Joella#Lara ja Vilkku tänne näin#

[Lara]

Susi nyökkäsi naurahtaen.
"Mikä ettei!"
Vilkku huudahti heleästi. Ideahan oli vallan mainio. Narttu seurasi Tinataria ja hyppäsi puupalikan päälle.
"Jaa-a, mitäs sitten?"
Alfa sanoi naureskellen hieman. Tuo liikautti lauttaa mutta se alkoikin vieriä matalassa vedessä pienessä virtauksessa. Alfa istua kökötti sen kyydissä katsellen kun se lipui hyvin hitaasti.

[maydei]

Tinatar ei sanonut mitään, vaan keskittyi laskemiseen.
Hän nauroi hieman kun kaatui mutaiseen veteen, mutta eikun taas laudalle ja jatkamaan. Tina "lasketteli" aaltoja pitkin ja nautti joka hetkestä täysillä. Näin hauskaa hänellä ei ole ollut aikoihin, joten mikäs siinä, kaikki ilo irti puunpalasesta ja koskenlaskusta.

[Lara]

Vilkku nousi naurahtaen seisomaan ja lysähti taakse kovan kosken voimasta nousten ylös ja juosten puun palasen kiinni. Narttu nauroi, heleästi. Iloisesti. Pitkästä aikaa. Susi nauroi välillä kuohun suurentuessa ja laskiessa. Se oli hauskaa. Tuuli tuiversi turkissa ja korvissa. Se oli hauskaa, varsinkin kun tuuli ujelsi tullessaan korvien ohi. Kuohut suurenivat välillä mutta välillä puu osui kiveen. Sitten se halkesi lopulta keskeltä kahtia. Vilkun molemmat etu ja takatassut olivat oikea takatassu sekä oikea etutassu samalla puoliskolla ja vasemmat samalla. Se oli jo vaarallista ja vaikea ohjata. Mutta, narttu nauroi. Nauroi ja nauroi. Piti kylläkin keskittyä aina väistämiseen ja varomaan tippumista, mutta se oli hauskaa.

[maydei]

Tinatar lasketteli hurjaa kyytiä koskea alas välillä kaatuen ja välillä pysyen pystyssä. Laskeminen oli todella hauskaa, vaikkakin aika vaarallista. Tinan puunpalikka pieneni pienenemistään, mutta se ei menoa haitannut. Kun palikka sitten lopulta oli niin pieni, että Tinatar pystyi ainoastaan etutassuillaan roikkumaan tässä. Oli nartun mielestä aika lopettaa leikki ja hypätä pois kyydistä. Sopivan paikan kohdalle tullessa, neitokainen hyppäsi pois ja ajautui läheiselle rannalle tietämättä missä oli. Tämä jäi odottamaan Vilkkua.

[Lara]

Vilkulla kävi samoin. Lautta pieneni tassujen alla. Ja nyt se alkoi mennä jo akrobatian puolelle. Narttu hyppäsi kyydistä tassuissa oli tikkuja, mutta ei se paljoa haitannut. Turkki oli ihan pöllähtänyt ja alfa ravisteli sitä edes vähän kuosiinsa. Susi nauroi. Sitä nauratti niin kamalasti. Vesi madaltui ja madaltui mutta virtasi yhä. Kuohu, kosken melu kuului korvissa kokoajan kovempana. Kuin se olisi lähentynyt. Tai kuin Vilkku olisi lähentynyt sitä. Katse kääntyi pauhun suuntaan. Tassut liukuivat vaikka Vilkku seisoi vain paikallaan. Virta vei. Alfa hyppäsi nopeasti lähellä olevalle puoliksi kaatuneelle puunrungolle ja yritti kiivetä sen päälle roikuessaan hampaittensa ja etutassujensa varassa siinä. Takatassut haroivat hetken tyhjää kunnes ne saivat otteen ja Vilkku pääsi rungon päälle. Minchia ravisteli turkkiaan ja katseli ympärilleen missä Tina olisi. Mutta toista ei näkynyt. Rysähdys, puu laskeutui vähän. Se oli kyllä vanha mutta ei alfa ollut huomannut kuinka laho se oli. Narttu loikki nopeasti tukevalle maalle ja lähti etsimään Tinataria, betaa. Vilkku nuuhki ja huuteli mutta ei vielä löytänyt. Lopulta narttu huomasi betan ja kiiruhti tuon luo hymyillen.
"Se oli kyllä hauskaa, niin hauskaa pitkään aikaan. Hengästyin ihan ja kurkkua kuivaa"
Vilkku totesi naurahtaen hiljaa. Kurkku oli aivan kuiva kun suu oli ollut kokoajan auki laskiessa. Minchia käveli varovasti tarkkaillen lähipiiriä vaarojen varalle. Koskelle päästyään tuo alkoi lipittää kirkasta ja puhdasta, virtaavaa vettä innolla. Se maistui hyvälle, jos jollekkin. Sekä virkisti ja kasteli kurkun hyvin. Vilkku nosti päänsä ja katseli lähipiiriä korvat höröllä kuullen kaiken lähipiirin äänet ehkä kahdensadan tai neljänsadan metrin päästä. Korvat olivat aina olleet tarkat, joskus ne kyllä olivat olleet äänien suhteen väärässä ja näin ollen oli karhu tullut linnun tilalla vastaan. Mutta eihän siinä mitään. Lähi piirissä ei kuulunut muuta kuin linnun laulua, kaunista viserrystä.

[maydei]

Tinatar odotteli Vilkkua. Eikai vain toiselle ollut sattunut mitään? Beta päätti odottaa hetken. Ehkä Alfa ilmaantuisi pian, mutta jos ei, Tina lähtisi etsimään. Meni muutama minuutti ja Tina huomasi kuinka Alfa läheni tätä.
"Jep, totta totisesti oli. Minullakaan ei ole ollut näin hauskaa pitkiin aikoihin, mutta nyt oli sitten senkin edestä", Tina sanoi toiselle hiukan nauraen.
Tämänkin kurkkua kuivasi hiukan ja niinpä narttu päätti mennä vähän hörppimään vettä janoonsa.
Vesi oli ihanan puhdasta ja kaiken lisäksi kylmää. Tina joi vettä paljon. Niin paljon kuin vain pystyi.
"Tosi hyvää tämä vesi", Beta sanoi Alfalle vaikkei asia ollut mitenkään tärkeä.
Linnut lauloivat kauniisti taustalla ja Tinan olo oli muutenkin kuin sadusta.

[Lara]

Narttu nyökkäsi ja laski päänsä taas viileään veteen litkien vettä. Leuka kastui ja siitä tippui vettä. Susi nosti päätään ja alkoi yskiä. Yskä kohtaus. Se meni kohta ohi mutta vatsassa tuntui huonolta. Ja nykyään Vilkku tiesikin syyn siihen.
"Lähdetäänkö jonnekkin. Vai levätäänkö tässä?"
Alfa kysyi Betalta.

[maydei]

Tinatar sulki silmänsä ja lepäsi hetken. Tämä kuitenkin avasi silmänsä kun toinen alkoi yskiä.
"Hmm, eiköhän tässä nyt olla hilluttu ihan tarpeeksi. Jos levättäisiin tässä?",Tinatar sanoi ja haukotteli hieman.
Narttu haukotteli hiukan.
"Tuollaisen puljaamisen jälkeen nukuttaa yllättävän paljon..." Tina sanoi ja melkein jo nukahti paikalleen.

[Lara]

Narttu nyökkäsi ja laskeutui tiukasti maahan ja kääntyi kyljelleen väsyneenä ja haukotuskin pääsi huulilta.

#Toodella lyhyt #

[maydei]

#8Djep#

Tina katseli edessään virtaavaa vettä. Se näytti kirkkaalta kun aurinko osui siihen, mutta muuten se muistutti jotain mutavelliä.
Betaa yökötti ja se katseli vettä inhoten.
Naaras sulki silmänsä ja nukahti.

[Lara]

Susi tuhisi jo unten mailla. Hetken päästä se säpsähti hereille kun ihan pieni kala oli sattunut hyppäämään joessa ja siitä oli kuulunut pienenpieni molskahdus, mutta todellisesti tuon herätti lentoon lehahtava koppelo (onko niitä kuolossa, toivottavasti). Vilkku vilkuili ympärilleen pienesti haukotellen. Se rentoutui. Nyt oli sentään tuo Betan kanssa. Ei silloin tarvinnut pelätä jokikistä ääntä.

[maydei]

Tina nukkui sikeästi.
Se näki unta. Se näki unta pennuistaan. Niitä oli syntynyt, ainakin Tinan muistin mukaan, neljä, mitä Tina oli kuullut, kukaan ei ollut elossa. Tina näki unta tositapahtumista. Nukkuessaan sen poskelle valui kyyneleitä. Yksi pennuista, oli syntynyt kuolleenna. Toinen oli kuollut aivan pentuna ja yksi oli hukkunut. Yksi oli vain kuollut tai kadonnut jäljettömiin.
Mutta palataampa siihen mistä Tina näki unta. Aivan. Tina näki aluksi jo ennen syntymistään kuolleen pennun edessään. Sen jälkeen pikakeulaus tapahtumista ja toinen pentu kuoli. Taas pikakelausta. Tina näki pentunsa hukkuvan. Pikakelausta. Neljäskin pentu kuoli, tai ainakin Tina ajatteli niin.
Äkkiä narttu heräsi. Sen posket olivat kyyneleistä märät. Tämä kuivasi ne, mietti hetken ja kävi sitten takaisin nukkumaan surren pentujensa kohtaloa.

[Lara]

Narttu katsoi hiljaa tyhjyyttä, kattoa, pohjattoman kuilun kattoa, jota ei siis ollut. Tämä oli unessa, pilviä, portti. Kaunista, mutta silti synkkää. Mitä tämä oli. Todellisuutta? Ylhäälle oli matkaa mutta se oli valoisa ja hento. Alhaalla, oli synkkää ja pelottavan pimeää. Kuka siellä pystyisi elämään? Kuului naurua, Ichigo. Ilmiselvästi, synkän alueen portti aukesi, sieltä saapui, Ichigo. Naurua, se kaikui ja kaikui. Ichigoja tuli enemmän ja enemmän, ihme uni. Vilkku oli hengittämättä, hengitys tiheentyi nopeasti ja sitten se lakkasi, kokonaan, hetkeksi sydän kai pysähtyi. Sitten se säpsähti liikkeelle, Vilkku säpsähti nopeasti hereille, missä tuo oli ollut? Mitä tuo oli nähnyt? Kaikki pyöri, katse suuntautui nopeasti nukkuvaan betaan ja sitten Vilkku katsoi tassujaan, päässä pyöri. Ichigoja hän oli nähnyt, monta tuhatta Ichigoa nauramassa ilkeästi manalan portilla, tai ainakin manalan portiksi narttu yhdisti synkän portin, jonka takana roihusi liekki.
"Joudunkohan minäkin sinne?", narttu kysyi hiljaa mutisten ääneen, nousi ylös ja siirtyi joen viereen juomaan vähän ja lysähtäen mutaiselle joen reunalle ja laskeutuen makuulleen.

[maydei]

Tina nukkui sikeästi näkemättä unta mistään. Se ei tajunnut mitään. Narttu vain nukkui. Mutta sitten Tinan havahdutti jokin. Alfa lähti liikkeelle. Tina katsoi minne tämä meni ja kun selvisi, että tuo kävi vain juomassa, Tina sulki silmänsä jälleen. Se oli erittäin väsynyt kaikesta.

[Lara]

Narttu nukahti siihen veden loristessa korvan juuressa. Susi haukotteli herätessään viimein katse kääntyi ylhäälle ja sitten nopeasti joen rajaan. Tömistelyä kuului. Olikohan se peura? Tai kenties karhu? Vilkku hypähti ylös ja loikki Tinan luokse herätellen tätä tönien tassulla.
"Nopeasti Tinatar, karhu on tulossa!", yritti alfa kuiskia mutta se meni jo huudoksi. Paniikki iski nääs heti kun karhun haju ilmaantui tuon kirsuun. Karhu litki jo ihan alhaalla joen vieressä vettä. Toivottavasti Tina heräisi ajoissa.