Post by Warblind on Aug 3, 2010 21:36:32 GMT 2
"turhaa perustietoa
Nimi - Sawere
Kutsutaan - Sawere, harvemmin Sare
Ikä - ihmisissä 21, koirissa 3
Laji||rotu - Susi || Labradorinsusi
Sukupuoli - Narttu
Lauma - Donia
"Scenetyyliä."
kuva || naama ilman harjasta
kuvapohja c. Minde|| kuvapohja c. Johis, Oasis
Säkäkorkeudeltaan noin 70 cm korkuinen Sawere on rakenteeltaan solakka, antamatta kuitenkaan turhan heiveröistä ja voimatonta vaikutelmaa. Susinartun kaikki piirteet ovat sirot ja sulavat, verhottuna keskipitkään, silkkiseen ja pääosin suoraan turkkiin, joka ei mene takkuun vaikka mikä olisi, kaulassa ja hännässä toki ollen pidempää, jopa vähän aaltoilevaa turkkia. Sawerella on siro pää, aavistuksen pyöreäkärkiset korvat ja soikeahkot, hieman vinot silmät, unohtamatta huomaamattomasti nousevaa vatsalinjaa ja suoraa selkää. Suden keho on hoikka, eikä lainkaan ylimääräistä, olematta kuitenkaan pelkästään luuta ja nahkaa. Nartulla on myös pitkät, hoikat jalat ja keskikokoiset, soikeat käpälät koristeltu kera vaaleiden kynsien ja valkoisten anturoiden, unohtamattakaan neitokaisen puuhkahäntää, jossa on tyvessä hieman lyhyempää karvaa kuin hännänpäässä. Sawerella on normaalisti kulmautuneet kintereet ja normaalit, joskin ehkä turhan suorat välikämmenet sekä niskasta nouseva irokeesiharjas, joka loppujenlopuksi laskeutuu korvien välistä silmien eteen, myöskin peittäen silmiä alleen.
Pohjaväriltään Sawere on itseasiassa siniharmaa, koristeltuina mustin ja valkoisin merkein. Nartun alaleuasta lähtee valkoinen alue, joka käy poskikarvojen alapuolella ja jatkuu vähän yli kaulan puolenvälin, kun taas sitten kirsu on pikimusta ja kuonon niinkutsutusti "yläosa" kuonon puoleenväliin asti (kts. kuvat). Myös silmän yläpuolelta lähtee sirppikuvio, joka menee silmäkulmasta hieman pidemmälle ja kaartuu sitten silmän alapuolelle, kuvion kärjen ollessa samoilla kohdilla mihin kuonon musta kohta loppuu. Tuolla on myöskin mustat korvat, josta oikeastaan lähtee musta alue niskaan ja kaulaan, jättäen vain valkoisen kaulan ja mustan välille siniharmaan juovan. Musta väri jatkuu myös selkään ja takajalkoihin, periaatteessa takajalkojen takaosiin kuten kuva meille kertoo, jättäen vain sinisiä osia jälkeensä ja loppuen takajaloissa valkoisiin osuuksiin. Myös puuhkahäntä on koristeltu pikimustalla värillä. Hieman kintereiden alapuolelta alkaa takajaloissa valkoinen osuus, ja etujaloissa se alkaa jonkin verran välikämmenien yläpuolelta, unohtamattakaan valkoista vatsanalusta. Saweren irokeesiharjas on kaksivärinen - päältä musta, alta valkoinen, ja vielä mainitakseni, sudella sattuu olemaan vaaleat, ruohonvihertävät silmät, jotka kulkevat pitkältikin Saweren suvussa.
"Passiivinen pohdiskelija totesi riehumisen olevan okei."
Luonne
Sawere on pääasiassa neutraali, jopa passiivinen neito, joka vaikuttaa yllättävän usein siltä, ettei sitä voisi yhtään kiinnostaa eläminen, ei muut, ei syöminen tai mikään muukaan. Tuolla labradorinsudella on kuitenkin jojomainen luonne - sen saa mukaan leikkeihin, saalistamaan ja samoamaan keskelle ei-mitään, ilman edes mitään kummempia verukkeita, kunhan vaan pyytää. Mutta sitten, tuota ei saisi minnekään, se ei jaksa kiinnostua leikkimisestä, ei saalistamisesta, ei samoilusta ei yhtään mistään ja sen joutuu tosissaan raahaamaan mukaansa - jos saa sitä edes lähtemään. Se vain makaa passiivisena ja miettii syntyjä syviä, ihan mitä vaan, kunhan se ei ole liian helppo ratkaistavaksi ja asiassa olisi monia eri näkökulmia.
Yksinkertaisuuksia on turha nartulle ladella, eiköhän se jo pysty itse keksimään ratkaisun hetkessä simppelisti ajattelevien koiraeläinten ongelmiin. Sawere ei tosissaan hyvällä tahdollakaan jaksa niskassa roikkuvia "miten parhaiten voisi tehdä sen tän ja tuon"-tyyppisiä koiraeläimiä, etenkin jos ongelmat ovat niin typeriä ja yksinkertaisia tai niihin ei edes ole kunnollista ratkaisua. Tuo kuitenkin pyrkii kätkemään vihaansa maailmanloppuun asti, joskus tosin säälittävin tuloksin.
Josta pääsenkin seuraavaan asiaan - millainen tämä passiivinen prinsessa on suuttuessaan? Voin sanoa, ettei mikään kaunis katsottava. Sawere räyhää ärisee ja murisee, eikä tosissaan epäile käydä kiinni. Jos tuo sanoo, esimerkiksi että "jos et lopeta, revin pernasi irti", niin kannattaa ottaa uhkaus tosissaan. Emo opetti, että jos jotain luvataan niin lupaukset pidetään - ja eikös tämä neitonen ottanut oppeja sitten liiankin tosissaan. Ehkei nartun tarvitse edes uhkailla, tuo voi varoittamattakin käydä kiinni, elehtimättä vihamielisesti missään välissä. Se on tylyä, julmaa, kieroa ja narttu tietää sen itsekin - ei ole kamalan reilua hyökätä varoittamatta edes eleillään, jopa ollessaan passiivisessa mielentilassa. Paljoapa se ei tuota Sawerea hetkauta.
Donialaiset ovat nartulle jakautuneet kahteen osaan - niihin jotka vaikuttavat kiinnostavilta ja niihin, jotka ovat vain niin ärsyttäviä, ettei voisi vähempää kiinnostaakaan tutustua millään asteella. Hauskinta on ehkä se, ettei tuon tarvitse edes jutella kenellekään. Sarre päättelee ulkonäön ja kaukaa katsottuna käytöksen perusteella, haluaisiko tutustua vaiko ei, onko tuo jokin neitoselle yhtä tyhjän kanssa, tarvitseeko siitä edes välittää? Tuo ei edes perustele mielipiteitään toisista, on vain jotain mieltä ja tulee aina olemaankin. Olisi yllättävää, jos suden saisi muuttamaan kiveen hakattua mielipidettään toisesta, vaikkei se mahdotontakaan ole. Etenkin kaikki inhottavat "minä olen oikeassa, muut väärässä, etenkin toisissa laumoissa olevat"-tyyliset sudet eivät saa edes ystävällistä katsetta tuolta, kylmän murahduksen vain ja se siitä. Mielenkiinto kadonnut kokonaan jopa omista laumalaisista.
Labradorinsusi ei pahemmin välitä Minchia-lauman jäsenistä. Koiraeläimiä siinä missä neito itsekin, vaan vähemmän susia. Ei sillä ole merkitystä tummaturkkiselle nartulle minkä lauman jäseniä muut ovat, vaan miten ne käyttäytyvät Sarrea kohtaan. Käyttäydy hyvin, sutta miellyttää käytöksesi ja siksi pitää sinusta. Tee jotain typerää, tuo katsoo arvioiden ja miettii, tee jotain anteeksiantamatonta, tuo voisi seivästää sinut niille sijoillesi. Vaikka toki vieraasta laumasta tulevat saavatkin hieman epäileväistä ja varautunutta käytöstä osakseen, mutta se nyt johtuu siitä maininnasta mitä emo sanoi - ne ovat hieman epäilyttäviä, muttei Sarren mielestä erityisemmin vaarallisia ja aivan välttelemisen arvoisia. Yhdentekeväähän se on, mutta lauman perusluonteen mukaisesti sitä pitäisi kai hammasta purren sietää maan halki kulkijat ja olla ehkä jopa inhottava vieraita kohtaan - se ei paljoa jaksa Sawerea kiinnostaa. Jokainen olkoot oman luonteensa mukainen, eikä välttämättä tarvitsisi sulautua siihen harmaaseen massaan, joka tuntuu monia viettelevän mukaansa.
Erotetuistakaan tuo ei pahemmin perusta, oman tiensä kulkijat saavat itse valita miten tekevät, milloin tekevät ja miksi. Ja kannattaisi toimia järjellä, mutta mikäs Sawere on näitäkään neuvomaan. Jos joutuvat pulaan, se on voivoi, ei Sarren vika. Itsepä ongelmansa hankkivat, eivätkä kysyneet mitään mielipidettä sudelta. Narttu voi toki auttaa ongelmista eroon pääsemisessä - ja niiden hankkimisessa - mutta vain jos huvittaa, ja neitonen sattuu pitämään kohteesta jollain tasolla. Ei vaadi kuitenkaan paljoa, että tuo vain kääntyisi pois, ilmoittaisi häipyvänsä ja siinä se. Joten kannattaisi edes yrittää tulla toimeen näidenkin kanssa, vaikka tuo nyt sattuukin olemaan hieman epäluuloinen ja välinpitämätön, kiinnostumaton mistään. Nartun mielestä se ei ole hänen oma ongelmansa, miten muut tuohon suhtautuvat. Muiden mielipiteet Saweresta eivät siis paljoa tuota itseään kiinnosta, ja hyvä niin.
"Ihan okei. Perhe tosin olisi voinut olla parempi.".
Menneisyys
Saweren menneisyys ei ollut mitenkään traaginen, tuo syntyi Kuoloon ehkä ei-niin-kamalan-onnellisille vanhemmille. Pentujen isä ja emo kinastelivat jatkuvasti mitä kersoille pitäisi tehdä, sillä eihän nyt kunniakas uros voisi myöntää olevansa kolmen pienen mukaniin viattomien karvapallojen isä. Emo kuitenkin piti puolensa - tuo ei antanut missään vaiheessa isän tehdä pennuille mitään, vaan pikemminkin noiden kahden välit katkesivat väliaikasesti. Kersojen äiti kuitenkin huolehti noista karvamöykyistä parhaansa mukaan, ehkä turhankin ylisuojelevaisesti. Kukaan ylimääräinen ja vieras ei saanut tulla lähellekään pentuja, emo halusi valita kakaroiden ystävät, ehdotonta ylisuojelevaisuutta. Tuo vain halusi olla varma, että sen jälkikasvu olisi turvassa, eikä kukaan veisi niitä pois.
Nuo saivat siis kasvaa keskenään, leikkien joidenkin harvojen pentujen kanssa ja kuunnellen äidin tarinointia kuinka kaikki osasi olla hyvin, huonosti, hyvin huonosti sekä loistavasti. Kuinka Minchialaiset olivat epäilyttäviä, ylistäen samalla Doniaa maasta taivaisiin. Sawere rupesi oikeastaan pohtimaan emon tarinoiden seurauksena - kuka tässä oli epäilyttävä? Minchiat takuulla ajattelivat Donialaisten olevan ehkä niitä epäilyttävämpiä. Kuka tässä nyt tosiasiassa olikaan se epäilyttävä osapuoli? Narttu ei enää leikkinyt entiseen malliin toisten kanssa, se pääasiassa vain oleskeli miettimässä kaikkea maan ja taivaan väliltä, vaikkei voinutkaan ymmärtää vielä kaikkea mitä olisi halunnut. Kuukausiakin mietittyään, narttu alkoi jo oikeastaan hahmottamaan kaikkea - muita syytettiin omista virheistään, ja jos sai loputkin puolellaan olevat mukaan syyttämään toisia, se olisi pahakin riita edessä. Sawere saattoi nyt jo oleskella enemmän toisten kanssa, leikkiä ja riehuakin sille päälle sattuessaan. Tuo ei jakanut ajatuksiaan muiden nuorten susien kanssa. Narttu vaikutti päällepäin useimmiten melankoliselta ollessaan yksin, joka herätti sisarusten mielenkiinnon - mikä siskon oli? Kumpikaan ei kuitenkaan uskaltanut kysyä sitä suoraan, vaan jättivät Saweren omaan rauhaansa aina tummaturkkisen niin pyytäessä.
Eräs kaunis yö nuori narttu ei enää jaksanut pysytellä perheensä luona, vaan päätti lähteä. Ei lopullisesti, vain käymään vierailla mailla kun perhe vain nukkui. Sillä ei ollut mitään tietoa minne oli matkalla, mutta se vain kulki eteenpäin. Sawere vain käveli eteenpäin, ilman määränpäätä. Narttu oli ehtinyt aikansa kävellä, kunnes päätyi erään epämiellyttävän yllätyksen kohteeksi. Tuntematon tummaturkki hyökkäsi nuoren suden niskaan, viskaten kauemmas. Se oli toinen susinarttu, arviolta samanikäinen kuin Sawere mutta pahantahtoinen, kenties myös Doniasta tai vaihtoehtoisesti erotettu. Vieras räyhäsi ja murisi hatarasti seisomaannouseelle susineidolle, haluten tietää mikä oli tummaturkkisen neitosemme nimi ja mitä varten hän hiippaili keskellä yötä pitkin maita ja mantuja, ilman ketään. Tummaturkkinen Sare käänsi vain katseensa pois, eikä vastannut laisinkaan vieraan kyselyihin, yritti vain jatkaa rauhallisesti matkaansa vieraan jatkaessa häirintöjään. Vieras tönäisi nartun uudelleen maahan makaamaan huutaen etteikö tuo ymmärtänyt kysymyksiä joita tuolle esitettiin. Tummaturkkinen susi nousi takaisin jalkeille vilkaisten menosuuntaansa, mutta käänsikin katseensa vieraaseen. "Sawere", susineitonen vastasi neutraalisti, iskien hampaansa vieraan nartun kaulaan, painaen tuon maahan. Saren ilmoittaessa, ettei määränpää kuuluisi toiselle ja jos tuo kysyisi vielä kerran mitään, purisi Sarre henkitorven poikki ja jättäisi siihen kitumaan. Oli itseasiassa yllätys Sawerelle, ettei vieras ollut hiljaa vaan jatkoi kyselemistä - minne matka, miksi? Ja mitä oli luvattu, se tuli myös tehdä - oli kyseessä mikä hyvänsä tilanne. Niin äiti oli opettanut heille. Sawerelle ei jäänyt muita vaihtoehtoja, kuin murskata henkitorvi ja jättää tuntematon narttu siihen kitumaan - ilman katumuksen häivääkään susineito jätti tuntemattoman ahdistelijan makaamaan maahan, ja jos kävisi hyvä tuuri tuo kuolisi nopeasti. Saweren oli siis nyt parempi palata perheen luokse, ennen aamunkoittoa.
Kukaan ei ollut huomannut Sarren lähteneen, eikä paluutakaan. Kaikki oli varsin loistavasti, mitä nyt nuori neito oli hieman väsynyt, ja saikin nyt vanheta rauhassa taas, kunnes äitikulta toi isän käymään, katsomaan mitä pennuista oli tullut. Veli oli kunnon poika, tottelevainen ja viisas. Tytär oli kiltti, mutta rämäpäinen ja uhkarohkea. Entä Sawere? Passiivinen pohdiskelija, jolla oli enemmän salattavaa kuin kukaan osasi arvatakaan. Isä piti kahesta muusta, mutta ei tuosta neitosesta. "Tuollaiseksiko tuonkin penskan kasvatit?", ainoat isän suhteellisen siedettävät sanat nuoresta neidosta, omasta tyttärestään. Ei sillä, että se olisi jotenkin narttua haitannut, tuo ei vaivautunut enää välittämään mistään kommenteista. Miksi olisi pitänyt, jos isälle ei kelvannut niin sitten ei kelvannut, ei voinut mitään. Sen jälkeen, ei susi enää isäänsä tavannutkaan, sillä emo ei antanut siihen lupaa, muita lapsia kyllä saisi tavata miten halusi mutta ei nuorta, passiivista narttua.
Tuo oli nyt melankolinen jatkuvasti. Se ei jaksanut välittää mistään, se ei ollut kiinnostunut muiden seurasta enää ihmeemmin. Hyvä jos jaksoi syömään tulla, monet luulivat asioiden olevan jotenkin vialla. Sawere oli vain hetkittäin menettänyt mielenkiintosta, eikä jaksanut vain välittää. Susi ei potenut omatunnontuskaa tapettuaan sitä nuorta narttua, eikä ikinä tulekaan potemaan. Oliko tuossa siis jotain... vialla? Ei Sarren mielestä, vieras oli ansainnut sen. Asiat olivat hyvin ja aina vaan paranemaan päin, mielenkiinto toisiin ei vain palautunut. Kyllä tuo välitti seurasta, eikä halunnut kärsiä yksinäisyydestä, mutta kiinnostus toisiin - ehei. Ja siihen alkoi jo tottumaan, jokaikinen joka Sarren tunsi - vaikka tuo hymyili, nauroi, piti huolen muiden asioista - tiesivät tuon olevan.. vähän erilainen, mitä jälleen yhdessä vaiheessa, vaikka luonne osasikin jojoilla passiivisesta leikkisään ja takaisin. Tuollaisessa Sawere on elänyt tähänkin kauniiseen päivään asti, miettien Donian ja Minchian suhteita, mitä järkeä taistelussa oli, oliko oikeutettua tappaa?
"Tiedän, en tunne."
Suhteet lyhyesti ja syvällisemmin
tavatut -
kaverit -
ystävät -
ihastus -
seurustelee -
ei vaan syystä tai toisesta pidä -
sananmukaisesti vihaa -
sukulaissuhteet -
---
?, *sigh*
"Kuvia kuvia kuvia kuvia."
G A L L E R I A
klikkaamalla saa kuvat suuremmiksi
omatekoiset
fan-artit
c. Joulupukki
"On minusta muutakin tiedettävää"
Muuta
- Saweren ääni muistuttaa hyvin läheisesti Amy Leen (Evanescence) ääntä.
Hahmon hyväksyi - fang
Pelaajana toimii Warblind (warblinddd[at]hotmail.fi) ja pelipaikkana toimii Kuolo RPG
"Sitten tärkeimpiin"
Copyrights
hahmo & tekstit c. Warblind
lyriikat c. ?
Nimi - Sawere
Kutsutaan - Sawere, harvemmin Sare
Ikä - ihmisissä 21, koirissa 3
Laji||rotu - Susi || Labradorinsusi
Sukupuoli - Narttu
Lauma - Donia
"Scenetyyliä."
kuva || naama ilman harjasta
kuvapohja c. Minde|| kuvapohja c. Johis, Oasis
Säkäkorkeudeltaan noin 70 cm korkuinen Sawere on rakenteeltaan solakka, antamatta kuitenkaan turhan heiveröistä ja voimatonta vaikutelmaa. Susinartun kaikki piirteet ovat sirot ja sulavat, verhottuna keskipitkään, silkkiseen ja pääosin suoraan turkkiin, joka ei mene takkuun vaikka mikä olisi, kaulassa ja hännässä toki ollen pidempää, jopa vähän aaltoilevaa turkkia. Sawerella on siro pää, aavistuksen pyöreäkärkiset korvat ja soikeahkot, hieman vinot silmät, unohtamatta huomaamattomasti nousevaa vatsalinjaa ja suoraa selkää. Suden keho on hoikka, eikä lainkaan ylimääräistä, olematta kuitenkaan pelkästään luuta ja nahkaa. Nartulla on myös pitkät, hoikat jalat ja keskikokoiset, soikeat käpälät koristeltu kera vaaleiden kynsien ja valkoisten anturoiden, unohtamattakaan neitokaisen puuhkahäntää, jossa on tyvessä hieman lyhyempää karvaa kuin hännänpäässä. Sawerella on normaalisti kulmautuneet kintereet ja normaalit, joskin ehkä turhan suorat välikämmenet sekä niskasta nouseva irokeesiharjas, joka loppujenlopuksi laskeutuu korvien välistä silmien eteen, myöskin peittäen silmiä alleen.
Pohjaväriltään Sawere on itseasiassa siniharmaa, koristeltuina mustin ja valkoisin merkein. Nartun alaleuasta lähtee valkoinen alue, joka käy poskikarvojen alapuolella ja jatkuu vähän yli kaulan puolenvälin, kun taas sitten kirsu on pikimusta ja kuonon niinkutsutusti "yläosa" kuonon puoleenväliin asti (kts. kuvat). Myös silmän yläpuolelta lähtee sirppikuvio, joka menee silmäkulmasta hieman pidemmälle ja kaartuu sitten silmän alapuolelle, kuvion kärjen ollessa samoilla kohdilla mihin kuonon musta kohta loppuu. Tuolla on myöskin mustat korvat, josta oikeastaan lähtee musta alue niskaan ja kaulaan, jättäen vain valkoisen kaulan ja mustan välille siniharmaan juovan. Musta väri jatkuu myös selkään ja takajalkoihin, periaatteessa takajalkojen takaosiin kuten kuva meille kertoo, jättäen vain sinisiä osia jälkeensä ja loppuen takajaloissa valkoisiin osuuksiin. Myös puuhkahäntä on koristeltu pikimustalla värillä. Hieman kintereiden alapuolelta alkaa takajaloissa valkoinen osuus, ja etujaloissa se alkaa jonkin verran välikämmenien yläpuolelta, unohtamattakaan valkoista vatsanalusta. Saweren irokeesiharjas on kaksivärinen - päältä musta, alta valkoinen, ja vielä mainitakseni, sudella sattuu olemaan vaaleat, ruohonvihertävät silmät, jotka kulkevat pitkältikin Saweren suvussa.
"Passiivinen pohdiskelija totesi riehumisen olevan okei."
Luonne
Sawere on pääasiassa neutraali, jopa passiivinen neito, joka vaikuttaa yllättävän usein siltä, ettei sitä voisi yhtään kiinnostaa eläminen, ei muut, ei syöminen tai mikään muukaan. Tuolla labradorinsudella on kuitenkin jojomainen luonne - sen saa mukaan leikkeihin, saalistamaan ja samoamaan keskelle ei-mitään, ilman edes mitään kummempia verukkeita, kunhan vaan pyytää. Mutta sitten, tuota ei saisi minnekään, se ei jaksa kiinnostua leikkimisestä, ei saalistamisesta, ei samoilusta ei yhtään mistään ja sen joutuu tosissaan raahaamaan mukaansa - jos saa sitä edes lähtemään. Se vain makaa passiivisena ja miettii syntyjä syviä, ihan mitä vaan, kunhan se ei ole liian helppo ratkaistavaksi ja asiassa olisi monia eri näkökulmia.
Yksinkertaisuuksia on turha nartulle ladella, eiköhän se jo pysty itse keksimään ratkaisun hetkessä simppelisti ajattelevien koiraeläinten ongelmiin. Sawere ei tosissaan hyvällä tahdollakaan jaksa niskassa roikkuvia "miten parhaiten voisi tehdä sen tän ja tuon"-tyyppisiä koiraeläimiä, etenkin jos ongelmat ovat niin typeriä ja yksinkertaisia tai niihin ei edes ole kunnollista ratkaisua. Tuo kuitenkin pyrkii kätkemään vihaansa maailmanloppuun asti, joskus tosin säälittävin tuloksin.
Josta pääsenkin seuraavaan asiaan - millainen tämä passiivinen prinsessa on suuttuessaan? Voin sanoa, ettei mikään kaunis katsottava. Sawere räyhää ärisee ja murisee, eikä tosissaan epäile käydä kiinni. Jos tuo sanoo, esimerkiksi että "jos et lopeta, revin pernasi irti", niin kannattaa ottaa uhkaus tosissaan. Emo opetti, että jos jotain luvataan niin lupaukset pidetään - ja eikös tämä neitonen ottanut oppeja sitten liiankin tosissaan. Ehkei nartun tarvitse edes uhkailla, tuo voi varoittamattakin käydä kiinni, elehtimättä vihamielisesti missään välissä. Se on tylyä, julmaa, kieroa ja narttu tietää sen itsekin - ei ole kamalan reilua hyökätä varoittamatta edes eleillään, jopa ollessaan passiivisessa mielentilassa. Paljoapa se ei tuota Sawerea hetkauta.
Donialaiset ovat nartulle jakautuneet kahteen osaan - niihin jotka vaikuttavat kiinnostavilta ja niihin, jotka ovat vain niin ärsyttäviä, ettei voisi vähempää kiinnostaakaan tutustua millään asteella. Hauskinta on ehkä se, ettei tuon tarvitse edes jutella kenellekään. Sarre päättelee ulkonäön ja kaukaa katsottuna käytöksen perusteella, haluaisiko tutustua vaiko ei, onko tuo jokin neitoselle yhtä tyhjän kanssa, tarvitseeko siitä edes välittää? Tuo ei edes perustele mielipiteitään toisista, on vain jotain mieltä ja tulee aina olemaankin. Olisi yllättävää, jos suden saisi muuttamaan kiveen hakattua mielipidettään toisesta, vaikkei se mahdotontakaan ole. Etenkin kaikki inhottavat "minä olen oikeassa, muut väärässä, etenkin toisissa laumoissa olevat"-tyyliset sudet eivät saa edes ystävällistä katsetta tuolta, kylmän murahduksen vain ja se siitä. Mielenkiinto kadonnut kokonaan jopa omista laumalaisista.
Labradorinsusi ei pahemmin välitä Minchia-lauman jäsenistä. Koiraeläimiä siinä missä neito itsekin, vaan vähemmän susia. Ei sillä ole merkitystä tummaturkkiselle nartulle minkä lauman jäseniä muut ovat, vaan miten ne käyttäytyvät Sarrea kohtaan. Käyttäydy hyvin, sutta miellyttää käytöksesi ja siksi pitää sinusta. Tee jotain typerää, tuo katsoo arvioiden ja miettii, tee jotain anteeksiantamatonta, tuo voisi seivästää sinut niille sijoillesi. Vaikka toki vieraasta laumasta tulevat saavatkin hieman epäileväistä ja varautunutta käytöstä osakseen, mutta se nyt johtuu siitä maininnasta mitä emo sanoi - ne ovat hieman epäilyttäviä, muttei Sarren mielestä erityisemmin vaarallisia ja aivan välttelemisen arvoisia. Yhdentekeväähän se on, mutta lauman perusluonteen mukaisesti sitä pitäisi kai hammasta purren sietää maan halki kulkijat ja olla ehkä jopa inhottava vieraita kohtaan - se ei paljoa jaksa Sawerea kiinnostaa. Jokainen olkoot oman luonteensa mukainen, eikä välttämättä tarvitsisi sulautua siihen harmaaseen massaan, joka tuntuu monia viettelevän mukaansa.
Erotetuistakaan tuo ei pahemmin perusta, oman tiensä kulkijat saavat itse valita miten tekevät, milloin tekevät ja miksi. Ja kannattaisi toimia järjellä, mutta mikäs Sawere on näitäkään neuvomaan. Jos joutuvat pulaan, se on voivoi, ei Sarren vika. Itsepä ongelmansa hankkivat, eivätkä kysyneet mitään mielipidettä sudelta. Narttu voi toki auttaa ongelmista eroon pääsemisessä - ja niiden hankkimisessa - mutta vain jos huvittaa, ja neitonen sattuu pitämään kohteesta jollain tasolla. Ei vaadi kuitenkaan paljoa, että tuo vain kääntyisi pois, ilmoittaisi häipyvänsä ja siinä se. Joten kannattaisi edes yrittää tulla toimeen näidenkin kanssa, vaikka tuo nyt sattuukin olemaan hieman epäluuloinen ja välinpitämätön, kiinnostumaton mistään. Nartun mielestä se ei ole hänen oma ongelmansa, miten muut tuohon suhtautuvat. Muiden mielipiteet Saweresta eivät siis paljoa tuota itseään kiinnosta, ja hyvä niin.
"Ihan okei. Perhe tosin olisi voinut olla parempi.".
Menneisyys
Saweren menneisyys ei ollut mitenkään traaginen, tuo syntyi Kuoloon ehkä ei-niin-kamalan-onnellisille vanhemmille. Pentujen isä ja emo kinastelivat jatkuvasti mitä kersoille pitäisi tehdä, sillä eihän nyt kunniakas uros voisi myöntää olevansa kolmen pienen mukaniin viattomien karvapallojen isä. Emo kuitenkin piti puolensa - tuo ei antanut missään vaiheessa isän tehdä pennuille mitään, vaan pikemminkin noiden kahden välit katkesivat väliaikasesti. Kersojen äiti kuitenkin huolehti noista karvamöykyistä parhaansa mukaan, ehkä turhankin ylisuojelevaisesti. Kukaan ylimääräinen ja vieras ei saanut tulla lähellekään pentuja, emo halusi valita kakaroiden ystävät, ehdotonta ylisuojelevaisuutta. Tuo vain halusi olla varma, että sen jälkikasvu olisi turvassa, eikä kukaan veisi niitä pois.
Nuo saivat siis kasvaa keskenään, leikkien joidenkin harvojen pentujen kanssa ja kuunnellen äidin tarinointia kuinka kaikki osasi olla hyvin, huonosti, hyvin huonosti sekä loistavasti. Kuinka Minchialaiset olivat epäilyttäviä, ylistäen samalla Doniaa maasta taivaisiin. Sawere rupesi oikeastaan pohtimaan emon tarinoiden seurauksena - kuka tässä oli epäilyttävä? Minchiat takuulla ajattelivat Donialaisten olevan ehkä niitä epäilyttävämpiä. Kuka tässä nyt tosiasiassa olikaan se epäilyttävä osapuoli? Narttu ei enää leikkinyt entiseen malliin toisten kanssa, se pääasiassa vain oleskeli miettimässä kaikkea maan ja taivaan väliltä, vaikkei voinutkaan ymmärtää vielä kaikkea mitä olisi halunnut. Kuukausiakin mietittyään, narttu alkoi jo oikeastaan hahmottamaan kaikkea - muita syytettiin omista virheistään, ja jos sai loputkin puolellaan olevat mukaan syyttämään toisia, se olisi pahakin riita edessä. Sawere saattoi nyt jo oleskella enemmän toisten kanssa, leikkiä ja riehuakin sille päälle sattuessaan. Tuo ei jakanut ajatuksiaan muiden nuorten susien kanssa. Narttu vaikutti päällepäin useimmiten melankoliselta ollessaan yksin, joka herätti sisarusten mielenkiinnon - mikä siskon oli? Kumpikaan ei kuitenkaan uskaltanut kysyä sitä suoraan, vaan jättivät Saweren omaan rauhaansa aina tummaturkkisen niin pyytäessä.
Eräs kaunis yö nuori narttu ei enää jaksanut pysytellä perheensä luona, vaan päätti lähteä. Ei lopullisesti, vain käymään vierailla mailla kun perhe vain nukkui. Sillä ei ollut mitään tietoa minne oli matkalla, mutta se vain kulki eteenpäin. Sawere vain käveli eteenpäin, ilman määränpäätä. Narttu oli ehtinyt aikansa kävellä, kunnes päätyi erään epämiellyttävän yllätyksen kohteeksi. Tuntematon tummaturkki hyökkäsi nuoren suden niskaan, viskaten kauemmas. Se oli toinen susinarttu, arviolta samanikäinen kuin Sawere mutta pahantahtoinen, kenties myös Doniasta tai vaihtoehtoisesti erotettu. Vieras räyhäsi ja murisi hatarasti seisomaannouseelle susineidolle, haluten tietää mikä oli tummaturkkisen neitosemme nimi ja mitä varten hän hiippaili keskellä yötä pitkin maita ja mantuja, ilman ketään. Tummaturkkinen Sare käänsi vain katseensa pois, eikä vastannut laisinkaan vieraan kyselyihin, yritti vain jatkaa rauhallisesti matkaansa vieraan jatkaessa häirintöjään. Vieras tönäisi nartun uudelleen maahan makaamaan huutaen etteikö tuo ymmärtänyt kysymyksiä joita tuolle esitettiin. Tummaturkkinen susi nousi takaisin jalkeille vilkaisten menosuuntaansa, mutta käänsikin katseensa vieraaseen. "Sawere", susineitonen vastasi neutraalisti, iskien hampaansa vieraan nartun kaulaan, painaen tuon maahan. Saren ilmoittaessa, ettei määränpää kuuluisi toiselle ja jos tuo kysyisi vielä kerran mitään, purisi Sarre henkitorven poikki ja jättäisi siihen kitumaan. Oli itseasiassa yllätys Sawerelle, ettei vieras ollut hiljaa vaan jatkoi kyselemistä - minne matka, miksi? Ja mitä oli luvattu, se tuli myös tehdä - oli kyseessä mikä hyvänsä tilanne. Niin äiti oli opettanut heille. Sawerelle ei jäänyt muita vaihtoehtoja, kuin murskata henkitorvi ja jättää tuntematon narttu siihen kitumaan - ilman katumuksen häivääkään susineito jätti tuntemattoman ahdistelijan makaamaan maahan, ja jos kävisi hyvä tuuri tuo kuolisi nopeasti. Saweren oli siis nyt parempi palata perheen luokse, ennen aamunkoittoa.
Kukaan ei ollut huomannut Sarren lähteneen, eikä paluutakaan. Kaikki oli varsin loistavasti, mitä nyt nuori neito oli hieman väsynyt, ja saikin nyt vanheta rauhassa taas, kunnes äitikulta toi isän käymään, katsomaan mitä pennuista oli tullut. Veli oli kunnon poika, tottelevainen ja viisas. Tytär oli kiltti, mutta rämäpäinen ja uhkarohkea. Entä Sawere? Passiivinen pohdiskelija, jolla oli enemmän salattavaa kuin kukaan osasi arvatakaan. Isä piti kahesta muusta, mutta ei tuosta neitosesta. "Tuollaiseksiko tuonkin penskan kasvatit?", ainoat isän suhteellisen siedettävät sanat nuoresta neidosta, omasta tyttärestään. Ei sillä, että se olisi jotenkin narttua haitannut, tuo ei vaivautunut enää välittämään mistään kommenteista. Miksi olisi pitänyt, jos isälle ei kelvannut niin sitten ei kelvannut, ei voinut mitään. Sen jälkeen, ei susi enää isäänsä tavannutkaan, sillä emo ei antanut siihen lupaa, muita lapsia kyllä saisi tavata miten halusi mutta ei nuorta, passiivista narttua.
Tuo oli nyt melankolinen jatkuvasti. Se ei jaksanut välittää mistään, se ei ollut kiinnostunut muiden seurasta enää ihmeemmin. Hyvä jos jaksoi syömään tulla, monet luulivat asioiden olevan jotenkin vialla. Sawere oli vain hetkittäin menettänyt mielenkiintosta, eikä jaksanut vain välittää. Susi ei potenut omatunnontuskaa tapettuaan sitä nuorta narttua, eikä ikinä tulekaan potemaan. Oliko tuossa siis jotain... vialla? Ei Sarren mielestä, vieras oli ansainnut sen. Asiat olivat hyvin ja aina vaan paranemaan päin, mielenkiinto toisiin ei vain palautunut. Kyllä tuo välitti seurasta, eikä halunnut kärsiä yksinäisyydestä, mutta kiinnostus toisiin - ehei. Ja siihen alkoi jo tottumaan, jokaikinen joka Sarren tunsi - vaikka tuo hymyili, nauroi, piti huolen muiden asioista - tiesivät tuon olevan.. vähän erilainen, mitä jälleen yhdessä vaiheessa, vaikka luonne osasikin jojoilla passiivisesta leikkisään ja takaisin. Tuollaisessa Sawere on elänyt tähänkin kauniiseen päivään asti, miettien Donian ja Minchian suhteita, mitä järkeä taistelussa oli, oliko oikeutettua tappaa?
"Tiedän, en tunne."
Suhteet lyhyesti ja syvällisemmin
tavatut -
kaverit -
ystävät -
ihastus -
seurustelee -
ei vaan syystä tai toisesta pidä -
sananmukaisesti vihaa -
sukulaissuhteet -
---
?, *sigh*
"Kuvia kuvia kuvia kuvia."
G A L L E R I A
klikkaamalla saa kuvat suuremmiksi
omatekoiset
fan-artit
c. Joulupukki
"On minusta muutakin tiedettävää"
Muuta
- Saweren ääni muistuttaa hyvin läheisesti Amy Leen (Evanescence) ääntä.
Hahmon hyväksyi - fang
Pelaajana toimii Warblind (warblinddd[at]hotmail.fi) ja pelipaikkana toimii Kuolo RPG
"Sitten tärkeimpiin"
Copyrights
hahmo & tekstit c. Warblind
lyriikat c. ?