Isi hoitaa. [Tika taas :3]

[Tika]

Vilkku hymyili hiukan.
"Niin, minäkin olen aika hämilläni. Ja varsinkin Ranweista"
Totesi narttu ja huokaisi syvään. Se muisti nimittäin juuri, etteivät asiat tosiaankaan olleet hyvin. Ei ei, ranwit olivat saarella. Ties mitä niiden johtajana toimiva Räyhääjä saisi vielä päähänsä. Tai se beta, jonka muuttamisen Vilkku oli nähnyt, Igotsune tuon nimi kuulemma nykyään oli. Sutta suretti tuon laumalaisensa kohtalo. Mutta minkäs sille olisi voinut.

[fang]

Tuska murhati, tuo ei ollut koskaan nähnyt Ranwia, kuullut noista pedoista se oli.
"Alfana sinulla on kauhea vastuu. Muista, ettei sinulle saa käydä mitään," uros sanoi ja nuolaisi narttua poskesta.
"E-en kestäisi jos sinulle kävisi jotain," tuo sitten lisäsi. Etenkään, kun Onnikin oli... kuollut, tuo ajatteli ja nielaisi. Jos Vilkulle kävisi jotain, Tuska romahtaisi lopullisesti. Nytkin teki tiukkaa, ettei uros alkaisi porata täyttä häkää Onnin kohtaloa. Mutta ei, aluksi piti kostaa Tiralle, sitten vasta pillittää.

[Tika]

"Niin, minä tiedän..."
Sanoi narttu alakuloisena. Toisen nuolaisu kuitenkin piristi tätä hieman, ja susi nosti katseensa katsellen lempeästi Tuskaa. Oranssi nuolaisi Tuskaa myös poskesta ja hymyili hiukan.
"En minäkään, jos sinulle kävisi jotain"
Sanoi Vilkku lempeästi ja huokaisi sitten pienesti. Maailma oli täynnä vaaroja, miten siellä voisi varjella jälkikasvuaan ja samalla huolehtia myös Tuskan turvaamisesta? Nytkin kaikki pennut olivat ties missä hukassa, paitsi Tinttu jonka Tuska oli kuulemma nähnyt.

[fang]

[Menipäs oikeaksi velliksi tämä viesti.]

Tuska hymyili hieman, ja paranteli hieman asentoaan. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin, uros ei välittänyt niistä, ennenkuin joutui todenteolla siristelemään silmiään. Aivan kuin tuolla Vilkun takana seisoisi joku, tumma otus. Susi? Ei, liian hento sudeksi mutta liian suuri koiraksi. Tuo sai Tuskan varuilleen, tuo vilkuili välillä tuimasti nartun taakse, mutta katsoi sitten ihan normaalisti Vilkkua.

[Joo siis, siellä Vilkun takana ei oikeasti ole ketään, Tuska vain hourii.]

[Tika]

#Selvö~#

Narttu tarkkaili Tuskan katseita. Sen mielestä oli mukavaa seurata ilmeiden vaihtumista. Vilkku huomasi toisen vilkuilevan tämän taakse kummallinen ilme kasvoillaan. Susi hiukan kummastui asiaa, ja vilkaisi itsekin pikaisesti taakseen. Mutta eihän siellä mitään erikoista näkynyt. Mitä Tuska siis näkikään tuolla?

#Jäi lyhkäseksi.#

[fang]

Uros murahti ja silitti Vilkun olkapäätä. Tuska luuli, että Vilkkukin oli nähnyt jonkun tuolla takana. Eroettu heilutti häntiään ja laski sitten kummankin tassunsa alas, ja istui oikein sievästi. Oikeasti tuo oli joka hetki mielessään varuillaan, valmiina hyökkäämään, jos tuo otus tulisi lähemmäs. Koska tulija ei puhunut mitään, se sai labradorin vaivaantuneeksi. Mitä jos musta otuskin odotti? Odotti tilaisuutta hyökätä ja viiltä ensimmäinen kohdalle osunut kaula auki. Vihreissä silmissä leimahti. Tunkeilija pitäisi häätää.

[Tika]

Vilkku hämmentyi edelleen, kun toinen oli näkevinään jotain tämän takana. Susi katseli Tuskaa kummastuneena.
"Mitä nyt?"
Kysyi narttu jostain syystä kuiskaten. Eihän tuolla takana mitään ollut. Ei oranssi ainakaan ollut nähnyt. Paitsi jos se jokin oli piilossa? Pikkuhiljaa alkoi Vilkkukin jo uskomaan, että siellä tosiaan olisi jotain.

[fang]

"Älä pelkää," uros sanoi rauhottavana, ja suukotti nartun otsaa. Koira nousi, ja asteli hiipien kohti tummaa hahmoa varjoissa. Sitten Tuska ärähti ja loikkasi kohdettaan kohti. Musta, häilyvä varjo kuitenkin katsoi juuri kun erotettu oli osumassa siihen. Tuska säikähti ja hämmästyi, ja törmäsi sitten luolan seinään. Vaalea nousi pökertyneenä maasta ja yskäisi. Sen oli pakko olla joku outo tai erikoisvoimainen. Mikälie.

[Tika]

Vilkku luimisti hiukan korviaan.
"Ole varovainen..."
Huolehti susi ja seurasi sitten katseellaan Tuskan etenemistä. Tosin yhä nartulle oli täysi arvoitus, mitä toinen siellä oikein näki. Susi loikkasi pystyyn huomatessaan Tuskan törmäävän seinään. Oranssi meni äkkiä toisen luo.
"Oletko kunnossa?"
Kysyi susi ja meni lähemmäs toista. Narttu nuolaisi toista poskesta.

[fang]

Tuska murahti ja katseli ympärilleen. Ei täällä enää ketään ollutkaan.
"Olen vain vähän väsynyt," tuo tuumi ääneen ja huokaisi. Koira venytteli ja nuolaisi Vilkkua poskesta.
"Niin, väsynyt. Niin se on," tuo toisti vielä, oli omissa maailmoissaan. Sitten Tuska muisti, että näin oli käynyt ennenkin. Kun hän oli pelastanut Tinttua Hiroshiman kynsistä. Koira murahti ja tunsi kylmät väreet niskassaan.

[Tika]

"Oletko varma?"
Kysyi narttu huolissaan. Toinen ei vaikuttanut ihan normaalilta.
"Mikä on?"
Kysyi susi vielä, kun toinen murahtikin. Ei tietenkään tälle, mutta jollekin, kenties muistolleen. Oranssi luimisti hiukan korviaan ja hipaisi kuonollaan toista.

#Lyhyt#

[fang]

Tuska pudisteli päätään niin että lupattavat korvat heiluivat puolelta toiselle ja korut kilisivät.
"Ihan totta, olen ok", uros tokaisi ja hymyili. Sisällä kuitenkin kuohui, mitä helvettiä oikein tapahtui? Nyt Erotettu ei halunnut ajatella sitä, vaan venytteli jälleen ja luimisteli korviaan. Toinen näytti luimistuneine korvineen pelokkaalta. Tuska yritti keksiä jotain rauhoittavaa, muttei keksinyt mitään.

[Tika]

"No hyvä"
Sanoi narttu helpottuneen kuuloisena, mutta sen mielenperukoille jäi vaivaamaan Tuskan kummallinen käytös. Susi huoahti hiukan puisteli päätään, kuin yrittäen hätistää kärpäsen. Mitä saarella oikein oli tapahtumassa. Mikään ei tuntunut enää olevan niinkuin ennen. Pennut olivat melkeinpä kadoksissa, ja nyt Tuskakin käyttäytyi omituisesti. Vilkkua painoi huoli omasta laumastaan, ja koko saaresta.

[fang]

Erotettu heilutteli häntiään.
"No..."
Uros katseli ympärilleen, yrittäen mielessään saada paikasta miellyttävämmän. Jos ei olisi niin hämärää ja jos täällä ei haisi niin pahalle. Sitten uros vasta tajusi että hänhän tässä haisi, märille koirankarvoille. Ja se katku oli kuvottava. Tai no, ei se oikeastaan ollutkaan. Vaalea kääntyi kerällä maahan vatsalleen ja katsoi nappisilmillään Vilkkua.

[Tika]

Vilkku hymyili hiukan Tuskan mennessä kerälle maahan. Narttu meni toisen viereen ja laskeutui makaamaan. Susi huoahti hiukan ja sulki silmänsä väsyneenä.
"Minua niin väsyttää..."
Huoahti narttu ja vilkaisi toista sulkien sitten taas silmänsä. Tuska tuntui lämpimänä vieressä, ja se sai suden tuntemaan olonsa turvalliseksi.