|
|
Post by vohveli on Mar 2, 2008 16:57:49 GMT 2
Tosiaan, jotkut vain nauttivat kivusta. Ehkä se saattoi tuntua jonkun mielestä oudolta, mutta ei se sen oudompaa ollut, kuin joistakin kipu oli inhottavaa. Jotkut pelkäsitvät sitä kuoliaakseen, jotkut saivat traumoja siitä. Vaan jotkut eivät.
Heti kun kaulassa tuntui helpotusta, eli koirasusi oli päästänyt irti, kettu nousi nopeasti pystyyn. Siihen ei jääty kauemmaksi aikaa ihmettelemään. Toisen tasatessa hengitystään oli oiva tilaisuus hyökätä. Nopeasti kettu ponkaisi eteenpäin, vaan ei koittanut puskea kumoon, tai edes osua hypyllään tuohon. Ajatuksena oli tulla aivan tuon nenän eteen ja iskeä dino-jalkansa tuon kaulaan, kera pitkien kynsien. Kynnet menisivät nahan läpi, veri sai pakoreitin lähteä kehosta... Vähintäänkin nautittavaa.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 2, 2008 19:41:16 GMT 2
Tryuu piti katseensa tiukasti ketussa. Hengitys oli tasaantunut jo jonkin verran. Uros hengähti syvään vielä kerran.
Pian toinen olikin tullut hänen nenänsä eteen. Tryuu ei kerennt kunnolla reagoimaan mitenkään, ja saikin pian tuntea terävät kynnet kaulassaan. Koirasusi yskäisi verta ja peruutti hieman. "Sinä..." Tryuu mutisi ja lähti hyökkäykseen kettua päin, aikoen tarrata tällä kertaa niskasta.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 2, 2008 21:07:27 GMT 2
Verta roiskahti mustan rinnalle toisen yskiessä sitä ulos suustaan. Noo, ei kai täällä pukukoodi ollut niin tarkka. Herkkäaistisiin korviin kantautui pientä muminaa. "Mitä minusta?" tuo murahti vitsillään, eikä kerinnyt sanomansa takia tehdä mitään väistöliikettä. Siitä seurasi se, että pian tuntui hampaat niskassa. Ranwi virnisti kivun takia, mutta ei jäänyt kauaksi aikaa siihen seisoskelemaan. Jos nyt halusi päästä pois toisen otteesta, olisi liikuttava nopeasti. Synti koitti irroittaa toisen otteen kääntymällä salamannopeasti toisinpäin, naama toisen naamaa vasten. Jos tuo onnistuisi, mustakettu koittaisi raapaista oikella tassullaan tuota silmän päältä, jolloin tuo voisi hämääntyä. Sen jälkeen tuo koittaisi vetäistä dino-jalkojen kynsillään mahdollisimman syvät viilloin harmaan kylkeen. Oikein voimalla, niin saisi veri virrata.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 4, 2008 16:21:21 GMT 2
Tryuu sai tarrattua toisen niskasta kiinni. Koirasusi aikoi taas roikkua siinä kiinni mahdollisimman kauan. Voitontahto kun oli luja. Haava kaulassa kuitenkin haittasi. Verta kun valui siitä paljon. Pian Tryuu saikin pari syvää viiltoa kasvoihinsa. Koirasusi ei niistä kuitenkaan välittänyt, eikä suostunut irti päästämään. Kipu kuitenkin kyljessä sai uroksen päästämään irti, yskien taas verta. Toinen olikin pahempi vastus, mitä hän luuli. Verta valuikin kunnolla kyljestä. Vaikka haavoihin sattui Tryuu ei luovuttaisi, voittaa hän tahtoisi, pitkästä aikaa.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 7, 2008 19:23:08 GMT 2
Håhåå, koko liikesarja oli onnistunut. Voiton tahto vain kasvoi, ellei ollut jo huipussaan. Tai ainahan se oli. Ikinä ei luovuteta.
No jaaha, se ei sitten vastannut. Mikä moukka. "Tiesitkö...", kettu kähisi. Sitten tuo koitti puskea päällään toista niin kovasti kuin vain pystyi. Sitten harmaa kaatuisi, jolloin ranwi pomppaisi tuon päälle. Tuo pitäisi toista paikoillaan ja... Jotain. "Yleensä vastataan", musta jatkoi äskeistä lausettaan. "...Varsinkin vahvemmalle. Vain yksi puraisi ja kyllä tiedät mitä tapahtuu", mustakettu huomautti ja virnisti. Hehhee, kivaa uhkailla~
|
|
|
|
Post by koji on Mar 8, 2008 15:11:47 GMT 2
Tryuu oli hyvin voitontahtoinen uros. Aina se oli ollut. Voimat kuitenkin heikkenivät koko ajan, verta oli menetetty jo aika paljon. Hän koitti väisää ketun puskun, muttei kunnolla kerennyt ja kaatui maahan. Jos Tryuu olisi täysissä voimissaan, ei häntä näin helposti kaadettaisi. "Ei minun ole pakko sinulle miään vastata." donia tiuskaisi ja koitti kiemurrella pois toisen alta.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 8, 2008 18:28:27 GMT 2
Kettu virnuili toisen kiemurrellessa allaan. Siltä kohta loppuisi varmasti voimat, ei se voisi vain jaksaa ikuisuutta. Vaan ei mustakaan. - Ei, sitä se ei kyllä myöntänyt. Syntihän jaksaisi ikuisesti. Kaksipuolisiin korviin kuului harmaan sanat. Silmät painuivat viiruun ja suusta kuului jonkinmoinen sähähdys. Tuon jälkeen kuului jostain syvältä kurkusta matalaa murinaa, joka varoitti toista. Miettisi vähän, mitä sanoi. Ranwi koitti tökätä oman kirsunsa toisen kirsuun hellästi. Olihan poika kuitenkin puhunut, hyvä hyvä. Kun kirsu osuisi toiseen, nuolaisisi Synd urosta.
Vaan jos ei kuitenkaan nyt aloitettaisi - vaikka olisikin mahtava tilaisuus. Kettu alkoi homoilla vasta äärimmäisessä hädässä. Näinpä tuo vetäisi päänsä nopeasti pois. "Oletko nyt aivan varma?", tuo sihahti hampaidensa välistä. "Mielestäni sinun kannattaisi vastata, ihan omaksi parhaaksesi." Mieleen muistui hetki Igotsunen kanssa. Tumma oli ollut aivan hiljaa ja betaa ja ärsytti lievästi vaitonaisuus. Nyt tämä taas meni toisinpäin. Tai no, kettua ei suoranaisesti ärsyttänyt se, että harmaa oli hiljainen. Ei sitä itseasiassa ärsyttänyt se, että se ei vastannut. Uroshan vain kiusasi.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 9, 2008 11:28:06 GMT 2
Tryuu yritti parhaansa mukaan kiemurrella pois, toisen alta. Murinasta hän ei paljoakaan välittänyt. Oikeastaan ei yhtään. Pienet kylmät väreet nousivat uroksen selkään, tuntiessaan toisen nuolaisevan häntä. Kuvottavaa se oli. "Irti minusta." Tryuu tiuskaisi töykeästi, koittaen päästä pois toisen alta. Tuloksetta. Enää hän ei jaksanut koittaa kiemurrella pois. Voimat olivat sen verran lopussa. "Sinä et minua määräile..." koirasusi sähähti. Uros ei kestänyt että sitä määräiltiin, ei yhtään.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 9, 2008 11:42:22 GMT 2
Toisen pidätteleminen alkoi olla jo hankalaa, sillä tuo kiemurteli kuin onkimato. Synti silti teki parhaansa, ja pystyikin pitämään itsensä harmaan päällä. Ilkekurinen virnistys karkasi kuonolle vieraan tiuskiessa. Milläs oikeudella se nyt noin sanoi? Sitä näemmä jotenkin ällötti läheisyys? Aijjaa, sitä se sitten halusi. Kiemurtelukin alkoi hiipua pikku hiljaa. Se ei näemmä jaksanut. Uros koitti työntää jälleen kirsunsa toisen kuononpäätä. Meripihkan väriset silmät katsoivat tiukasti tuota. Jos katse pystyisi murhaamaan, olisi harmaa kuollut jo aikoja sitten. "Rräyh", tuo murahti leikillään. Tuon jälkeen se koitti tökätä toisen leukaa kuonollaan. Aha, ei saatu koskea eikä määräillä. "Sanoisitko viimeisimmän vielä uudestaan?", kettu murisi. Virne oli kadonnut kuonolta. Leikittiinpä sitten kunnolla suuttunutta. Sitähän voisi vaikka oikeastikkin olla, eihän noin nyt tuntemattomille puhuttu. Musta koitti painaa oikeiden etutassujen kynsiä vasten tuon kaulaa.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 9, 2008 12:01:44 GMT 2
"Voin sanoakkin..." Tryuu sanoi, äänen sävystä paljastui ivallisuus. Donia oli hetken hiljaa, katsellen sivusilmällä toista. "Et määräile minua." uros toisti virnistäen pienesti. Uros koitti viel kiemurrella pois. Haavoista ei enää paljoa verta vuotanut, kun veri ol kuivunut haavojen päälle.
Tryuu lopetti kiemurtelun, tuntiessaan Synnin kynnet kurkullaan.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 9, 2008 12:16:24 GMT 2
Synd murahti kuullessaan harmaan sanat. Miten se-- Perrrrrrrrkele. Ketun ei tarvinnut sietää sitä. Ja vielä kun se virnuili siinä. Lopettihan sentäs kiemurteluun. Musta ei kyllä hyväksynyt tulla jonkun ivan kohteeksi. Tuo koitti painaa koko voimallaan tuon kaulaa. "Vielä kerran", ranwi sähähti. Nyt jos se vielä jaksaisi niin... Niin... Kävisi köpelösti. Mutta jokatapauksessa, hyvällä tuurilla tuo ei saisi happea, joten kai sen olisi pakko lopettaa virnuilu. Kettu halusi saada tuon tottelemaan. Vaikka laittaa donia tanssimaan ripaskaa jos huvitti.
|
|
|
|
Post by koji on Mar 9, 2008 12:56:14 GMT 2
Uros yskäisi. Happi ei kulkenut enää kunnolla. Tryuu kirosi hiljaa toista, koittaen samalla rimpuilla pois. Hän hengitti raskaasti, kipuaan ei kuitenkaan Synnille näyttänyt. "Voin kyllä sanoa sen vielä kerran." uros jatkoi ivailuaan, vaikka kohtaloksi se saattaisi koitua. "Et määräile minua..." Tryuu sanoi hiljaa, kovempaa kun ei pystynyt. Oli pakko päästä jotenkin pois. Koirasusi koitti raapia toista jalkoihin.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 9, 2008 13:08:05 GMT 2
ARGH! Toinen ei näemmä koskaan halunnut luovuttaa. Patti tilanne, kun kummatkin otukset olivat niin voitontahtoisia. Mutta tätä SYnti ei häviäisi. Kettu vilautti hampaitaan ja murahti jälleen. Rasittavaa. Kuitenkin sen hengitys rahisi, jotenka henki ei sillä enää kunnolla kulkenut. Vaan se ei tahtonut luovuttaa, ei millään. Musta koitti kurottaa dino-jalkansa harmaan naamanlähelle. Jaloissa tuntui kynsi, toinen ja neljäskin, ne kynnet raapivat. Vaan siitä ei välitetty. Ei saanut välittää. Ranwi koitti tuolla dinojalan yhdellä 'sormellaan' sivellä hellästi toisen poskea. Sormihan ei tuohon koskisi, vaan kynsi, joka oli hyvin pitkä. Nnnn, Synd tykkäsi noista kynsistä. "Vo-hoi, et sinäkään minua", kettu hymyili aivan yli-hunajaimaisesti. Sen jälkeen tuo koitti raapaista ihan kunnolla tuota sillä kynnellään, millä oli koittanut sivellä, niin, että korkeintään nahka repeäisi pikkuisen pinnalta. Vaan oikeasta raapaisusta saattaisi tulla syväkin. Mutta hei, olihan tumma nyt sentään voitolla, mitä valitettavaa sillä oli?
|
|
|
|
Post by koji on Mar 9, 2008 17:14:40 GMT 2
Pian Tryuu tunsi kipua poskesskakin. Mokoma piru, hän mietti. Koirasusi jatkoi edelleen raapimista. "Irti minusta." uros tuhahti. Tryuu iritti uudelleen rimpuilla pois, vaikka olikin hyvin väsynyt. Voimat olivat aivan lopussa. Jotain piti koittaa. Toista hän kirosi mielessään. Uros katsahti Syntiä suoraan silmiin. Sanaakaan Tryuu ei sanonut, hiljaa hetken oli. Kunnes Tryuu koitti sylkäistö toista naamaan, suoraan keskelle naamaan.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 12, 2008 10:16:25 GMT 2
[Anteeks tää pikku kesto, ei inspannut sitten yhtään kun olin kipeä ,_, (Olen tosin vieläkin kuumeessa, laatu sen mukaista)]
Synti irvisti pienesti. Ei se kuitenkaan enää kauaa raapimista kestäisi kuitenkaan. Sitä ei kuitenkaan näytetty, annettiin harmaan luulla että kettu ei välittänyt. Ranwi tuhahti kuullessaan toisen sanat. "Kuka niin sanoo?", musta virnisti. Sitten tuli hiljainen hetki, otukset katselivat toinen toisiaan tiukasti silmiin. Se hiljainen hetki kesti siihen, kunnes toinen meinasi sylkäistä tumman päälle. Tuo kerkesi väistää hiukan, mutta sylki osui kuitenkin korvaan. Uros ärähti. "Tsot, tsot, eihän noin saa tehdä", ranwi murahti, vaikka olikin tarkoittanut sen "vitsiksi". Kettu koitti raapaista toista kaulasta ja hypätä sitten pois harmaan päältä. Jaksaisikohan se enää, vai voisiko tästä tepastella vain pois. Uros yritti vielä potkaista hiekkaa toisen päälle, ilmentääkseen halveksintansa. Musta ei kuitenkaan ihan vielä lähtenyt, se katsoi tiukasti harmaata. Ties vaikka jaksaisi vielä jatkaa. Mielummin ei. Eihän tummakaan ikuisesti jaksaisi.
|
|
