Post by fang on Dec 30, 2012 22:13:28 GMT 2
> i170.photobucket.com/albums/u248/fangipallo/aaveuuus.png
Kuva © mie
I hurt myself today
To see if I still feel
I focus on the pain
The only thing that's real
The needle tears a hole
The old familiar sting
I try to kill it all away
But I remember everything.
Perusdata
x Nimi :: Unohtanut syntymänimensä, joka on Mortimer
x Kutsutaan :: 'Ystävät' ja 'läheiset' kutsuvat Aaveeksi, alamaiset (herra) johtajaksi.
x Ikä :: Lähemmäs 50 immeisissä, noin 7 koirissa
x Laji :: Susi
x Sukupuoli :: Uros
x Lauma :: Donia
x Arvo :: Laumalainen, entinen alfa
What have I become
My sweetest friend?
Everyone I know
Goes away in the end.
x Emo :: Ura, kuollut
x Isä :: Mirhio, kuollut
x Veli :: Mork, kadonnut/elossa
x Serkku ::
Hahmosta syvemmin
x Sisäisesti ::
Pienenä poikana Aave oli äkkipikainen, ja aina pulaan joutuva säheltäjä. Äkkipikaisuus ja pieni aggressiivisuus näkyivät vielä nuorena aikuisena uroksen luonteessa. Susi saattoi suuttua pienestäkin asiasta, ja tiuski kaikille ja oli etäinen. Donian etäisyys on säilynyt näihin päiviin asti, ja monet sanovat että suteen on lähes mahdoton saada kontaktia. Aave antaa itsestään aika mitäänsanomattoman kuvan. Tuon mielentilaa ja ilmeitä on mahdoton lukea, osittain siksi, että "sielun peili" puuttuu (siis koska hänen silmät nyt ovat mitä ovat.) Perusluonteeltaan herra on melko perussusi. Tuo viihtyy parhaiten yksin, erakkona, mutta sosiaalissa tilanteissa pärjää (mitään iloista hyväntuulista juttutuokiota on silti turha odottaa.) Susi käyttäytyy aluksi rauhallisesti, tyynesti, jopa kohteliaaksi, ainakin Donioita kohtaan. Jos vastaan tulija on Minchia, saattaa ensimmäiset sanat olla lähinnä kuulustelua, mitä teet täällä ja kuka olet. Aave ei esittäydyi, ellei vastaantulija esittäydy ensin itse ja sitten kenties kysy suden nimeä.
Aavetta voisi neljässä sanalla kuvailla hiljaiseksi, vakavaksi, tyyneksi ja erakoksi. Hymy on harvinainen vieras, ja vain harvat asiat saavat ukon mieltä enää iloiseksi. Moni voisi sanoa Aavetta masentuneeksi, mitä herra ei ainakaan itse myönnä olevansa. 'Masennus on katsojan silmissä', ajattelee susi jos joku sattuu tätä tituleeraamaan masentuneeksi. Oikeudentajua on siunaantunut paljonkin, samoin ikä on tuonut viisautta. Ainut oikea tapa ratkoa erimielisyydet on rauhallinen jutustelu. Tosin musta on tottunut kovakalloisiinkin idiootteihin. Voimaa löytyy tarvittavasti, muttei liikaa. Juuri sen verran että ryttyilijät voidaan pitää aisoissa, ja alfan paikka plakkarissa.
Juro susi on, siitä ei pääse mihinkään. Lisäksi erakko ottaa asioita aivan liikaa itseensä. Tämä ei puhu kuin silloin, kun itse tahtoo, ja silloinkin tämä tekee sen tyynellä äänellään. Donia ei jaksa ärtyä juuri mistään, mutta kun saa tarpeekseen, on helvetti irti. Donian tyyni rauhallisuus tekee herralle heti sen arvokkaan vaikutelman, jota hän tavoitteleekin toimillaan. Vaikutusvalta on tärkeää alfalle, joka on noussut paikalleen vain omasta tahdonvoimastaan. Sitä herralla on paljon, samoin itsepäisyyttä ja sisua. Susi ei ylenkatso alamaisiaan, vaan kohtelee näitä hyvin, ja yrittää olla näille hyvä johtaja.
Yleiseen tyyneyteen ja rauhallisuuteen voi lisätä vielä sen, että Aave ottaa harvoin stressiä mistään asioista. Hitaammin tulee parempaa tämän mielestä. Laiska susi ei kuitenkaan ole, missään nimessä. Ehkä hiukan taivaanrannanmaalari vain. Mutta jos alfa sitten sattuu jostain asiasta huolestumaan, tämä kantaa huoliaan pitkään ja itsekseen, eikä puhu kenellekkään siitä. Susi pitää muutenkin kaikki tunteet itsellään, eikä oikein osaa puhua omista tuntemuksistaan, varsinkaan negatiivisista. Uros on elänyt koko elämänsä Kuolossa, ja menneisyytensä tapahtumien takia susi muuttui juroksi ja hiljaiseksi, joka ei välittänyt muiden mielipiteistä tai ylipäätänsä muista. Aave eli pitkään täysin yksin, kunnes rupesi alfaksi. Yksin Aave elää vieläkin, mutta näyttäytyy enemmin ihmisten ilmoilla.
You could have it all
My empire of dirt
I will let you down
I will make you hurt.
x Ulkoisesti ::
Säkä :: 87 cm.
Paino :: 53 kg.
Aave, tuo juronnäköinen, karheamusta turkkinen susi-ukko. Ei ole juuri muuta kuin luuta ja nahkaa, mitä nyt omistaa massiivisen läskipään ja lihaksia. Jossain valossa kylkiluut näkyvät selvästi, useimmiten ne kuitenkin pysyttelevät suht koht piilossa. Kaulassa roikkuu emon vanha koru, alfan merkki. Aaveella on kropassaan muutamia arpia. Turkki on siis musta, mutta joitain sinertävänvihreitä kuvioita löytyy. Polkuanturat ovat vahvat ja varpaat voimakkaat, joten juoksu ei tuota ongelmia, loikkimen sitäkin vähemmän. Häntä on lyhyt ja pörröinen. Turkki on takkuinen ja paksu, että uros pärjää laumansa kylmilläkin alueilla. Aaveen vasen silmä on verenpunainen, sillä teininä Aave kolautti päänsä niin, että silmän yläpuolelta katkesi joku verisuoni, ja veri ns. valui silmään. Oikea silmä on pupilliton, eli sokea.
Voima ei juuri ole tämän vahvuus, mutta sen korvaa suuri sisu. Aave osaa liueta paikalta nopeasti, aaveen tavoin. Herra osaa liikkua pelottavan hiljaa, ja säikyttääkin joskus toisia sillä. Hajuaisti on kehittynyt todella hyväksi, ja susi luottaakin enemmän hajuun kuin näköön.
I wear this crown of shit
Upon my liar's chair
Full of broken thoughts
I cannot repair
Beneath the stains of time
The feelings disappear
You are someone else
I am still right here.
x Menneisyys :: Kuten todettua, Aave on elänyt koko elämänsä Kuololla. Kovin iloiseksi tai hohdokkaaksi suden lapsuutta ei voisi kehua. Aave syntyi vaatimattomaan pentueeseen, tuolloisen omegan pojaksi. Äiti oli aliravittu, ja tästä ei välitetty. Narttu oli pohjasakkaa jo tuolloin, ja sellaista tulevaisuutta povattiin pennuillekkin, jos he edes selviäisivät donian karuista ja kylmistä oloista. Kävi niinkuin monet olivat tuumineet, pienikokoiset pennut eivät suurimmaksi osaksi selvinneet, vain Aave sinnitteli vanhimpana toisiksi vanhimman veljensä kanssa. Tuolloin oli talvi, joka huononsi jo ennestään niukkaa ruuan saantia. Pojat eivät nähneet koskaan isäänsä, ja äiti kuittasi sen tyynesti vain toteamalla, että isä oli kuollut, ilmeisesti tuhosauruksen hampaisiin. Aave, joka ei ollut nähnyt isäänsä, ei osannut surra.
Veljesten ruoansaanti parani huomattavasti, kun muut pennut olivat kuolleet. Emolta riitti maitoa pienemmälläkin syömisellä. Aave ja tämän veli Mork kirivät kasvussaan, koska ruokaa riitti.
Kun pennut olivat leikki-iässä, tapahtui se, mikä oli oletettavissa, eli heidän äitinsä kuoli nälkään. Pentujen eno, eli äidin veli, avitti poikia sen verran, että opetti heidät saalistamaan itse ruokansa, sen jälkeen eno katosi. Onneksi Aave oli omatoiminen, mutta samaa ei voinut sanoa Morkista. Mork oli laiska, ja masentunut äitinsä kuolemasta. Aave kuitenkin piiskasi veljensä ylös masennuksesta, ja käski ottamaan itseään niskasta kiinni. Näin Morkin oli pakko alkaa omatoimiseksi, sillä Aaveelle ei laitettu kampoihin.
Kului jonkin aikaa. Aave oli ollut saalistamassa, kun tämän kimppuun hyökkäsi karhu. Musta pakeni minkä kerkesi, mutta ehti saada arvet. Susi oli lentänyt siinä iskussa kuoppaan, ja karhu oli laiskana lähtenyt pois. Pentu oli ottanut kovan osuman, eikä hän ollut voinut kävellä. Aave oli kyhjöttänyt kuopassa nyyhkyttäen, kunnes eräs donia oli löytänyt tämän ja pelastanut. Kaiken lisäksi donia paljastui alfaksi, joka oli juuri kaatanut metsästysryhmän kanssa komean kauriin. He antoivat mielellään Aaveelle siitä aimo palasen. Kaikki kipu ja tuska katosi, ja susi vei saaliinsa hyvin ylpeänä näytille veljelleen. Sitä veljekset olivat sitten antaumuksella syöneet.
Teini-ikä vaani kuitenkin jo nurkan takana. Aaveella ja Morkilla oli aikamoisia näkemys -ja arvo eroja, joten yhteistätaivalta ei päätetty jatkaa. Aave tuohtui siitä hyvin paljon, ja se oli ensimmäisiä nauloja suden arkkuun. Musta päätti olla luottamatta kehenkään, ja elää omaa elämäänsä yksin ja miten halusi.
Mutta pitkä oli teini-ikä yksin. Kerran donia oli sattunut olemaan Minian reviirillä, silläkin uhalla, että juuri tuolloin laumojen välit olivat kireimmillään. Tämä tapasi siellä minian, irokeesiharjaksen omistavan, huomattavasti Aavetta nuoremman uroksen, Rikun, joka oli tympääntynyt ja pettynyt ongelma nuori. Sudet ystävystyivät vähän liiankin nopeasti, mutta Aave ei silloin välittänyt, eikä osannut epäillä mitään. Ja niin, tietämättään tämä oli hurmannut Rikun. Eräänä iltana, kun kaksikko oli makoillut kukkulalla tähtiä ihaillen, oli Riku paljastanut tunteensa. Aave oli ollut hämillään, ja ehkä hieman peloissaankin. Mutta koska Riku oli aina ollut hyvin itsetuhoinen, päätti donia antaa tuolle mahdollisuuden.
Eihän siinä mitään häviä, oli susi ajatellut. Tämä oli jo tuolloin ollut olevinaan hyvin tunteeton.
Mutta ah, toisin kävi. Aave rakastui Rikun ymmärtäväisyyteen ja kuuntelukykyyn. Aave oli yksinkertaisesti myyty. Sitä ei voi selittää, ja harvoin rakkautta voikaan selittää.
Parille tuli kuitenkin aika suuri riita siitä, ettei Aave voinut luottaa Rikuun, eikä avautunut. Ei kertonut tunteistaan, tai mistään muustakaan. Ei sanonut koskaan "rakastan sinua". Se repi tunteellista Rikua, mutta Aave ei osannut tehdä mitään asialle, oli liian ylpeä.
Ja niin, kerran aamulla, kun Aave oli herännyt, ja olettanut löytävänsä Rikun viereltään, ei tämä sitä löytänytkään. Riku oli jättänyt Aaveen, lähtenyt kävelemään. Se oli ollut kova isku Aaveelle. Siksi Aave uskottelee edelleen kaikille, jotka ovat saaneet tietää tuosta (niin, Aavehan ei sitten menneisyyttään kaikille huutele), että Aave jätti Rikun eikä toisinpäin.
Niin donia jatkoi matkaansa yksin, rujompana ja erakkomaisempana kuin ennen. Tunteet ja inhimillisyys olivat yliarvostettuja. Susi jatkoi matkaansa, tuo aate päässään. Tuo lause oli kaikki mihin donia turvautui.
Sitten Kuololla alkoi tapahtua vaikka mitä. Aave oli tuolloin erakko, ja eli yksin pimennossa, samoillen Donian reviirillä. Kuunnellen sivukorvalla juttuja, mitä oli tapahtunut, ja mitä pelättiin ja ennustettiin tapahtuvan.
Niin kävi, että syttyi sota. Aave joutui muiden donioiden rinnalla taistelemaan. Sodassa hän menetti näön toisesta silmästään, ja sai lisää arpia, mutta muuten hän selvisi todella hyvin.
Sota oli ohi, ja Kuolo oli muuttunut paikka. Aavetta se ei kuitenkaan kiinnostanut eikä liikuttanut. Susi oli kuitenkin pettynyt laumansa johtajaan. Aave päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä jostain käsittämättömästä syystä, mitä uros ei voi vieläkään käsittää. Hän halusi todistaa muille ja ennen kaikkea itselleen, että hän pystyisi vielä johonkin, ja ettei hän ollut elänyt täysin turhaan. Vaikka Kuolo oli muuttunut, pystyisi sitä aina edes donioita auttamaan. Niinpä tämä syrjäytti entisen alfan, Hiroshiman [langennut] taistelussa, ja yrittää nyt erakoitumiseltaan hoidella laumansa asioita.
Alfana olonsa aikana sudelle on käynyt kaikenlaista. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin susi tunsi pientä ihastumisen kipinää, muttei ikinä saanut tunteilleen vastakaikua. Ihastumisen myttyynmeneminen sai suden entistä rujommaksi, ja hän on jo luopunut toivosta löytää ikinä ketään, joka ymmärtäisi. Ryuu [fang] syrjäytti Aaveen alfan paikalta omegaksi, mutta vain hetkellisesti, sillä Ryuu katosi ja näin Aave 'peri' alfan paikan takaisin, ja otti uudeksi betaksi Hiroshiman tilalle donioiden entisen betan, Kaminarin [Hiswa]. Kauaa ei kuitenkaan sekään arvojärjestys kestänyt, sillä Kuoloa kohtasi jälleen katastrofi; maanjäristys ja hyökyaalto, jotka muokkasivat saaren infrastruktuuria jälleen kerran. Tuhon jälkeen Aave heräsi hiekkarannalta ja tunnusteli ilmaa. Ilmassa tuoksui muutoksen tuulet, ja silloin Aave tiesi, että oli hänen aikansa astua syrjään alfan paikalta ja antaa nuorempien ja kyvykkäämpien viedä saari uuteen aikaan. Lähes kaikki saaren asukkaat kokoontuivat vuorelle kuulemaan saaren johtajia, Vilkkua, Aavetta ja Kaminaria. Laumojen johtajat päättivät haudata sotakirveet, vaikkakin vastentahtoisesti. Kumpikin alfa kuitenkin tiesi, että henkilökohtaiset asiat eivät saaneet mennä lauman hyvinvoinnin eteen. Päätettiin toimia tiiviimmässä yhteistyössä, ja erotetut saivat taas liittyä perheittensä kanssa yhteen. Myös laumojen väliset vihanpidot pyrittäisiin hautaamaan. Suurin osa kannatti ehdotusta, vaikka jotkut eivät suostuneet hautaamaan vuosisatoja vanhoja perinteitä ja puhdasrotuisuus-aatteita. Aave kertoi myös jättävänsä alfan tehtävät lopullisesti, ja Kaminari toimisi sen aikaa ykkösmiehenä, että väliaikainen alfa, Ryuu, palaisi johtotehtäviin. Kokouksessa seurasi myös yllätys, kun Minchian vanhan johtajaperheen perillinen, Tuska, ilmoitti ottavansa viimein paikkansa laumansa ykkösmiehenä. Näin Vilkku vetäytyi betaksi, ja Minchia sai johtajaparin. Kokouksen jälkeen Aave katosi maan alle pitkäksi aikaa miettimään asioita, ja mikä olisi hänen seuraava askeleensa Kuololla.
Loppu sälät
What have I become
My sweetest friend?
Everyone I know
Goes away in the end.
x Muuta ::
x Aave on homo.
x Aave ei pidä nartuista, koska nuo ovat tämän mielestä heikkoja. Sillä voi myös osittain selittää Aaveen suuntautumisen.
x Aave ei ole kovin laumarasistinen, mutta jokin minchioissa saa uroksen aina varuilleen.
x Aave on suunniteltu varta vasten sitä varten, että siitä tulisi alfa.
x fang on tehnyt Aaveesta parikymmentä sivuisen sarjakuvan.
x Aave on yksi pelaajansa rakkaimmista hahmoista.
Copyt ::
Teema © Nine Inch Nails, artit © tekijöidensä, anything else © fang.
x Teema ::
You could have it all
My empire of dirt
I will let you down
I will make you hurt.
x Nine Inch Nails - Hurt
x Suhteet.
Tavatut :: Öö... Ainakin Scarlett, Ambra, Tira, Vilkku, Hiroshima, Owild, Synti, Tryuu, Tinttu, Nico, Zhescar
Tutut :: Owild
Ystävät :: ---
Ihastus :: Tira
Ei pidä :: Vilkku, Synti, Tinttu
Vihatut :: Hiroshima
x Pelatut pelit ::
Huom! Joissain peleissä Aaveen pelaajana "olisi" Kridu. Oikeasti pelaajana olen ollut mie, mutta kun annoin admin tunnuksen Kridulle niin näyttää että hää ois pelannu nuo pelit.
Miksi kaiken piti muuttua näin?
Kuin tuhka tuulee
Son syksyn sävel
Aave sumua
Usvaa vain, ei muuta näköpiirissä lain
Rannalla mä hänet tapasin
All of my life I was in hiding
Damned!
Donian Vuori
Cold, but I'm still here.
I will try fix you
Kuumaveriset puppelit
Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Nothing Else Matters
Next In Line
There's curses lurking in our heads
Hahmo otettu käyttöön :: 14. syyskuuta 2007.
x Pelaaja :: fang, jokke-poika92@hotmail.com
If I could start again
A million miles away
I would keep myself
I would find a way.
