Goodbye is a second chanse [Tikkis und Vilkku]

[fang]

[Eka peli Odella eli en takaa laatua 8'DDD]

Maa oli vähäisen, valkoisen nuoskalumen peitossa. Kuolleet ruohonkorret, kivet, kävyt ja risut paistoivat lumen alta. Meren äärellä lunta ei ollut paljoa luonnollisestikkaan. Lumessa makasi valkeaoranssi uros susi, joka alkoi herätä tajuttomuudesta. Tuo räpytteli silmiään, ja nosti vaivalloisesti päätään. Tuo vilkaisi ympärilleen, ja huomasi olevansa täysin tuntemattomassa paikassa. Tuo raahautui istumaan. Njaa... Mites olen tänne joutunut? Moni asia oli hämärän peitossa. Uros haisteli ilmaa. Tuoksui talvelta. Taivaalta satoi verkkaiseen lumihiutaleita, jotka tarttuivat turkkiin. Susi yritti selvittää päätään ja miettiä, mikä tämä paikka oli.

[Tika]

[[Tuskin minullakaan mitään kamalan hyvää tekstiä tulee, kun olen pitänyt vähän taukoa kokeiden vuoksi x]]]

Vilkku tassutteli varovasti rannalla. Tämän ei ehkä ollut mitenkään kamalan järkevää liikkua Donioiden alueella, mutta eipä täällä kuitenkaan ketään näkynyt. Ihan rauhassa voisi siis liikkua täällä. Tai sitten ei. Narttu huomasi yhtäkkiä valkeaoranssin suden, joka nousi istumaan rannalla lumen seasta. Susi jähmettyi paikoilleen ja veti korviaan hiukan luimuun. Se ajatteli jo lähtevänsä pois. Vilkkua kun ei oikeastaan huvittaisi nyt tavata ketään. Mutta toinen näkyi olevan taas yksi rantaan huuhtoutunut raukka, joka ei varmaan tiennyt saaresta mitään. Pitäisihän sitä vähän jututtaa ainakin, jos tuo vaikka haluaisi tietää saaren perusjutut. Niin ne kaikki yleensä. Niinpä oranssi erotettu asteli varovasti lähemmäs ja heilautti varovasti häntiään.

[[Kökköö]]

[fang]

Ode nosti katsettaan ja näkökenttään ilmestyi oranssi narttu. Ja mitä helvettiä, sillä oli kaksi häntää..!
Uros nousi maasta ja katsoi narttua. Kaksi häntäinen susi. Mitä muuta tästä paikasta vielä löytyisi! Toinen luimisteli korviaan ja tuli lähemmäs. Tahtoiko se tapella? No, jos tahtoisi, Ode olisi valmis. Vaikkei tuo liiemmin välittänyt narttujen kanssa nujakoinnista. Mutta jokaiselle sitä mitä ansatisee, eikö vain?
Susi nosti korvansa pystyyn uteliaisuuden merkiksi. Tuo tahtoi tietää, millä asialla toinen liikkui.

[Tika]

Jahas, toinen ei aikonut tehdä aloitetta. Kummasteli varmaan kahta häntää, ei normaalissa maailmassa ollut kaksihäntäisiä susia. Ainakaan Vilkku ei muistanut niitä olleen silloin, kun narttu itse oli vielä asunut mantereella. Mutta siitä oli kyllä pitkä aika. Oranssi olisi toivonut toisen tekevän aloitteen, koska susi ei itse olltu mikään hyvä aloittamaan keskustelua. Voihan. No, piti yrittää.
"Hmm. Hei", sanoi erotettu varovasti ja heilautti taas häntiään. Eiköhän toinen tajuaisi, ettei tämä millään pahoilla aikeilla ollut, häntien heilutuksesta ainakin. Sopi toivoa. Ainakaan tappelemaan nartusta ei kyllä olisi, viimeisin tappio Tiralle kirvelsi vielä mielessä ja haavatkin olivat arkoja.

[fang]

Ode ei pystynyt pidättelemään itseään.
"Kaksi häntää?" tuo sanoi epäuskoisena. Siinäkin tervehdys. Mutta kuten toinen oli ajatellut, ei uros ollut koskaan nähnyt kaksi häntäisiä susia edes unissaan.
"Miksi kaksi häntää?" tuo älähti. Jotenkin kaksi häntää saivat tämän voimaan pahoin. Se oli niin epäluonnollista, ja kaikilla on tapana vierastaa kaikkea tuntematonta.
"No hei," susi sitten vastasi kun sai purkaa asiat kahdesta hännästä. Mutta ihmetelli niitä silti vieläkin.

[Tika]

Narttu oli arvannut tämän, ja pieni hymynpoikanen käväisi oranssin naamalla. Noin olisi kuka tahansa saarelle vasta saapunut sanonut. Mutta pian nuo tuntuivat asiaan oppivan ja tottuvan. Hetkeksi tämä jäi miettimään, miten olikaan itse suhtautunut kaksihäntäisiin saapuessaan. Ei tämä muistanut, joten antoi asian olla.
"Olen erotettu. Siksi kaksi häntää", sanoi narttu tyynesti. Toinen saisi itse kysellä lisää jos halusi tietää, kuten varmaan halusikin.
"Ja ihan näin vinkkinä, monilla muillakin tällä saarella on kaksi häntää. Turha hämmästyä", totesi tämä vielä ja hymyili taas hiukan.

[fang]

Uros kohautti hartioitaan. Mitä lie hylkiöitä nuo erotetut. Mutta mistä ne oli erotettu? Hm. Sitä sieti miettiä.
"Noo, yritän olla hämmästymättä kun seuraava erotettu tulee vastaan," uros tokaisi ja katseli ympärilleen ja tunsi olonsa eksyneeksi. Hm. Mitä pitäisi tehdä ja minne mennä, siinä vasta kysymys.

[Tika]

Vilkku ei oikeastaan pitänyt toisen painotteesta erotettu sanan kohdalla. Mutta niinhän se oli, erotetut taisi olla aika hyljeksittyjä. Tämä ei sitä oikeastaan aiemmin ollut pahemmin tajunnut, koska oli aina itse suhtautunut erotettuihin niinkuin muihinkin, ehkä johtuen Tuskasta. Itse narttu ei ollut ehtinyt olla erotettu niin kauaa, että olisi asian huomannut. Susi katsahti toista. Tuo ei sitten vissiin aikonutkaan kysellä. Tjaa. Olkoon sitten. Vaikka periaatteessa Vilkku olisi melkein halunnut kertoa. Mutta antoi olla, ei narttu alkaisi tietojaasn tyrkyttämään kenellekään. Oli kait ollut virhe edes tulla tänne, kun toinen vaikutti niin töykeältä. Joku itsestään liikoja luuleva otus tuo taisi olla. Siltä ainakin vaikutti nartun silmissä. Susi tutkiskeli toisen ulkonäköä vähän tarkemmin. Jaahas, saman sävyinen oranssi kuin tämäkin. Ja keltaiset merkit, hännässä ja jalassa niinkuin Vilkullakin. Mikä sattuma, harvoin tapasi noin saman näköistä otusta. Vaikka eihän toinen kuitenkaan nyt niin samanlainen ollut, mutta kuitenkin.

[fang]

Uros huomasi että narttu tutki tätä katseellaan. Ja sitten uros alkoi katsoa narttua tarkemmin. Samansävyistä oranssia ja keltaisia kuvioita. Tuo punainen harjas toi uroksen mieleen erään nartun, jonka oli joskus tuntenut [sovitaa että vilkun emällä oli punane harjas 8'D].
Susi huomasi tiettyjä samanlaisuuksia myös rakenteissa. Njaa. Luonteet taisivat kuitenkin poiketa melko paljon. Ehkä narttu oli tälle sukua? Kaukaista sukua ehkäpä, koska uros ei muistanut nähneensä narttua ennen. Tai no. Eihän uros muistanut muutenkaan kuin vain harvoja asioita menneisyydestään. Mutta tuo susi ei kuulunut niihin.

[Tika]

[[Joo :'D]]

Narttu oli kyllä hiukan hämmentynyt samanlaisuuksista. Nooh, ehkä jotain kaukaista sukua. Tai mistä sitä tiesi, eihän tämä muistanut äitiään, eikä isäänsäkään. Ei kyllä muistanut isäänsä koskaan nähneenkään. Joten ei oikeion voinut tietää, oliko tuo sittenkin joku lähisukulainen. Se kyllä olisi jo aikamoinen järkytys, jos joku lähisukulainen oli onnistunut eksymään saarelle. Vilkullahan oli jo aikamoinen suku täällä, kun oli lapsia ja puolisokin. Ihan tarpeeksi sukua siinä oli. Mutta ei toinen kyllä näyttänyt tätä tuntevan, joten mahtoi olla nartun omaa kuvitelmaa kaikki tuollaiset mahdolliset sukulaisuudet.

[fang]

Uros haukotteli. Toinen näytti miettelijäältä. Muisteli varmaan jotain. Tällä uroksella ei ollut muistoja. Pari haalistunutta muistoa siitä, että vanhemmat olivat kuolleet kun tämä oli ollut pentu ja että hän oli elänyt suuren metsän ja pellon välissä. Ja että hänellä oli joskus ollut ihan puolisokin. Susi haukotteli uudestaan. Pitkä merimatka oli väsyttänyt tämän lähes tyystin. Susi venytteli ja pudisteli sitten itseään.
"Mitä mietit," tuo sitten tuli kysyneeksi.

[Tika]

Narttu hätkähti mietteistään toisen kysymyksen kuullessaan. Tuo näytti aika väsyneeltä. Niinhän sitä kaikki. Narttu ainakin tunsi itsensä melkein aina väsyneeksi. Pennut toki olivat huolettomia ja iloisia, väsyneitä vain öisin.
"Sukuani", tokaisi tämä. Voisi toki vähän kertoa omasta perheestä, mutta toinen ei kyllä varmaan halunnut kuulla. Vaikka tämän perheen kyllä pystyisi tiivistämään muutamaan sanaan. Olihan se perhe iso, mutta ei siitä kertomista sinänsä ollut. Ja mitä sitä nyt tuntemattomille kertomaan itsestään. Ihan liikaa oli jo sekin, että sukulaiset tiesivät. Esimerkiksi Tira, se tiesi ihan liikaa nartun pennuista. Ei nimittäin ollut kiva kun murhanhimoinen puolison isä vainosi pentuja. Tai no ei ehkä vainonnut, mutta varmasti olisi nirhinyt jos eteen olisi sattunut. Kuten Onni raukalle oli käynyt. Nartun ilme muuttui haikeaksi ja surulliseksi tämän muistaessa Onnin.

[fang]

Suku? Omasta suvusta Ode ei muistanu juuri mitään. Eikä juuri välittänytkään muistaa.
"Kerro suvustasi," uros sitten sanoi. Jos toinen oli tälle sukua, tuo saattaisi muistaa sen. Joku kadonnut setä Ode voisi olla? Hoo.

[Kröh mikä pituus~]

[Tika]

Vilkku vilkaisi toista hiukan kummissaan. Että ei kiinnostanut saari, mutta kiinnosti tälläisen toiselle randomin suden suku? No, ehkä se johtui samanlaisesta ulkomuodosta, jonka toinenkin oli varmasti jo huomannut.
"Noh, minähän en ole aina asunut tällä saarella. Mantereella minulla oli äiti, isääni en koskaan tavannut. Kuulemma karkasi heti kuultuaan saavansa pentuja. Sisaruksia minulla oli, mutta muistan vain Mikaelin. Hänestäkin eksyin. Päädyin tänne, ja-" narttu piti pienen tauon miettine. Muttas samahan se olisi kaikki kertoa kun kerran oli jo aloitettu.
"No minut raiskattiin ja sain sen seurauksena kaksi pentua. Vilkun ja Onni-Aapelin. Nykyinen ja silloinen kumppanini alkoi sitten isäksi pennuille, emme kertoneet mikä oli heidän alkuperänsä. Onni on kuitenkin kuollut, koska kumppanini isä tappoi hänet. Eli periaatteessa Onnin isoisä tappoi hänet. Tinttu on hyvissä voimissa. Myöhemmin sain tämän puolisoni, Tuskan kanssa pentuja. Nicon, Ingon, Natashan ja Passionin. He tosin ovat kadoksissa, olen tavannut vain Nicon nyt lähiaikoina. Siinä se", sanoi narttu. Ilme oli lopussa surullinen, johtuen pentujen häviämisestä. Missäköhän ne olivat? Olisi ollut mukava nähdä muitakin kuin Nicoa. Tintun oli Tuska kuulemma vasta nähnyt, joten sillä ei ollut hätää. Mutta muut.

[fang]

["No minut raiskattiin ja sain sen seurauksena kaksi pentua. Vilkun ja Onni-Aapelin." Öö 8'D]

Uros kuunteli toisen tarinan. Uros oli harvoin kiinnostonut kenestäkään, mutta toisen ulkonäkö herätti mielenkiinnon. Vai että Mikael. Ja että isäkin oli livistänyt.
"Ei sinulla sattuisi olemaan kadonnutta setää?"