Järvi :: Nothing Else Matters [Langennut tseh~]

[fang]

Aamu valaisi kuolleita, lumen peittämiä puita ja värjäsi puhtaan lumen punertavaksi. Pakkaslumi narskui ja rasahteli, kun musta, haavoittunut ja verinen susi raahautui kohti kirkkaan jään peitossa olevaa järveä. Uros hengitti raskaasti, ja asteli hitaasti ja vaivalloisesti, eikä voinut liikuttaa toista etutassuaan. Pian hän kuitenkin pääsi järvelle, ja rikkoi jään reunasta sellaisesta kohdasta, missä jää oli heikkoa. Samassa kohdassa oli ilmeisesti käynyt muitakin elukoita juomassa.

Pitkän hetken jälkeen susi nosti päänsä veden rajasta ja nuolaisi melkein tippuvat pisarat vesisestä leuasta. Veri oli kovettanut karvoja ympäri kehoa, olisi pitänyt päästä peseytymään, mutta sen voisi hoitaa lämpimällä maalla. Donia nosti katseensa taivaaseen, pari hassua lintua lensi Aaveen yli ja tuo katsoi ympärilleen. Laakeaa, lumista maata ja lähellä näkyi metsä. Ilma oli kirpeää ja vienoinen usva oli laskeutunut Kuolon päälle. Koko taivas punersi, aurinko nousisi pian horisontti rajan yläpuolelle. Musta istuutui. Hän oli tullut pitkän matkan vuorelta, ja tässä kunnossa se ei ollut kovin viisasta. Muttei ollut vaihtoehtoja. Ilman juotavaa olisi ollut hankalaa, kun kurkkua kuivasi niin pirusti vaikka juuri sai juoda. Luntakin olisi voinut toki napata suuhunsa, mutta Aave tahtoi muutenkin muuta ajateltavaa. Ja täällä jylhässä yksinäisyydessähän se kävisi.

[langennut]

Harvoin Hiroshima oli aamusta liikkeellä, mutta nyt hän oli lähtenyt jo yöllä, eikävieläkään ollut pyähtynyt. Väsymys painoi hieman päälle, mutta Donia käveli vain hangessa eteenpäin. Hän oli metsikön laitamilla, ja hän tiesi että saapuisi pian järvelle. Olihan hän käynyt sielä ennenkin. Hiroshima oli totaallisen kyllästynyt kirveensä raahaamiseen, ja oli jo useasti viimeviikon aikana valmis jättämään sen. Mutta kyllä hän tiesi itsekkin, ettei tekisi sitä. Ei vielä. Hiroshima puuskutti ja astui pois puiden luolta. Lumen peittävä alue aukesi hänen eteensä, ja lumien kirkkaus miltein sokaisi hänet. Sitten hän huomasi jotain. Hiroshima käveli hahmoa kohti.

"Mitäh?!" Urokselta pääsi huudahdus. Hän oli kävellyt jo melko lähelle, tai ainakin tarpeeksi lähelle tunnistaakseen hahmon. Ensiksi Hiroshimaa alkoi raivostuttaa tuon hahmon kohtaaminen, hän olisi mieluiten vältellyt alfaa vaikka loppu elämänsä. Sitten pistävä veren tuoksu sai hänet huomaamaan Aaveen haavat. Hiroshima pysähtyi ja jäi tuijottamaan.

[fang]

Aaveen korvat kääntyivät, kun kauempaa kuului ääntä. Askelia. Musta ei jaksanut kääntyä katsomaan kuka oli tulossa, eikä hänen pitänyt. Hänellä ei ollut enää minkäänlaisia velvoitteita, joten jokainen vastaantulija oli yhden tekevä. Mutta puhetta kuullessaan uros tunnisti tulijan, ja meinasi jo kääntyä katsomaan Hiroa, muttei jaksanut kääntää päätään vaan oikeastaan antoi päänsä nytkähtää hieman alaspäin roikkumaan. Susi niiskaisi ja sylkäisi. Syljen mukana erittyi hieman verta, ja Aave yskäisi, ja nousi. Hän päätti lähteä, ei jaksanut haastaa Hiron kanssa. Vielä vähemmän hän jaksaisi tapella, jos beta olikin sillä tuulella. Kun Aave oli toisen kohdalla pois päin menossa, tuo pysähtyi ja vilkaisi toista. Hirolla ei ollut aavistustakaan, että tuon poika oli nyt alfa... Vai oliko? Jos Hiro olikin ollut juonessa mukana? Eihän Aave edes ollut vielä eilisiltana tiennyt, että Hirolla oli poikakin. Musta mietti, mitä sanoisi vai sanoisiko mitään, ja päätti kuitenkin avata loppujen lopuksi suunsa.
"Tapasin eilen poikasi," susi sanoi väsyneenä. Ääni oli käheä ja matala, mutta kyllä Hiro siitä selvän sai. Jokatapauksessa, pitihän Aaveen toki betalle kertoa että alfa oli vaihtunut.

[langennut]

Hiroshima oli aivan liikkumatta. Aaveella ei ollut korua? Miksei ollut? Mitä se tarkoitti? Hiroshima oli täynnä kysymyksiä, mutta siinähän vain seisoi hölmistyneenä. Aave näytti jo tekevän lähtöä, ja Hiro meinasikin jo sanoa jotain. Aave puhui ensin.
"Mitäh?!" Hiroshima sanoi uudestaan. Ryuun? Ei kai hänellä muitakaan poikia ollut? Ihme että Ryuu olisi enään edes elossa. Hiroshima ei vieläkään tajunnut yhdistää tapahtumia toisiina, hän vain seisoi ja ihmetteli. Lopulta Hiro tiputti kirveensä lumeen. Kuului kevyt tumpsahdus.
"Ryuun? Missä hän on? Mitä on tapahtunut?" Hiro laukoi kysymyksiä. Yhtäkkiä hän nolostui hieman. Hän oli kuulostanut melkein huolestuneelta, eikä hän itse edes tiennyt kenen takia.

[fang]

[pssssssstttt sillä on se koru. Ryuu anto sen Aaveelle, koska ei taho pitää korua sen osotuksena että on alfa, koska luontainen voima riittäköön.]

Jos Aave olisi istunut penkillä hän olisi nyt tippunut siltä. Miten oli mahdollista että Hiroshiman kaltainen tunteeton ja kylmä otus pystyi välittämää jostakin muusta kuin omasta perseestään? Ilmeisesti Hiro rakasti poikaansa, vaikka kysymyksistä päätellen ei ollut kovin aktiiviseissa väleissä poikansa kanssa. Aave ei sentään välittänyt kenestäkään. Ei edes itsestään.

Aave päätti lopultakin vastata toisen kysymyksiin ja lopettaa turhan haaveilun.
"Mmh. Me taistelimme," uros tokaisi ja ajatteli että eikö se nyt ollut itsestään selvää, kun Aave oli yltäpäältä kuivuneessa veressä. Uros tahtoi pitää toista jännityksestä, ja kertoa vasta pian lopputuloksen. Aave oli utelias näkemään toisen reaktion. Arvaisiko Hiro heti että Aave oli hävinnyt, vai luulisikohan hän että Ryuu oli mennyttä sutta.

[langennut]

[ Hubs, sorge : D No, ei se paljoa muuta tätä peliä x >]

Hiroshima tuijotti. Se nyt oli ilmiselvää, että he olivat tapelleet, eikai tuo otus sentään pitänyt Hiroa tyhmänä.
"Huomaan, huomaan, Miten päättyi? Kuoliko se?" Hiroshima kysyi. Hän oli melko täpinöissään. Toisaalta, jos Hiro itse olisi tapellut Aaveen kanssa alfan paikasta, olisi hän tappanut. Aave oli siinä, joten tarkoittiko se Ryuun kuolemaa? Noh, jos Ryuu olisi kuollut, olisi alfan paikka käytännössä hänen. Hiron häntä heilui puolelta toiselle. Heti viime hoputuksensa jälkeen hän vielä lisäsi:
"Noh, Helvetti, miten kävi?"
Hiro tunsi jossain sisimmässään itsensä huonoksi isäksi. No, eihän hän olisi lapsia halunnutkaan, joten samase. Nyt hän halusi vain valtaa.

[fang]

Aave vaihtoi painoa puolelta toiselle ja yskäisi jälleen.
"Mrh. Voitkin etsiä pikku poikasi ja onnitella alfan paikan johdosta," susi sanoi alavireisesiti ja ajatteli viimeisen velvollisuuden olevan täytetty, ja nyt voisi lähteä. Aave pysähtyi kuitenkin jälleen, ja tunsi todella oudon tunteen. Ja sen, epätavallisen tunteen jälkeen tuo hymyili. Vaikka Hiro edustikin kaikkea sitä mitä Aave vihasi, oli Hirollakin sydän. Mutta Aaveella ei, ja se pikkuinen asia teki näin ollen Hirosta paremman suden. Musta pudisti hieman päätään ja tunsi niskanikamissa ikävää naksahtelua, olihan hän kuitenkin aikamoisen pudotuksen tullut jyrkänteeltä. Musta astui pari askelta ja hidasti, jos toisella olisi vielä sanottavaa.

[langennut]

Hiroshima

Hiro oli aivan ihmeissään. Vaikka vaihtoehtoja ei ollut lähes muita kuin kuolema tai alfaksi tuleminen, ei Hiro osannut odottaa sitä.
"Mitäh?!" Hiro sanoi vielä kovempaan ääneen. Hiro tuijotti tuota arpista sutta, joka tuntui tekevän lähtöä jo toisen kerran.
"O-odotas nyt.. Ryuu alfana?! Miten.. Mitä.." Hiroshima mutisi taas jotain, kun yhtäkkiä hän tajusi muutamia asioita.
"No voi helvetti! Tosi mahtavaa!" Hiroshima sanoi vihaisesti ja sarkastisesti. "Olisit saatana tappanut sen, niin ei olisi tällaista ongelmaa.." Hiroshima pohti kuumeisesti. Hän ei kaikkein mieluiten tappaisi Ryuuta, mutta alfan paikka olisi hänelle tärkeä. Eikä hän mitenkään kestäisi, jos häviäisi pojallen. Mutta vielä vähemmän hän kesti olla tämän alaisena. Hiroshima istui alas. Hän mutisi hetken ja sanoi sitten vain hieman ivaa äänessän aaveelle:
"No, saitpahan itsekkin tietää miltä häviö tuntuu"

[fang]

Aave kääntyi katsomaan suoraan Hiron kärsineitä kasvoja.
"Mrh?" susi sitten päästi pienen äännähdyksen että toinen tiesi tämän kuuntelevan.
"Ongelmaa, Hiro hyvä?" Donia tokaisi. Sitten Aave tajusi. Hiro ei halunnut syrjäyttää poikaansa, mutta halusi kuitenkin kuumeisesti takaisin alfaksi. Ironista. Susi käänsi sitten katseensa muualle ja tyytyi kuuntelemaan toisen pään aukomista. Toisen viimeinen lause oli Aaveesta kuitenkin loppu peleissä aika huvittava.
"Jokainen meistä voittaa, ja vastapainoksi jokainen meistä häviää," uros tokaisi sitten käheästi. Aave oli voittanut Hiron, ja nyt hävisi Hiron jälkikasvulle. Alfa-paikka pysyi ainakin Hiron suvussa, joten olkoot tyytyväinen siitä.

[langennut]

Hiroshima ohitti lyhyellä hymähdyksellä Aaveen viimeisimmän kommentin. Sitten hän jatkoi itse.
"Ongelma on kyllä.. Onko Ryuu vahvakin? Ainakin uskoisin, kun hän sinut voitti" Hiro virnisti. Tavallaan Aave oli ihan OK, kun ei ollut alfa. Nyt Hiro pomottaisi. Äkkiä hänelle tuli mieleen toinenkin asia.
"Oletko vielä donia?" Hän kysyi äkkiä terävästi. Olisi tietysti pitänyt kysyä sitä heti aluksi.

[fang]

"On poikasi vahvempi kuin sinä, kun pystyi syrjäyttämään minut," Aave tokaisi ja lisäsi mielessään, että Ryuu tosin voitti sen varjolla, että pääsi yllättämään niin pahasti.
Pieni tuulenvire pörrötti Aaveen turkkia ja tuo huomasi, että aurinko paistoi melkein suoraan ainoaan näkevään silmään. Susi siristi silmiään, ja veti syvään henkeä. Kylmä pakkanen pisti keuhkoissa, ja Donia puhalsi höyryä suustaan. Sitten tuo vilkaisi toista ja mietti hetken, mitä sanoisi.
"Et varmaankaan näe toista häntää?" uros kysyi sitten rauhallisesti ja heilautti häntäänsä.

[langennut]

Hiroshima tuhahti.
"Niin, enpä tietenkään.." Hän sanoi ärsyyntyneenä. Hiroshiam mietti hetken. Ryuu. Hän tuskin tunsi tuota. Viime tapaamisesta oli todella kauan.
"Minä olisin tappanut sinut." Hiroshima sanoi yhtäkkiä "Mutta Ryuu ilmeisesti ei. En ilmeisesti tunne häntä yhtään.. Hitto vie.."
Donia istui paremmin. Voisiko hän hyötyä jotenkin Aaveesta? Hän olisi tietysti voinut tappaa tuon nyt heti, mutta hänellä oli pieni arvaus että Aaveesta olisi hyötyä. Hetkeksi uros painoi päänsä alas ja alkoi pohtia. pohtia, miten voisi päästä alfaksi Ryuun paikalle.
"Miten Ryuu tappelee?" Hiro tokaisi vähän ajan kuluuttua.

[fang]

Aave ei pitänyt siitä, että Hiroshima näytti noin mietteliäältä. Tuohan saattoi ajatella mitä vain. Luultavasti toinen ajatteli poikansa syrjäyttämistä. Susi nuolaisi huuliaan ja istuutui. Uroksen istuessa tuo tunsi pistävää kipua rintakehässä, mutta tukahdutti tuskaisen älähdyksen toiselta, piti pokkansa ja istuutui viileään maahan. Betan kysymys sai Aaveen ajattelamaan ihan muita juttuja, kuin omaa itsekästä kipua.
"Rhm... Käyttää paljon voimaa. Poikasi on hyvin vahva," susi sanoi. Hänestä tuntui tyhmältä puhua Hiron pojasta, koska ei olisi ikinä voinut uskoa että toiselta löytyi lapsia. Silloin susi äkkäsi, että Hirollahan oli varmaan muitakin lapsia kuin Ryuu. Harvoin oli vain yhtä pentua kenelläkään. Mutta muista lapsista Aave ei liiemmin ollut kiinnostunut, vaan jatkoi vastaustaan.
"Hän osaa myös yllättää," Donia täydensi vastauksensa. Hiro saisi itseä kysyä niitä yksityskohtia, jotka itse tunsi tärkeäksi.

[langennut]

Hiroshima kuunteli. Hetken hän tunnusteli mielessään noita sanoja. Vahva. Yllätti jopa Aaveen. Mutta ehkäpä Ryuusta olisi vastusta hänelle, vaikka mielummin hän laittaisi jonkun toisen asialle. Mutta samalla hänen paikkansa laumassa voisi kärsiä.
"Mitääh sen Ryuun kanssa pitäisi tehdä..." Hiroshima huokaisi. Hän oli melko epätoivoinen. Aave oli voittanut hänet, Ryuu Aaveen, joten miten hän voisi voittaa Ryuun? Ja yhdestä kerrasta hän voisi saada turpaansa. Pahasti. Hiroshima painoi päänsä alas ja katseli kirvestä edessään. Hän oli niin lähellä kirveen terää, että hänen nenänsä hipaisi sitä. Terävä kuten aina. Donia kiroili hiljaa. Sitten hän nosti päänsä.
"Onko oman pojan tappaminen niin kauheaa?" Hiroshima kysyi yhtäkkiä. "Miten muutenkaan saisin häntä kuolemaan?"

[fang]

Aave murahti. Hän ei koskaan ollut ollut ilkeä tappaja, vaan oikeudentajuinen. Ainakin mielessään. Teot olivat joskus olleet vääriä. Kai hän voisi ehdotuksensa sanoa Hirolle, kun Aaveen ei itse tarvinnut toteuttaa sitä?
"Voit yrittää saada jonkun toisesta laumasta tappamaan hänet. Silloin ei olisi alfaa, ja betasta tulisi alfa. Ja jos sinä olisit alfa, toisesta laumasta tulevalla tappajalla ei olisi erotetuksi joutumisen pelkoa tai vastaavaa," susi tokaisi ja nuolaisi huuliaan. Hirolla ei ihan aina tainnut leikata niin nopeasti kuin luulisi. Mutta kai Hiro olisi hyvä alfa, kun sitä niin kovin tahtoi.