From the dark away to hit lights || Warblind

[kridu]

//Sisse ft. Sarre.~ enkä toki feilannu ton paikan kaa aluks xDDDD//

Indreacos Nakarien

Tuhkainen maa pölisi ilkeästi kaksivärisen suden mielestä. Vaikka turhaa oli valittaa, kun oli kerran muutakin tekemistä. Tuo vilkuili välillä ympärilleen, pitäen vahtia korvatkin tarkkana, ettei kukaan näkisi hänen ylimaallista tutkimusrumbaansa. Ei Indrea niminen suurikokoinen hukka nimittäin turhaan tällä kuolleella maaperällä talsinut. Mutta hänen olisi pidettävä tarkkaa lukua jokaisesta paikasta, mitä sinne hän hallinta kautenaan pystyisi tekemään! Niin mikä hallintakausi? No se, kun Indrea saisi koko Kuolon saaren vallattua itselleen ja kun hänestä tulisi Kuolon yksinvaltias. Suuret olivat suunnitelmat, mutta uros oli varma kyvyistään toteuttaa ne. Tuo tarkkaili ympäristöään ja heti, kun joku asettuisi laajalle näkökentälle hänen eteensä, tuo alkaisi sata varmasti chillailemaan, esittämään ettei mitään ollut tekemässä.

[Warblind]

Olihan se ihastuttavaa, kun oli viileä sää. Sääli vain, ettei satanut, se tuhkan katkera pöllyäminen ollut mitään kamalan herkkua. Se aina uudestaan ja uudestaan tukahduttava, inhottava palaneen käry ei tuntunut hälvenevän vaikka päiviä, viikkojakin kuluisi. Aina vain se sama, katkera savun haju. Solakka labradorinsusi oli ainakin sattunut pistämään tuon ainaisen, katkeran hajun merkille, ei sille minkään voinut. Kolmivärinen narttu, jota Sawereksi kutsuttiin, makasi hyvinkin rentona erään kaatuneen puun palaneella, paksulla rungolla. Minkäs teki, kun oli loistava makuualusta niin ei siitä luopua koskaan edes olisi tarvinnut. Paitsi... ehkä se palaneen haju johtui siitä, että Sawere makasi joka ikinen kerta tällä samaisella, palaneella puunrungolla? Tiedähän sitä, ainakin asia olisi nyt ratkennut, miksi aina jaksoi haista palaneelle. Sceneharjaksen omistava narttu katseli valkeita etutassujaan, kuinka tuhka olikaan liannut ne. Irokeesisuden huomio kuitenkin siirtyi jonkin matkan päässä askeltavaan hevilettihukkaan. Ei sillä, että Sawerea olisi kiinnostanut mitä toinen äpärä täällä teki, mutta... mutta silti, labradorinsusi laskeutui sulavasti alas puunrungolta, lähtien kulkemaan hyvin suorin ja pitkin askelein toisen suuntaan. "HERRA!" Sawere huudahti muutamien metrien päästä urokselle. "En haluaisi puuttua asioihinne - tai sitten ehkä haluan - mutta minne olette matkalla?" Sawere kysyi neutraalisti. Jos uros ei herranisä vastaisi hänelle, niin Sarre tekisi Inarista pekonin. ... tai toisinpäin

[kridu]

Kauaa ei ehtinyt Indrea kuolleen metsän maaperää tutkailla, kun jostakin perseestä juoksi joku nartun retale hänen vierelleen puhellen jotakin täysin epämääräistä paskaa. Hukkanen katsoi tuntemattomaan aavistuksen verran halveksuvasti. Pitikin juuri nyt tulla häiritsemään. Tai jos tarkkoja oltiin, olisi Indrelle kelvannut se, ettei kukaan tullut koskaan, ikinä, milloinkaan hänen toimiaan keskeyttämään. Tänänä ei suorasukainen, pahatapainen gansta jaksanut edes leikkiä ystävällistä ja tyytyä piilovittuiluun smalltalkin ohella, vaan päätti iskeä sanan juuri niin raakoina ja ajattelemasti, kuin vain ikinä sattukin huvittamaan.
"Vittuakos se sinulle kuuluu äpärän puolikas", uros sanoi passiivisella, tylsistyneellä äänellä. Varsinaista rähjäämistä hän ei juuri nyt jaksanut aloittaa. Antoi tilanteen kehittyä ja katsella mitä narttu tuumasi hänen puheistaan. parempi että lähtisi itkien mäkeen häiriköimästä.

[Warblind]

Ah mikä vastaanotto. Uroksen ärhennellessä Sawerelle passiivisella äänensävyllä, labradorinsusi vain tyytyi virnuilemaan vittumaisesti. "Onhan se huoranpentuna hyvä puhua", narttu totesi hiljaa, siirtämättä katsettaan uroksesta. "Totta, eihän se minulle kuulu, enkä minäkään paskan vertaa välitä, mutta olen vain tiedonhaluinen, aye?" labradorinsusi lausui ilme lainkaan värähtämättä vittumaisesta virneestä suuntaan eikä toiseen. Solakka susineito olisi halunnut sanoa jonkin pieeenen asian vielä ääneen, mutta lieni parempi pysyä vaiti. Ehkei olisi kamalan viisasta sanoa tuollaista kärttyistä kerttua naiselliseksi ollakseen uros, vai mitä mieltä muut olivat? Sarren mielestä oli parempi olla hiljaa.

// eheeh lyhyt //

[kridu]

Indrea ei hämmentynyt toisen reaktiosta. Eikä toisen sanat tuntuneet missään, ei häntä kiinnostanut. Kun hän oli maailman valtias, pyyhittiin narttu ensimmäisenä maailman kartalta. "Otan osaa, oli varmasti rankka lapsuus sinulla jos kerta horopentu... Onneksi minulle ei käynyt niin kurjasti", uros sanoi sarkastisen säälivään sävyyn. "Palaappas sitten koulunpenkkiin takaisin pillumagneetti", uros sanoi toisen tiedonhalu kohtaan. Lihaksikas uros katseli toista pitkän harjansa alta halveksivasti. Että toinen jaksoi. Hänellä ei olisi ollut nyt tällaiseen ihan tosissaankaan aikaa. Nopeasti kävi toisen päässä ajatus, että toinen rakki saattoi kuulua samaan laumaan, värityksestä päätellen ainakin, mutta samapa sekin, Indrea ei laumoista välittänyt.

//Joo ei si tääl//

[Warblind]

Tästä oli tulossa mielenkiintoista. Sawere ei pahemmin jaksanut piitata mitä uros sanoi, näköjään kaksikko tuntui vittuilevan toisilleen ihan vain.. muodon vuoksi? "No ah, takuulla minulla oli helpompaa kuin sinulla, wannabenarttu, kappas kun sinua ei olla vielä eunukiksi tehty", labradorinsusi tokaisi rauhallisesti, aivan kuin olisi puhunut jostain arkipäiväisestä asiasta. Takuulla, ne kaksi juttelivat vain säästä, ei mistään ilkeästä tai muuta! Uroksen jälkimmäinen lause ei ehkä ollut solakalle nartulle niinkään mieluinen, mutta kyllä sen kesti. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäkööt. "Toki se voisi olla järkeväkin idea, kun tuhlaan päivääni juttelemalla gigolon kanssa", scenesusi sanoi rauhallisena. Turkin väri, kenties Doniasta tuokin tai erotettu? Mitä helvetin väliä, jos ollaan Sarrelle ilkeitä niin voi Sarrekin olla.

[kridu]

Mielenkiintoista todellakin. No, jos kerta narttu tosissaan tahtoi leikkiä hänen kanssaan, niin ei Indrea kieltäytynyt, tämähän oli loppujen lopuksi ihan virkistävää vaihtelua yleensä jatkuvaan vaeltamiseen ja tiedon keräämiseen. Uros otti tietenkin jokseenkin itseäänsä jokaisesta sanasta, mutta ei liian rankasti, itsehän hän oli aloittanut, eikä aikonut luovuttaa. Ja hän oli liian paatunut loukkaantuakseen liiallisesti.
"Noh noh pallinaama, taidat olla kateellinen ylevästä kauneudestani", uros sanoi naama edelleen peruslukemilla. "Sinunkin harrastuksiin kuuluu, minäkin olen tuhlannut kallista aikaani jo piakkoin minuutin pornohiiren kanssa turisemiseen", Indea tokaisi tyynen rauhallisena, katseessaan kuitenkin jäinen sävy.

[Warblind]

Saweren olisi kai pitänyt vittuuntua jossain vaiheessa tuohon haukkumiseen, mutta juuri nyt... ehei, ei labradorinsusi jaksanut juuri nyt välittää siitä asiasta. Tämä vinoilu oli oikeastaan yllättävän hauskaa, näin passiivisen kauden päätteeksi varsinkin. Mitä saastasen väliä sillä oli? Elämä täytyi elää, kuin jokainen päivä olisi viimeinen! "Vaikea olla kateellinen, kun niin nartulta näytät. Mitä vielä, monenko pennun onnellinen äiti olet?" Sawere kysyi neutraalina, ilmeen palautuen peruslukemille. Miten vain, ei tuntunut uroksellakaan tylsää olevan. "Meillä lienee samat harrastukset, vaikkei tässä nyt ole taipumuksia panopupujen kanssa puhella", Sare lausui rauhallisena, katsellen urosta harjaksen alta. "Mutta kerta se on aina ensimmäinenkin"

[kridu]

Ihan terveellistähän se vain oli, kun vaihtoi vapaalle työ asioista, sillä maailman valloittaminen toisinaan otti koville. Ei jaksanut Indreakaan vittuuntua niille haukkumanimille. Niistähän vain piti ottaa opikseen ja työntää korvan taakse, jos tulisi omalle kohdalle joskus tilaisuus niitä vaikkapa käyttää.
"Munaa on kuitenkin liikaa ollakseni äiti", uros sanoi jälleen sarkastisella äänellä. "Hyperfagisen rotan kanssa en ole todellakaan ennen keskustellut", tämä lausahti muina miehinä nautraalisti. "Niin todellakin taitaa olla, koska koko Kuolon saarella ei minun elinaikanani ole tavattu puoliksikaan yhtä seksikästä miestä", susi tokaisi. Itsekehu haisi. Hyi hyi Indreaa.

[Warblind]

Kehittäviä keskusteluja, kauniita sanoja, sivistäviä lauseita. Niitä tuntui olevan ilmassa nyt jos jonkinmoista kohteliaisuutta, ettei ollut mitään rajaakaan. Mitä väliä. Kunhan uros ei olisi kurkussa kiinni repimässä keuhkoja ulos niin asiat olisi tosissaan loistavasti.
"Sääli, kaikkihan on halunnut peniksen omistavan äidin", Sarre totesi vittumaisena, kuullessaan uroksen jo seuraavan lauseen. "Kiitos kohteliaisuudesta, toki en minäkään ole Skyllan kanssa puhellutkaan, armaani", vittuilua sana toisensa jälkeen, mutta mitäköhän väliä. "Sinähän nyt olet niin jumalattoman hyvännäköinen, että vain epätoivoisimmat roikkuvat perässäsi, anellen edes hetkeä seurassasi", labradorinsusi kommentoi rauhallisesti, kallistaen vaatimattomasti päätään.

[kridu]

Kyllä, kohteliasta ja sivistynyt. Heidän siveet puheensa olivat myös rakentavia, joista jokaisen lapsukaisen tulisi ottaa mallia. "Äiti, jolla on penis, kutsutaan nimellä isä", uros kertoi rauhallisena, kuin olisi selittänyt asiaa ihmisten iässä kolme vuotiaalle kakaralle jotakin tärkeääkin asiaa. "Rakkaani, en minäkään ole ennen tavannut sinunlaistasi Gorgotia", uros sanoi lepertäen. Ah tätä kaunopuheisuutta, ihan päätä huimaa. Mutta miksikäs kuvaan astui jo sanat 'armani' ja 'rakkaani'... Sitä sietääkin miettiä. "Kuka tahansa kerjäisi seuraani, sitähän sinäkin juuri teet, jos satuit huomaamaan sen, rakkiseni", tuo leperteli.

[Warblind]

Sarrea vaan huvitti koko tilanne. "Ja isää, jolla ei ole penistä, kutsutaan nimellä eunukki", labradorinsusi tokaisi neutraalisti, pitäen vakavan ilmeen ja neutraalin katseen. Voi näitä lepertelysanoja, mutta narttua ei juurikaan kiinnostanut. Ei sanoissa ollut mitään tunnetta, ne vain... sanottiin. Neutraaleina, tarkoittamatta mitään loppupeleissä. "Ah, sinähän se todellinen seireeni olet", Sarre lausui muka-niin-hilpeänä, vaieten kuitenkin uroksen seuraaviin sanoiin. "Tietysti minä kerjään kaltaisesti kusennielijän seuraa, olet niin kehittävä ja hehkeä etten voi vastustaa tälläisiä kohteliaisuuksia", Sawere lausui kovinkin viattoman kuuloisena, hymyillen vittumaisesti.

[kridu]

No, Indeanin kohdalla sanat oikeastaan pitivät paikkaansa, periaatteessa, koska häntä ketutti edelleen, kun bitch oli tullut hänen töitään häiriköimään, mutta menköötsä. "Olet sangen terävä, isäsikö sellainen oli, kun sai aikaiseksi tuonkin näköisen otuksen?" uros kysäisi. "Itsetuntoni nousee aivan liian korkealle, puhutellessasi minua noin kauniilla nimillä", uros sanoi. "Femiinisyydessä ei ole mitään pahaa, vaikkakan minulla ei sitä ole, mutta tyhmyydessä on, jota sinulta löytyy liiaksikin asti, Señorita", tuo sanoi kallistaen myös päätään aavistuksen verran. "Arvasinhan minä sen, seksilelu", Inderakos tuumaili, jättäen alentavat nimitykset sun muut jotka hänelle heitettiin täysin omaan arvoonsa.

[Warblind]

Voi tätä päivää. Vielä aamulla Sarre oli tietämätön, mitä päivä tulisi pitämään sisällään. Nythän tässä oltiin pitämässä seuraa transusudelle, jonka heviletti päihitti labradorinsudenkin harjaksen. "Jos isäni olisi eunukki, ei minua edes olisi, sinä hopealettinen hintti", Sarre totesi neutraalisti, nostaen katseensa harmaaseen taivaaseen. Ehkä tänään vielä tulisikin satamaan, ehkä ei. Eikä sillä loppupeleissä edes ollut merkitystä. "Eikö egosi muka ole jo tarpeeksi korkealla, että oikein lentoluvan tarvisi? Varo vain homokoira, tyhmyys voi olla tarttuvaakin", Sarre ei turhaan edes korjannut urokselle, ettei ollut mitenkään tyhmä. Sitäpaitsi, pienet kohteliaisuudet päivässä pitää hyvän mielen ja turhat paskiaiset loitolla. "Onhan se hyvä että sinun kaltaisellasi jyrsijällä on loistava arvauskyky", Sawere totesi rauhallisesti. Miksi helvetissä hän edes roikkui uroksen seurassa, kun olisi voinut olla missä tahansa muuallakin?

[kridu]

Jossain sisimmässä Indreaa huvitti koko keskustelu suunnattoman paljon. Kaikista rumimmat sanat oltiin jo unohdettu ja nyt siirryttiin näille perus homoilu nimille. No mikäs siinä, narttu saisi lähteä läiskimään heti, kun vaan halusi, eikä hopeakruunuinen aikonut estää, hän oli nimittäin kuluttanut tähänkin keskusteluun jo aivan liian aikaa, kohta puoliin viisi minuuttia, jonka vuoksi hänen täytyisi vähentää sekin aika yöunistaan, jotta saisi menetetyn ajan takaisin. "Lähinnä tarkoitin tuota epämuodostunutta ruumistasi eunukki isän syyksi, mutta ehkä se on muuten vain sukuvika", uros sanoi mietteliäänä. "Egoni? Tällä hetkellä egoni on hyvin alhaisissa merkeissä, ilmakehän tällä puolen", Indrea kertoi. "Onneksi en ole altis vaikutteille", tämä sanoi huokaisten mukamas helpottuneena, virnuten samalla nartun suunnalle vittumaisesti.