Räme :: Next In Line

[fang]

Oli normaali kesäpäivä. Aurinko ei juuri paistanut, ja ne pienet säteet jotka pilvien takaa kajastivat eivät päässeet rämeelle asti. Rämeen hämärissä asteli mustaturkkinen uros susi, Aave. Tunkkainen ja ummehtunut ilma oli vaikeaa hengittää, ja vanhusta alkoi ihan heikottaa. Aave päätti istuutua hetkeksi, jotta jaksaisi jatkaa matkaansa. Tuo valitsi suht vankan näköisen puun rungon, ja nousi sille istumaan. Susi katseli hieman ympärilleen. Tuntui, että lähes saaren asukkaat olivat kadonneet, aivan kuin maa olisi niellyt kaikki. Donia heilautti häntäänsä. Entinen alfakin oli kadonnut. Tätä urosta yksinäisyys ja hiljaisuus ei kuitenkaan haitannut, susi vain nautti omasta rauhasta. Aave oli juuri nousemassa puun päältä, kun hän äkkiä pysähtyi kuin taikaiskusta. Haistoiko uros oikein, oliko täällä joku toinenkin? Lihakset jännittyneenä uros jäi paikoilleen tarkkaavaisena ja valppaana.

[Matsue]

Zhescarin täytyi valita astumiskohtansa varoen, ettei uppoaisi rämeen keskelle. Painostava ja osittaisen lämmin ja kostea ilma ei parantanut asiaa yhtään. Sääsket pörräsivät hänen ympärillään ja ininää kuului joka puolelta. Uros nyrpisti kulmiaan ärtymyksensä takia. Oi miksi hänen täytyi päätyä pienellä vaelluksellaan alueelle, jolla tuskin oli ensimmäistäkään täysjärkistä olentoa. Zhe murahti itsekseen ja jatkoi varovaista tallaamistaan. Pian eteen tuli usean kaatuneen puun kasa, jonka korkeimmalle kohdalle koira hyppäsi. Sieltä Zhe tarkkaili ympäristöään, ja etsi katseellaan hyvää kävelyreittiä. Uroksen silmään pisti kuitenkin musta istuva hahmo kauempana. Tuuli ei kulkenut hyvin puiden keskellä, joten kunnon hajua uroskoira ei saanut. Zhe silti virnisti, hyppäsi alas puiden päältä ja lähti kävelemään hahmoa kohti. Se oli pysähtynyt paikoilleen, joten uros arveli olevansa jo huomattu. Silti hän jatkoi pienen virneen kera tuntemattoman luokse. Kenties hän voisi saada jotain hupia tästä tyypistä.

[fang]

Aave tarkkaili ympäristöään, ja yritti haistella, jotta saisi vainun toisesta. Näköön kun uroksella ei ollut kovin paljoo luottamista. Pian tulija oli kuitenkin niin lähellä, että puolisokea ukkokin saattoi tuon hahmottaa. Uros tapitti rusehtava valkeaa koiraa ja laskeutui puun rungolta, ja rentoutti lihaksensa. Toinen virnisteli jotain, mitähän hauskaa tässäkin tilaneessa oli, sitä susi ei voinut ymmärtää. Tulija lähestyi Aavetta, ja siitä uros päätteli toisen haluavan sanoa, tai tehdä jotain. Susi murahti mielessään. Ei pitäisi ikinä maalata piruja seinälle - juuri kun ajatteli olevansa rauhassa niin eikö vain joku tullut senkin rauhan rikkomaan.
"Mitä sinä haluat?" donia kysyi matalalla äänellä.

[Matsue]

Zhescar palautti naamansa peruslukemille lähestyessään vierasta. Uroksesta lähti vieno donialaisen tuoksu, mikä sai koiran henkisesti varautumaan. Donian jäsenet eivät Zhen kokemusten mukaan olleet sitä ystävällisintä sakkia. Kaiken hyvän lisäksi vieras oli melko suurikokoinen, hieman uhkaavankin näköinen, mikä sai uroksen varuilleen vielä enemmän. Taisteluun joutuessa Zhe tuskin olisi helposti voiton puolella. Punnitessaan mahdollisuuksia ja toista urosta ylipäätänsä, kysyi tuo millä asialla koira oli.
"Minäkö? Enkö saa nauttia ilmasta tai maisemista?" ...vaikkei niissä mitään nautittavaa olekaan, uros ajatteli vielä itsekseen. Hän vaikutti ulospäin tyyneltä, ehkä jopa ylimielisen sellaiselta. Zhen oli pakko nyt käyttää sanoja miekkanaan, jotta ei joutuisi toisen hampaisiin. Tai... kenties hän voisi suostutella uroksen näyttämään hänelle reitin pois rämeiköltä? Päätöksiä, päätöksiä.
"Hei, miten olisi?" Zhescar yritti vaikuttaa nyt eksyneeltä nuorukaiselta, joka viattomasti etsi opastusta vanhemmalta yksilöltä.
"En usko että kaltaisesi vanhempi uros aivan viihtyy tälläisella rämeiköllä, oli maisema kuinka hieno tahansa," hän jatkoi. "Reitti, jota tulin, oli huono, joten jos... jos voisit näyttää paremman?"

[fang]

Aave murahti mielessään. Kuka nyt näistä maisemista nautti, saatikka tunkkaisesta ilmasta? Ei sitä ikinä tosin tiennyt, kaikenlaisiin otuksiin susi oli törmännyt eikä tuo ollut oudoimmasta päästä.
Toisen ehdotus sai uroksen hieman takajaloilleen.
"Mrh, minulla ei ole kovin paljoa kokemusta erotettujen reviiristä.." alfa sitten tokaisi ykskanttaan ja vilkuili ympärilleen. Aurinko yritti kovasta valaista rämeikköä, muttei onnistunut kuin lämmittämään jo ennestään paksua ilmaa.
"Mutta katsotaan, jos löytäisin sitten paremman reitin", susi murahti hieman turhankin avoimesti. Donianuorukaisen susi olisi voinutkin päästää varauksetta ongelmista, mutta tuollainen epäluotettava.. Aave vilkuili vielä ympärilleen miettien mitä kautta tulisi lähteä.
"Mihin olet menossa?" susi sitten tuli kysyneeksi. Pitihän tietää mihin tuota lähtisi opastamaan.

[Matsue]

Loistavaa, tyyppihän jo harkitsi reittiä! Zhescaria ei haitannut uroksen tietämättömyys alueesta, olihan itsekin ulalla. Jos vain vieras pelaisi hänen pussiinsa, olisi hänellä valmiiksi tallottu helppokulkuinen reitti pois rämeeltä valmiina. Urosta virnuilutti yhä enemmän, mutta onnekseen hänellä oli hyvä 'pokerinaama'.
"Eh, näin aluksi ainakin pois täältä," koira vastasi vieraan kysymykseen. "Siitä eteenpäin en ole vielä varma." Zhe vilkuili ympärilleen ja etsi hyvää tietä myös itsekin, jottei vaikuttaisi täysin avuttomalta. Uroksen silmiin pisti hieman tallattu poluntapainen, mitä kautta hän oletti vieraan tulleen paikalle. Koska vieras ei ainakaan vielä ollut ehdottanut sitä tietä, Zhe oletti sen olevan yhtä huono kuin oma tuloreittinsä. Mielessään uros hymähti ja tutki katseellaan ympäristöään, pitäen silti vierasta silmällä. Hänen onnekseen donialainen ei vaikuttanut aggressiiviselta, mikä toi pientä helpotuksentunnetta urokselle.

[fang]

Aave nyökkäsi pienesti toiselle, ja vilkuili hetken aikaan vielä ympärilleen. 'Reitti jota itse tulin ei ollut kovin hääppöinen..' alfa tuumi. Uros tunsi toisen hieman tarkkailevan tätä, ja tunsi olonsa hieman epämukavaksi, koska ei tiennyt mitä toisella oli mielessä. Susi päätti kuitenkin lähteä kulkemaan johonkin suuntaan, koska ei itsekkään halunnut olla rämeellä koko päivää. Aave oli jo ottamasta ensimmäistä askelta sattumanvaraisesti valitsemaan suuntaan, kunnes pysähtyi ja käänsi päätänsä hieman toisen suuntaan, muttei kuitenkaan katsonut vierasta.
"Mihin laumaan kuulut?" uros murahti tivaavasti. Ei tiedolla enää juuri väliä ollut, sillä susi oli jo myöntynyt etsimään reittiä pois täältä.

[Matsue]

Epäröikö vieras? Zhescar joutui miettimään. Tuo kyllä katseli ympärilleen, mutta silti vaikutti... epävarmalta. Vaikka uros oli poikkeuksellisen hyvä tulkitsemaan muita ja muiden mielialoja, oli uros vaikea luettava. Varautunut uros oli, siitä ei ollut epäselvyyttä, sillä Zhe tunsi samoin. Kun vieras pysähtyi ja kysyi laumaa, uros joutui punnitsemaan, mitä vastaisi. Valehtelusta oli nyt tuskin hyötyä, uros varmasti huomaisi että hän ei ollut oikeasti donialainen. Ja jos koira väitti olevansa vielä Minchian jäsen - mikä sai uroksen murahtamaan vihaisesti mielessään - saattaisi vieras hyökätä päälle. Laumaviha eli yhä vahvasti saarella.
"Olen erotettu," Zhe vastasi normaalilla äänensävyllä, "en kestänyt Minchian joukkoa." Pieni valkea valhe, hän inhosi lauman alfaa eniten, mutta ei vieraan kaikkea tarvinnut tietää.
"Oletan sinun olevan Doniasta?" Tummat värit ja haju puhuivat puolestaan, silti Zhe koki olevan kohteliasta kysyä myös. Hän piti katseensa vieraassa, ja mietti, saisiko hän irrotettua nimen urokselta. Syteen tai saveen.
"Entä nimesi?"

[fang]

Aave heilautti häntäänsä.
"Hyvä," tuo tokaisi sitten. Minchian auttaminen olisi varmaan ollut jo lauman sääntöjä rikkovaa. Vaikka toki Aave sai alfana tehdä mitä vain halusi, ei hän silti halunnut aiheuttaa turhaa kapinointia riveissään. Susi otti pari askelta eteenpäin, kun toisen kysymys pysäytti donian.
"Kyllä, olen donia," Aave sanoi ja vilkaisi toiseen päin. Uros empi hetken mielessään, kertoisiko tämä toiselle olevansa alfa vai ei. Tuskin tiedolla oli kamalasti väliä toiselle, mutta Aave katsoi paremmaksi varjella yksityisyyttään. Mutta sitten toinen kysyi nimeä ja susi yskäisi hieman. Toinen saattoi osata yhdistää uroksen nimen alfan asemaan.
"Voit sanoa minua Aaveeksi", susi sanoi. "Entä sinun nimesi?" Aave jatkoi lausettaan ja otti jälleen muutaman askeleen eteenpäin.

[Matsue]

Hah, vieras oli tyytyväinen siihen, ettei Zhescar kuulunut enää Minchiaan. Hän siis laskelmoi oikein. Lisäksi uros vielä aikoi auttaa, mikä teki Zhen tyytyväiseksi. Kun koira kuuli uroksen yskäisevän ja esittelevän itsensä, hän pysähtyi ajatuksissaan. Nimi oli hyvin, hyvin hämärästi tuttu eli hän oli kuullut sen aikaisemmin, mutta ei osannut yhdistää sitä nimeä keneenkään. Lisäksi tuo yskäisy kertoi uroksen olevan hieman hermostunut, joten Zhe päätteli Aaveen olevan varmasti salaavan jotain itsestään. Jos hän nyt vain muistaisi, missä yhteydessä oli kuullut tuon nimen...
"Zhescar, Zhe lyhyesti," uros vastasi, kun hänen nimeään kysyttiin. Zhe seurasi liikkeelle lähtenyttä urosta, ja mietti rankasti, mistä oli kuullut nimen aikaisemmin. Heti suoraan kysyminen ei ehkä auttaisi, joten toistaiseksi hän päätti yrittää vain muistella. Ankara miettiminen näkyi ulospäin kulmien kurtistuksena, ja uros käveli jo enemmänkin autopilotilla. Nimi vaivasi Zhetä liikaa, ja keskittyminen herpaantui niin, että uros huomasi kävelevänsä väärään suuntaan muutamien askeleiden verran. Koira havahtui, ja lähti jälleen seuraamaan toista tarkemmin.

[fang]

Aave huomasi sivusilmällä toisen uroksen oudon käytöksen. Toinen oli ihan omissa maailmoissaan. Tuosta kummemmin välittämättä susi loikkasi yhden mätääntyvän puunrungon yli, ja koitti haistella jotai merkkejä siitä mihin suuntaan tässä oltiin edes menossa. Mutta alfan kirsun täytti jälleen vain ummehtunut löyhkä, joten piti vielä jatkaa kävelyä ja toivoa ilman pian keventyvän.

Jonkin matkaa käveltyään suden oli jälleen pakko pysähtyi tutkimaan merkkejä. Alfan täytyi myöntää, ettei kovin usein oleskellut erotettujen reviirillä, varsinkaan rämeellä, eikä siksi tuntenut aluetta niin hyvin kuin olisi voinut olettaa. Ilma alkoi tuoksua hieman raikkaammalta, mutta kyllä siitä selvästi huomasi, että oltiin vielä mätääntyvässä rämeikössä. Aave nousi epätasaiselle kannolle ja vilkuili ympärilleen. Joka puolella näytti samalta; heiveröisiä puita, kantoja, puiden runkoja, pieniä suo'lätäköitä' ja kiviä. Kaikki hautaantuneet sammaleeseen ja homeeseen.
Aave murahti ääneen ja päätti jatkaa samaan suuntaan kuin mihin oli jo tovi kuljettukin.

[Matsue]

Zhescar pysyi uroksen vauhdissa melko hyvin, ja hän seurasi enimmäkseen niitä jälkiä, joille uros astui. Sen sijaan muistelu nimestä ei tuottanut tulosta. Sen uros tiesi, että muistaisi ennen pitkää, mutta nyt ei selvästi vain tullut mieleen. Koira kuitenkin päätti udella.
"Oletko jokin tärkeäkin henkilö, kun olen kuullut nimesi aikaisemminkin?" Zhe kysyi rohkeasti, vaikka epäili, saisiko edes kunnon vastausta. Uros piti katseensa hetken toisessa, ja etsi merkkejä yllättyneisyydestä tai jännittymisestä. Koira kuitenkin tajusi kiinnittää huomiota myös askeliinsa, ja vältti kompastumisen törröttävään kiveen juuri ajoissa. Toinen tutkaili ja haisteli ilmaa, kun taas Zhe lähinnä katseli ympärilleen. Uros lähti taas eteenpäin ja koira seurasi, pitäen toista rauhallisesti katseensa alla, pohtien samalla, mitä tekisi paikasta päästyään.

[fang]

Aave tunsi itsensä nälkäiseksi, ja alkoi suunnitella, millaista herkkuruokaa hankkisi itselleen, sitten kun pääsi paremmille metsästysmaille. Ehkä tänään voisi syödä rusakkoa..?
Alfa kuitenkin karisti ajatukset mielestään, ja vilkaisi taakseen, toista urosta. Ainakin tuo osasi seurata ja käyttäytyä kunnioittavasti, vaikka olikin vain erotettu, susi ajatteli itsekseen. Mutta Zhen kysymyksen kuultuaan Aaveen mielen valtasi jälleen pieni epäily. Vai oli tuo toinen edes vähän perillä siitä missä asemassa susi oli. Epäilys kumpusi siitä, että miksi tuo toinen oli noin utelias.. Aave ei tosin ennenkään ollut juuri ujostellut, jos joku oli selvästi ollut jäljillä uroksen asemasta.
"Hmh, olen donian alfa, siksi olet varmaan kuullut nimeni", susi vastasi ilman sen kummempia noteerauksia. Susi ei edes kääntynyt katsomaan Zhetä kun puhui sille. Pienen tovin uros uppoutui miettimään syitä, miksi toisessa oli jotain perin epäilyttävää.

[Kökköä tekstiä :I]

[Matsue]

Aha, alfa, se selittääkin... hetki, alfa?! Zhescar oli varautunut siihen, että uros voisi olla korkea-arvoinen henkilö laumassaan, mutta ihan alfa... Samalla hän muisti, missä oli kuullut nimen. Jotkut olivat puhuneet Donian alfasta, jota nimitettiin myös Aaveeksi. Koira alkoi hymyillä ja lopulta virnuilla mielessään. Kappas vain, satuinpa itse pääpomoon törmäämään. Mitäs nyt, jätänkö tuon omaan arvoonsa vai otanko ilon irti tästä tiedosta...?
"Ai, nyt muistankin," Zhe kommentoi. Enempää hän ei vielä kehdannut kysellä, koska tiesi uteliaisuuden olevan vain haitaksi. Uros silti oli hieman hukassa; miten hän edes hyötyi koko tiedosta? Kyllä, seurassaan hänellä oli saaren vihamielisimpien koiraeläinten pomo, mutta uros näki, että vaikka haastaisikin alfan taisteluun, koira mahdollisesti häviäisi. Tämä sai Zhen ärtymään, mutta koira kätki sen, ja kulki hiljaa toisen jäljissä.

[fang]

[Uf, sori ko kesti, oli vähä hommia : D]

Aave jatkoi kulkemista omissa ajatuksissaan, miettien yhä sitä miksi piti toista niin epäilyttävänä.
'Ainahan erotetut ovat tuollaisia epäilyttäviä..' susi ajatteli ja pysähtyi sitten jälleen, samalla kun toinen puhui jotain. Alfa sivuutti toisen kommentin ja vilkuili ympärilleen.
"Pidetään pieni tauko", donia tokaisi ja koitti taas etsiä jälkiä tai vihjeitä, mihin päin oltiin edes kulkemassa.
'Voisi jatkaa pohjoiseen..' Aave oli niin uppoutunut mietteisiinsä, ettei varmaan olisi huomannut jos toinen olisi saanut tarpeekseen ja lähtenyt. 'Pohjoisessa tulisi ennen pitkään vastaan kotireviiri,' susi jatkoi ajatuksiaan. Jeps, uros päätti jatkaa pohjoiseen. Nyt tämä kuitenkin istuutui, ja rapsutti itseään korvan takaa. Kohta matka jatkuisi.