Post by fang on Dec 30, 2012 21:18:59 GMT 2
Uus kuva tulee joskus
Olen sairas niin kipeä, sairas päästä jalkoihin,
Päästäkää minut tästä tai viekää edes veitset pois
Olen katsonut sinua silmiin, ja sinä saatana valehtelet.
Perus data
Nimi :: Prince
Lempinimi :: Tuska vakiintui uroksen nimeksi jo tämän ollessa pentu. Prince on aina ollut Tuskalle vieras nimi, ja tämä on kaihtanut sen käyttämistä. Ainut Prince-nimeä käyttänyt oli Tuskan isä, edes Tuskan äiti ei kutsunut urosta Princeksi vaan "pojaksi"
x Ikä :: "Ihmisissä" noin 40, eli 5-6 vuotias
x Laji :: Koira
x Rotu :: Monirotuinen. Tuska muistuttaa kuitenkin pääosin vaaleaa labradorin noutajaa, ja moni on erehtynyt luulemaan tätä puhdasrotuiseksi
x Sukupuoli :: Uros
x Lauma :: Minchia
Arvo :: Alfa
En ole tottunut uskomaan, vaikken pelkää kuolemaa.
Väkivalta meidät kastaa, eikä auta kostokaan.
x Isä :: Tira [McRomu]*. Välit isään eivät koskaan olleet hyvät
x Äiti :: Monoke, kuollut. Lähti pois, kun Tuska oli pentu
x Ex. Puoliso :: Panta [Wangel]*. Yhden illan huuma aiheutti monta sotkua ja särkyneitä sydämiä. Kuollut/kadonnut.
x Puoliso :: Vilkku [Lara, myöhemmin Tika]. Rakas puoliso, jonka vuoksi Tuska uhraisi vaikka oman henkensä.
x Pennut :: (Pantan kanssa) pojat Chokoreeto [McRomu]*, Kostka [langennut]*, Juudas [Diamond]*, Kurago [Kojja]*, Taavi [fang]*. Tytöt Rinoa [Hunt]*, Bluess [Fuji]*, Lindo [Lara]*, Cartelli [tiiahelena]*, Siinae [Maydei]*
(Vilkun kanssa) pojat Benji [fang] ja Nico [Koji]*, tytöt Passion [Slayer]*, Natasha [Lara], Ingo [Sulka Vohveli]*. Noiden lisäksi Tuska on toiminut kasvatti-isänä Onni-Aapelille [fang]* ja Tintulle [Tika].
*-merkityillä ei enää pelata[/size]
Hahmosta syvemmin
x Sisäisesti ::
Tuska ei ole koskaan ollut elämäniloinen optimisti, vaan lähinnä pessimisti ja tyytymätön itseensä. Uroksen elämää on leimannut riittämättömyys ja epäonnistuneisuus alusta asti, joten uroksen koko luonne on muovautunut sen pohjalta. Tuon on vaikea antaa itselleen anteeksi heikkouttaan, ja on useasti rangaissut itseään heikkoudesta ja muista epäonnistumisista. Uros ei myöskään helposti siedä heikkoutta muilta, ja osaa olla hyvinkin ankara ja jopa tunteettoman oloinen. Tuska on kasvattanut itselleen kovan kuoren, ja osaa pitää kulissit yllä. Moni kerran uroksen tavannut on varmaan pitänyt Tuskaa elämänkovettamana orjapiiskurina, vaikka todellisuus onkin juuri kaikkea muuta.
Tuska on todella herkkä uros, eikä ennen peitellyt sitä. Läheisempien seurassa uros ei pelkää näyttää heikkouttaan, vaikkakin Tuska on huono puhumaan tunteistaan ja ilmaisemaan itseään. Kuitenkin heti jos paikalle sattuu jonku tuntemattomampi, Tuskan on pakko vetää kovanaaman roolia aina loppuun saakka. Uroksen luottamusta ei saa helpolla. Tuska luottaa vain puolisoonsa ja jälkikasvuunsa, ja on usein todella varautunut kaikkia muita kohtaan. Jos joku onnistuu kuitenkin hankkimaan Tuskan luottamuksen, saa todella lojaalin ja uhrautuvaisen ystävän. Kuitenkin, jos tuon luottamuksen onnistuu särkemään, saa uroksen vihat niskoilleen eikä taatusti saa luottamusta enää koskaan takaisin. Vihollisena Tuska on pitkävihainen, eikä tämä anna anteeksi saatikka unohda. Kostoa uros ei lähde ihan pikkujuttujen takia suunnittelemaan, mutta suuren loukkauksen tehneen kannattaa varautua siihen, että uros maksaa samalla mitalla takaisin.
Siinä missä Tuskassa on todella herkkä ja ehkä masentunutkin puoli, on tässä myös aggressiivinen, määrätietoinen ja ärhäkkä puolikin, joka on vasta vanhemmalla iällä alkanut tulla esiin. Uros voi suuttua mitättömiltä vaikuttavista pikkujutuista, ja on riitatilanteissa uros on aina taistelun kannalla. Tuska ei pelkää väkivaltaa, eikä vierasta sitä. Suuttuneena urokselle on turha puhua järkipuhetta tai koittaa rauhoittaa tätä, sillä vihaisena Tuska ei ole enää tässä maailmassa. Silloin tuo ei voi ajatella muuta, kuin vihollisen verenmakua suussaan. Useat ovat jopa säikähtäneet aluksi rauhallisen oloisen otuksen vihanpurkausta ja sitä vihan määrää, mikä uroksesta huokuu silloin. Tuskalla ei myöskään ole mikään paras huumorintaju, sillä vanhemmiten uros on vakavoitunut todella paljon, sillä siinä missä nuorena uros oli itsekin varsinainen vitsinkertoja, on tämä nykyisin kaukana siitä. Ärhäkkä luonne vaikuttaa myös siihen, että jos joku vitsailee itse uroksesta voi helposti saada hampaat kurkkuunsa.
Lyhyesti sanottuna siis, Tuska kokee kaikki tunteet todella voimakkaasti, varsinikin surun ja vihan tunteet. Toki ilontunteetkin tuntuvat voimakkaasti silloin harvoin kuin niitä on. Uroksen mieli on ainaisessa vuoristoradassa, eikä tyynny koskaan.
Perhettään Tuska rakastaa kovasti, ja juuri tämän perhe onkin lähes ainoa syy uroksen elää. Tuska tekee mitä tahansa Vilkun ja näiden jälkikasvun eteen, ja puolustaa heitä vaikka se vaatisi sitten uroksen oman hengen. Toki uros välittää myös aikaisemmista pennuistaan, mutta kaikkein tärkein asia Tuskan maailmassa on Vilkku. Jos Vilkulle kävisi jotain, Tuska tuskin jatkaisi eteenpäin. Tuskan koko olemusta leimaa isyys ja puolisona oleminen, se huokuu kaikesta mitä tämä tekee.
Olen sairas niin kipeä, sairas päästä jalkoihin,
Päästäkää minut tästä tai viekää edes äänet pois
Olen katsonut sinua silmiin, ja sinä perkele valehtelet.
x Ulkoisesti ::
Säkä :: 61 cm
Paino :: 39 kg
Tuska on hyvin raskasrakenteinen uros. Pienehkön kokonsa uros kompensoi lihasmassalla ja voimalla. Tuskalla on lyhyehkö, karhea turkki, joka on erinomainen kaikissa muissa olosuhteissa paitsi Donian reviirillä. Kyllä urokselle talvikarva vaihtuu, joka on paksumpaa ja harmaamman sävyistä, mutta se ei paljon hyödytä jos keskellä kesää marssii Donian kylmille maille. Talvisaikaan Tuskalla ei ole ongelmaa millään reviirillä. Normaalisti uroksen turkki on vaaleanruskea.
Tuskalla on suuret, vihreät silmät joissa on kirkas katse. Uroksen korvat ovat pienehköt ja kolmion muotoiset. Häntä on paksu, korkealla kiinnittynyt ja melko sopusuhtaisen pituinen, vaikkakin hännän paksuus aiheuttaa sen, että se näyttää aika tönköltä. Säkää uroksella on se 60 senttiä. Tuskalla on muutamia lävistyksiä kehossaan; kolme rengasta toisessa korvassa ja yksi isompi korvakoru toisessa. Lisäksi uroksella on kielikoru. Arpia uroksella on pitkin kehoa.
Olen väsynyt viiltämään, vaikken pelkää en kuolemaa
Väkivalta meidät kastaa toisiamme ruoskimaan.
x Menneisyys ::
Tuskan lapsuus ei ollut kovin hohdokas. Tuo syntyi Minian alfalle Tiralle [McRomu]. Tuskan isä ei ikinä osoittanut välittävänsä pennustaan, ja joskus tuo oli tiuskaissut pojalle että oli hankkinut tämän vain velvollisuudesta jatkaa johtajasukua. Tuskan äiti oli niinkuin kuka tahansa äiti; rakastava ja uhrautuva. Emo yleensä puolusti Tuskaa, jos Tira läksytti poikaansa jostain. Eräänä päivänä emo kuitenkin oli saanut tarpeekseen Tiran aggressiivisesta käytöksestä ja lähtenyt jälkiä jättämättä. Se oli ensimmäinen kerta kun Tuska tunsi olonsa todella hylätyksi. Kun emo ei ollut enää vahtimassa, Tira alkoi pompottaa poikaansa miten vain lystäsi ja lyttäsi Tuskan itsetunnon kokonaan. Tuska ja Tira ovat vihanneet toisiaan aina. Kun Tuska oli teini-iässä tuo oli saanut jo tarpeekseen, ja ilkeili vain kaikille ja oli isälleenkin töykeä. Tuohtuneena pojan huonosta käytöksestä Tira 'erotti' poikansa johtajaperheestä.
Uros kuljeskeli Kuololla monen muun itseään ja paikkaansa etsivän tavoin, ja tapasi Vilkun [silloin pelaajana Lara]. Kaksikko alkoi seurustella, mutta se ei kestänyt kauaa, sillä Vilkkukaan ei sietänyt Tuskan ilkeilyä. Siitä masentuneena Tuska aloitti itsensä vahingoittamisen. Uros kuitenkin tapasi Pantan [Wangel], ja ihastui kovasti Pantan ymmärtäväisyyteen. Juuri kun Tuskan ihastuminen Pantaan oli laantumassa, tuo kuuli että Panta oli raskaana. Siihen aikaan Tuska oli vielä todella epävarma isänä olemisen taidoistaan, ja henkisen huonon olon takia tuo päätti että pentujen oli parempi ilman Tuskaa. Niin Tuska sitten lähti, eikä tavannut Pantaa enää ikinä.
Tuska tapasi isänä pitkän tauon jälkeen, ja kaksikko ajautui heti taisteluun. Taistelun aikana uros kertoi isälleen, että erilaumasta oleva odotti Tuskalle pentuja. Tira suuttui siitä, ja erotti poikansa minchioista.
Taas yksi naula Tuskan arkkuun. Uros oli jo valmis tappamaan itsensä ja jättämään kaiken taakseen, kunnes tuo tapasi sattumalta Vilkun. Vilkku oli raskaana, ja näytti siltä, että se olisi ollut se viimeinen naula Tuskan arkkuun. Vilkku kuitenkin kertoi, että hänet oli raiskattu ja pennut olivat saaneet alkunsa siitä. Aluksi Tuska ei meinannut uskoa sitä, mutta myöntyi myöhemmin uskomaan kun Vilkku kertoi yhä rakastavansa Tuskaa. Uros päätti ruveta isäpuoleksi pennuille.
Vähän sen jälkeen kun pennut Tinttu ja Onni-Aapeli olivat syntyneet syttyi laumojen välille sota. Sodan aikana uros alkoi ajatella että hänen täytyi selvitä sieltä että hän pystyi huolehtimaan Vilkusta ja pennuista. Sodan jälkeen Tuska vietti normaalia elämää perheensä kanssa, kunnes Tinttu ja Onni-Aapeli itsenäistyivät. Silloin Vilkku ja Tuskakin alkoivat taas vaellella Kuololla omiin aikoihin. Kaikki tuntui olevan mainiosti, elämä oli voitolla. Kunnes Tuska kuuli, että tämän isä oli tappanut Onni-Aapelin. Uros on kantanut valtavaa kaunaana isäänsä kohtaan siitä lähtien. Kuolon autioituessa koiran kauna kuitenkin laantui, sillä tuon isä on kadonnut tai peräti kuollut. Ennen Kuolon autioitumista kävi kuitenkin niin, että Tuskasta tuli jälleen isä. Tuska kerkesi nähdä neljä pentuaan, mutta sitten pennut lähtivät omille teilleen eikä Tuska ole nähnyt heitä sen kummemmin.
Olen väsynyt antamaan, olen väsynyt kuolemaan, olen väsynyt
Raavi nahkani alta, älä tapa, älä jätä henkiin
Olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt
Älä tapa, älä jätä henkiin, raatele nahkani alta.
Loppu sälät
x Muuta ::
x Tuska on menettänyt kuulon oikeasta korvastaan. Hän ei siis kuule kovin korkeita, eikä kovin mataliakaan ääniä, kuten kuiskaamista.
x Tuska on ollut Fänkillä hahmona jo Kuolon entisellä foorumilla.
x Kaikenkaikkiaan Tuskalla on 14 omaa pentua ja 2 kasvattipentua.
x Tuska on pelaajansa ehkä aliarvioiduin hahmo
x Copyt ::
Teema © Turmion Kätilöt, artit © tekijöidensä, anything else © Fänkki
Teema ::
Olen väsynyt antamaan, olen väsynyt kuolemaan, olen väsynyt
Raavi nahkani alta, älä tapa, älä jätä henkiin
Olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt
Älä tapa, älä jätä henkiin, raatele nahkani alta.
x Turmion Kätilöt - Pirun Nyrkki
x Ääninäyttelijä :: Robert Sean Leonard (ei tuo naikkonen tuossa alussa, vaan tuo ukko, joka alkaa puhua n. 01:02 kohdalla.)
x Suhteet.
Tavatut :: Panta, Tinatar, Yuki, Siinae, Vilkku, Tira, Onni-Aapeli, Tinttu, Taavi, Sprite, Ringo, Grim, Black Shadow, Lagarto, Jinsei, Neva, Sawyle, Hiroshima, Ranna, Kibeth
Tutut :: Yuki, Neva, Sawyle
Ystävät :: Tinatar, Jinsei
Puoliso :: Vilkku
Ei pidä :: Lagarto, Grim, Hiroshima
Vihatut :: Tira
Väkivalta meidät kastaa
Väkivalta meidät kastaa
Päästäkää minut tästä.
Pelatut pelit ::
Vanhalla foorumilla:
Kalaonnea?
Kestääkö jää?
Vakoilemassa
Kohtaamisia
Onko täällä lämpöä?
Se olen minä
Here again
Lunta, lunta ja lunta
Voi...
You are never complited
Nuoleskellen~
Luolan uumenissa
Hiljainen meno
Meidän muistomme
Haistakkee paska
Tällä foorumilla:
Usvaa vain, ei muuta näköpiirissä lain
Isi hoitaa.
Here we are
are you wondering is this life or dead
Precious.
Tuuli tuo uuden ajan
Sing for the moment
I came to see you.
Onko jotain mitä et voi ohittaa,
Et voi menettää, et saa menettää
Solmut hakeutuvat umpisolmuun,
Kädet kietoutuvat pirun nyrkkiin.
Hahmo otettu käyttöön :: Tammikuu 2007.
x Pelaaja :: Fänkki, jokke-poika92@hotmail.com
Olen väsynyt antamaan, olen väsynyt kuolemaan, olen väsynyt
Raavi nahkani alta, älä tapa, älä jätä henkiin
Olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt
Älä tapa, älä jätä henkiin, raatele nahkani alta.
Tuskan elämäntarina (ja rakkauselämä) tiivistettynä:
Tuskan elämä ei ollut koskaan ollut helppoa, vaikka lähtöasetelma olikin enemmän kuin olisi voinut toivoa; isänä lauman alfa, äitinä rakastava ja huolehtiva peruskiltti naaraskoira. No, kulissit pysyivätkin hyvin pystyssä koko Tuskan varhaislapsuuden ajan. Tuon isä, Tira, oli kaikkea muuta kuin rakastettava ja hyväsydäminen johtaja. Tira oli pahemmanluokan tyranni ja kontrollifriikki, ja äärimmäisen ankara ja vaativa niin itseään, kuin muitakin kohtaan. Tuo ei sietänyt virheitä, eikä sallinut niitä muillekaan. Tira pystyi myös halutessaan äärimmäiseen julmuuteen. Yksi uroksen julmimmista tempuista tapahtui vähän hänen jälkikasvunsa saavuttua maailmaan. Vastasyntyneet pennut Tira erotti emostaan ja antoi pentujen olla omissa oloissaan niin kauan, että vain yksi oli enää elossa. Tuo yksi oli Tuska, joka oli kaikesta päätellen ollut taistelijasielu jo pentuna. Tuore äiti oli äärimmäisen järkyttynyt miehensä teoista, mutta ei voinut kuitenkaan lakata rakastamasta miestään; eihän Tira voinut mitään sille, että oli henkisesti sairas.
Tuskan isä ei koskaan osoittanut välittävänsä pojasta. Tuo oli tympeä ja etäinen, eikä häntä paljoa kotikololla näkynytkään. Äitiään Tuska rakasti luonnollisesti paljon, ja sai paljon vastarakkautta. Siksi Tuskan olikin vaikea käsittää, miksi yksi päivä äiti lähti, eikä koskaan palannut. Silloin Tuskan lapsuus loppui, vaikka tuo olikin vielä todella nuori. Isän kanssa kahdestaan elo oli maanpäällinen helvetti.
Tuska sai kuulla jokapäivä sitä, kuinka olisi ollut parempi jos hän ei olisi syntynyt ja kuinka velvollisuus pakotti Tiran hankkimaan jälkikasvua. Tuska syytti äitinsä lähdöstä isäänsä, kun taas Tira syytti poikaansa. Vaikka Tuskalla oli vahva luonto, sai Tira pojan itsetunnon lytättyä jokapäiväisellä läksytyksellä ja henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. Tuska ei enää jaksanut välittää mistään, ja nuorena tuo oli välinpitämätön ja töykeili jokaiselle, etenkin isälleen. Tira ei kuitenkaan jaksanut katsoa kapinoivaa ja omasta mielestään patalaiskaa poikaa, joten erotti tuon johtajaperheestä. ”Minulla ei ole poikaa, eikä ole koskaan ollutkaan.”
Nuori, yksinäinen ja heitteille jätetty Tuska vaelteli ympäri saarta etsien paikkaansa, toivoen löytävänsä jostain paikkansa. Uros oli yhä töykeä ja ilkeä, ja kasvatti kuortaan vain vahvemmaksi ja paksummaksi, ikäänkuin panssariksi. Tuska oli menettänyt tyystin uskonsa kaikkiin, kunnes tapasi Vilkun, tämän elämänsä rakkauden. Vilkku ja Tuska kulkivat yhdensä aikansa, mutta nuoruus ja elämänkokemus aiheutti monia virheitä ja riitoja. Eloa ei helpottanut Tuskan hankala luonne, ja Vilkku jätti uroksen. Ero aiheutti Tuskalle masennuksen, mutta se sai uroksen lopettamaan ilkeilyn ja töykeilyn. Vaeltelunsa aikana Tuska törmäsi toiseen laumaan kuuluvaan narttuun, Pantaan. Siihen aikaan saarella oli ehdottoman kiellettyä olla tekemisissä muiden kuin oman lauman jäsenten kanssa, mutta Tuska meni ihastumaan Pantaan ja tunteet olivat molemmin puolisia, koska varsin pian heistä tuli pari. Tuska oli kuitenkin vielä kovin nuori ja tyhmäkin, eikä osannut toimia kovinkaan vastuullisesti. Eikä hän halunnutkaan vastuuta, hän sai uutta energiaa suhteestaan ja halusi elää vapaata elämää. Se haave tyssäsi kuitenkin alkuunsa, kun Panta ilmoitti odottavansa pentuja. Pentuja, nuoresta Tuskastako muka isä, hyvä että hän osasi saalistaa edes itselleen. Siinä sitten olisi pitänyt huolehtia raskaana olevasta nartusta ja myöhemmin pennuista. Urosta ei kiinnostanut muutenkaan mikään vakavampi ja alunperin hän oli kaavaillut Pantan kanssa vain seksisuhdetta. Ilmoitus pennuista sai kuitenkin uroksen sekaisin ja suhde kariutui. Tuska ei pentuja olisi halunnut, ja Panta taas tunsi olonsa petetyksi kun selvisi että Tuska olikin hakenut vain hetken hauskanpitoa. Tuska kuitenkin aikoi huolehtia pennuista oman osansa mukaan, mutta ahdistus pennuista sai Tuskan jälleen masentumaan, ja parin elosta ei tullut yhtään mitään. Kumpikaan osapuoli ei halunnut jatkaa. Tuska näki pentunsa vain heti näiden synnyttyä ja nimesi niistä yhden, jonka jälkeen Panta hääti tämän pois. Tuska olisi ehkä halunnut olla osa pentujen elämää, mutta oli parempi, ettei pennut tietäisi raukkis-isästään. Uros tuntee yhä syyllisyyttä siitä, että jätti Pantan ja pennut, sillä Pantan terveydentila huononi nopeasti ja tuo kuoli, ja pennut jäivät käytännössä orvoiksi. Suurinta osaa pennuista Tuska ei tavannut koskaan kunnolla, ja hän on jutellut vain Siinaen, Bluessin ja Taavin kanssa.
Pannan ollessa vielä raskaana, oli Tuska törmännyt pitkästä aikaa isäänsä. Paikkalla oli ollut myös vieraslaumalainen Sprite, sekä Tiran henkivartija, Ringo. Tuska oli puolustanut Spiretea Tiralta, ja isä ja poika olivat jälleen tapelleet. Tappelun siimeksessä Tuska ilmoitti saavansa vieraslaumalaisen kanssa pentuja, ja äärimmäisen vihainen ja pettynyt Tira erotti poikansa laumasta. Tuska häpesi erotettuna oloa pitkään, mutta Panta sai uroksen vakuutettua siitä, että kaikki kääntyisi parhain päin, ja lopulta uros pääsi häpeänsä yli.
Silloinkun pennut olivat vasta syntyneet, Tuska törmäsi jälleen Vilkkuun. Vilkku oli huonona fyysisesti ja henkisesti ja syyksi paljastui raiskaus. Tuska oli järkyttynyt ja vihainen tapahtuneesta, mutta tapaus myös lähensi vanhan parin takaisin yhteen. Pian kuitenkin selvisi, että Vilkku odotti pentuja raiskaajalleen ja kun pennut, Tinttu ja Onni-Aapeli, syntyivät, oli Tuska paikalla. Vilkku pyysi Tuskaa alkamaan omille pennuilleen isäksi, ja Tuska lupautui. Sillä samalla hetkellä, kun Tuska lupautui rakastamansa nartun pentujen isäksi, tuo ymmärsi, mitä isyys ja vastuu todellisuudessa oli. Sinä hetkenä Tuskan koko olemus muuttui, ja siitä eteenpäin isänä oleminen oli yksi Tuskan hallitsevimpia rooleja. Samana hetkenä tuo alkoi katua omien pentujensa hylkäämistä, ja halusi löytää ja tavata niistä jokaisen, kun aika olisi sopiva. Sillä hetkellä hän halusi vain olla uuden, oman perheensä lähellä.
Vain vähän onnellisten perhehetkien jälkeen saarella syttyi sota. Uros ei taistellut minkään lauman riveissä, mutta nujakoi pienessä kapinallis-porukassa. Ryhmittymä tuhottiin kuitenkin pian, ja Tuska perääntyi. Hän halusi selvitä, hän halusi elää vielä perheensä kanssa ja nähdä Vilkun vihreät silmät vielä kerran. Sota päättyikin, mutta Tuska luuli koko perheensä kuolleen: Lopulta kävikin niin, että Tira tappoi Onni-Aapelin. Sinä hetkenä Tuska sai viimein tarpeeksi isästään, ja vannoi tappavansa tämän kun he seuraavan kerran tapaisivat.
Tuskan elämä oli hetkistä ja kaiken lisäksi saari autioitui vauhdilla. Outo epidemia oli iskenyt väestöön, ja koiraeläimet lähes katosivat saarelta. Tuska pelkäsi Vilkunkin kuolleen, mutta löysikin rakkaansa vielä saarelta. Jonkin ajan kuluttua Vilkku oli jälleen raskaana. Tällä kertaa Tuska oli kuitenkin iloinen pennuista, vaikka saarella olikin epävarmat olot. Lopulta maailman näki viisi uutta silmäparia; Benji, Natasha, Passion, Ingo ja Nico olivat sydänkäpysten uudet rakkauden hedelmät. Uuden pentueen myötä Tuska muuttui entistä penturakkaammaksi ja perhe muodostui yhä vain tärkeämmäksi Tuskalle. Tämä ei enää voinut kuvitella elämää ilman Vilkkua tai lapsikatrasta, eikä tuo halunnutkaan kuvitella. Tuo halusi suojella perhettään, ja olisi uhrannut vaikka oman henkensä jos sillä olisi pelastettu Vilkun tai jonkun pennun elämä. Vastuuttomasta, laiskastakin ja uusavuttomasta oman tien kulkijasta oli varttunut mies ja isä.
Saari jatkoi hiljaisumistaan, ja uros pelkäsi tässä olevan loppunsa. Tuo oli selvinnyt masennuksesta, ei hän halunnut kuolla heti sen jälkeen. Varsinkin kun elämä hymyili siltäkin osin, ettei Tirasta ollut kuulunut aikoihin; ukko oli luultavasti myös kuollut, tai kadonnut. Tuskalla oli kuitenkin uusi huolen aihe elämässään. Tuo oli alkanut saada raivokohtauksia, suuttui pienestäkin asiasta ja oli tullut aggressiiviseksi. Ilmeisesti isän perimä oli alkanut vaikuttaa, olihan Tirakin vasta varttuneempana alkanut seota.
Saari koki jälleen mullistuksia. Manner tärisi ja muuttui, maanjäristys ja hyökyaalto. Kun aurinko seuraavan kerran valaisi Kuolon, kaikki oli jälleen muuttunut. Kaikki pitäisi jälleen aloittaa alusta. Kuin ihmeen kaupalla Tuska oli jälleen selvinnyt. Tuo nousi kukkulalle ja katsoi kuinka aurinko nousi ja valaisi rakkaan kotisaaren. Luolista, metsiköistä ja muista piiloista nousi vähitellen koiraeläimiä ihmettelemään jälleen muodonmullistuksen kokenutta saarta. Laumat olivat jälleen kriisin edessä, mutta tällä kertaa Doniat, Minchiat ja erotetut päättivät hylätä sotakirveet. Saarelle saapui paljon uusia koiraeläimiä, uudisasukkaita. Vanhat, jäljelle jääneet päättivät kokoontua tiiviimmäksi laumaksi. Erotetut saivat liittyä takaisin laumoihin, heitä ei enää syrjitty ja ylenkatsottu. Tuska sai näin liittyä takaisin syntymälaumaansa, Minchioihin, joihin hänen koko perheensäkin kuului. Tuska päätti myös samalla hetken mielijohteesta ehdottaa, että hän viimein ottaisi paikkansa lauman johtajana. Hänessä virtasi vanhan hallitsijasuvun veri, ja hän koki nyt olevansa tarpeeksi kokenut ja varttunut todellista paikkaansa varten. Ehkä kaikki koettelemukset ja seikkailut olivatkin vain valmistelleet Tuskaa siihen, että hän oppisi kantapään kautta kaiken ja lopulta kohoaisi ansaitsemalleen paikalle ja seuraisi kuin seuraisikin isänsä tassunjälkiä.
Olen sairas niin kipeä, sairas päästä jalkoihin,
Päästäkää minut tästä tai viekää edes veitset pois
Olen katsonut sinua silmiin, ja sinä saatana valehtelet.
Perus data
Nimi :: Prince
Lempinimi :: Tuska vakiintui uroksen nimeksi jo tämän ollessa pentu. Prince on aina ollut Tuskalle vieras nimi, ja tämä on kaihtanut sen käyttämistä. Ainut Prince-nimeä käyttänyt oli Tuskan isä, edes Tuskan äiti ei kutsunut urosta Princeksi vaan "pojaksi"
x Ikä :: "Ihmisissä" noin 40, eli 5-6 vuotias
x Laji :: Koira
x Rotu :: Monirotuinen. Tuska muistuttaa kuitenkin pääosin vaaleaa labradorin noutajaa, ja moni on erehtynyt luulemaan tätä puhdasrotuiseksi
x Sukupuoli :: Uros
x Lauma :: Minchia
Arvo :: Alfa
En ole tottunut uskomaan, vaikken pelkää kuolemaa.
Väkivalta meidät kastaa, eikä auta kostokaan.
x Isä :: Tira [McRomu]*. Välit isään eivät koskaan olleet hyvät
x Äiti :: Monoke, kuollut. Lähti pois, kun Tuska oli pentu
x Ex. Puoliso :: Panta [Wangel]*. Yhden illan huuma aiheutti monta sotkua ja särkyneitä sydämiä. Kuollut/kadonnut.
x Puoliso :: Vilkku [Lara, myöhemmin Tika]. Rakas puoliso, jonka vuoksi Tuska uhraisi vaikka oman henkensä.
x Pennut :: (Pantan kanssa) pojat Chokoreeto [McRomu]*, Kostka [langennut]*, Juudas [Diamond]*, Kurago [Kojja]*, Taavi [fang]*. Tytöt Rinoa [Hunt]*, Bluess [Fuji]*, Lindo [Lara]*, Cartelli [tiiahelena]*, Siinae [Maydei]*
(Vilkun kanssa) pojat Benji [fang] ja Nico [Koji]*, tytöt Passion [Slayer]*, Natasha [Lara], Ingo [
*-merkityillä ei enää pelata[/size]
Hahmosta syvemmin
x Sisäisesti ::
Tuska ei ole koskaan ollut elämäniloinen optimisti, vaan lähinnä pessimisti ja tyytymätön itseensä. Uroksen elämää on leimannut riittämättömyys ja epäonnistuneisuus alusta asti, joten uroksen koko luonne on muovautunut sen pohjalta. Tuon on vaikea antaa itselleen anteeksi heikkouttaan, ja on useasti rangaissut itseään heikkoudesta ja muista epäonnistumisista. Uros ei myöskään helposti siedä heikkoutta muilta, ja osaa olla hyvinkin ankara ja jopa tunteettoman oloinen. Tuska on kasvattanut itselleen kovan kuoren, ja osaa pitää kulissit yllä. Moni kerran uroksen tavannut on varmaan pitänyt Tuskaa elämänkovettamana orjapiiskurina, vaikka todellisuus onkin juuri kaikkea muuta.
Tuska on todella herkkä uros, eikä ennen peitellyt sitä. Läheisempien seurassa uros ei pelkää näyttää heikkouttaan, vaikkakin Tuska on huono puhumaan tunteistaan ja ilmaisemaan itseään. Kuitenkin heti jos paikalle sattuu jonku tuntemattomampi, Tuskan on pakko vetää kovanaaman roolia aina loppuun saakka. Uroksen luottamusta ei saa helpolla. Tuska luottaa vain puolisoonsa ja jälkikasvuunsa, ja on usein todella varautunut kaikkia muita kohtaan. Jos joku onnistuu kuitenkin hankkimaan Tuskan luottamuksen, saa todella lojaalin ja uhrautuvaisen ystävän. Kuitenkin, jos tuon luottamuksen onnistuu särkemään, saa uroksen vihat niskoilleen eikä taatusti saa luottamusta enää koskaan takaisin. Vihollisena Tuska on pitkävihainen, eikä tämä anna anteeksi saatikka unohda. Kostoa uros ei lähde ihan pikkujuttujen takia suunnittelemaan, mutta suuren loukkauksen tehneen kannattaa varautua siihen, että uros maksaa samalla mitalla takaisin.
Siinä missä Tuskassa on todella herkkä ja ehkä masentunutkin puoli, on tässä myös aggressiivinen, määrätietoinen ja ärhäkkä puolikin, joka on vasta vanhemmalla iällä alkanut tulla esiin. Uros voi suuttua mitättömiltä vaikuttavista pikkujutuista, ja on riitatilanteissa uros on aina taistelun kannalla. Tuska ei pelkää väkivaltaa, eikä vierasta sitä. Suuttuneena urokselle on turha puhua järkipuhetta tai koittaa rauhoittaa tätä, sillä vihaisena Tuska ei ole enää tässä maailmassa. Silloin tuo ei voi ajatella muuta, kuin vihollisen verenmakua suussaan. Useat ovat jopa säikähtäneet aluksi rauhallisen oloisen otuksen vihanpurkausta ja sitä vihan määrää, mikä uroksesta huokuu silloin. Tuskalla ei myöskään ole mikään paras huumorintaju, sillä vanhemmiten uros on vakavoitunut todella paljon, sillä siinä missä nuorena uros oli itsekin varsinainen vitsinkertoja, on tämä nykyisin kaukana siitä. Ärhäkkä luonne vaikuttaa myös siihen, että jos joku vitsailee itse uroksesta voi helposti saada hampaat kurkkuunsa.
Lyhyesti sanottuna siis, Tuska kokee kaikki tunteet todella voimakkaasti, varsinikin surun ja vihan tunteet. Toki ilontunteetkin tuntuvat voimakkaasti silloin harvoin kuin niitä on. Uroksen mieli on ainaisessa vuoristoradassa, eikä tyynny koskaan.
Perhettään Tuska rakastaa kovasti, ja juuri tämän perhe onkin lähes ainoa syy uroksen elää. Tuska tekee mitä tahansa Vilkun ja näiden jälkikasvun eteen, ja puolustaa heitä vaikka se vaatisi sitten uroksen oman hengen. Toki uros välittää myös aikaisemmista pennuistaan, mutta kaikkein tärkein asia Tuskan maailmassa on Vilkku. Jos Vilkulle kävisi jotain, Tuska tuskin jatkaisi eteenpäin. Tuskan koko olemusta leimaa isyys ja puolisona oleminen, se huokuu kaikesta mitä tämä tekee.
Olen sairas niin kipeä, sairas päästä jalkoihin,
Päästäkää minut tästä tai viekää edes äänet pois
Olen katsonut sinua silmiin, ja sinä perkele valehtelet.
x Ulkoisesti ::
Säkä :: 61 cm
Paino :: 39 kg
Tuska on hyvin raskasrakenteinen uros. Pienehkön kokonsa uros kompensoi lihasmassalla ja voimalla. Tuskalla on lyhyehkö, karhea turkki, joka on erinomainen kaikissa muissa olosuhteissa paitsi Donian reviirillä. Kyllä urokselle talvikarva vaihtuu, joka on paksumpaa ja harmaamman sävyistä, mutta se ei paljon hyödytä jos keskellä kesää marssii Donian kylmille maille. Talvisaikaan Tuskalla ei ole ongelmaa millään reviirillä. Normaalisti uroksen turkki on vaaleanruskea.
Tuskalla on suuret, vihreät silmät joissa on kirkas katse. Uroksen korvat ovat pienehköt ja kolmion muotoiset. Häntä on paksu, korkealla kiinnittynyt ja melko sopusuhtaisen pituinen, vaikkakin hännän paksuus aiheuttaa sen, että se näyttää aika tönköltä. Säkää uroksella on se 60 senttiä. Tuskalla on muutamia lävistyksiä kehossaan; kolme rengasta toisessa korvassa ja yksi isompi korvakoru toisessa. Lisäksi uroksella on kielikoru. Arpia uroksella on pitkin kehoa.
Olen väsynyt viiltämään, vaikken pelkää en kuolemaa
Väkivalta meidät kastaa toisiamme ruoskimaan.
x Menneisyys ::
Tuskan lapsuus ei ollut kovin hohdokas. Tuo syntyi Minian alfalle Tiralle [McRomu]. Tuskan isä ei ikinä osoittanut välittävänsä pennustaan, ja joskus tuo oli tiuskaissut pojalle että oli hankkinut tämän vain velvollisuudesta jatkaa johtajasukua. Tuskan äiti oli niinkuin kuka tahansa äiti; rakastava ja uhrautuva. Emo yleensä puolusti Tuskaa, jos Tira läksytti poikaansa jostain. Eräänä päivänä emo kuitenkin oli saanut tarpeekseen Tiran aggressiivisesta käytöksestä ja lähtenyt jälkiä jättämättä. Se oli ensimmäinen kerta kun Tuska tunsi olonsa todella hylätyksi. Kun emo ei ollut enää vahtimassa, Tira alkoi pompottaa poikaansa miten vain lystäsi ja lyttäsi Tuskan itsetunnon kokonaan. Tuska ja Tira ovat vihanneet toisiaan aina. Kun Tuska oli teini-iässä tuo oli saanut jo tarpeekseen, ja ilkeili vain kaikille ja oli isälleenkin töykeä. Tuohtuneena pojan huonosta käytöksestä Tira 'erotti' poikansa johtajaperheestä.
Uros kuljeskeli Kuololla monen muun itseään ja paikkaansa etsivän tavoin, ja tapasi Vilkun [silloin pelaajana Lara]. Kaksikko alkoi seurustella, mutta se ei kestänyt kauaa, sillä Vilkkukaan ei sietänyt Tuskan ilkeilyä. Siitä masentuneena Tuska aloitti itsensä vahingoittamisen. Uros kuitenkin tapasi Pantan [Wangel], ja ihastui kovasti Pantan ymmärtäväisyyteen. Juuri kun Tuskan ihastuminen Pantaan oli laantumassa, tuo kuuli että Panta oli raskaana. Siihen aikaan Tuska oli vielä todella epävarma isänä olemisen taidoistaan, ja henkisen huonon olon takia tuo päätti että pentujen oli parempi ilman Tuskaa. Niin Tuska sitten lähti, eikä tavannut Pantaa enää ikinä.
Tuska tapasi isänä pitkän tauon jälkeen, ja kaksikko ajautui heti taisteluun. Taistelun aikana uros kertoi isälleen, että erilaumasta oleva odotti Tuskalle pentuja. Tira suuttui siitä, ja erotti poikansa minchioista.
Taas yksi naula Tuskan arkkuun. Uros oli jo valmis tappamaan itsensä ja jättämään kaiken taakseen, kunnes tuo tapasi sattumalta Vilkun. Vilkku oli raskaana, ja näytti siltä, että se olisi ollut se viimeinen naula Tuskan arkkuun. Vilkku kuitenkin kertoi, että hänet oli raiskattu ja pennut olivat saaneet alkunsa siitä. Aluksi Tuska ei meinannut uskoa sitä, mutta myöntyi myöhemmin uskomaan kun Vilkku kertoi yhä rakastavansa Tuskaa. Uros päätti ruveta isäpuoleksi pennuille.
Vähän sen jälkeen kun pennut Tinttu ja Onni-Aapeli olivat syntyneet syttyi laumojen välille sota. Sodan aikana uros alkoi ajatella että hänen täytyi selvitä sieltä että hän pystyi huolehtimaan Vilkusta ja pennuista. Sodan jälkeen Tuska vietti normaalia elämää perheensä kanssa, kunnes Tinttu ja Onni-Aapeli itsenäistyivät. Silloin Vilkku ja Tuskakin alkoivat taas vaellella Kuololla omiin aikoihin. Kaikki tuntui olevan mainiosti, elämä oli voitolla. Kunnes Tuska kuuli, että tämän isä oli tappanut Onni-Aapelin. Uros on kantanut valtavaa kaunaana isäänsä kohtaan siitä lähtien. Kuolon autioituessa koiran kauna kuitenkin laantui, sillä tuon isä on kadonnut tai peräti kuollut. Ennen Kuolon autioitumista kävi kuitenkin niin, että Tuskasta tuli jälleen isä. Tuska kerkesi nähdä neljä pentuaan, mutta sitten pennut lähtivät omille teilleen eikä Tuska ole nähnyt heitä sen kummemmin.
Olen väsynyt antamaan, olen väsynyt kuolemaan, olen väsynyt
Raavi nahkani alta, älä tapa, älä jätä henkiin
Olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt
Älä tapa, älä jätä henkiin, raatele nahkani alta.
Loppu sälät
x Muuta ::
x Tuska on menettänyt kuulon oikeasta korvastaan. Hän ei siis kuule kovin korkeita, eikä kovin mataliakaan ääniä, kuten kuiskaamista.
x Tuska on ollut Fänkillä hahmona jo Kuolon entisellä foorumilla.
x Kaikenkaikkiaan Tuskalla on 14 omaa pentua ja 2 kasvattipentua.
x Tuska on pelaajansa ehkä aliarvioiduin hahmo
x Copyt ::
Teema © Turmion Kätilöt, artit © tekijöidensä, anything else © Fänkki
Teema ::
Olen väsynyt antamaan, olen väsynyt kuolemaan, olen väsynyt
Raavi nahkani alta, älä tapa, älä jätä henkiin
Olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt
Älä tapa, älä jätä henkiin, raatele nahkani alta.
x Turmion Kätilöt - Pirun Nyrkki
x Ääninäyttelijä :: Robert Sean Leonard (ei tuo naikkonen tuossa alussa, vaan tuo ukko, joka alkaa puhua n. 01:02 kohdalla.)
x Suhteet.
Tavatut :: Panta, Tinatar, Yuki, Siinae, Vilkku, Tira, Onni-Aapeli, Tinttu, Taavi, Sprite, Ringo, Grim, Black Shadow, Lagarto, Jinsei, Neva, Sawyle, Hiroshima, Ranna, Kibeth
Tutut :: Yuki, Neva, Sawyle
Ystävät :: Tinatar, Jinsei
Puoliso :: Vilkku
Ei pidä :: Lagarto, Grim, Hiroshima
Vihatut :: Tira
Väkivalta meidät kastaa
Väkivalta meidät kastaa
Päästäkää minut tästä.
Pelatut pelit ::
Vanhalla foorumilla:
Kalaonnea?
Kestääkö jää?
Vakoilemassa
Kohtaamisia
Onko täällä lämpöä?
Se olen minä
Here again
Lunta, lunta ja lunta
Voi...
You are never complited
Nuoleskellen~
Luolan uumenissa
Hiljainen meno
Meidän muistomme
Haistakkee paska
Tällä foorumilla:
Usvaa vain, ei muuta näköpiirissä lain
Isi hoitaa.
Here we are
are you wondering is this life or dead
Precious.
Tuuli tuo uuden ajan
Sing for the moment
I came to see you.
Onko jotain mitä et voi ohittaa,
Et voi menettää, et saa menettää
Solmut hakeutuvat umpisolmuun,
Kädet kietoutuvat pirun nyrkkiin.
Hahmo otettu käyttöön :: Tammikuu 2007.
x Pelaaja :: Fänkki, jokke-poika92@hotmail.com
Olen väsynyt antamaan, olen väsynyt kuolemaan, olen väsynyt
Raavi nahkani alta, älä tapa, älä jätä henkiin
Olen väsynyt kiiltämään, olen väsynyt tuntemaan, en jaksa nyt
Älä tapa, älä jätä henkiin, raatele nahkani alta.
Tuskan elämäntarina (ja rakkauselämä) tiivistettynä:
Tuskan elämä ei ollut koskaan ollut helppoa, vaikka lähtöasetelma olikin enemmän kuin olisi voinut toivoa; isänä lauman alfa, äitinä rakastava ja huolehtiva peruskiltti naaraskoira. No, kulissit pysyivätkin hyvin pystyssä koko Tuskan varhaislapsuuden ajan. Tuon isä, Tira, oli kaikkea muuta kuin rakastettava ja hyväsydäminen johtaja. Tira oli pahemmanluokan tyranni ja kontrollifriikki, ja äärimmäisen ankara ja vaativa niin itseään, kuin muitakin kohtaan. Tuo ei sietänyt virheitä, eikä sallinut niitä muillekaan. Tira pystyi myös halutessaan äärimmäiseen julmuuteen. Yksi uroksen julmimmista tempuista tapahtui vähän hänen jälkikasvunsa saavuttua maailmaan. Vastasyntyneet pennut Tira erotti emostaan ja antoi pentujen olla omissa oloissaan niin kauan, että vain yksi oli enää elossa. Tuo yksi oli Tuska, joka oli kaikesta päätellen ollut taistelijasielu jo pentuna. Tuore äiti oli äärimmäisen järkyttynyt miehensä teoista, mutta ei voinut kuitenkaan lakata rakastamasta miestään; eihän Tira voinut mitään sille, että oli henkisesti sairas.
Tuskan isä ei koskaan osoittanut välittävänsä pojasta. Tuo oli tympeä ja etäinen, eikä häntä paljoa kotikololla näkynytkään. Äitiään Tuska rakasti luonnollisesti paljon, ja sai paljon vastarakkautta. Siksi Tuskan olikin vaikea käsittää, miksi yksi päivä äiti lähti, eikä koskaan palannut. Silloin Tuskan lapsuus loppui, vaikka tuo olikin vielä todella nuori. Isän kanssa kahdestaan elo oli maanpäällinen helvetti.
Tuska sai kuulla jokapäivä sitä, kuinka olisi ollut parempi jos hän ei olisi syntynyt ja kuinka velvollisuus pakotti Tiran hankkimaan jälkikasvua. Tuska syytti äitinsä lähdöstä isäänsä, kun taas Tira syytti poikaansa. Vaikka Tuskalla oli vahva luonto, sai Tira pojan itsetunnon lytättyä jokapäiväisellä läksytyksellä ja henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. Tuska ei enää jaksanut välittää mistään, ja nuorena tuo oli välinpitämätön ja töykeili jokaiselle, etenkin isälleen. Tira ei kuitenkaan jaksanut katsoa kapinoivaa ja omasta mielestään patalaiskaa poikaa, joten erotti tuon johtajaperheestä. ”Minulla ei ole poikaa, eikä ole koskaan ollutkaan.”
Nuori, yksinäinen ja heitteille jätetty Tuska vaelteli ympäri saarta etsien paikkaansa, toivoen löytävänsä jostain paikkansa. Uros oli yhä töykeä ja ilkeä, ja kasvatti kuortaan vain vahvemmaksi ja paksummaksi, ikäänkuin panssariksi. Tuska oli menettänyt tyystin uskonsa kaikkiin, kunnes tapasi Vilkun, tämän elämänsä rakkauden. Vilkku ja Tuska kulkivat yhdensä aikansa, mutta nuoruus ja elämänkokemus aiheutti monia virheitä ja riitoja. Eloa ei helpottanut Tuskan hankala luonne, ja Vilkku jätti uroksen. Ero aiheutti Tuskalle masennuksen, mutta se sai uroksen lopettamaan ilkeilyn ja töykeilyn. Vaeltelunsa aikana Tuska törmäsi toiseen laumaan kuuluvaan narttuun, Pantaan. Siihen aikaan saarella oli ehdottoman kiellettyä olla tekemisissä muiden kuin oman lauman jäsenten kanssa, mutta Tuska meni ihastumaan Pantaan ja tunteet olivat molemmin puolisia, koska varsin pian heistä tuli pari. Tuska oli kuitenkin vielä kovin nuori ja tyhmäkin, eikä osannut toimia kovinkaan vastuullisesti. Eikä hän halunnutkaan vastuuta, hän sai uutta energiaa suhteestaan ja halusi elää vapaata elämää. Se haave tyssäsi kuitenkin alkuunsa, kun Panta ilmoitti odottavansa pentuja. Pentuja, nuoresta Tuskastako muka isä, hyvä että hän osasi saalistaa edes itselleen. Siinä sitten olisi pitänyt huolehtia raskaana olevasta nartusta ja myöhemmin pennuista. Urosta ei kiinnostanut muutenkaan mikään vakavampi ja alunperin hän oli kaavaillut Pantan kanssa vain seksisuhdetta. Ilmoitus pennuista sai kuitenkin uroksen sekaisin ja suhde kariutui. Tuska ei pentuja olisi halunnut, ja Panta taas tunsi olonsa petetyksi kun selvisi että Tuska olikin hakenut vain hetken hauskanpitoa. Tuska kuitenkin aikoi huolehtia pennuista oman osansa mukaan, mutta ahdistus pennuista sai Tuskan jälleen masentumaan, ja parin elosta ei tullut yhtään mitään. Kumpikaan osapuoli ei halunnut jatkaa. Tuska näki pentunsa vain heti näiden synnyttyä ja nimesi niistä yhden, jonka jälkeen Panta hääti tämän pois. Tuska olisi ehkä halunnut olla osa pentujen elämää, mutta oli parempi, ettei pennut tietäisi raukkis-isästään. Uros tuntee yhä syyllisyyttä siitä, että jätti Pantan ja pennut, sillä Pantan terveydentila huononi nopeasti ja tuo kuoli, ja pennut jäivät käytännössä orvoiksi. Suurinta osaa pennuista Tuska ei tavannut koskaan kunnolla, ja hän on jutellut vain Siinaen, Bluessin ja Taavin kanssa.
Pannan ollessa vielä raskaana, oli Tuska törmännyt pitkästä aikaa isäänsä. Paikkalla oli ollut myös vieraslaumalainen Sprite, sekä Tiran henkivartija, Ringo. Tuska oli puolustanut Spiretea Tiralta, ja isä ja poika olivat jälleen tapelleet. Tappelun siimeksessä Tuska ilmoitti saavansa vieraslaumalaisen kanssa pentuja, ja äärimmäisen vihainen ja pettynyt Tira erotti poikansa laumasta. Tuska häpesi erotettuna oloa pitkään, mutta Panta sai uroksen vakuutettua siitä, että kaikki kääntyisi parhain päin, ja lopulta uros pääsi häpeänsä yli.
Silloinkun pennut olivat vasta syntyneet, Tuska törmäsi jälleen Vilkkuun. Vilkku oli huonona fyysisesti ja henkisesti ja syyksi paljastui raiskaus. Tuska oli järkyttynyt ja vihainen tapahtuneesta, mutta tapaus myös lähensi vanhan parin takaisin yhteen. Pian kuitenkin selvisi, että Vilkku odotti pentuja raiskaajalleen ja kun pennut, Tinttu ja Onni-Aapeli, syntyivät, oli Tuska paikalla. Vilkku pyysi Tuskaa alkamaan omille pennuilleen isäksi, ja Tuska lupautui. Sillä samalla hetkellä, kun Tuska lupautui rakastamansa nartun pentujen isäksi, tuo ymmärsi, mitä isyys ja vastuu todellisuudessa oli. Sinä hetkenä Tuskan koko olemus muuttui, ja siitä eteenpäin isänä oleminen oli yksi Tuskan hallitsevimpia rooleja. Samana hetkenä tuo alkoi katua omien pentujensa hylkäämistä, ja halusi löytää ja tavata niistä jokaisen, kun aika olisi sopiva. Sillä hetkellä hän halusi vain olla uuden, oman perheensä lähellä.
Vain vähän onnellisten perhehetkien jälkeen saarella syttyi sota. Uros ei taistellut minkään lauman riveissä, mutta nujakoi pienessä kapinallis-porukassa. Ryhmittymä tuhottiin kuitenkin pian, ja Tuska perääntyi. Hän halusi selvitä, hän halusi elää vielä perheensä kanssa ja nähdä Vilkun vihreät silmät vielä kerran. Sota päättyikin, mutta Tuska luuli koko perheensä kuolleen: Lopulta kävikin niin, että Tira tappoi Onni-Aapelin. Sinä hetkenä Tuska sai viimein tarpeeksi isästään, ja vannoi tappavansa tämän kun he seuraavan kerran tapaisivat.
Tuskan elämä oli hetkistä ja kaiken lisäksi saari autioitui vauhdilla. Outo epidemia oli iskenyt väestöön, ja koiraeläimet lähes katosivat saarelta. Tuska pelkäsi Vilkunkin kuolleen, mutta löysikin rakkaansa vielä saarelta. Jonkin ajan kuluttua Vilkku oli jälleen raskaana. Tällä kertaa Tuska oli kuitenkin iloinen pennuista, vaikka saarella olikin epävarmat olot. Lopulta maailman näki viisi uutta silmäparia; Benji, Natasha, Passion, Ingo ja Nico olivat sydänkäpysten uudet rakkauden hedelmät. Uuden pentueen myötä Tuska muuttui entistä penturakkaammaksi ja perhe muodostui yhä vain tärkeämmäksi Tuskalle. Tämä ei enää voinut kuvitella elämää ilman Vilkkua tai lapsikatrasta, eikä tuo halunnutkaan kuvitella. Tuo halusi suojella perhettään, ja olisi uhrannut vaikka oman henkensä jos sillä olisi pelastettu Vilkun tai jonkun pennun elämä. Vastuuttomasta, laiskastakin ja uusavuttomasta oman tien kulkijasta oli varttunut mies ja isä.
Saari jatkoi hiljaisumistaan, ja uros pelkäsi tässä olevan loppunsa. Tuo oli selvinnyt masennuksesta, ei hän halunnut kuolla heti sen jälkeen. Varsinkin kun elämä hymyili siltäkin osin, ettei Tirasta ollut kuulunut aikoihin; ukko oli luultavasti myös kuollut, tai kadonnut. Tuskalla oli kuitenkin uusi huolen aihe elämässään. Tuo oli alkanut saada raivokohtauksia, suuttui pienestäkin asiasta ja oli tullut aggressiiviseksi. Ilmeisesti isän perimä oli alkanut vaikuttaa, olihan Tirakin vasta varttuneempana alkanut seota.
Saari koki jälleen mullistuksia. Manner tärisi ja muuttui, maanjäristys ja hyökyaalto. Kun aurinko seuraavan kerran valaisi Kuolon, kaikki oli jälleen muuttunut. Kaikki pitäisi jälleen aloittaa alusta. Kuin ihmeen kaupalla Tuska oli jälleen selvinnyt. Tuo nousi kukkulalle ja katsoi kuinka aurinko nousi ja valaisi rakkaan kotisaaren. Luolista, metsiköistä ja muista piiloista nousi vähitellen koiraeläimiä ihmettelemään jälleen muodonmullistuksen kokenutta saarta. Laumat olivat jälleen kriisin edessä, mutta tällä kertaa Doniat, Minchiat ja erotetut päättivät hylätä sotakirveet. Saarelle saapui paljon uusia koiraeläimiä, uudisasukkaita. Vanhat, jäljelle jääneet päättivät kokoontua tiiviimmäksi laumaksi. Erotetut saivat liittyä takaisin laumoihin, heitä ei enää syrjitty ja ylenkatsottu. Tuska sai näin liittyä takaisin syntymälaumaansa, Minchioihin, joihin hänen koko perheensäkin kuului. Tuska päätti myös samalla hetken mielijohteesta ehdottaa, että hän viimein ottaisi paikkansa lauman johtajana. Hänessä virtasi vanhan hallitsijasuvun veri, ja hän koki nyt olevansa tarpeeksi kokenut ja varttunut todellista paikkaansa varten. Ehkä kaikki koettelemukset ja seikkailut olivatkin vain valmistelleet Tuskaa siihen, että hän oppisi kantapään kautta kaiken ja lopulta kohoaisi ansaitsemalleen paikalle ja seuraisi kuin seuraisikin isänsä tassunjälkiä.
