Kun ny jaksas. [Langennutt]

[Tika]

Syksyisen kylmä meri loiski hiekkarantaan, kuin haluaisi nielaista koko rannan. Hiekka oli jotenkin kylmän näköistä, ei lainkaan sellaista kuin joskus kuumana kesäpäivänä, kun hiekka näytti ihan hohtavan lämpöään. Nyt hiekka oli jotenkin... kuolleen näköinen. No, se ei ollut kuitenkaan ensimmäisenä mielessä kahdella koiralla, jotka istuivat vieretysten kauempana vesirajasta. Oranssihtava turkki, joka molempia koristi, pisti melko terävästi silmään kuolleen näköisen hiekan seasta. Molemmat koirat tippuivat vettä, ja näyttivät vasta mereltä nousseilta. Kuten olivatkin.

Ranna huokaisi hiukan. Se ravisti varovasti päätään, jotta muutama pisara sen korvan päästä putoaisi. Merivesi oli inhottavan makuista. Eikä siinä minkään mukava ollut uidakaan. Narttu huoahti uudemman kerran.
"Missäköhän olemme?" kysyi tämä sitten melko surkeasti Kibethiltä.

Uros vilkaisi siskoaan epätavallisen huolestuneena. Se tiesi, ettei Ranna paljoa välittänyt vedestä eikä uimisesta. Lisäksi täällä oli kylmä. Vielä sairastuisivat, jos eivät pian lähtisi liikkeelle. Mutta ei ihan vielä, pitäisi ensin vähän katsella ympärilleen.

[langennut]

Roku


Pieni, laiha ja kurainen Minchia pentu saapui yskien rannalle. Hän näki kaksi henkilöä kolean rannan luon, toiset olivat nähtävästi kylmissään tai jotain. Aallot olivat melko korkeita, ja taivas oli pilvien peitossa. Hiekka oli kylmää Rokun ohutta karvapeitettä vasten. Hän tärisi kylmän tuulen puhaltaessa, ja nälkä kurni vatsassa. Vesi ei näyttänyt muuten houkuttelevalta, mutta pentu näki rannassa hohtavien, isohkojen kalojen ajautuvan rantaan. Hän ei pääsisi rantaan kahden hahmon ohi, hänen olisi pakko paljastua, ja hän teki sen mielummin itse kuin ylätettynä.

"A-anteeksi, keitä olette?"

Rokulla ei ollut tapana änkyttää, mutta se oli aivan uupunut rampatessaan ruokaa etsien. Toivottavasti nuo eivät halunneet tapella.

[Tika]

Kibeth hätkähti hieman kuullessaan aran äänen jostin läheltä ja käänsi katseesa metsästäkseen äänen lähdettä. Ranna vilkaisi veljeään ja käänsi sitten myös päänsä nähdäkseen sen, joka oli puhunut. Koirien silmiin sattui joku pentu. Ei siis ollut tämäkään saari mikään autiosaari. Se olisi hyvä juttu.
"Hmm, olen Kibeth", esittäytyi uros yrittäen kuulostaa kiltiltä, kun toinen oli hiukan pelokkaan oloinen. Mitenköhän noin nuori oli tänne yksikseen eksynyt? No, eihän se tämän asia ollut... Eikä varmaan olisi mitenkään kohteliasta mennä sellaisia kysymäänkään. Ranna vilkaisi taas veljeään.
"Ja minä olen Ranna", esittäytyi narttu ja kallisti hiukan päätään. Pentu näytti olevan melko kylmissään, mutta niinhän kaikki. Kun oli näin kylmä syksykin.

[langennut]

Roku


Roku hymyili.
"OK, Oletteko.. vasta tulleet?" Pentu hengähti. Hän oli aivan uupunut, mutta sitäkin nälkäisempi. Hän arveli toisten tilanteen, koska hehän olivat märkiä. Kuka hullu tähän aikaan uisi, ellei kalastaisi. Mutta Roku ei haistanut ruokaa. Hän sanoi vielä:
"Olen itse Roku. Häiritsenkö, jos hankkisin kalaa samalla?" Hän yritti olla ystävällinen, nyt ei voisi tapella häviämättä. Ja hän ei haluaisi sitä juuri nyt. Roku käveli askeleita eteenpäin, kohti kahtaa koiraa ja rantaa. Pian hän söisi, aivan varmasti.

[Tika]

"Kyllä, itseasiassa olemme", sanoi Ranna. Pentu taisi tietää tästä saaresta jotain. Siltä voisi ehkä kysellä asioita. Kunhan tuo söisi, kun kerran oli nälkäinen.
"Ei haittaa meitä", sanoi narttu molempien puolesta ja kallisti sitten hiukan päätään tarkkaillen pennun touhuja. Tämä halusi nähdä, miten tuo kalastaisi. Sitten voisi kysellä asioita enemmän. Ranna oli onnellinen, ettei itse ollut nälkäinen, ei nimittäin olisi ollut mitenkään mukava mennä kalaan näin kylmällä ja vielä valmiiksi märkänä.

Kibeth nyökkäsi vain, koska Ranna kertoi jo kaiken tarpeellisen. Hiukan hämmästynyt tämä oli siskonsa puheliaisuudesta, yleensä Ranna antoi tämän kertoa asiat ja itse nyökkäili vain. Mutta nyt tuo taisi vain haluta tietää asioita nopeasti, eikä jaksanut arastella. Ja koska tuo Roku oli vielä pentu, niin Ranna mahtoi olla helpompi puhua pennulle kuin aikuiselle olisi ollut. Niinpä niin.
"Olet varmaan syntynyt tällä saarella?" se oli ehkä enemmänkin toteamus kuin kysymys.

[langennut]

Roku

Roku Käveli heidän ohitseen aivan rantaan. Aalto toi mukanaan vettä hänen tassuilleen, se oli hirveän kylmää.
"mm.. Joo, olen. Eksyin vanhemmistani. Yritän nyt sitten pärjätä" Roku asteli rohkeasti veteen, vaikka se tuntui pistelevän kylmältä. Toisaalta, hän puhdistui samalla, ja muistikin vasta silloin arpensa rinnuksillaan.Ensimmäinen, suolinen aalto osui niihin. Kipu oli inhottava, mutta Roku pysyi vaiti. Vesi ei ollut kovin syvää, mutta aallot olivat korkeita. Hän näki kalan lähellä, ja hän loikkasi sitä kohti. Huti. Vettä roiskui, mutta hän ei saanut sitä kiinni. Hän hyppeli vielä jonkin aikaa, kunnes lopulta sai yhden. Tyytyväisenä hän palasi hietikolle, parinmetrin päähän toisista. Hän söi hetken tyytyväisenä, kunnes kysyi:
"Mistä olette?"

[Tika]

"Ai", sanoi Kibeth koruttomasti. Uros ei ollut koskaan oikein oppinut puhumaan eksyneille tai vanhempansa hukannelle otuksille. Eipä pentu kyllä mitenkään kauhean pahoillaan asiasta näyttänyt olevan, joten se varmaan uskoi vielä joskus näkevänsä vanhempansa. Onnen poika. Koira katseli kun pentu söi kalaa, hyvällä ruokahalulla. Taisi olla nälkäinen.
"Ai mekö? No, minä olen kaupungista, ihmisten luota", sanoi Kibeth hiukan haikealla äänellä.

Ranna ei sanonut mitään pennun eksymiseen, mulkais vain veljeään, joka melkoisen töksähtävästi puhui Rokulle. Mitä jos toinen kaipasi vanhempiaan? Ei silloin pitäisi noin tyhmästi käyttäytyä. No, minkäs sille voi, Kibeth oli jo höläyttänyt suustaan sammakon. Narttu päätti sivuutta koko asian, eihän pentu kuitenkaan kamalasti tuntuvat kaipaavan kotiinsa. Tuon kysymys sai tämän hetkeksi miettimään.
"Eräästä metsiköstä minä tulen, melko kaukaa täältä", sanoi narttu Kibethin jälkeen ja tähysi Rokun ohi jonnekin meren taakse silmät poissaolevan näköisinä.

[langennut]

Roku

Roku pureskeli mietteliäänä.
"OK" Hän sanoi, ja jatkoi sitten.
"Näytätte olevan.. Ehkäpä sisaruksia? Luulin ainakin niin. Tulette kuitenkin eri paikoista?"
Pentu kyseli mietteliään syödessään. Hän sylki ruodot pois suustaan, eikä kalasta sitten jäänytkään paljoa jäljelle.
"Onko jotain, mitä haluaisitte tietää? Tarkoitan, saaresta?"

[langennut]

//Edistyykö?//

[Tika]

[[Eep, anteeksi kesto. Kokeita kamalasti ollut, niin en oikein ole ehtinyt vastailemaan... Nyt tässä viikonloppuna vastaan, mutta ensi viikon taas jumittaa. Tosin, viimeiset kokeet on ensi viikolla, että jos hahmollasi ei ole minnekään kiire ja jos itse jaksat odottaa ensi viikon keskiviikkoon? Silloin on viimeinen koe, joten sitten alan taas aktiivistumaan...]]

Kibeth kallisti päätään ja virnisti.
"Olemme kaksoset. Pentuna eksyimme toisistamme, ja nyt olemme taas löytäneet toisemme", selitti uros. Se ainakin halusi tietää kaiken mahdollisen saaresta. Ihan kaiken siis. Tuskin pentu nyt kaikkea tietäisi, mutta ainakin olisi hyvä aloittaa tuon tiedoilla.
"Minä ainakin haluan tietää kaiken tästä saaresta!" hihkaisi uros innokkaasti ja pirteästi.

Narttu oli tyytyväinen, kun sen ei tarvinnut vastata pennun ensimmäiseen kysymykseen. Kibeth hoitaisi sen. Rannaa ei kiinnostanut saaren asiatkaan pätkääkään. Vain se kiinnosti, miten täältä kenties pääsisi pois. Ihan sama se muuten olisi.
"Minä haluan vain tietää, miten täältä voisi päästä pois", sanoi narttu hillitysti. Se ei ollut yhtään yllättynyt veljensä innosta, Kibeth nyt oli sellainen. Innokas. Siinäpähän udelkoon asioita tuolta pennulta, ei veljeä nyt estääkään voisi.

[[Kökkö -__-]]

[langennut]

Roku

Roku hymyili pienesti, mutta vakavoitu kun toinen mainitsi pois pääsemisen.
"Se täytyy sanoa, etten ole koskaan kuullut kenenkään lähtevän täältä"Pentu puhui vakavasti lopettaessaan syöntinsä ja nostaessaan päänsä.
"Mutta tiedän saaresta kyllä muuta. Noo, saarella on kolme laumaa, Donia, minchia ja Ranwit. On myös Erotetut, niillä on kaksi häntää. Laumoista voin sanoa että..."
Pentu istahti mietteliäänä ennenkuin jatkoi.
"Doniat ovat melko ilkeitä, tai ainakin osa niistä. Ne ovat väritlään jotain mustaa tai valkoista. Olen itse Minchia, se on enemmän värikkäämpi lauma. Ranwit ovat pelottavia, mutaatio koiria, mutta niitä on vähän."
Roku hymähti.
"Kannattaa varoa muita laumalaisia. Etenkin Doniota ja Ranweja. Minchiat ja erotetutkin osaavat olla pahoja"
Roku pysähtyi ja katsoi miten hänen sanansa vaikuttivat.

// Se on OK ^^//

[Tika]

Kibeth nyökkäsi tyytyväisenä.
"Kiitos tiedoista", sanoi uros ja heilautti häntäänsä virnistäen.
"Me ollaan sitten vissiin myös minchialaisia?" kysyi uros varmistaakseen. Tämä vähän kummasteli, miten noin nuori tiesi niin paljon saaresta. Toisaalta, jos se oli vaikka syntynyt täällä, niin kyllähän se...

Ranna kauhistui.
"Ai täältä ei pääse pois?" piipitti narttu kimeästi ja yritti samalla rauhoittua. Ei, tuo pentuhan sanoi ettei se vain ollut kuullu kenenkään poistuneen. Kyllä täältä varmasti jotenkin pääsisi pois, Ranna selvittäisi keinon ihan varmasti...

[[Lyhkänen :x
Umm, ja nuo lennähtää nyt jonnekin kuuseen, eli pelistä poies. Kiitos pelistä ^_^]]