|
|
Post by koji on Mar 1, 2008 14:57:47 GMT 2
Koirasusi asteli varmoin askelin rabtaa päin. Viileä tuuli puhalsi mereltä päin, viilentäen oloa ihanasti. Donia kirosi hiljaa itsekseen. Lähiaikoina ei oikein mikään sitten ollut sujunut. Varsinkaan taisteleminen. Taidot olivat tainneet ruostua, tai sitten muut olivat vain häntä parempia. Sitä ei kuitenkaan Tryuu ikimailmassa myöntäisi, ei ikinä. Liian ylpeä siihen, aivan liian ylpeä. Ja itserakas. Donia kävi laiskasti istumaan.
-------------------------
Vohveli tuo sen Syntinsä tänne
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 1, 2008 15:11:06 GMT 2
[Kyllähän se sen tuo]
No jaaha. Eräs musta kettu oli eksynyt myös rannalle. Sille rannalle, joka oli aiemmin ollut tuon reviiriään. Niin, olihan se vasta vähän aikaa sitten ollut donia. Vaan ei enää. Siitä todisteena oli kaksipuoleiset korvat, kolmihaarainen häntä, "dinosauruksen etujalat" ja ylimääräiset mustat "hampaat". Oli outoa, kun ne olivat siinä. Niitä ei ennen ollut, mutta nyt näitä uusia ruumiinosia pystyi käskyttämään kuten muitakin tavallisesti. Ne vain olivat... Uusia.
Ranwin matka pysähtyi kohta, sillä tuo huomasi kauempana istuskelevan koirasuden. Kettu virnisti yksinään. Hetken pysähdyksen jälkeen Synti jatkoi taas matkaansa, harmaata päin. Tuo hiipparoi aivan tuon selän taakse. Pehmeän hiekan ansiosta ei kuulunut edes askeleen ääniä. Ranwi istui donian taakse. "Bö", tuo murahti virnistäen.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 1, 2008 16:17:24 GMT 2
Tryuu ei kuullut askelia takaansa. Jos olisi kuullut, ei hän niistä olisi jaksanut välittää. Nyt ei tehnyt mieli välittää mistää, ei yhtään mistään.
Kun koirasusi kuuli takaansa puhetta, uros nousi nopeasti seisomaan kääntyen katsomaan taakseen.
Tryuu näkikin edessään tumman sävyise Ranwin. Mitään hän ei kuitenkaan viitsinyt sanoa, ei edes mitään tervehdyksen kaltaista. Sosiaalinen kun ei lainkaan ollut.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 1, 2008 16:37:27 GMT 2
Kettu kallisti päätään. Naks. Ja au, sehän sattuikin. Musta olisi mieluusti vaihtanut kolmihaaraisen häntänsä yhteen lisänikamaan niskassa. Harmaa nousi seisomaan ja meripihkan väriset silmät seurasivat tuon reagointia tarkasti. Mnjaa, vai tuon näköinen tuo uros oli edestäpäin. Ranwi nosti toista kulmaansa. Jaa, se ei puhunut. Vaan ei se mitään, eihän mustakettukaan -ennen. Tai harvoinhan se kunnolla puhui nytkään.
Uros virnisti toiselle ja tassutti sen ohi vedenrajaan asti. Sitten tuo laski päänsä naks ja alkoi lipomaan vettä kitaansa.
Teki mieli tapella.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 1, 2008 18:40:54 GMT 2
Tryuu ei jaksanut välittää siitä, että toinen oli ranwi. Hänelle se oli koiraeläinn, muitten joukossa. Koirasusi seurasi toista sivusilmällä. Ettei tämä vain yhtäkkiä hyppäisi niskaan kiinni. Taistelu tosin mielenkiintoista saattaisi olla, kun eihän Tryuu ennen ollut tapellut Ranwin kanssa. Normaalejen vain.
Mutta toisaalta, Tryuuta taistelu ei tänään kiinnostanut.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 1, 2008 18:48:31 GMT 2
Yhm... Olisi vain voinut suoraan hypätä kaulaan kiinni, nimittäin toisen hiljaisuus ärsytti jo hivenen kettua. Sanoisi jotain.
Mutta kuten sanottu, ei se mitään, eihän Syntikään sanonut. Ei sillä ollut edes mitään sanottavaa. 'Hei minä olen Synti! Kuka sinä olet? Aika kaunis ilma tänään... Vai mitä? Mitäs sinulle muuten kuuluu?' Tumma virnisti. Kylläh. Ymmärtänyt niitä jotka noin tulivat puhumaan.
Ranwi murahti. Se halusi toimintaa. Tuo kääntyi salaman nopeasti harmaata päin. "Osaakos poika tapella?", tuo virnisti ja kävi hyökkäysvalmiiksi. Jalat valmiina ponnistamaan.
Tai väistämään, tiedä jos toinen aloittaisikin jo siirtonsa.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 1, 2008 19:02:34 GMT 2
Tryuuta hiljaisuus ei kauheasti häirinnyt. Hiljaisuudessa kun lähes aina tämä omega oli tottunut kulkemaan. Ystäviäkään kun ei yhtään ollut.
Toinen kuitenkin hiljaisuuden päätti rikkoa. Uros kääntyi katsomaan toista. Tryuun olisi mieli ollut jättää vastaamatta, mutta toinen kuitenkin hyökkäisi hänen kimmppuunsa. Sanokoot Tryuu mitä vain.
"Osaan."
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 1, 2008 19:13:25 GMT 2
...Siismitähäh? Mikä ihme tuota doniaa vaivasi? Joku masennus tai joku. Mnjaa, aivan sama.
Kettu ponkaisi harmaata päin, tarkoituksenaan puskea tuota päällään. Ehkä voimaa riittäisi jopa toisen kaatamiseen, mutta mistäs Synd sen tiesi? Ei tiennytkään. Jos toinen ei kaatuisi, niin ehkä vain hämäytyisi, jolloin ketulla taas olisi oiva hetki hyökätä.
Jaa että osasi vai tapella?
Sehän nähdään.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 1, 2008 19:20:25 GMT 2
Tryuu väisti hyökkäyksen nopeasti. Vaikkei hän haluaisi tapella ollenkaan, nyt oli pakko. Muu ei auttanut. Sitä uros kirosikin hiljaa itsekseen.
Koirasusi katsahti Syntiin ja lähti tällä kertaa itse hyökkäykseen, aikoen tarrata toista kurksta ja paiskata maahan.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 1, 2008 19:23:55 GMT 2
Huaa, väistellä se ainakin osasi. Pian kurkussa tuntui ikävä hampaiden tunne. Kettu vinkaisi osuessaan maahan. No okei, osasi se näemmä tapellakkin.
Kettu irvisti ja koitti raapaista harmaata poskesta - niin oikealla etutassullaan kuten myös "dino-jalallaan". Varsinkin dino-jalalla sai mukavaa jälkeä, niin hienot kynnet siinä kuitenkin oli.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 1, 2008 21:19:55 GMT 2
Tryuu hymähti otteensa välistä, kun sai toisen iskettyä maahan. Hymy hyytyi kuitenkin pian, kun uros tunsi vihlaisevaa kipua poskessaan. Donia ei päätti kuitenki kivusta huolimatta olla irroittamatta otettaan toisen kurkusta. Kun oli melkein heti niskanpäälle päässyt. Tryuu kovensi otettaan toisen kurkusta.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 1, 2008 22:55:56 GMT 2
No tää ei sitten päästänytkään ihan helpolla irti? Kettu murahti koirasuden tiukentaessaan otettaan. Auh, sattuikin. Ja ei ihan vähän. Synd rupesi huitomaan niin etutassuillaan kuin dino-jaloillaankin toista päin naamaa. Ja sitten kun vielä osuisi. Eikai se ikuisuuksia jatkaisi raavintaa, vielä niin pitkillä kynsillä?
|
|
|
|
Post by koji on Mar 2, 2008 11:11:19 GMT 2
Tryuu hymähti hiljaa, onnistuessaan saamaan Synnin maahan. Hän ei aikoisi aivan heti irroittaa otettaan, kun oli päässyt niskan päälle. Pian koirasusi tuntikin vihlaisevaa kipua poskessaan. Syvät arvet olivat tulleet, ketun kynsistä.´
Tryuu ei kuitenkaan paljoa välittänyt arvista, tai ainakin yritti.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 2, 2008 15:05:22 GMT 2
Kettua ärsytti, miksei se voinut nyt vain päästää irti. Matala murina kuului tasaisesti jostain syvältä kurkusta. Hampaatkin olivat tulleet näkyviin. Ei kukaan ollut Syntiä vahvempi. Sitä se ei suostuisi myöntämään.
Ikinä.
Silmät olivat painuneet viiruiksi, elleivät olleet jo. Kettu yritti kaikella voimallaan potkaista takajaloilla toista mahaan, jotta tuo menisi hiukan kauemmas ja samalla raapaista jälleen poskesta. Pakko sen joskus oli päästää irti.
Mustalle alkoi vähitellen tulla myös hengitysvaikeuksia toisen jatkuvasta puremisesta kaulaa kohti. Veri valu pitkin mustaa turkkia tahraten sen, mutta se oli nyt kaikista turhin ongelma.
Tai ei se ongelma ollut, se tuntui mukavalle.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 2, 2008 15:23:22 GMT 2
Tryuu irroitti otteensa toisesta, saadessaan lujan potkun mahaansa. Ilmat pihalle. Koirasusi peruutti muutaman askeleen, ja koitti tasata hengityksensä.
Suupielistä valui vielä hieman verta, joka sai pienen hymyn uroksen huulille. Tämä taistelu saattaisi sujua paremmin, kuin muutamat edelliset. Tällä oudolla saarella tosiaan oli, monta hyvää taisteliaa. Varmasti niitä huonompiakin oli.
Tryuu katsahti kettuun.
Hän toivoi, että sai Synnin kurkkuun pahat haavat. No, ei sitä tiedä, miten toinen haavoihinsa suhtautuisi. Jotkut kun nauttivat vain kivusta.
|
|
