Donian lumilakeus :: Let's play~ [Fujj]

[Tika]

Kaksoset

Kylmä viima puhalsi lumilakeudella pöllyttäen hentoa puuterilunta, jota oli ohut kerros kaikkialla. Lumi oli melko syvää ja pehmeää. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, mutta sen lämpöä ei täällä tuntunut. Paikka oli kuolleen näköinen. Mitään elävää siellä ei liik-
Paitsi liikkui sittenkin. Kaksi oranssihtavaa koiraa tallusteli lakeudella.
Ranna huokaisi. Se ei oikein välittänyt tästä kylmästä säästä tai lumesta. Mutta Kibeth oli halunnut tulla katsomaan paikkaa, ja kyllähän tämä itsekin oli ollut melko kiinnostunut. Kiinnostus oli kuitenkin lopahtanut melko lyhyeen, ja nyt tämä vain odotti pois pääsyä. Veli tosin kyllä näytti viihtyvän; toinen oli ihan innoissaan, Ranna tosin ei voinut käsittää, että mistä syystä.
Kibeth todellakin oli innoissaan. Koira oli haltioissaan lumesta. Se ei oikein ollut päässyt aiemmin näkemään lunta, joten nyt tämä oli ihan ihmeissään. Koira loikki ja pomppi ja nappasi lunta suuhunsa ja nauroi kun se suli kylmäksi vedeksi. Ranna ei näyttänyt viihtyvän. Ehkä sille pitäisi keksiä jotain tekemistä... Kibeth antoi toisen mennä vähän edelle, haukkasi sitten suuhunsa nopeasti niin paljon lunta kuin pystyi ja juoksi sitten siskonsa luo ja sylkäisi lumipallon tuon niskaan.
Ranna pomppasi varmaan metrin ilmaan ja kääntyi salamana ympäri naama irveessä. Kibeth nauroi kuollakseen.
"Tämän minä kostan!" vannoi Ranna ja nauroi vähän, ennenkuin loikkasi eteenpäin ja kaatoi veljensä hankeen. Kaksoset kierivät nauraen lumessa, nauttien kauniista päivästä.

//Ohoi :'D//

[Hiswa]

[[ Haa, ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun Kaminari tapaa jotain vielä leikkimielisiä tyyppejä. :'DD ]]

Tuuli pöllytti hieman ohutta, auringossa kimmeltävää lunta pienessä pyörteessä leijuttaen sitä ilmassa. Oikeasta näkökulmasta katsottuna se olisi näyttänyt todella kauniilta, ja useampikin henkilö olisi sitä ihastellut ihmeissään. Ei kuitenkaan sellainen, joka sattui olemaan armottoman lumipölyn uhri. Lumi oli sitten joskus sellainen riesa, tuumasi tumma hahmo tallustellessaan nilkkoihin asti ylettyvän lumen läpi. Tuo räpäytti ainoata toimivaa silmäänsä muutaman ylimääräisen kerran saadakseen lumen pois näkökentästä. Vaikka kyseisen uroksen jalat olivatkin pitkät ja vahvat, eikä lumessa liikkuminen ollut mitenkään este; oli valkoinen ympäristö aina huono uutinen jos sattui olemaan melkein kokonaan musta. Lisäksi myös pienetkin lumipyryt häiritsivät näkökenttää. Hieman huuliaan mutristaen Kaminari tuhahti ja heilautti päätään. Kuonon päällekin kertyi lunta. Häiritsevää.
Pysähtyessään hetkeksi ja katsoessaan ympärilleen uros huomasi hieman kauempana kaksi oranssinsävyistä koiraeläintä, jotka peuhasivat lumessa kuin nuoret pennut. Melko nuorilta nuo kyllä muutenkin näyttivät, uros lisäsi mielessään. Kaminari suunnisti kohti vieraita ja kun nuo eivät vielä muutaman metrin päässä olleet huomanneet kookasta koirasutta, tuo päätti tehdä läsnäolonsa selväksi. "Päivää", tuo sanoi kuuluvasti, katsoen toisten leikkiä hieman pää kallellaan ja kasvoillaan häivähdys huvittuneesta hymyntapaisesta.

[Tika]

Kaksoset

Ranna oli niin keskittynyt "kurittamaan" veljeään, ettei tosiaan huomannut tuntemattoman saapumista. Tulijan ilmoittaessa läsnäolostaan, irrotti neiti salamana otteensa veljestään ja pomppasi ympäri hurjasti pälyillen. Vielä enemmän tämä säikähti, kun näki parin metrin päässä -eli aivan liian lähellä!- ison tummaturkkisen koirasuden, joka oli vielä hurjan näköinen arpineen kaikkineen. Tyttö tuijotti toista silmät selällään, vaikka tuon kasvoilla oleva ilme vähän rauhoittikin.
Kibeth taas oli korviaan myöten lumessa, ja heti kun se tunsi siskonsa otteen heltiävän, ponkaisi poikakin pystyyn aikeinaa taklata siskonsa, mutta jähmettyi nähdessään vieraan. Uros pärskäytti lumet suustaan ja tietenkin suoraan tulijaa kohti! Kibeth irvisti hiukan, mutta virnisti kuitenkin perään.
"Päivää!" hihkaisi tuo reippaasti ja ah niin viattomasti. Ranna seisoi hiljaa ja hivuttautui vähän lähemmäs Kibethiä. Ei sitä koskaan tiennyt, mitä saattaisi tapahtua, joten olisi parempi olla lähekkäin. Tai niin Ranna ajatteli järkeilevänsä.
"Kaunis päivä tänään!" jatkoi Kibeth vielä virnuillen korvasta korvaan, ja siinä vaiheessa Ranna teki mieli jo työntää veli takaisin hankeen. Ei voinut olla noin tyhmää otusta olemassa...

[Hiswa]

//... Miten sä osaat pelata tommosilla awwssss hahmoilla. :''DDD //

Kaminari katseli huvittuneenta parivaljakon reaktiota. Toinen niistä huomasi uroksen ensimmäisenä, ja jäi tuijottamaan hieman ehkä pelottavaakin näkyä. Uros myhähti, oli totta ettei hän ollut mikään maailman kaunein näky jo pelkästään toisen silmänsä takia. Kun viimein toinenkin pennuista huomasi Kaminarin, lensi pieni määrä lunta suoraan Kaminaria kohti. Uros väisti ne sulavalla liikeellä vasemmalle, mutta käänsi päätään ja seurasi lumivanan lentämistä hetken. Sitten tuo kohotti kulmiaan ja katsoi lumen lennättäjää, sitä pentua joka huomasi uroksen myöhemmin. Pentu näytti hieman.. hitaalta, ja virnisteli hieman idioottimaisesti. Pennun sisar taas sen sijaan näytti häpevän veljensä puolesta.
Kaminari virnisti pienesti. "Onhan se kaunis päivä tosiaan", tuo tokaisi, pyristeli sitten turkkiaan ja jatkoi, "Mutta aivan liian paljon lunta."

[[ Ja tää on sit mukamas pitkä. :--D ]]

[Tika]

//No aww kiitos vain Sori ku tää on myöhässä >__<//

Ranna luimisti hieman korviaan ja mulkaisi veljeään. Olisi nyt hiljaa eikä laukoisi kokoajan typeryyksiään. Vaikka toisaalta, neito kyllä välitti veljestään hurjasti tuon kaikesta tyhmyydestä huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen. Ranna kallisti päätään tuntemattoman kommentille.
"Minustakin. Ja liikaa tuulta", sanoi koira ja heilautti häntäänsä hieman. Parempi pitää isompi hyvällä tuulella, ettei se vain kyllästyisi näihin. Sitä kun ei koskaan tiennyt, mitä tuollaisten isojen otusten päässä liikkui... Ranna katsahti tuota kasvoihin, mutta käänsi nopeasti katseensa jalkoihinsa. Isomman silmä oli sen mielestä kovin pelottava.

Kibeth nauroi isomman kommentille.
"Minusta taas ei! Minä rakastan lunta", hihkui poika osittain siskonsa kommentin päälle ja haukahti iloisesti. Sitten uros siirsi vihertävät silmänsä tutkimaan tarkemmin edessään olevaa ilmestystä. Aika iso, ja ehkä vähän uhkaavan tumma otus. Kun Kibeth huomasi toisen silmän, se hämmentyi hieman. Poika tuijotti hetken.
"Mitä sinun silmällesi on sattunut?", kysyi tämä sitten kiinnostuneena melkoisen pelottomasti.

Rannan teki mieli juosta karkuun jo siinä vaiheessa.