Syksyn monet sävyt || Minichian aro >Tika

[koji]

Nuori erotetun pentu asteli arolla. Tämä kyllä tiesi, ettei olisi niin turvallista pomppia Minichian alueella. Isoisän takia, joka nyt noin vain voisi tappaa hänet. Osasi nuori kyllä varoa, ja kyllä pakoon aina voisi lähteä. Nico ei kuitenkaan antanut murheen vallata mieltään ja kohotti rauhallisen kävelyn hölkäksi ja juoksuksi. Juokseminen oli ihanaa. Ooli ihanaa juosta myötätuulessa ja tuntea tämä vauhti. Tuntea menevänsä tuulen lailla. Vaikka ei läheskään yhtä nopeasti. Kirjava viiletti eteenpäin, kunnes lopulta pysähtyi hieman hengästyneenä. Nico kävi makuulle ja kierähti selälleen. Nuorukainen katseli taivasta, joku lintuaura lensi ylitse.
Vitsi jos osaisi lentää...

[Tika]

Tuuli suhisi arolla, joka näytti autiolta. Mutta eipä ollutkaan, tuolla näkyi kaksi koiraeläintä ja tuolla niistä kauempana vielä yksi.

Kibeth asteli reippaasti eteenpäin arolla ja katseli innokkaasti ympärilleen. Se halusi nähdä kaiken, haistaa kaiken, tuntea kaiken, maistaa kaiken... Muutamaan sanaan tiivistettynä, se halusi tietää tästä saaresta kaiken. Uros oli hyvin pirteällä tuulella, ja hyppelikin välillä innoissaan eteenpäin. Tuuli puhalsi vasten kasvoja vilvoittavana. Turkki oli jo merivedenjäljiltä kuiva, tosin ehkä hiukan suolainen. Suola ei kuitenkaan oranssiruskeaa minchiaa haitannut tippaakaan.

Ranna laahusti mielenosoituksellisesti veljensä perässä, muutaman metrin jäljessä. Se ei olisi halunnut poistua rannalta, se olisi halunnut yrittää löytää kotiin. Mutta Kibethin mielestä se ei ollut tullut kuuloonkaan, ensin pitäisi kuulemma vähän tutkia saarta... Mutta melko varmasti se tarkoitti sitä, että veli unohtaisi koko saarelta poistumisen ja viettäisi elämänsä vähintäänkin onnellisena saarella. Ja niin tekisi Rannakin, mutta oli eriasia, olisiko tämä onnellinen. Toisaalta, eihän tällä ollut mitään kiintokohdetta ollut mantereellakaan ollut. Että sama se olisi, oltiin sitten missä tahansa.

Kibeth vilkaisi nyreää siskoaan. Antoi tuon mököttää, kyllä se siitä piristyisi. Jostain syystä tämän mielessä käväisi tämän entinen ihmimsperhe, ja se sai koiran hiukan haikealle tuulelle. Muttei pitkäksi aikaa, Kibeth nimittäin huomasi kauempana maassa makaamassa jonkun koiraeläimen.
"Katso Ranna, tuolla on joku!" hihkaisi minchia ja loikkasi innokkaasti sinnepäin.

Ranna kohotti katseensa ärtyneenä kuullessaan Kibethin huudon. Koira katsahti siihen suuntaan, johon veli juuri suuntasi loikkansa. Ja totta tosiaan, siellä näkyi olevan joku koiranpenikka. No, olisi tuo kait edes jotain seuraa veljen lisäksi. Niinpä narttu seurasi veljeään, joka pysähtyi metrin päähän tuntemattomasta. Pian koira oli jo Kibethin rinnalla.

[koji]

Nico ihaili taivasta. Olisi ihanaa lentää tuolla linnun lailla. Kukaan ei saisi tätä kesyttämätöntä tuulta koskaan kiinni. Aina oltaisi vapaa, ja kukaan ei voisi satuttaa millään tavalla. Nuori kohotti hieman toista tassuaan ylemmäs.
Haaveilut keskeytyi vähän ajan päästä, kun hän kuuli jonkun tulevan viereensä, ja myös näki. Pian joku toinenkin tuli. Nico kierähti mahalleen ja siitä seisomaan. Ennen ei noita ullut nähnyt, olisivatkohan uusia täällä. Jos olisivat, pääsisi kertomaan tästä saaresta jotakin. Se sitten olisi hienoa, voisi ylpeillä tietävyydellään. Vaikka äiti ei enään ollutkaan Minichian alfa, silti.
"Keitä olette?" erotettu kysyi heilutellen hiljaa puolelta toiselle kahta häntäänsä.

[Tika]

Kibeth virnisti hiukan pennulle. Olikohan tuo paikallisia? Ainakin siihen tyyliin tuossa oleili, mutta eihän sitä koskaan tiennyt... Sitten tämä huomasi toisen hännät. Kaksi häntää? Okei, selvästi paikallisia. Ainakin niin koira päätteli, mutta se ei haitannut tätä. Eniten nyt kiinnosti tämä saari, ja ehkä tuo osaisi auttaa?
"Jaa, minä olen Kibeth", sanoi uros pirteästi ja odotti sitten Rannan esittäytymistä.

Ranna katseli tuota pentua vähän ärtyneenä. Mitähän tuokin tiesi tästä paikasta? Liekö mitään. Jos tuo ei tietäisi, pitäisi jatkaa matkaa ja etsiä joku joka tuntee saaren. Jos sitten päästäisiin jo kotiin lähtemään. Yhtäkkiä Narttu huomasi pennun hännät. Niitä oli kaksi. Asia sai koiran melkein pomppaamaan ilmaan. Ei kuitenkaan ihan. Koira katsahti hätäisesti Kibethiin. Se halusi jo lähteä, mutta ei, velihän alkoi vaan hieromaan tuttavuutta.
"Olen Ranna", sanoi narttu hiukan murjottavana.

"Hmm, tiedätkös paljon tästä saaresta? Ja miksi sinulla on kaksi häntää?" kysyi uros innokkaasti. Stten tämä vilkaisi vähän moittivasti Rannaa, joka ei vieläkään ottanut piristyäkseen. Mokomakin.

[koji]

"Olen Nico." kirjava sanoi, vaikkei varsinaisesti hänen nimeään kysytty.
Nuori tuhahti hiljaa, tietysti toiset utelevat tätä toista häntää. "Koska olen erotettu." Nico sanoi ja jatkoi pian: "Tiedän. Olen syntynyt täällä." erotettu sanoi, ja kumminkin kun kohta kysyttäisi, mikä se erotettu on niin Nico päätti tehdä hyvän työn ja kertoa.
"Erotettu on sellainen joka on syntynyt kahdelle erilaumalaiselle, tai sellaisille, että toinen on erotettu. Siksi minulla on kaksi häntää." Nico kertoi, ehkä hieman ylpeän oloisesti, tyyliin-minäpä tiedän, sä et. Seuraavaksi ruvetaan kumminkin kyselemään niistä laumoista... Täysin uunista tulleita kumminkin. Tuo toinen, oliko se Ranna... Vaikutti jotenkin myrtsiltä tyypiltä Nicosta, Kibeth taas ei niinkään. Erotettu nuorukainen pysyi hieman varuillaan koko ajan, ettei varmasti se Tira-papparainen vaanisi jossain puskassa ( kato nyt Oô, mun mielikuvitus menee tohon suuntaa jo, sen yhe pitäs vastata sinne... ).
"Mitä kaikkea haluatte tietää?"

[Tika]

[[Jep x]]]

Kibeth kuunteli kiinnostuneena. Pentuhan tosiaan oli perillä asioista, mainiota! Ranna epäilemättä menisi nyt hiljaiseksi, kun Kibeth oli löytänyt hetkessä tiedonlähteen. Koira ei tosin jaksanut paljoa siskostaan välittää juuri nyt, Nicoksi esittäytynyt pentu oli paljon kiinnostavampi tyyppi.
"Minä ainakin haluan tietää kaiken mahdollisen! Aloita vaikka niistä laumoista kuitenkin", sanoi uros innokkaasti ja heilautti häntäänsä. Koira istahti alas valmiina kuulemaan pitkänkin selostuksen. Tai oikeastaan valmiina kuulemaan juuri sen, mitä Nico haluaisi kertoa. Tai mitä tuo oli valmis kertomaan, sama se, kunhan tulisi tietoa saaresta.

Ranna tosiaan meni hiljaiseksi. Pentu ihan tosissaan tiesi jotain. No, se oli hyvä juttu, päästäisiinpähän entistä nopeammin pois täältä. Poispääsystäkin voisi kyllä kysyä tuolta pennulta, jos se vaikka tietäisi parhaan tien poistua tältä saarelta.
"Ja minä haluaisin tietää, että miten tältä saarelta pääsee pois", sanoi narttu tavoitellen ystävällistä äänen sävyä, puolittain onnistuenkin siinä. Se ei halunnut suututtaa pentua, joka voisi kertoa poistumistien.

[[Julmia nuo kaksoset, ne haluaa vain hyötyä Nicosta xD]]

[koji]

XD
-----------------------------

Nicosta tuntui oikeastaan kivalta, kun joku, siis jotkut kuuntelivat häntä.
"No, on Doniat ja Minichiat. Te olette Minichioita, se määräytyy turkin värin mukaan. Donioita ovat sellaiset vaalkoiset, harmaat, mustat ja sellaiset. Erotetut ovat siit kumpia vain, jotka ovat joutuneet erotetuoksi jostain syystä tai syntyvät sellaisiksi. Emme silti kyllä mikään lauma ole. Ja sitten on vielä Ranwit, ne tunnistaa helposti. Pari ylimääräsitä koipea, pitkät kulmahampaat ja kolme häntää. Ette voi erehtyä niistä, niitä kannattaa sitten varoa." kirjava selosti, lähinnä nyt Kibethille, kun tämä kysyi.
Nuori katsahti ehkä vähän surumielisesti Rannaan.
"Olen kuullut sellaista, ettei täältä pääse pois. Kun... No, olemme toisessa ulottuvuudessa tai jotain. Valitan."
Nico sanoi vetäen hieman henkeä.
"Onko muuta, mistä haluatte tietää?" kirjava kysyi, ja ajatteli, että alfoista seuraavaksi kysyttäisi varmaan.

[Tika]

Kibeth yritti pysyä kärryillä, mutta ranwien kohdalla tämä tipahti.
"Siis tuota, hidastahan vähän. Siis mitä ihmeitä ne ranwit oikein on? Ei kuulostaneet kivoilta. Miten ne oikein on tänne joutuneet?" kysyi uros kiinnostuneena, ja painoi samalla mieleensä, ettei vain haastaisi riitaa sellaisen kanssa. Toisaalta, eiköhän maalaisjärki riittänyt niitä tunnistessa. Ja kyllä Kibethilläkin sen verran itsesuojeluvaistoa oli, että tajusi varoa mokomia otuksia. Aika hurjalta kyllä kuulostivat. Melkein pelottavilta.

Ranna kuunteli vain puolella korvalla pennun selostusta laumoista ja sen sellaisista. Eihän se kuitenkaan niitä tietoja tarvitsisi, kun lähtisi pois täältä. Kunhan tuo nyt vain kertoisi poistumistien... Nicon viimeinen lause löi tältä melkein ilmat pihalle. Narttu tuijotti pentua silmät pyöreinä ja suu auki.
"Siis... Ei pääse POIS? Eikö MITENKÄÄN?" koira alkoi tuntea jo lievää pakokauhua, miten täällä nyt voisi elää? Mutta pakkohan sitä olisi sopeutua, kun ei kerran pois päässyt. Tämähän oli kyllä ihan hullua.

[koji]

"En minä kaikkea nyt tiedä, tiedän vain mitä ne Ranwit on. En tiedä miten sellaisiksi jotkut ovat joutuneet, mutta sellaista olen kuullut... Että Ranwiksi voi muuttua, jos saa sellaiselta pureman." Nico sanoi. Happihan tässä loppuu, kun joutuu selittelemään kaikesta mahdollisesta.
Kirjava katsahti saas Rannaan päin. "Ei. Olemme toisessa ulottuvuudessa. Miten aijot päästä takaisin?"
Erotettu kysyi. Turhauduttavaa. Eikö nyt heti tajuta.
Nico ei kuitenkaan ymmärtänyt, miksi joku ei voisi elää täällä. Hän oli elänyt koko lyhyen elämänsä aikana, ja ei voinut kuvitella elävänsä muualla. Muusta ei edes tiennyt, niin tietenkin nuori oletti, että kaikki voisovat täällä hyvin elää.

[Tika]

Kibeth ei oikein pitänyt noista ranweista. Hiukan pelottavan kuuloisia, jos ne purivat toisia ja muuttivat siten samanlaisiksi kuin he itse olivat. Aika kamalaa, niitä pitäisi varoa. Koira vilkaisi siskoaan ärtyneenä, kun tuo vain panikoi täältä poispääsyä. Täältä ei päässyt pois, ja sillä siisti. Uros ei lainkaan ymmärtänyt, miksi sisko oikein hosui. Kyllähän täällä voisi elää, ihan helpostikin. Turhaan toinen kaipaili siihen metsikköönsä mantereella. Täällä olisi varmasti ihan yhtä hyvä elää. Ranna ei vain tainnut tajuta sitä. No, ehkä toinen kuitenkin seuraisi vähän rauhallisemmin, eikä koko ajan mutisisi poislähdöstä, kun tiesi ettei se ollut mahdollista.
"Kiitoksia neuvoistasi", huomasi tämä sitten sanoi Nicolle. Uros hymyili pennulle ja heilautti hiukan häntäänsä.

Ranna istahti äkkiä, kun pelkäsi että jalat eivät enää kantaisi. Tämähän oli kauheaa, niin kauheaa. Ettei saarelta päässyt mitenkään pois. Hirvittävää, täälläkö sitä pitäisi asua... Ranna kyllä tiesi, että täällä olisi varmasti ihan yhtä hyvä asua kuin mantereellakin. Muta kotiinsa koira silti kaipasi, siitä ei päässyt mihinkään.
"No miksi tämä saari sitten oikein on toisessa ulottuvuudessa? Ja miten me sitten pääsimme tänne, jos tämä kerran on toisessa ulottuvuudessa", kysyi narttu epäilevästi. Ehkä pentu vain huijasi. Sehän saattoi olla mahdollista. Ja olihan Nicon kertomuksessa tosiaan aukkoja.

[koji]

"Ole hyvä vain." kirjava tokaisi Kibethille.
Nico katsahti hieman närkästyneen oloisestib Rannaan.
"Luuletko että tiedän kaiken? Olen vielä pentu, ei minulle kerrota kaikkea. Varsinkin, kun olen erotettu..." hän sanoi.
Ei hän kaikkea voi tietää, pentu vasta on, ja ei ole pakosti edes vielä synnytty silloin. Voisivat kysyä joltakin muulta... Minichian alfalta, Tiralta, ei kuitenkaan kannata varmaan mitään kysyä. Niin hullu idiootti on, melkein äidinkin tappoi. Niconkin varmasti yrittäisi tappaa jos vastaan tulisi...

[Tika]

Kibethille tämä oli niitä harvoja kertoja, jolloin se olisi halunnut puraista siskoaan ja kovaa. Miksi ihmeessä toisen piti olla noin tyhmä? Mitä vikaa siinä olisi, jos tänne jäisi? Jos joku kertoisi sen, niin johan tämäkin olisi tyytyväinen. Mutta kun ei. Ei siinä tämän mielestä ainakaan ollut mitään vikaa. Koira alkoi pikkuhiljaa kyllästyä Rannan vastusteluun.
"Mitä sulla on täällä asumista vastaan?" kysyi uros kummissaan siskoltaan. Jos tuolta vielä saisi kunnon vastauksenkin.

Ranna ei ollut tyytyväinen. Tämä vilkaisi veljeään hiukan hämmästyneenä, kun tuo asettautui saaren puolelle. Mikä Kibethilläkin nyt oli?
"Kibeth, ajattele nyt! Tämä saarihan voi hyvinkin olla täysin erilainen verrattuna mantereeseen", sanoi Minchia tuskaisesti.
"Eihän me edes tiedetä, että onko tällä saarella sotia tai jotain?!" sanoi koira veljelleen, mutta osoitti kysymyksen Nicolle.

[[Uu, anteeksi kesto, olin lomalla ^^']]
[[Muh, leikitään että ne pomppas jonnekin pois xD Ok, kiitti pelistä ]]