Laumattomien heinikko :: What happen next?

[sajira]

//Toivottavasti otsikko on selkeä ja ymmärrettävä. Eli tänne siis Fang hahmoineen. //

Tyrsky

Lunta satoi hiljalleen maahan. Tyrsky istui hämärtyvässä heinikossa katse kohti kaukaisuutta. Hän mietti kaikenlaista, mitä pää toi tullessaan ja oli tyytyväinen. Tällä hetkellä mikään ei painanut hänen mieltään ja hän oli hiljaa ja kasvoilla oli vieno hymy. Hän ei jaksanut nyt kantaa kaunaa ja miettiä menneisyyden mystisiä kiemuroita, ne olivat liian synkkiä ajatuksia. Lunta ei ollut maassa edes nimeksikään ja siellä täällä kuolleen heinikon seasta näkyi pieniä valkoisia läikkiä lunta, muuten maailma oli vihreydestä kuollut ja odotti talvea. Häntä heilahteli hiukan maata paukuttaen ja korvat olivat suunnatut eteenpäin ja välillä kuulostelivat ympäristöä pyörien ympäri kuin pöllön pää. Tuuli hieman ja se sai huivin heilahtelemaan, mutta kuonon päällä lepäävä harja ei liikahtanutkaan.
'Hiljaista ja rauhallista, haluaisin olla täällä koko viikon ja olla ajattelematta mitään.' hän mietit mielessään ja tajusi sitten, että oleili aika usein täällä heinikossa. Jotenkin tämä toi turvaa, kun pitkä heinä ympäröi pehmeänä ja heiluvana ilta tuulessa häntä. Aurinko alkoi painua länttä kohti, vaikka sitä ei paksun pilvikerroksen läpi nähnytkään kuinka aurinko punersi taivaanrannan, mutta sen tunsi kovenevassa ja viilenevässä tuulessa, sekä näki kuinka tunti tunniltä varjot pitenivät. Mutta se ei haitannut, näkihän koirakin ihan hyvin pimeässä.

[fang]

[Ja täältä ma tulen~]

Heinikon keskellä pieni sudenpentu loikki eteenpäin. Satoi lunta, ensilumi. Piskuinen ei edes tiennyt, mitä lumi oli, vaikka muistelikin joskus todella pentuna tarponeensa hangessa.
Uusikuu niminen pentu jatkoi vaivalloista matkaansa suhteellisen hyvän tuulisena. Lumi oli kivaa, ja sitä oli kiva napata kielellä ilmasta. Siihen ei varmaan ikinä voisi kyllästyä.
Sitten siniturkin silmät havaitsivat jotain erikoista. Vähän matkan päässä oli joku toinen koiraeläin. Uusikuu yritti kuikuilla nähdäkseen toisen paremmin, mutta ei ylettynyt kunnolla näkemään toista. Höh! Niinpä susi päätti lähteä tarpomaan toista kohti, vain nähdäkseen miltä toinen näytti. Vieraitahan ei kannattanut lähestyä, mutta siksi pentu meninikin matalana hiipien toista kohti, ettei toinen heti huomaisi tätä.

[sajira]

Tyrsky

Hän istui omissa mietteissään, eikä pitänyt enää niinkään silmällä ympäristöään. Hän ei vain halunnut kuulostella kokoajan, johs siinä korvatkin väsyivät. Hän ei vain jaksanut enää, vaikka sisällään halusi vähän juttu seuraa, jonka kanssa jutustella kaikkea turhaa, ei hän jaksanut tehdä mitään sen eteen. Hän vain istui paikoillaan sillä aikaa, kun Uusikuu niminen pentu hiipi hiljaa häntä kohti.
Mutta, kun hän huomaamattaan käänsi korviaan kuunnelkakseen edes joskus ympäristöään, kuuli hän rasahduksia. Hän höristi paremmin, että oliko kuullut harhoja, ei äänet eivät loppuneet ja hän istui paikoillaan. Täällä oli siis joku muukin. Hän kääntyi ääntä kohti ja näki kuka oli äänen suottanut, suden pentu.
"Kuka olet?" hän kysyi pennulta ihmeissään, olisiko pennusta seuraa hänelle?

[fang]

Uusikuu tunsi lievän pettymyksen tunteen valahtavan lävitseen, kun toinen huomasi tämän.
"Öö.."
Sudenpentu mietti hetken, saisiko hän kertoa nimensä vieraalle. Toisen turkissa oli ruskeaa, eli se voisi olla niitä, minchioita. Uusikuu huomasi toisen värityksen omaavan myös valkoista, eli toinen saattoi olla.. erotettukkin. Siniturkki päätti kuitenkin kertoa reippaasti nimensä kun sitä kerran kysyttiin.
".. Miun nimi on Uusikuu," vihreäsilmä sanoi ja pysähtyi toisen eteen.
"Kuka sie oot?" donia kysyi sitten kohteliaasti.

[sajira]

Tyrsky

Pentu tuntui epäröivän hetken jotain. Hän katseli pentua mietteliäänä, mutta ei tehnyt mitään johtopäätöksiä, se saattaisi tuottaa ongelmia, jos ne osoittaituisivat vääriksi. Viimein pentu sanoi nimensä ja tuhahti hieman.
"Olen Tyrsky, erotettu. Yleensä on kohteliasta kertoa mistä laumasta on." hän vastasi ja katsoi hieman alta kulmien toista, mutta sitten katse rentoutui ja häntä, joka oli äsken ollut hiema koholla varuillaan, laskeutui rauhallisesti alaspäin.
"Mitä teet täällä?" hän kysyi toiselta vielä, mutta nyt rennommin, hän päätti olla olematta epävarman ja ärtyisän tuntuinen. Hän istuutui alas ja kiepautti häntänsä lonkkansa vierelle ja katsoi edelleen kohti Uusikuuksi esittäytynyttä pentua.

[fang]

Uusikuu heilutteli häntäänsä ja kuunteli korvat höröllään toista.
"No mie oon donia", siniturkki sanoi sitten hieman tympääntyneenä. Ihme pilkunviilausta nuo aikuisten keskustelut!
"Mie vaan oleskelen täällä", susi vastasi kysymykseen ripeästi ja katseli ympärilleen.
"Miks sie oot tääl? Aika karunnäköstä seutuu tää", vihreäsilmä sanoi ja käänsi katseensa Tyrskyyn. Tuuli koitti päästä pojan turkin läpi ja palelluttaa tätä, mutta suden paksu turkki piti onneksi viiman loitolla. Pieni pentu hyppeli hieman paikkallaan, ei pitäkseen lämpöä yllä vaan siksi, että oli tylsää. Uusikuu kaipasi tekemistä! Leikkikaveria, ihan mitä vain.

[sajira]

Tyrsky

Toinen kuului siis Doniaan, selvä eipä sillä ollut enää mitään väliä... Ei enää koskaan. Hän käänsi katseensa hetkeksi muualle ja kuuli samassa toisen kysymyksen miksi hän oli täällä. Hän ei ollut kuullut ollenkaan toisen vastausta hänen kysymykseensä, mutta ei kehdannut kysyä uudelleenkaan. Hän kääntyi jälleen kohti tuota ja hymyili hieman.
"Ainoa järkevä paikka missä voisi olla. En halua olla laumojen alueilla ja tämä on erotettujen alueista ainoa joka on edes oleskelun arvoinen. Eb välitä paikan karuudesta." hän mutisi toiselle ja heilautti jälleen häntäänsä. Toinen taisi olla aikamoinen ilopilleri, kun hyppi ja pomppi kokojan sinne sun tänne ja ei tainnut vain lämpimikseen hypellä.
"Voisimme tehdä jotain, kun ei oikein ole mitään juteltavaa." hän sanoi ja virnisti hieman, nyt hieman leikkisästi. "Onko sinulla ehkotuksia?" hän kysyi vielä ja nousi ylös venytellen takajalkojaan.

[fang]

Uusikuu ei jaksanut kuunnella toisen mutinoita paikan karuudesta, vaikka olisihan pennun pitänyt kuunnella kun itse kysyi miksi toinen oli täällä.
"Ei miulla kyl oo ehotuksii.. Taino, ollaaks vaikka hippaa?" pentu selitti ja heilautti lyhyehköä häntäänsä. Ensimmäinen leikki mikä iski hänen mieleen oli tuo hippa. Jos Tyrsky ei ollut leikkisä kaveri tai edes leikkisällä tuulella niin kyllä Uusikuulle kelpaisi joku muukin tekeminen. Doniaa ei tosin hirveästi miellyttänyt ajatus pitkästä keskustelusta toisen kanssa - eihän pieni pentu osannut puhua mistään sen erikoisemmasta. Vihreäsilmä käänsi katseensa toiseen odottaen vastausta.

[sajira]

Tyrsky

Pentu ehdotti hippaa. Hän kallsiti mietteliäänä hieman päätään sivummalle ja katsoi toista hetken hiljaa. Hippaa? Hän ei ollut leikkinyt pitkään aikaan mitään, joten voisihan sitä vaikka edes hetken koittaa.
"Hyvä on, voimmehan me hetken. On siitä aikaa, mutta jos sen aikana keksisimme jotain järkevämpää." hän vastasi hetken miettimisen jälkeen ja nousi ylös. Hän kyyristyi häntä korkealla ja heiluen, kuin pyytäen toista aloittamaan.
"Kumpi on ensin hippa? Juoksetko sinä karkuun vai yritätkö sinä minua?" hän lisäsi vielä ja virnisti huvittuneena. Jos tämä vaikka nostaisi mielialaa edes hetkeksi. Olihan hän ryvenyt taas menneissä viikkoja ja nyt oli aika nousta omille tassuille. Ottaa itseään niskasta kiinni ja selvittää asiat raiteilleen... Joskus, kun olisi siihen tilaisuus.