Minchioiden tuhkamaa :: Do I know you?

[Tika]

[Larr~]

Tuhkamaa oli kovin karu paikka. Suurelta alueelta ei ensisilmäyksellä näkynyt muuta kuin tuhkaa, mustaa ja harmaata. Ankea näky. Vaikka eipä siitä paljoa nähnyt, koska alue oli kokonaan samean ja melko paksunkin sumun peitossa. Aurinko paistoi kyllä, mutta sumu oli niin paksua, ettei se suodattanut sitä melkein yhtään. Sumun sisällä oli ikuinen iltahämärä. Ei mikään mieltäylentävä paikka, eikä mikään maailman turvallisinkaan.
Se ei kuitenkaan erästä susinuorukaista haitannut.
Tinttu oli vaellellut suhteellisen päämäärättömästi, kun se oli saapunut tänne. Neito halusi oikeastaan olla yksin, ja sen mielestä tänne sumuun tuskin kukaan tulisi, joten minchia oli mennyt melkein sumun keskelle, löytänyt tuhkasta mustan kiven ja istunut sen päälle, vaikka korkeus ei tuonutkaan mitään etua täällä sumussa. Sudesta tuntui silti mukavammalta olla korkeammalla.
Neito piti aistit valppaina, mutta antoi ajatuksiensa vaeltaa vapaina. Tinttu mietti harvoin asioita sen syvällisemmin, mutta nyt se teki niin. Kun kerrankin oli yksin. Susi räpäytti silmiään. Mitähän sen vanhemmille kuului? Pitäisi varmaan joskus etsiä ne ja varmistaa, että olivat kunnossa. Olivatkohan tämän vanhemmat tyytyväisiä narttuun? Vai pettyneitä? Eihän tämä kuitenkaan oikeastaan mitään ollut saanut aikaan elämässään. Neito päätti muuttua tuosta hetkestä alkaen. Voisihan se vaikka katsoa sisarustensa perään, ja auttaa muita aina tarpeen tullen. Eikös se olisi alku. Susi ei jaksanut enää uskoa, että se olisi jotenkin kaikkien yläpuolella. Teini-ikä oli jo ohi tältä, ja nykyisin tuo ajatus tuntui hassulta.

[Lara]

[Hörhör]
Koirasusi vaelteli kohti hyvin sumuista aluetta, se siinsi jo edessä päin. Ei tuolla ollu tarkoitus joutua näin karmivaan paikkaan. Tarkoitus oli päästä merelle, uimaan aurinkoon. Tämä taas oli kaukana auringosta. Natasha päätteli että tuo sumu seinämä oli hänen ja meren rannan välissä, joten nopein tiehän oli toki sen läpi, vai kuinka? Nata jatkoi siis vain eteenpäin, hitaammin ja varovaisemmin kylläkin. Korvat kaartuivat eteen ja taakse tuon napatessa erinlaisia ääniä ja katse suuntautui maahan ettei tuo vahingossakaan kaatuisi mihinkään oksaan tai kiveen.

//Lyhyttä.

[Tika]

Tintun mietiskely katkesi, kun hiljaisuudesta alkoi yhtäkkiä kuulua ääniä. Tai ei aivan yhtäkkiä, tämä vain ei ollut huomannut voimistuvaa ääntä ennenkuin nyt. Askelia. Narttu kohotti korvansa valppaana ja pälyili ympärilleen vihreillä silmillään. Joku oli tulossa tännepäin? Pian tuo joku tupsahtikin sumusta näköpiiriin. Toinen oli myös oranssi, ehkä hiukan nuorempi kuin Tinttu. Narttu räpäytti silmiään; toinen ei ollut tainnut huomata tätä, kun kulki katse maassa. Susikoira kallisti päätään.
"Päivää", sanoi neito ilmoittaen samalla toiselle läsnäolostaan.

[Lara]

Koska koirasusi keskittyi vain tarkkailemaan maata, tuo ei välittänyt kirsuunsa tulvivista hajuista, joten tuo säpsähti hieman jonkun tervehtiessä tätä. Katse sinkoili hetken vasemmalle ja oikealle kunnes tuo sai jonkin ison ja oranssin möykyn näköpiiriinsä, suoraan edessä päin. Toinen oli hieman vaaleamman oranssi kuin Nata itse, mutta suureksi hämmästyksekseen toisella oli myös arpimerkit takajalan lavassa. Se voi olla ihan yleistä, mistäpä minä sen tietäisin... , Natasha ajatteli ja päähän tunki väkisin ajatus, että hänen pitäisi vastata jotain.
"Ehm, päivää", narttu tokaisi lopulta tarkkaillen toista ja toisen jokaista liikettä.

[Tika]

Tinttu kallisti hiukan päätään. Olipas toinen tutun näköinen. Ihan tuli Vilkku mieleen. Mutta eikai sentään... Tai no mistäpä tämä tiesi. Kyllähän Vilkulla oli muitakin pentuja, kuin tämä. Aika montakin. Olisi siis hyvinkin mahdollista, että tuo oranssi ilmestys tuossa olisi... tämän nuorempi sisar! Hui, se olisikin outoa. Tinttu päätti heittää ajatuksen hetkeksi mielestään, ja keskittyä enemmän uuteen päätökseensä; olla kiltimpi ja avuliaampi. Se tosin tuntui vähän hankalalta, varsinkin kun kyseessä oli tuollainen tätä itseä nuorempi. No, aina voi yrittää.
"Tuota, en nyt haluaisi olla epäkohtelias tai mitään... Mutta mitä ihmettä sinä täällä teet?" Tinttu kysyi, koska tämä alue ei tosiaankaan ollut mikään pentujen, tai edes vähän vanhempien leikkipaikka. Ei ehkä Tintun itsensäkään olisi kannattanut olla täällä, mutta sen verran itsetietoinen tämä vielä oli, että katsoi olevansa sen verran toista vanhempi, että pystyi huomauttamaan asiasta. Niin.

//ANNTEEEKSi kesto kauheasti. Yhyy ku ei oo kämpillä nettiä...//