I'm not the one who surrenders // Kalma

[Juhis]

Kun koirasusi lopulta viitsi aukaista suutaan sen verran, että sai pari lausetta muodostetuksi, syttyi Shemianin kasvoille ovela virne.
"Totta kai olette täydellinen, herra, mutta niinhän me kaikki. En toki halua luokitella teitä samaan kastiin parin tapaamani haisevan kampelan kanssa, mutta eipä heistä sen enempää. Ymmärtänette, että en vielä ole alkuunkaan päässyt ja minun täytyi vähän varmistella maaperän tukevuutta tässä keskustelussa ennen siihen hyppäämistä. Aion siirtyä johonkin rakentavampaan asiaan heti kun vain kerrotte, mistä tohtisitte kanssani puhua, sillä minä olen hyvä puhuja, vaikka itse sanonkin ja osaan keskustella järkevästi monista aiheista."

[kridu]

Yuu käänsi katseensa päin vastaiseen suuntaan, kuin missä Shamienin olemus sijaitsi ja muljautti silmiään. Ihan oikesti, Yuu ei ollut odottanut seuralaisen olevan noin ärsyttävä. Harmaaturkki kokosi asentonsa, käänsi päänsä täydellisen suoraan sivuprofiiliin.
"Harvat ovat täydellisiä", Yuu sanoi entistäkin etäisemmin, suorastaan jäätävällä äänellä. Hän ei tahtonut kaneliturkin edes olettavan, että pystyisi alistumaan noille sanoille. Itse asiassa Yuun oli tehnyt mieli sanoa, että kukaan muu, kuin hän ei ollut täydellinen, mutta jätti sen vain ajatus tasolle, ihan vain yleisen mielenterveyden vuoksi. harmikseen shikokuristytys omisti sangen hyvät käytöstavat, joidenka varjolla ei voinut jättää vastaamatta toisen puheenvuoroihin.
"En mistään."
Yuu päätti laukaista totuuden, kun toinen uteli msitä aiheesta hän tahtoisi jutella. Valhteleminen ei ollut ongelma urokselle, päin vastoin. Se oli hänen paheensa, mutta totuus oli tällä kertaa paljon houkuttelevampi vaihtoehto, jos sen avulla saisi nuoremman hiljennettyä.

[Juhis]

Harvat olivat täydellisiä, se oli totta. Musteharja tuntui kovasti uskovan kuuluvansa siihen kastiin. No, hyvähän se oli omata itsevarmuutta.
Shikokuristeytyksen seuraava lause sai verihapsen hymyilemään kerrassaan tyytyväisesti. Vaikea tapaus. Ihanaa!
"Ymmärrän, ettette halua tahi pysty kanavoimaan ajatuksianne lauseiden muodossa, niin, ne voivat olla joskus vähän hankalia. Minäkään en sen suuremmin välitä lauseista, mutta ne ovat tapa kommunikoida ja kommunikoinnista minä pidän. Ei siis välitetä. No, miten haluaisitte ilmaista itseänne? Haluaisitteko kenties laulaa? Vai onko se vielä pahempi? Miten olisi vaikka pantomiimi? Leikitäänkö pantomiimia niin ujous menee pois?"

[kridu]

Pyhän homopornon nimeen, mitä helvettiä? Yuu kohotti toista kulmaansa ja loi murhaavan katseen seuralaiseensa. Eikö tuo idiootti voinut jo painua muualle?
"Pahoitteluni, mutta osaan ilmaista itseäni jos näen sen tarpeelliseksi ja jatkaisin matkan tekoa mieluummin omassa seurassani." Miten pitkä lauserakenne ja niin monta sanaa, edityt Jûkyû! Kohteliaasti Yuu yritti vetäytyä irti kaneliturkista. Hän kiristi aavustuksen tahtiaan ja toivoi todella pääsevänsä psykologia leikkivästä nulikasta eroon, niin pian kuin mahdollista, ettei hänen täydellinen mielenterveytensä kärsisi liiaksi tästä saatanallisesta koettelemuksesta. Shikokuristeytys heilautti aavistuksen verran päätään, saadakseen mustan harjan pois silmiltään. Yksi hallittu liike riitti siihen toimeen. Yuun oli pakko myöntää, että aron maisemat eivät olleet mitenkään hemaisevia. Hän halusi nopeasti pois.

[Juhis]

# Kiitti hauskasta pelistä~ The end. #

Rubiinisuortuvainen suorastaan riemastui vähäsanaisen musteharjan huomattavan pitkästä lauseesta ja sen sisällöstä. "Sinä edistyt, rakkaani! Kiitos minun sinulla on nyt paremmat eväät jatkaa matkaasi ja uskallan jättää sinut kylmän maailman armoille. Opetuksistani on varmasti hyötyä jatkossa. Leikitään joskus toiste pantomiimia."
Shemian jäi katsomaan vaeltajan perään tyytyväinen hymy naamallaan, mutta kääntyessään jolkottelemaan takaisin omaan suuntaansa, se haihtui mitäänsanomattomaksi ilmeettömyydeksi. Maski oli kadonnut. Taas hetkeksi.

[kridu]

//Samoin 8)<3//

Yuu piteli katseensa tiukasti edessä päin ja hengitteli syvään ettei pilkkoisi nuorukaista sentti kertaa sentti silpuksi arolle. Hän kuitenkin tiesi rajansa. Edes hänen mahdillaan ja täydellisyydellään ei menty hakkaamaan minchilaisia heidän omalle reviirilleen, jossa Yuu oli itse vain vierailemassa. Shamienin höpötys kuitenkin alkoi kääntymään valoisampaan suuntaan, kun tuo totesi voivansa jättää Yuun yksin. Sanaakaan sanomatta, laihoa kiittäen Yuu jatkoi kävelemistään, kun kaneliturkki kääntyi.
Vihdoin. Yksinäisyys. Sielunrauha.