Goodbye is a second chanse [Tikkis und Vilkku]

[Tika]

[[Jep, mähän sanoin että aika kumma xD Veeh, no jaa.]]

"Tuskin. En ainakaan muista sellaista", sanoi narttu. Vai oli toisellekin tullut mahdollinen sukulaisuus mieleen. Kas kummaa. Tämähän saattoi tosiaan olla jotain sukua. Mutta tuskin nyt setä, ei Vilkku ainakaan sellaista tiennyt olevan. Ylipäätänsä. Sutta jo oikeastaan kadutti, kun oli mennyt kertomaan itsestään niin paljon jollekin tuntemattomalle ihme tyypille, joka näytti hiukan samanlaiselta. Tyhmää.

[[Loistaa taas pituudellaan.]]

[fang]

Uros kohautti jälleen hartioitaan. No jaa.
"Tiedätkö... Minulla oli kerran puoliso. Hänellä oli samanlainen harjas kuin sinulla," susi sanoi. Ärsyttävää. Ei uros edes muistanut kunnolla, millainen hänen puolisonsa oli ollut. Ei muistanu edes nimeä. Se oli masentavaa. Ainut asia, josta on koskaan välittänyt. Ja sitäkään ei edes muistanut.

[Tika]

Narttu kallisti päätään kiinnostuneena. Ihanko totta? Ei kuitenkaan mahtanut ihan kovin yleinen tälläinen harjas olla.
"Hmm, miksei hän ole enää sinun puolisosi?" kysyi Vilkku ja toivoi, että toinen vastaisi. Saisi tämänkin jutun selvitettyä, ei olisi kiva elää epätietoisuudessa. Kun kait tuo nyt jotain sukua oli. Tai sitten ei. Sitähän tässä oltiin selvittämässä. Mikään muu tuossa nyt ei kiinnostanut. Eikä varmaan Vilkkukaan kiinnostanut toista muuten, kuin sen vuoksi, että sattui näyttämään vähän samalta.

[fang]

Uros meni vähän vaikeaksi.
"E-en muista. Olen menettänyt muistini. Se liittyi pentuihin, mutta en muista enempää. Kai unohdin hänet ja pennut kun menetin muistini," susi veikkasi ja istuutui jälleen ja haukotteli.

[Tika]

Narttu tuijotti toista. Jaahas. Mites nyt noin vaikeaksi mentiin. Ohhoh. Eihän se voinut olla.
"Noo, mites menetit muistisi sitten?" kysyi susi. Turhaan sitä nyt mennä miksikään syyttelemään, tämän isä oli ollut mikä oli ollut ja tuskin toinen nyt tämän isä oli. Eihän? Jos olisi, ei susi kyllä tietäisi miten suhtautua. Olihan tämän isä kuitenkin päättänyt hylätä kantavan nartun kuultuaan pennuista. Joten sinänsä tämä ei olisi halunnut isäänsä tavata. Mutta olisihan se sinänsä ihan kiva tavata isä. Mutta mitäs sitä sellaisia turhaan miettimään, koska ei tuo nyt voinut erotetun isä olla. Ei vain voinut.
"Ja mikä muuten on sinun nimesi?" hoksasi tämä vielä kysyä. Ihan huvikseen kysyi. Saadakseen jotain puhuttavaa.

[fang]

"Kolautin pääni. En tosin muista miten ja missä. Ja miksi. Varmaan jossakin tappelussa," uros tokaisi. Niin, esittelyt olivat unohtuneet tässä tohinassa.
"Voit kutsua ihan vain Odeksi," susi sanoi. Koko nimi oli niin pitkä ja vaikea itsellekkiin aina sanoa, että lempinimi sai riittää tuolle tuntemattomalle nartulle.

[Ah nää pitkät viestit 8'''D]

[Tika]

Jaahas. Eli tosiaan unohtanut kaiken. Tuskin tuolta mitään tietoja sitten saisi, ainakaan sellaisia, että olisiko toinen sukua tai mitään. Turha siis olisi varmaan udella.
"Okei, Ode. Minua taas voit kutsua Vilkuksi", sanoi narttu ja hiljeni sitten hiukan vaivaantuneena. Oli tuossa tohistessa tullut liikaa kerrottua tuolle tuntemattomalle. Oma vika tosin, kun oli tälläinen hössöttäjä. Innostui herkästi ja ei silloin ajatellut mitä sanoi. Thuu.
"Olisi kyllä ollut niin kiva tietää, oletko minulle sukua..." mutisi narttu vielä puoliääneen, niin että toinenkin varmaan kuuli.

[fang]

Uros nyökkäsi toisen nimen kuullessaan. Ja uroksen ilme vakavoitui toisen sopertaessa omiaan. Ja susi meni mietteliääksi.
"Mikä oli emosi nimi?" Ode kysyi ja käänsi päätään kysyvästi. Se nimi voisi ratkaista tämän epätietoisuuden. Tai sitten ei. Mutta aina kannatti yrittää, eikö niin? Ja kyllähän minchiakin oli utelias saada tietää, oliko tuossa nenän edessä ihan oikea verisukulainen. Mutta jos narttu rupeaisi valittamaan tai puimaan sitä, miksi Ode oli lähtenyt -siis sillä edellytyksellä että nämä ylipäätänsä olivat sukua-, uros lähtisi. Hän ei sellaista loanheittoa jäisi kuuntelemaan.

[Tika]

[[EIkä yhtään kestänytkään...]]

Eipä tainnut tämäkään juttu koskaan selvitä. Damn. Mistä Vilkku nyt emänsä nimen muistaisi. Kun oli unohtanut muutenkin niin paljon menneisyydestään. Tosin, olisihan se aiak noloa myöntää, ettei muistanut edes oman emonsa nimeä! Pakkohan tässä olisi edes yrittää muistella. Mikähän se olikaan.
"Tjaah", sanoi narttu mietiskellessään. Miksi ei vointu nyt muistaa, voi miksi? Susi huokaisi.
"Arianel! Se oli emoni nimi", hihkaisi oranssi yhtäkkiä naama loistaen. Se oli kuin olikin muistanut! Vilkku oli onnellisempi kuin päiviin, noin pienen asian vuoksi. Miten saattoikin pienellä asialla olla väliä. Susi yritti muistella emoaan. Hmärästi erotettu muisti emollaankin olleen punainen harjas, kuten tällä. Vilkku kallisti hiukan päätään. Mitähän toinen tähän sanoisi?

Sanoisi mitä sanoisi, oli narttu ainakin onnellinen. Ennenkuin joku mäntti tulisi taas pilaamaan päivän. Voi miten tämä kirottu saari olikaan täynnä juuri sellaisia mänttejä, jotka ihan varmasti vain huvikseen pomppivat iloisten otusten luokse pilaamaan päivän. Varmasti tekivät tahallaan. Vaikka eihän narttu tietenkään vointu tietää, eihän se voinut nähdä kenenkään ajatuksiin. Ja vaikka täämn mielestä toinen olisikin mäntti, niin ei varmaan se toinen omasta mielestään olisi... Eihän Vilkkukaan pitänyt itseään tyhmänä tai ärsyttävänä, mutta oli kuitenkin otuksia jotka eivät tästä lainkaan pitäneet. Siinäpä olisikin miettimistä. Mutta eihän kukaan tai mikään eläin tai ihminen ollut niin mustavalkoinen, että olisi vain ärsyttävä tai mukava tai iloinen. Vilkku alkoi jo mennä sekaisin mietteissään, joten se päätti tyytyä osaansa tietämättömänä ja odottaa toisen vastausta.

[[Syvällistä xD]]

[fang]

[Sitä itteään 8))~]

Odekin yritti muistella. Arianel...
Silloin susi muisti. Tuo nosti hieman kauhistuneen näköisenä päätään. Oli täysin todennäköistä, että tuo narttu, joka seisoi tämän edessä, oli Oden lihaa ja verta. Hämmästys paistoi oranssivalkoisilta kasvoilta ja tuo yritti sopertaa jotain järkevää. Vaikka toisen ilmeestä narttu pystyi päättelemään paljon. Susi ei keksinyt mitään sanottavaa, vaan yskäisi. Tilanne oli kiusallinen.

[Tika]

Vilkku huomasi toki toisen reaktion, ei sitä vointu olla huomaamatta. Nähtävästi toinen siis oli sukua tälle! Voi kiva, olisi joku muukin joka voisi tukea tätä kuin vain Tuska. Tosin, jos tuo nyt haluaisi olla edes yhteyksissä tähän. Sitä sopi toivoa.
"Noniin, nyt näkyy selvisi. Kerros minullekin, mikä sukulaissuhde välillämme on?" kysyi narttu innokkaasti ja heilautti häntiään. Eteni tämäkin asia johonkin suuntaan eikä jäänyt vaivaamaan. Oli inhottavaa, jos jokin asia jäi selvittämättä. Asia nimittäin vaivaisi sitten pitkään. Kunhan tuo nyt vaan vastaisi... Paitsi jos toinen ei vaikka haluaisikaan vastata? Se taas olisi hyvin kurjaa.

[[Lyhenipä ny taas >_< En keksinyt mitään x]]]

[fang]

"Hm..."
Ode mietti hetken. Mutta karaisi sitten mielensä. Ajatteli Vilkku mitä vain, Oden elämää se ei koskettanut.
"Tuota. Taidan olla isäsi," susi sai sitten sanottua ja sai sen jälkeen kasvoilleen pienen hymyn, joka kuitenkin valui pian pois ja naama oli peruslukemilla. Katsoo aluksi nartun reaktion ennenkuin näyttää omansa.

[Tika]

Vilkku hiukan hätkähti. Oho. Vissiin iso juttu. Mutta Vilkku ei tuntenut sitä isona asiana. Susi oli aina pärjännyt oikein loistavasti ilman isääkin. Olihan se toki mukava olemassa. Niinpä susi antoi hymyn noista naamalleen.
"Vau, aika yllätys", sanoi narttu ja naurahti hiukan.

[[No en osaa pelata tätä tästä pelistä pois, joten jatketaan jos sää vielä jaksat jatkaa x]]]