Joella#Lara ja Vilkku tänne näin#

[maydei]

#Tänne siis. Otsikkko mitä yksinkertaisin #

Muutamien kilometrien kävely matkan jälkeen Tina pysähtyi. Viimeinkin päämäärässä.
Vihdoinkin kuivuneella joella.
Tina katsahti jälkeensä odottaen, että Vilkkukin saapuisi paikalla. Oman lauman alueella turvassa.
Tai ainakin enemmän turvassa kuin Ranwien alueella.
Tina haukotteli ja istahti maahan joen pientareen reunalle.
Tina tuijotteli alas pientareelta. Joen pohja oli melko mutainen, mutta pohjalla virtasi ihan puhtaan näköistä vettä. Ei siis mitään myrkyllistä liejua. Tina lähti luisumaan alas ja saapui veden reunaan. Joki näytti äkkisyvältä, joten Tinatar ei uskaltanut mennä uimaan. Hän tyytyi vain hörppäämään vettä.
Kun narttu oli juonut, tämä kapusi vaivalloisesti takaisin ylös.
"Ei mikään hääppöinen paikka, mutta ainakaan täällä ei ole kauhean vaarallista", Tina sanoi ja istuutui tuijottelemaan jokea.

[Lara]

Narttu seurasi jonkin matkan päästä ja siirtyi sitten itsekkin käymään juomassa puhtaan kirkasta vettä. Hetken litkittyään tuo siirtyi mutaisin tassuin ylös ruoholle. Ja istuutui Tinan viereen.
"Pitkä matka, ja sitten naan tämän."
Susi sanoi rentoutuen hieman.
"Olemme luultavasti turvassa täällä."
Minchia totesi Betalle hymyillen hiukan.
"Täällä tapasin Tuskan kerran. Mutta silloin täällä oli vielä valtoimenaan virtaava joki"
Alfa muisteli.
"Oletko sinä ennen käynyt täällä, Tina?"
Vilkku kysyi.

[maydei]

"Jep, jalat ehti tulla vähän kipeiks", Narttu sanoi ja hieraisi vasempaa etutassuaan.
"Toivottavasti. Tosin en usko, että Ranwit tulevat tänne, tai ainakaan vielä", Tinatar sanoi ja uskalsi jo rentoutua hieman.
"Tuskan, ai sen labbiksen? Minäkin olen tavannut hänet, mutten tosin täällä", Tinatar sanoi ja koitti muistaa miltä toinen oli tarkalleen ottaen näyttänyt.
"Olen kerran tietääkseni, Tapasin silloin muistaakseni Omarin, mutta kun nukahdin tuolle kauempana näkyvälle kivelle, herättyäni hän oli poissa", Tinatar muisteli.

[Lara]

"Oletko sinäkin nähnyt hänet"
Se oli vain lause ja pieni hymy nousi nartun kasvoille.
"Selvä"
Susi sanoi ja haukotteli makeasti.
"Hieman väsyttää kun olen juossut ympäri ämpäri paikkoja"
Vilkku sanoi ja lysähti makuulleen, se luotti jo sen verran betaansa että hetken voisi levätä.

[maydei]

"Joo, kerran aikoja sitten. Taisi olla menossa tapaamaan jotain, en oikein muista", Tinatar sanoi ja koitti muistella ketä Tuska oli menossa silloin tapaamaan.
"Jep, olet oikeassa", Tinatar sanoi ja kävi hänkin lepäämään.
Tuskin Alfa betalle mitään tekisi, miksi edes haluaisi.
Tinatar katseli melko voimakkaasti virtaavaa jokea. Vesi oli melko kirkasta vaikka pohja olikin niin mutainen.

[Lara]

Narttu mietti hetken ketä tuo Tuska oli menossa tapaamaan. Nojaa, ei ollut hänen asiansa. Nyt vain harmitti kun ei tiennyt missä hänen rakkaansa oli. Susi vain nyökkäsi ja katsei itsekkin virtaavaa vettä kaihoisasti. Täällä Tuska ja Vilkku olivat tavanneet saarella ensi kertaa muutamaan vuoteen. Huokaus ja silmät painuivat kiinni. Korvat menivät luimuun mutta ne kuulivat kaikki rasahdukset liikkeet, lauseet, äänet joita oli lähi piirissä. Entisestä virtaavasta joesta oli jäljellä enää vain vähän, ja puroksi sitäkin voisi kutsua. Alfa ei kuitenkaan saanut unta vaan vaihteli asentoaan vähän väliä etsien rentoa asentoa. Lopulta sellainen löytyi ja Vilkku nukahti.

Pimeää, minua pelottaa. Mikael! Auta. Ne hyökkäävät!

Susi vääntelehti vaikeasti ja vaikersi. Uni, painajainen, oli pelottava mutta jotenkin narttu ei voinut herätä. Se jatkui.

Lauma, puska, niiden välissä minä ja Mikael. Ei, Mikael, en halua. Ne voivat tappaa sinut! Mikael, juostaan pois yhdessä. Ei! Älä, haluan olla aina kanssasi!

Vilkku olisi normaalisti värähtänyt hereille, mutta ei nyt. Susi vaikersi unissaan ja kääntelehti rauhattomasti, täten tuo kierähti joen pohjalle kosteaan, mutaan. Virtaus kasteli tätä. Naaras ei herännyt vaan vaikersi hädissään tuskaisen kuuloisesti.

Mikael! Odota, älä mene! Haluan tulla mukaasi, miksen saa? Veli, älä jätä minua! Tahdon olla aina mukanasi, seuranasi! Älä mene Mikael. Älä jätä minua pimeään yöhön yksin. Ne tulevat. Tahdon lähteä kanssasi ja viedä sinut turvaan! Miksi sinä menet! Mikael varo ne hyökkäävät. Aih! Miksi sinä minua vahingoitit työntäessäsi minut tänne, puskaan. Miks edes teit noin! Mikael, odota! Minulla on paljon kysymyksiä ja sinulla vastauksia! Älä jätä minua! Mikael!

Uni jatkui, unen voimassa narttu kiipesi vaikeasti ylös liukasta mutaista reunaa. Välillä miltein kaatuen, mutta yhä unessa.

Minä tulen, seuraan sinua vaikka kielsit! En halua jättää sinua, olet minun perheeni! Haluan aina olla kanssasi! Juoksen perässäsi, en jätä sinua! Haluan olla kanssasi!

Lopulta alfa pääsi ylös ja lysähti kyyneleet poskia pitkin valuen ruoholle, kauemmas Tinatarista. Yhä unessa. Sitten silmät revähtivät auki, kyyneleet. Miksi? Vilkku muisti unen muttei tahtonut muistaa sitä. Narttulaskeutui takaisin joen pohjalle ja kasteli naamansa joka oli kyyneleitä täynnä. Puhdas, kirkas vesi puhdisti tuon naaman. Susi ravisti päätään ja huokaisi kaihoisasti, kipu oli suunnaton, mutta se ei ollut haava, vaan sydän. Siihen sattui. Missä sitten Mikael olikin, kuolleena tai elossa. Vilkulla oli suunnaton ikävä. Narttu nousi väsyneenä takaisin ylös Tinatarin viereen.

[maydei]

Tinatar oli juuri nukahtanut kun hän alkoi kuulla ääntä jostain läheltään. Ensin tämä koitti saada uudestaan unta, mutta kun äänet kovenivat se raotti toista silmäänsä. Vilkku sätki jonkun matkan päässä Tinatarista.
Koska naaras ei ollut täysin hereillä, se ei tajunnut miten vakava tilanne voisi olla.
`Taitaa nähdä pahaa unta. Pitäisiköhän se herättää?´Tina mietti ja avasi toisen silmänsä uudelleen toinen kieri uhkaavasti kohti joen pientaretta. Tina nousi ylös nopeasti, mutta liian myöhään. Vilkku oli jo kierähtänyt joen pohjalle. Tinatar hoipperoi pientareelle ja näki Vilkun joen pohjalla.
`Pääseekän se tuolta pois omin avuin. Heräsköhän se tohon...´Tina mietti ja tajusi Vilkun lähtevän nousemaan joen reunaa ylös.
`Tais herätä. Ei, ei heränny, sehän kapuaa unissaan!´Tina huudahti mielessään ja katseli kuinka Alfa kiipesi pientaretta ylös melkein kaatuen.
"Unissa kävelijää ei parane herättää", Tinatar mutisi itselleen.
Lopulta Vilkku kapusi ruohikolle ja näytti edelleen olevan unessa. Tina palasi omalle paikalleen tarkkaillen kuitenkin toista koko ajan. Hetken päästä Vilkun silmät näyttivät revähtävän auki ja tuo lähti joen pohjalle. Tina seurasi toista katseellaan, mutta tajusi tämän olevan hereillä.
Narttu päätti odottaa, että Alfa palaisi.
Pian toinen tulikin.
"Oletko kunnossa? Et arvaa kuinka säikähdin kun kierit unissasi joen pohjalle", Tina sanoi katsoen hiukan huolissaan toista.
`Miten pahaa unta piti nähdä, että kävisi noin pahasti´, Tina mietti katsellen toista.

[Lara]

Narttua hieman nolostutti, hän oli ihan mudassa.
"Niin minä itsekkin. Mikä minuun on mennyt? Olen ennen nukkunut miltein aina hyvin mutta nyt minun mieleeni tuli..."
'..Mikael.'
Susi jatkoi lauseensa päätökseen mielessään. Jotenkin hänestä tuntui että uros oli lähellä. Ehkä hänen sydämmessään, mutta ei se se ollut. Vaan josain muualla. Se oli tunne joka vahvistui. Mikael olisi mahdollisesti jossain lähistöllä. Saarella, tai merellä, tai jossain muualla.
"O-onko sinulla sisaruksia?"
Vilkku sai änkytettyä.
"Jos on, onko sinulla joku rakkain sisarus? Oletko ehkä jopa kaivannut häntä?"
Alfa sai rohjettua kysyä Betalta.
"Ei ole pakko vastata, jos et halua"
Susi sanoi ja painoi katseensa maahan.

[maydei]

"Varmaan vain stressiä", Tina sanoi mietteliäänä.
Tina haukotteli hiukan katsellen varpaitaan jotka liikuivat eri tahtiin.
"Ööh", Tina sanoi ja kuunteli mitä muuta sanottavaa Alfalla oli.
"Tuota, voin minä vastata", Tina sanoi ja jatkoi, "Minä tuota, en oikeastaan muista onko minulla ollut sisaruksia. Muistan vain äidin, ja hänetkin tapettiin ja sen jälkeen syötiin..."
Tina muisteli äitiään ja isoa koiraa joka oli raadellut tämän. Sisaruksia hän ei muistanut, eli niitä tuskin oli ollut.
"Onko sinulla sisaruksia?", Beta kysyi Alfalta.

[Lara]

Narttu laski päänsä alas.
"Ei olisi pitänyt kysyä"
Susi sanoi hiljaa kuullessaan Tinan äidistä, tuo varmaan harmitti ja suretti kovin.
"Osan ottoni"
Minchia sanoi.
"O-on minulla sisaruksia. Itseasiassa viisi sisarusta. Mutta kaikkein tärkein ja rakkain oli... Mikael. Muut olivat vain... no, sisaruksia muiden joukossa"
Vilkku sanoi ja laski päätään yhä alemmas. Mikaelin nimen sanominen jo teki kipeää ja suden teki mieli vain hypätä jostain ja kuolla. Katse kääntyi kulmien alta surumieliseksi katseeksi Betaan.

[maydei]

"Ymmärrän", Tina sanoi osanottavasti.
"Et siis ole nähnyt häntä pitkään aikaan? Tapahtuiko joskus jotain ja nyt näet painajaisia?" , beta kysyi ja lisäsi vielä nopeasti perään, "En halua urkkia, mutta jos haluat kertoa niin kuuntelen kyllä."
Naaras katseli Alfaa ja tunsi myötätuntoa toista kohtaan. Hän kyllä tiesi tuon tunteen mikä velloi toisen sisällä parasta aikaa.

[Lara]

"Ei tuo mitään, hyvähän kaikesta on puhua jollekkin. Ja sinä olet tässä se luotettavin"
Narttu sanoi hieman iloisemman kuuloisena.
"No tuota, en ole nähnyt häntä kun viimeksi ehkä jopa kuusi tai seitsemän (ehkä vähän vähemmän) vuotta sitten. Ja no, nuorempana lähdin hänen kanssaan kotoa. Meidän piti pysyä yhdessä aina ja... ja... ja"
Loppu meni yhdeksi änkytykseksi ja kyynelten nielemiseksi.
"S-susi lauma hyökkäsi ja mi-minut Mikael tönäisi puskaan ja itse taisteli ja lähti vain pois, hän sanoi että pelastaa minut tavalla millä hyvänsä.. Ja, ja s-sen j-jälkeen e-e-en ole nähnyt häntä"
Vilkku sai änkytettyä kyynelten seasta. Pää laskeutui yhä alemmas kun sydämmessä pisti, kuin joku olisi miekalla lävistänyt sydämmen.
"En tiedä, miksi muistan hänet vasta nyt uudestaan, miten pystyin unohtamaan hänet"
Alfa torui itseään.

[maydei]

"Niin", Tina mutisi ja rupesi kuuntelemaan mitä muuta toisella oli sanottavaa.
Tina kuunteli tarkkaavaisena toisen puhumista ja sanoi sitten:
"Otan osaa."
Samalla tämä nosti toisen etutassun Alfan olalle.
"Älä syytä itseäsi, sinulla on ollut vain niin paljon muuta mietittävää, että et ole ehtinyt ajattelemaan häntä. En minäkään aina muista äitiäni kun on jotain kiirellistä tekemistä tai muuten vain aikaa vievää puuhaa. Sitä paitsi, uskon, että tapaatte vielä", Tina sanoi ja nosti tassunsa pois.

[Lara]

"Niin kai sitten"
Narttu totesi tuntiessaan ensin olallaan tassun ja sitten se paino katosi.
"Kiitos Tina"
Susi sanoi hieman hymyillen.
"Mitäs me sitten teemme?"
Vilkku kysyi naurahtaen hennosti ja venytteli.

[maydei]

Tinatar haukotteli vähän. Tätä väsytti.
"Eipä kestä", Narttu sanoi pienen haukotuksen keskeltä.
"Aivan sama mitä teemme. Minua hiukan väsyttää, mutta tuskin tuo mitään haittaa. Kelpaisiko kosken lasku?", Tina sanoi ja virnisti. Joen vieressä oli kaksi puun palikkaa. Tina meni niiden luokse ja näytteli, että hän laski hurjapäänä virtaavassa koskessa.