|
|
Post by vohveli on Feb 8, 2009 18:35:12 GMT 2
[Elikkäs Tintti tänne o/ Varoitus: Tulossa todella tönkköä tekstiä]
Tahdon levätä
Tahdon silmät ummistaa
En nousta vähään aikaan
Uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan
En palaa tähän aikaan
Autio ja märkä heinikko. Iso heinikko. Nyt ei vain nähnyt kuin muutamia satunnaisia heinänkorsia, sillä lumi oli painanut painollaan pitkän heinän maahan. Nyt aleella oli vain lunta. Märkää lunta. Sumuista, pimeää ja märkää. Tätä ne nollakelit saivat aikaan. Sumun seasta saattoi erottaa lumeen muodostuneen röykkiön. Kun katsomme lähemmäs, huomamme, että röykkiö koitti olla jonkinlainen kolo. Tuon kolon sisällä makasi musta kettu.
Kuka tahansa täysjärkinen tajusi heti ketun ilmeen nähtyään olla menemättä puhumaan sille. Kauniisti ilmaistuna naama oli norsun vitulla. Ilme kertoikin hyvin paljon uroksen mielialasta. Se oli maannut jo vaikka kuinka kauan siinä paikallaan, märän lumen päällä. Niin, ja epäonnistuneen onkaloyrityksen takia lunta oli ketun päälläkin. Tuo ei ollut saanut nukuttua vuorokauteen, eikä nytkään uni tullut sitten millään. Ranwilla ei ollut hajuakaan, oliko aamu, ilta, yö vai päivä. Se ei myöskään tiennyt kuinka kauan oli yrittänyt saada nukuttua. Paksun, tumman pilvikerroksen takia ei olisi ihmekkään, vaikka olisi keskipäivä. Pimeää kuitenkin oli. Sumu vielä lisäsi pimeyttä.
Ketulla oli myös nimikin, Synti. Juuri nyt Syntiä kyrpi todella paljon, märässä lumessa makaaminen ei todellakaan tuntunut mukavalta. Tietysti tuo olisi voinut lähteä koko tyhmältä heinikolta, mutta uros ei halunnut. Tälle heinikolle ei ainakaan kukaan eksyisi, kun täällä ei ollut mitään ruokaakaan. Eikä tämä ollut oivallinen nukkumapaikkakaan. Juuri nyt ketusta tuntui nimittäin siltä, että jos joku erehtyisi paikalle, niin musta raiskaisi tuon, kaivaisi silmät sen päästä ja syöttäisi ne tulijalle. Sen jälkeen ranwi hirttäisi sen epäonnekkaan omiin suoliinsa. Kyllä, juuri niin Synd tekisi jos joku tulisi tänne.
|
|
|
|
Post by tintti on Feb 8, 2009 20:32:10 GMT 2
Märkää painavaa lunta silminkantamattomiin. Harmaa taivas yllä kaiken kylmyyden. Pilvet riippuivat todella amtalalla, ja kastelivat kulkijoiden turkin. Litinää lotinaa ja lätinää kuului joka suunnalta, oli mitä kamalin ilma. Maa oli liukas kuin helvetti, kylmä tuuli heitti lunta ja räntää silmiin. Päälle vielä vesisade ja helvetinmoinen nälkä, niin joku oli todella huonolla tuulella.
Ninja oli tuon nartun nimi, Chigiriki suussa kannettavan aseen nimi. Ninja oli narttu joka oli todella huonolla tuulella. Chigiriki ase, joka kalahtaisi sen kalloon joka uskaltaisi ärsyttää Donuiaa.
Murina nousi nartun kurksuta, tuo viskaisi Chigirikinsä korkealle ilmaan, nappasi siita siellä kiinni ja pamautti sen maahan. Pienehkö kumaus kuului läsähtäen jokasuuntaan. Ninjaa raivostutti niin kovasti tällainen keli, hyi.
|
|
|
|
Post by vohveli on Feb 15, 2009 1:52:58 GMT 2
Komea jysäys kuului jostain taempaa. Mustat korvat värähtivät, oliko täällä joku? Kettu viritteli hajuaistiaan, ja kyllä, vieras koiraeläinhän se jossain lähistöllä oli. Äsken tarkkaan kuuntelevat, höröllä olevat korvat painautuivat niskaan. Täällähän ei pitänyt olla ketään. Mutta miten koiraeläin oli saanut sellaisen pamauksen aikaan? Ei kai se nyt mahalleen hyppinyt keskellä ei-mitään?
Nopeasti uros käänsi päätään, nähdäkseen, kuka siellä oikein oli.
Naks
Irvistys nousi mustille kasvoille ja niskaan sattui helvetillisesti. Äsköinen naksahdus oli kuulunut Synnin niskasta, siitä kohtaa, mistä puuttui nikama. Kipu oli melkein sietämätön, mutta onneksi välillä ranwi osasi nauttiakkin siitä. Nyt ei vain oikein huvittanut. Ihan kuin joku olisi vetänyt moottorisahalla niskan poikki. Kettu koitti saada päätään suoraksi, mutta tajusi, että se sattui aivan liikaa. Eikä, niska oli jäänyt jumiin – taas. Miksi juuri nyt? Kuitenkin, pään ollessa vinossa, mustaturkki näki nartun hahmon sumun seasta. Sillä näytti olevan jonkinlainen asekkin mukana. Mitä ihmettä se teki ranwejen alueella? Ja miksi ihmeessä se oli tullut häiritsemään Synnin rauhaa? Tästä se saisi kärsiä...
Niin ällöttävältä kuin ajatus tuntuikin, uros tiesi, että nopeasti niskan rusauttaminen paikoilleen oli ainoa vaihtoehto. Muutama syvä hengenveto ja...
Naks
Mustaturkkisen teki mieli rääkäistä kivusta. Silmät olivat kiinni ja suu oli painautunut irvistykseen. Synti kirosi mielessään kipua, jonka niska tuotti. Pää oli sentään nyt suorassa. Miksei kettu ikinä oppinut kääntämään päätään varovasti?
Niin niin, se tunkeilija. Se pitäisi eliminoida. Tämän ketun unirauhaahan ei häiritty. Nartulla näyttöi kyllä olevan ase mukana, mutta kyllähän uros sen voittaisi. Se oli vain vaivainen narttu. Mustaturkki mönki ulos pikku kolostaan ja ravisteli hiukan märkää, lumista turkkiaan. Hyh, miten ällöttävältä nuoskalumi tuntuikaan. Uros jolkotteli kevyttä hölkkää toisen luo. Lähemmäs tultuaan huomasi, että tunkeilija oli musta valkoisin kuvioin.
...Ja varsin kelpo pano varmasti. Ranwin päänsisällä liikkui miljoonia kieroutuneita ajatuksia, mitä voisi donialle tehdä. Sitten ajatukset muuttuivat siihen, mitä sanoisi tai tekisi kunhan pääsisi puhe-etäisyydelle. Koittaisiko vietellä tuon, vittuilla, käydä suoraan päälle vai...? Kettu päätti kuitenkin antaa toisen päättää siitä. Donian seuraavat sanat siis päättäisivät sen kohtalon. Tuon kannattaisi todellakin miettiä tarkkaan mitä möläyttäisi, juuri nyt urosta kyrpi niin paljon että vain Jumala tiesi, mitä se tekisi.
”Iltoja”, Synti tokaisi melko neutraalilla äänellä ja kävi istumaan. Tosi asiahan oli, ettei tuolla ollut aavistustakaan, mikä vuorokauden aika oli, mutta nyt sai luvan olla ilta. Kun ranwi niin itse sanoi.
|
|
|
|
Post by tintti on Feb 24, 2009 9:43:29 GMT 2
Harvemmin Ninjaa näin mikään sää ärsytti, mutta nyt totta totisesti kaikki meni päin persettä. Ulkona oli huono ilma. Loska litisi, tippui puista päälle aj turkki oli aivan kurassa. Chigirikin kanssa käyty harjoitus oli mennyt pieleen, narttu oli liukastunut ja satuttanut lonkkansa. Lisäksi vielä armoton nälkä. Vettä tosin Donia oli saanut, mutta eipä tuo paljon häntä lohduttanut. Niin ja narttu oli ollut saarella jo kaksi viikkoa, eikä nähnyt yhtään koiraeläintä. Toki Donia oli saanut vainun useistakin koiraeläimistä, mutta eipä tuokaan ollut lohduttanut. Väkisin Ninja itselleen väitti, ettei ollut muka yksinäinen.
Ninja murahti. Neito polkaisi maata etutassullaan ja sylkäisi maahan. Neidon sinisissä silmissä oli tuskaa kerrankin. Hän kaipasi niin seuraa, ketä tahansa. Mutta toisaalta narttu tahtoi tapella, viiltää jonkun kurkun auki ja repiä korvia irti. Tai sitten leikkiä Chigirikillään oikein kunnolla. Samassa Ninja kuuli narahduksia takaantaan. Salaman nopeasti hän kääntyi ympäri. Ruumis oli samantien taisteluvalmiudessa, ja Chigirikin pää roikkui kohti maata. Taistelijan katseella varustettuna murisi narttu tulijalle. Silmissä oli vain pelkkää ivallisuutta ja sarkasmia.
"Nyt on kyllä päivä."
Vastasi ivallinen ääni, oi että tuo olento oli tyhmän näköinen. Kohta näkyi jo Ninjan sinisissä silmissä naurua uroksen ulkokuorelle.
|
|
|
|
Post by vohveli on Mar 11, 2009 23:22:21 GMT 2
Uu, kovis vai? Ranwin toinen suupieli nousi ylöspäin pieneen virneeseen. Tuollaisen naisen kun saisi niin...
Ei ei, nartun sanojen tullessa ulos suusta, alkoi kettua ärsyttämään tunkeilija suunnattomasti. Näsäviisas paska, joka koitti esittää jotain muuta kuin oli. Se oli _narttu_, mitä se tuolla asellakin tekisi? Ei se varmasti osannut tapella. Kohtahan se nähtäisiin, tuollaiset eivät nimittäin kerjänneet muuta kuin turpiinsa.
Vaikkakin, tuon näköistä kelpaisi käyttää johonkin muuhunkin kuin tappeluun. Toispuolinen virne suureni Synnin naamalla.
"Tietääkös neiti päivänsäde yhtään, missä sattuu olemaan?" uros tokaisi tekomairealla äänellään, jonka myötä virnekkin vaihtui hunajaiseksi hymyksi.
"Valaisempas hiukan, olet _minun_ alueella. Voisin tästä samantien hyökätä niskaasi ja saisit myös tälläiset komeat", musta sanoi heilutellen ylimääräisiä raajojaan.
[Öwöwö, vähän lyhyt 8-D]
|
|
|
|
Post by tintti on Mar 18, 2009 18:13:53 GMT 2
Ei, ei Ninja mikään kovis ollut. Narttu vain tiesi oman arvonsa, tunsi oman 'nimensä' ja tiesi olevbansa ylempänä kuin tuo sekasikiö. Lisäksi narttu ei tiennyt sanaa pelko, hän tiesi vain sanan 'pelottomuus'. Toki Ninja joskus itsekkin pelkäsi, ja pelkää vieläkin joskus, mutta eihän Donia sitä voisi myöntää. Ei Ninja myöntäisi sitä itselleen, eikä myöskään kenellekkään muulle.
"Minulle on aivan sama missä olen. Olen katsos uusi."
Ninja valehteli Ranwille.
|
|
