|
|
Post by beichte on Mar 9, 2008 19:22:19 GMT 2
"Niin äitini on viisas", uros mietti hieman surullisena perhettään. Se tuli tänne, koska riidat isän kanssa melkeimpä pakottivat sen lähtemään pois samalta saarelta, jossa se oli elänyt perheensä kanssa. Isä oli vain todennut poikansa olevan kuollut tälle. Pieni huokaus karkasi uroksen huulilta ja se sulki silmänsä hetkeksi. Pienet välähdykset menneistä täytti sen mielen. Äidin, isän sekä siskon kuvat nousivat sen silmään. Ambra puisteli itsensä hereille ja avasi silmänsä. Se katsoi varovaisesti seurassaan olevaa urosta, kunnioittaen.
//Anteeksi kesto ^^'//
|
|
fang
Admin 
Donian Alfa
Posts: 12
|
Post by fang on Mar 10, 2008 15:17:25 GMT 2
[Eipä mittää~]
Aave katsoi toista, ja jossain tunsi jotain lämmintä sisällään. Niin, perhe oli Aaveellakin. Vanhemmat kuolleet jo aikaa sitten, veli kenties vielä jossain, ehkä tällä saarella. Tai sitten on velipoikakin lähtenyt... Ei olisi ihme. Kenties Mork oli saanut sen mitä oli aina tahtonut, eli oman perheen. Aaveen mielen täytti hämärät kuvat emosta, jonka kanssa saattoi jakaa kaikki murheet. Veljestä, jota alfa ei kuitenkaan koskaan oppinut tuntemaan... Veljestä, joka kaikesta huolimatta... oli rakas. Musta katsoi Ambraa myötätuntoisena, vaikka näyttikin ulkopäin yhtä kylmältä ja kalsealta kuin aina. Yhtä välinpitämättömältä.
|
|
