalleen, ja samassa aurinko melkein sokaisi tuon. Erotettu ärähti ja siristeli silmiään, että näki ulos. Ja samassa tuo näki ulkona, suuaukon vieressä Vilkun. Huh. Se ei ollut unta eikä mitään muutakaan. Ruskea nousi ja raahusti ulos, haisteli kirpeää alkukevään ilmaa ja katseli lumista maata. Pyry oli loppunut, onneksi.
"Huomenta," koira tokaisi ja hymyili hieman.

[Tika]

#Anteeksi kesto ;____;#

Vilkku höristi korviaan ja vilkaisi taakseen. Tuska näkyi heränneen. Oranssi käänsi katseensa eteenpäin ja odotti toisen saapuvan luokseen. Keväinen tuoksu leijui ympärillä.
"Huomenta"
Sanoi narttu iloisesti ja hymyili varovasti.
"Nukuitko... Nukuitko hyvin?"
Kysyi susi ja kallisti hiukan päätään.

[fang]

[*laiska*]

Tuska venytteli hieman.
"Tietenkin, kun sinä olit siinä vieressä," tuo tokaisi, puolet tuostakin repliikistä oli valhetta, mutta ei kaiken aina tarvinnut olla niin kunnollista. Ruskea venytteli vielä uudemman kerran, niin että nikamat ruskasivat. Sitten tuo ravisteli itseään ja nappasi suuhunsa edestään lunta, antoi sen sulaa kielen päälle, ja vasta sen jälkeen tuo nielaisi sen. Heti perään Erotettu otti uuden satsin ja sen jälkeen nuolaisi huuliaan.

[Tika]

#Anteeksi kovasti ^^' Tästä jumittamisesta... Jos alkaa pahasti häiritsemään tämä, niin vie vain Tuska poies, ei tarvitse odottaa ^^'#

Vilkku hymyili hiukan vinosti toisella suupielellään. Susi haukotteli makeasti ja hymähti sitten.
"No sehän on hyvä"
Sanoi narttu pehmeästi. Oranssi nuolaisi vähän huuliaan ja höristi sitten korviaan. Ihan kuin olisi kuulunut jotain. Mutta ei, luonto oli melkein kummallisen hiljainen. Vilkku puisti hiukan päätään karkottaakseen epäilykset ja katseli sitten Tuskan touhuja.

Susi nosti taas päätään. Jokin tuolla metsikössä vaivasi sitä. Niskassa kihelmöi. Olo alkoi tuntua epämukavalta. Taisi olla siis aika lähteä.
"Kulta... Minun pitää mennä"
Sanoi oranssi nopeasti, nuolaisi toisat poskesta ja nousi nopeasti ylös. Susi kallisti hiukan päätään ja lähti sitten ravaamaan poispäin sieltä, missä uskoi sen jonkin olevan. Sitten tämä puisti päätään hiukan. Eihän siellä mitään ollut. Se oli vain kuvittelua. Vain kuvittelua.

#Jep, loppu siin~ Se män pois x)#