|
|
Post by koji on Mar 12, 2008 16:24:43 GMT 2
Ei mitn.
----------------------
Tryuu onnistui juuri ja juuri väistämään toisen raapaisun. Hän katsoi vielä hetken Syntiä, kunnes tämä viimein nousi koirasuden päältä. Donia murahti ja nousi hieman vaivalloisesti seisomaan. Pian hän saikin vielä hiekkaa päälleen.
Tryuun olisi tehnyt mieli antaa toiselle kunnon selkäsauna, mutta oli liian väsynyt. Häviötä ei kuitenkaan viitsinyt myöntää.
Liian suuri pala se olisi. Donia katsahti Syntiin vihaisesti. Hyökkäämään olisi heti uros lähtenyt, ihan heti. Muttei jaksanut. Sitä hän kirosikin hiljaa, Syntiäkin samalla kirosi.
Vähän aikaa hiljaa seistyään hän teki seuaavan siirtonsa, Tryuu lähti hyökkäykseen Syntiä kohti, aikoen tarrata sieltä mistä nyt onnistuisi. Niskaan kuitenkin 'tähtäsi'.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 16, 2008 23:00:12 GMT 2
Ähä ähä, siihes jäit. Kielen päätä näytettiin hivenen harmaalle.
--Noh, mites Syntiä nyt noin huvitti?
Ei se tiennyt.
Eikä tainnut kukaan muukaan.
Katos, se nousi seisomaakin. Uros vetäisi päätään hiukan kauemmas. No, jaksatko vielä? Vihaiseen katseeseen vastattiin virneellä.
Eeh? Mikä kettua oikein vaivasi?
Harmaa oli ihan väsy. Niin oli tummakin. Muttei niin kauhean, olihan se saanut levättyä äsken. Nåååå, aiotko tehdä jotain?
Aikoihan se, se alkoi rynniä päin. Kettu luikahti nopeasti pois alta, sivulle päin. Äähää, oliko toisella vähän väsy? Synd koitti vuorostaan hypätä toista kohti. Hhei kato, aivan donian takanahan oli vesiraja. Ranwin etutassut kohosivat koittamaan tönäistä tuota, niin se läjähtäisi veteen.
[Öhämmöhä. Tiedä mikä minua vaivaa. x)]
|
|
|
|
Post by koji on Mar 20, 2008 16:23:37 GMT 2
Tryuu oli hyvin väsynyt. Hengitys oli käynyt raskaaksi ja vaivalloiseksi. Toinekin näytti olevan väsynyt.
Tasapelikö taistelusta tulisi? Ei. Tryuu ei suostu, voitto vain kelpaa.
Uros oli vähällä läsähtää veteen, muttei ihan. "Hyvä yritys, mutta pieleen meni." hän ilkkui. Virnistys.
Kauankohan toinen vielä jaksaisi, harmaa ei ainakaan kauaa. Jos halusi voittaa, oli vain jatkettava taistoa. "Kauanko aijot vielä taistella?" Tryuu kysyi vetäen syvään henkeä.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 22, 2008 2:57:39 GMT 2
Katsos, nyt toinenkin jo virnisti. Hyvä juttu. Kai. "Parempi kun äitis", kettu sähähti. Vitsillään, mutta äänestä päätellen ärtyneenä. Ei pahalla, mut tahallaan.
Harmaa näytti olevan vielä väsyneempi kuin tumma arveli. Kulmaa kohotettiin. Kettu kävi istumaan harmaan viereen kun mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Dino-jalalla koitettiin tökkäistä doniaa. Vammanen. Korvat käännähtivät äänen suuntaan. Jaaha. "Taisit jo hävitä", ranwi murahti ja virnisti perään. Sitten tuo nousi ylös ja lähti jo astelemaan poispäin. Kuitenkin tuo hidasti tarkoituksella vauhtia, haluaisiko toinen vielä jatkaa?
Niin, tämä ei ollut Synnille kuin peliä.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 22, 2008 21:08:24 GMT 2
Toisen vitsi osuikin syvälle. Sillä tämän menneisyydessä, hänen omat vanhempansa olivat unohtaneet Tryuun, ja se oli pistänyt todella syvälle. Ja jättänyt ehkä ikuisen haavan. Uros murahti Synnille.
"En minä vielä luovuttanut." Tryuu tiuskaisi.
Hän oli todella väsynyt, lihakset olivat todella kipeät. Tahto sai donian jatkamaan taistoa.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 24, 2008 2:19:26 GMT 2
Kuullessaan vielä harmaan äänen, kettu kääntyi nopeasti katsomaan tuota. Huvittunut ilme valtasi kasvot. Musta nosti kulmiaan, haastavasti. "No niin vissiin", uros tuhahti ja pyöräytti silmiään. Tuo asteli takaperin muutaman askeleen ja kääntyi sitten oikein päin. Tuo jatkoi laiskaa löntystelyä eteenpäin. Kaksipuoleiset korvat kuuntelivat tarkasti, mitä takana tapahtui. Se kyllä kuulisi, jos se ponkaisisi maasta tai liikuttaisi tassujaan. Tätä ranwiapa ei helposti yllätetty. Jaksaisikohan toinen jatkaa vielä? Koko ajan Synti oli valmiudessa pompata pois alta.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 24, 2008 19:22:49 GMT 2
"En minä niin helposti luovuta." Tryuu tuhahti. Hän ei kyllä jaksaisi jatkaa, muttei kehdannut myöntää sitä. Edes itselleen. Jalat vapisivat rasitukesta, hengitys oli käynyt myös raskaaksi. Silmissäkin sumeni.
Koirasusi piti katseensa toisessa. Lähtisiköhän se? Vai tekisikö lopullisesti selvää Tryuusta. Lähes yhden tekevää se hänelle olisi. Ei kukaan urosta kuitenkaan kaipaisi, ja Donian pohjasakkaa kun oli myös.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 25, 2008 20:57:45 GMT 2
Synti käänsi vielä päänsä ja katsoi tiukasti harmaata. "No mitäs siinä sitten lepäilet?", kettu naurahti pilkallisesti. "Vo-hoi, kultapieni, kyllä sinä luovutat, varsin helposti. Et vain osaa myöntää sitä" Musta oli osunutkin varsin oikeaan tuolla lausahduksella. Tuo loi donialle vielä ilkikurisen virneen, ennen kuin käänsi päänsä takaisin menosuuntaan. Vitsin dorka.
Ja sinne ranwi sitten katosi, jonnekkin. Jonnekkin muualle. Jonnekkin eroon tuosta typerästä uroksesta.
[Kiitti pelistä 8)]
|
|
|
|
Post by koji on Mar 26, 2008 15:54:57 GMT 2
Tryuu kirosi itsekseen. Taas oli häviö tullut, niinkuin edellisessä tappelussa. Voih... Mutta, ei susi luovuttaisi. Kyllä hän vielä voittaisi, aivan taatusti. Ensin oli levättävä ja kehitettävä taistelutaitoa, sillä täällä oli monta hyvää taisteliaa. Koirasusi lähti itsekkin kävelemään pois.
------------------------
Samoin
|
|
