Isi hoitaa. [Tika taas :3]

[fang]

Aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla...

TAKATAKATAKATAKATAKATAKA TALVI!

Vaalea koira käveli parta huurteessa kohti lumupyryä. Irtolunta lensi ympäriinsä kiertäen uroksen valkoiseen vaippaan. Nenästä melkein rokkui jääpuikko. Silmät olivat tiukasti kiinni painuneet, ripsissä roikkui jäätä. Välillä uros avasi silmänsä raolleen ja katseli, että missä sitä nyt oltiin.

Ja nyt oltiin eksyneitä. Vaalea kävi maahan makuulle. Eipä tuo kovin hyvin vieläkään tuntenut uudistunutta saarta. Tuska laski päänsä lumeen ja ilme muuttui ärtyisäksi...

Tira...
Onni...

Kyynel herahti silmäkulmaan. Isä saisi maksaa... Maksaa kovan hinnan.

Henkensä.

[Tika]

#Tamtam, täältä tullaan~#

Pyrytti lunta. Siis todella pyrytti, eikä vain satanut. Lumipyry näytti melkeinpä läpitse pääsemättömältä. Mutta silti, siellä liikkui jokin. Oranssi susi - vaikkei tuon väriä kunnolla erottanutkaan sakeassa lumisateessa - tarpoi voimattoman näköisenä eteenpäin. Nenä oli kuin jääkalikka, sen saattoi pelätä putoavan pois koska tahansa. Oranssin otsaharjas heilahteli tuulen mukana vallattomasti. Oranssi siristeli silmiään. Se oli nyt täysin hukassa. Tässä sankassa pyryssä ei nähnyt nokkaansa pidemmälle, sitähän saattaisi vaikka yhtäkkiä kävellä päin puita. Hämärä käsitys Vilkulla kyllä oli, tuo oletti olevansa erotettujen mailla. Jossakin siellä. Oranssi susi huokaisi hiukan, mutta katui saman tien suun avaamista. Tuuli työnsi lunta kitaan, ja vaikka se sulikin, se oli silti kylmää. Narttu asteli hitaasti eteenpäin, kun kompastui yhtäkkiä johonkin ja lensi nokalleen maahan.
'Mitä ihmettä...?'
Mietti minchia ja kääntyi vaivalloisesti katsomaan, mihin oli kaatunut. Sehän oli koiraeläin. Ei, sehän oli...
"Tuska!"
Huudahti Vilkku helpottuneena huokaisten.

[fang]

Tuska tunsi tönäisyn ja yhden hullun sekunnin sadasosan tuo luuli tulijan olevan Tiran. No, ei se sitten ollutkaan. Tuskan ilme näytti helpottuneelta kun tuo erotti, kuka oli tullut.
"Vilkku," uros sanoi ja nousi lumesta. Turhaa sitä olisi nyt käynyt pudistelemaan, kun lunta tuli koko ajan lisää.
"On ollut kauhea ikävä," uros sanoi, ja meni toisen vierelle. Pitäisi varmaan etsiä suoja että pääsisi paremmin juttelemaan.

[Tuskahan ei voi tässä kertoa Onnista, koska siinä syrjäytyspelissä Vilkku ei vielä tiedä sitä?]

[Tika]

#Niinpä se taitaa mennä.#

Susi nousi istumaan ja hymyili hiukan, vaikkei sitä varmaan nähnyt kauhean hyvin. Hymyä.
"Niin minunkin sinua"
Sanoi narttu iloisesti. Tämä tosiaan oli kaivannut Tuskaa. Ja ehkäpä tuo oli nähnyt Tinttua tai Onniakin. Tai Nicoa, Ingoa tai Nataa. Pentuja. Huoli pennuista tosiaan painoi narttua, alati sai olla miettimässä olivatko nuo hankaluuksissa vai eivätkö. Tuuli pöllytti lunta naamalle.
"Etsitäänkö joku suoja paikka?"
Kysyi Vilkku ja samalla ilmaisi ääneen ajatuksensa, luultavasti myös toisen.

[fang]

"Luit ajatukseni."

[Aikahyppy, en jaksa roolia sitä kun ne ettii sitä suojaa ']

Tuska ahtautui pienehköön "luolaan", ja sisälle päästyään huokaisi syvään. Luola oli pimeä ja synkkä, mutta Tuskaa se ei hetkauttanut. Tuo puisteli turkkinsa ja istuutui odottelemaan, josko Vilkkukin tulisi.

[Tika]

"Niin ajattelinkin"

#Se aika hppy #

Vilkku odotti, että Tuska ehti ennen sitä "luolaan". Sitten tämä vilkaisi sisään ja ryömi perässä. Oranssi istahti Tuskan lähelle ja puisteli hiukan lumia turkistaan. Susi kallisti hiukan päätään ja tarkkaili toista. Tuska oli niin ihanan turvallisen näköinen.
"Oletko nähnyt pentuja?"
Kysyi narttu huolissaan. Nyt kun Tuska oli löytynyt, seuraava huolenaihe oli pennut.

[fang]

"Tinttua näin jokin aika sitten," Tuska sanoi, eikä jaksanut mainita, että oli nähnyt myös Taavia. Eihän Vilkkua varmaan kiinnostanutkaan Tuskan entiset pennut.
"Entä sinä? Olen vähän huolissani heistä," koira sanoi. En ota puheeksi Onnia jos et sinäkään ota.

Tuuli ujelsi ulkona, välillä se vinkui niin kovaa, että olisi voinut luulla jonkin eläimen kuolevan siellä. Mokomakin takatalvi.

[Tika]

"Oliko hän ihan kunnossa?"
Kysyi narttu hiukan huojentuneena. Tinttua oli siis nähty, mutta entä muut? No, heistä ei kait tällä haavaa ollut mitään tietoa.
"En ole nähnyt yhtäkään"
Sanoi susi huolissaan.
"Toivottavasti he pärjäävät"
Totesi Vilkku kaipaavasti.

[fang]

Tuska murahti.
"Kyllähän hän taisi ihan hyvin voida..." koira sanoi.
"Kerroin hänelle etten ole hänen oikea isänsä," uros sanoi ja heilutteli häntiään puolelta toiselle.
"Kyllä he pärjäävät," Tuska sanoi, vakuuttaakseen enemmin itseään kuin puolisoaan.

[Tika]

Susi luimsiti hiukan korviaan kuullessaan Tuskan paljastuksesta. No, se oli ollut välttämätöntä. Pakkohan Tintun olisi joskus muutenkin pitänyt saada asia tietoonsa. Oranssi huokaisi pienesti.
"Miten Tinttu reagoi?"
Kysyi narttu sitten ja katsahti tassuihinsa. Ikävä viilsi sisältä, kun ei itse vointu nähdä pentuja, vaan piti Tuskalta kysyä. Sellaista elämä on.

[fang]

Uros haukotteli.
"Aluksi oli tietenkin järkyttynyt, mutta otti sen sitten ihan hyvin," koira murahteli. Niin, kun järkyttyi enemmin veljensä kuolemasta.

Mutta niin. Vaalea katsoi narttua, mutta ei tuntenut tarvetta lisätä äskeiseen puheeseensa mitään.

[Tika]

"No hyvä"
Huokaisi narttu. Varmaan muutkin pennut tosiaan olisivat ihan kunnossa, ja pärjäisivät hyvin. Varmaan Vilkku vain huolehti liikoja. Varmasti se oli niin. Ainainen jännittäminen rasitti narttua kovin, ja nytkin sitä alkoi yhtäkkiä väsyttämään ja haukotuttamaan. Varmaan kun edes osa jännityksestä oli purkautunut. Toinenkin näkyi haukottelevan. Oranssi laittoi makaamaan "luolan" lattialle ja lepuutti päätään etutassujensa päällä.

[fang]

Uros katsoi narttua sivusilmällä ja paranteli asentoaan.
"Miten muuten on mennyt?" koira kysyi ja katsoi sitten toista kunnolla silmiin. Vihreistä silmistä ei osannut lukea mitään, niissä oli tyhjä katse. Varmaan tieto oman pojan kuolemasta oli saanut sen aikaan.

[Tika]

Narttu raotti hiukan toista silmäänsä ja suuntasi sen Tuskaan toisen kysymyksen kuullessaan.
"Ihan hyvin kait"
Sanoi susi totuudenmukaisesti. Ainakin tämä uskoi, että sillä oli mennyt hyvin. Vilkku vain ei tuntenut olevansa edes itse oman elämänsä tasalla.
"Miten itselläsi?"
Kysyi susi ja muutti hiukan asentoaan siirtyen samalla vähän lähemmäs toista.

[fang]

Tuska meinasi jo sanoa, ettei hyvin, mutta piti mölyt mahassaan.
"Tuota, mites tässä. Hieman hämilläni tästä kaikesta olen... Ja. En ole oikeastaan ehtinyt tehdä mitään. Olen möllöttänyt ja tutkinut saaren uudistuneita alueita. Kyllä se tästä," uros sanoi ja tajusi vasta sitten ettei todellakaan ollut pitkään aikaan tavannut ketään, tai tehnyt mitään. Hö.