Damned! [tää ois niiku vapaa]

[fang]

Ilmastonmuutos, miten ikävä juttu. Sen näki nyt donian lumisillakin alueilla... Lumilakeuksella oli sohjo keli. Se sai Aaveen niskavillat pörhistymään suuttumuksesta ja hämmästystekstä.
"Mitä..?" tuo tuumi, ja potki sohjoa ees taas. Musta susi istuutui, ja haisteli. Ilmassa ei tuntunut mitään hajuja. Lähellä ei, ainakaan toistaiseksi ainuttakaan sielua. Tuo sulki silmänsä ja alkoi muistella vähän aikaa sitten tapaamaansa Tiraa. Tuo oli vaikuttanut kaunaiselta piskiltä, joka oli tahotonut Aaveen apua. Tuo oli kuitenkin kadonnut niin äkkiä, että suunnitelma oli tainnut mennä uusiksi. Eikä Aave olisi varmaan antanut palveluksiaan sille Tiralle, toisen aikeet vaikuttivat niin huonoilta.

[beichte]

Väsyneenä matkastaan Ambra käveli eteenpäin. Lumi vaikeutti uroksen etenemistä ja turkki ei oikein soveltunut kylmempään ilmaan. Huokaisten syvään se kohotti katseensa taivaalle. Taivas oli pilvinen ja sää enteili lisää lunta.
"Hitto..."
Ambra murahti ja siirtyi nyt jolkottelemaan eteenpäin. Se etsi katseellaan josko alueella sattuisi olemaan muitakin. Ilmassa oli jonkun toisen haju ja se sai uroksen seisahtumaan. Ilma höyrysi sen hengittäessä ja silmä tarkkaili ympärilleen. Sen katse osui johonkin mustaan ja tajunta arvioi sen toiseksi. Hitaasti ja rauhallisesti Ambra lähti kävelemään toista kohti.

[fang]

Aave höristi korviaan. Aivan kuin joku olisi puhunut? Laiskasti tuo käänsi hieman päätään, ja nappasi ilmasta toisen koiraeläimen tuoksun. Tuo murahti todella hiljaa, ja laski korvat hieman luimuun. Toinen asteli Aavetta kohti, ja tuon niskavillat nousivat pystyyn. Mitä tuo tahtoi doniasta. Tuo mulkoili hieman epäillen ruskeaa, ilmeisesti minchiaa. Ei tuo ainakaan mikään erotettu ollut. Musta pöristeli turkkiaan ja astui askeleen toista kohti.

[beichte]

Toinen näytti hieman vihamieliseltä ja se sai uroksen kurtistamaan kulmiaan. Eihän se pahaa tahtonut kellekään, mutta puolustautua se osasi tarpeen tullen. Mustan uroksen astuessa Ambraa kohti se seisahtui ja jäi hengittämään paikoilleen rauhallisesti. Pieni sovitteleva hymy kohosi sen kasvoille.
"En tahdo sinulle pahaa."
Se sanoi kuuluvalla äänellä toiselle, jotta tämä varmasti ymmärtäisi.
"Olen uusi täällä ja hieman eksyksissä."
Yksisilmäinen virnisteli toiselle. Se laski häntäänsä hieman näyttääkseen alistuvan vanhemman auktoriteetin edessä, mutta ei liikaa ettei vaikuttaisi siltä että nuorukainen alistuisi aivan liikaa.

[fang]

Aave kohensi asentoaan, ja katsoi hieman ihmeissään toista. Tai no, ilme olisi hyvinkin pölmistynyt, jos Aaveen naama vääntyisi jonkinlaiseen ilmeeseen. Kun ei ollut kunnollisia silmiä, ei niistä voinut lukea mitään. Tuon toinen korva kuitenkin painui sivulle sen verran, että toinen ymmärtäisi mustan yllättyneen reaktiosta.

Aaveen oli hieman vaikea reagoida toisen reaktioon, joten nuorukaisen lausahdusta seurasi hieman pintapiinallinen hiljaisuus.
"... selvä," donia sitten tajusi sanoa, ihmetys ei kadonnut mielestä, vaikka olemus olikin jo täysin peruslukemilla.

[beichte]

'Tähänkö tämä nyt jääkin?'
Uros mietti hieman hämillään. Pian kuitenkin turhautuneisuus seurasi. Ambra huokaisi syvään ja siirsi katseensa loskaiselle nyppylälle. Jotenkin se oli kuitenkin odottanut että täällä olisi kylmä ja lunta mutta suojasää täällä näemmä vallitsi. Menetettyään silmänsä Ambra alkoi arvostaa muita aistejaan aika paljon. Sen kuulo, hajuaisti ja toisen silmän näkö oli parantunut. Se saattaisi, jopa pärjätä sokeanakin, mutta Ambra ei viitsinyt ajatella sitä. Olisi aivan kamalaa olla sokea kokonaan. Pieni tuhahdus pääsi urokselta ja se siirsi katseensa uudelleen mustaan urokseen.
"Nimi on muuten Ambra."

[fang]

Susi nyökkäsi.
"Aave," tämä sanoi ykskanttaan, ja heilautti laiskasti arpista häntäänsä. Pitäisikö kertoa, että tämä donia oli alfa? Musta ravisteli mielessään päätä. Eeei, ei Aave osannut jutella niitä näitä ja mukavia. Ei ollut tarpeen laverrella, ainakaan vielä, omasta arvostan. Eihän tuosta Ambrasta tiennyt vielä mitään. Pieni aavistus Aaveella kuitenkin oli, että Ambra oli ihan kunnon heppu.

[beichte]

Ambra nyökkäsi toiselle sanomatta sanaakaan. Jotenkin toisen auktoriteetti tuntui olevan suurempi miltä näytti, mutta eihän uros voinut aavistaa että kuinka suuri. Minchia katseli hitaasti ympärilleen. Se tahtoi rekisteröidä kaikki paikat mieleensä.
"Monta laumaa täällä on?"
Se kysyi yhtäkkiä.

[fang]

Musta murahti, ja avasi pikaisella yskäisyllä kurkkunsa.
"2. Sitten on 2 epälaumaa. Niissä laumoissa pyörii vain muotopuolia. Oikeat laumat ovat minun laumani, Donia, ja sitten Minchia, mihin sinä turkkisi perusteella kuulut," Aave selitti ja mietti sen jälkeen mielessään, että miksi hän näitä juttuja erilaumalaiselle kertoo? Turhaa humpuukkia.

[beichte]

Ambra nyökkäsi vastaukseksi.
"Minkälaisia muotopuolia, jos saan kysyä?"
Uros kysyi vanhemmalta hieman uteliaasti. Se ei koskaan ollut tavannutkaan sellaisia. Ajatus kuulosti ehkä hieman jännittävältä tai sitten puistattavalta. Tarkkaavaisena uros tutkaili toista.

[fang]

Aave murahti.
"Erotetuilla on 2 häntää. He saavat toisen lauman, jos he rikkovat laumansa sääntöjä, ja jäävät kiinni alfalle. Silloin alfa voi erottaa rikkurin. Ranwit taas saavat vaarallisen viruksen, joka muutta heidän ulkonäköään radikaalisti. Voi tulla toisia päitä, sarvia ja vaikka mitä," Aave selitti. Tuo oli aivan liian kiltti tuolle minchia-pojalle. Mutta miksi ryhtyä raivoamaan, kun tuo poikanen oli niin kohtelias? Tuon kohteliaisuus muistutti Aavetta suden kauan sitten kadonneesta pikkuveljestä...

Muistelot sikseen.

[beichte]

"Hyvä on." Ambra alistui hieman toisen murahduksille. Tätä ei näemmä paljoakaan kiinnostanut eri laumalaiselle jutella. Nuoren uroksen huulilta pääsi väsynyt huokaus ja se laski päätään väsyneesti. Vaikka se olikin nuori, oli silti vaikea palautua sellaisen uintimatkan jälkeen. Tuntui kuin kaikki elämä olisi kadonnut uroksesta. Minchia heilautti korvaansa hieman ja kohotti päätään. "Missä muuten satun olemaan?"

[fang]

Uros naurahti hieman sävytöntä tekonaurua.
"Olet väärällä reviirillä. Minun laumani mailla," tuo tokaisi ja niiskautti kirsuaan.
"Mutta jos olet yhä noin hyvä tapainen, saat astella ihan vapaasti. Kohteliasuus on hyve, sanotaan," susi selitti niitä näitä kuin hyvänpäivän tuttu. Miten naurettavaa alentua jonkun turistiteinin tasolle, mutta sitä se elämä teetti, kun ei edes jaksanut egostaan kiinni pitää.

[beichte]

"Aaa, sori."
Ambra sanoi hieman hämillään. Toisen sanoessa tätä kohteliaaksi se virnisti pienesti.
"Äiti opetti ja tätä on pakko kuunnella. Mitä me oltaisiinkaan ilman kohteliaisuutta?"
Se sanoi. Muistot vanhemmista olivat melko surullisia. Nuori oli joutunut lähtemään väkisinkin perheensä luota eikä se ole koskaan jättänyt tätä rauhaan.
"Pitää vain yrittää olla muille sellainen kuin itse tahtoisi muiden olevan itselleen."
Se sanoi muistellen äitinsä opetuksia.

[fang]

Aave pinnisti kasvoilleen jopa melkein ystävällisen hymyn.
"Sinutpa on hyvin kasvatettu poika. Tapasin jokin aika sitten jonkin teiniangstin... Hyvin päinvastaisen kuin sinä," tuo sanoi, ja mietti mielessään nuorukaisen viimeisintä lausetta. Siinä oli perää, oikeastaan todella paljonkin.
"Äiti on viisas," susi tokaisi. 'Siis nartuksi', tuo lisäsi mielessään. Harvoin nartut nyt niin viisaita olivat.

[Äöäh, hieman tyngän puoleinen.]