You know my name [Laralickke tänne >8D]

[fang]

Aurinko oli verenpunainen. Ilma alkoi olla hyytävän viileää, ja hengitys höyrysi. Lehdettömät puut huojuivat hiljaa tuulessa. Maa oli liukas, jään, lumen ja sohjon sekainen ja likainen. Vaaleat tassut liukuivat maata pitkin samalla kun teini-ikään varttunut Kuololainen asteli jäätikön poikki. Pää painuksissa, harjas tuulessa hulmuten tuo asteli laiskoin, mutta valppain askelin. Silmät tutkailivat hämärtyvää ympäristöä. Oli kiire päästä hieman lauhkeammille maille yöksi. Pakkasessa nukkuminen ei ollut houkuttelevaa, kun oli tarjolla muitakin vaihtoehtoja. Kuten pehmeä muta tai lammen ranta. Pääsisi uimaan ja hankkimaan sapuskaksi kalaa. Nyt ruokavalio koostui vain parista hassusta lumikosta. Linnutkaan eivät viihtyneet kylmässä. Musta pudisteli itseään kylmien väreiden takia ja jatkoi matkaansa.

[lickke]

Hrr. Kylmä. Viima pöllytti punaruskean susikoiran neljänneksen ohutta turkkia ja sai aikaan kylmiä väreitä.
Mitenkäs minä tänne päädyin?, narttu mietti ja kirosi sitä tyhmää isoa sarvipäätä joka oli maailman pahimman hajuinen otus. Ja sai muuten kuullakkin siitä. Lilian niminen teinin ja aikuisen välimaastossa iältään oleva asteli lumessa joka aina välillä läsähti tassun alla. Maahan jäi hieman vanhaa kuivunutta verta tuon tassusta. Nälkä kurni vatsassa ja hänestä tuntui kuin tuo voisi syödä kokonaisen metsän tyhjäksi.
"Voi esterinperse..", narttu mutisi ja tuhahteli. Ilma oli hyyvin kylmä eikä koirasuden turkkia ollut tarkoitettu koville pakkasille. Ei todellakaan.

[fang]

Valkeasta maisemasta tumman silmiin osui punertava hahmo. Uroksen reitti oli menossa narttua kohti.
Ryuu oli jo melkein toisen kohdalla, kun tuo viimein avasi suunsa.
"Kiva säärystin," tumma sanoi, äänestä saattoi kuulua todella hieman ivaa, koska jos totta puhuttiin, uroksen mielestä värit olivat todella räikeät tänne luonnon keskelle. Olihan tälläkin tosin räikyvän oranssi harjas mutta... Se oli luonnonvalinnan tulos, sille ei voinut niin mitään.

[lickke]

Katse kohosi ja korvat nousivat pystyyn. Siinä oli uros, suurin piirtein hänen ikäisensä.
"Tyhmän näköinen harjas", narttu vastasi kun ensin oli saanut tutkittua hieman poikaa. Minkäs hän säärystimelleen voi? Ei ollut hänen ideansa. Kaikenlisäksi se oli ainut muisto emännästä. Ivaamista. Pyh. Eihän tuo pentu mitään vielä osaa.
"Noh. Taidat olla... Donia? Osuinko oikeaan, pentu?", narttu sanoi viimeisen sanan hiean pilkallisesti ja katsoi suoraan urosta silmiin.

[fang]

Mä en oo mikään pentu.
"Hei, tää mun harjashan on hienompi kuin... Kuin... Mikään täs maailmassa," uros totesi ja hymyili.
"Kyllä. Mä olen Donia, mutten mikään pentu," uros tuhahti. Jos tuo narttu tietäisi mitä kaikke Ryuu oli kokenut, tuo ei se keksisi nokan koputtamista.
"No, koska olit noin epävarma laumastani, ni oot varmalla uus täällä," susikoira tokaisi sitten. Ryuu oli itse elänyt saarella koko elämänsä.

[lickke]

"Niin. Aivan varmasti", narttu pilkkasi vain vihkaa. Uusi. Kyllä.
"Niin, uusi olen. Mutta sen ei pitäisi sinua liikuttaa?", narttu mutisi ja hieman ehkä ärähtikin vastauksensa. Susikoira istahti kylmään loskaa ja alkoi rapsuttaa korvaansa. Silloin säärystin valui vähän ylemmäs. Kun taas tassu laskeutui alas se valui paikalleen.
"Missäs sinun äitisi on? Ei kai noin nuori voi yksin olla?", Lilian pilkkasi. Jep, häntä nuoremmat olivat pentuja. Eivätkä täten useinkaan ansainneet hänen kunnioitustaa. Ehhei.

[fang]

Ryuu pyöräytti silmiään. Toisen pilkka ei juuri uponnut tähän. Koska Ryuun mielestä toinen ei ollut niin arvovaltainen että sitä pitäisi kunnioittaa. Toinenhan oli uusi, ja kaiken lisäksi toisesta laumasta..! Yh, kuvottavaa. Jotkut Minchiat olivat ihan mukavia, mutta silti Ryuu vihasi heitä. He olivat aloittaneet sodan! Kaiken sen ajatteleminen sai uroksen pahalle tuulelle ja tuo mulkoili narttua.
"Hm, onko äitiä ikävä kun otit sen puheeksi?" koirasusi tokaisi ja haukotteli hieman.

[lickke]

Susikoiran neljäsosa vain hymähti teinin kysymykselle.
"Miksiköhän aina tapaan tuollaisia mitättömyyksiä?", narttu tokaisi. Lil katseli ympärilleen ja nousi seisomaan.

Tuuli puhalsi aina vaiheittain heidän ympärillään ja pöllytti loskan päälle satanutta lunta. Koirasusi ravisteli hieman turkkiaan ja yritti saada katse kontaktin urokseen.
"Nimesi", Lilian tokaisi, se oli tarkoitettu kysymykseksi mutta ei kuulostanut kuin mutinalta tuulessa.

[fang]

Ryuu tunsi pakottavaa tarvetta sanoa jotain, muttei keksinyt mitään. Kun toinen kysyi nimeä, empi uros aluksi, sanoisiko sitä ollenkaan. Tuhahti sitten;
"Ryuu. Entäs sun?" tuo sitten jopa esitti vasta kysymyksen. Olisihan se ihan kiva tietää toisen nimi, jos sekin kerran tiesti Ryuun nimen. Tumma pudisteli hieman itseään ja odotteli toisen vastausta. Tuuli ulvoi ja taivas alkoi pikkuhiljaa muuttua punaisesta liilaksi ja pian se olisi tumman sinininen. Tulisi pimeää.

[lickke]

Narttu nyökkäsi pienesti uroksen nimelle. Tuo avasi jo suunsa sanoakseen vastaan nimensä kerronnalle mutta sehän olisi ihan reilua sanoa omansa kun toinenkin sanoi?
"Lilian", narttu mutisi pienesti. Ravistus.
"No, Ryuu, et taida olla vanhakaan.", Koirasusi totesi tutkailunsa jälkeen.

[fang]

Ryuukin nyökkäsi tylsästi toisen nimelle. Lilian, se oli loppujen lopuksi aika mukava nimi.
"Parhaassa iässäni," poika totesi itsevarmasti, ja saikin itsevarmuutta, kun toinen ei kerrankin sanonut mitään naljailevasti. Osasihan narttu olla mukavakin. Näköjään. Tumma hymyili vähän ja yritti keksiä puhuttavaa
"Mut etpä säkään erityisen vanha oo," susikoira sitten tokaisi. Niin no, eihän tuo Minchia vaikuttanut montaakaan vuotta vanhemmalta (ihmisteniässä) kuin Ryuu. Pari kolme, korkeintaan?

[lickke]

Narttu nyökkäsi pojalle. Parhaassa iässä? Ehkäpä.
"Tarpeeksi kuitenkin", narttu tokaisi hiljaa. Poju, Ryuu, oli ehkä vähän ärsyttävä, mutta ehkä myös mukavakin? Tiedä sitten. Koirasusi asteli kauemmas uroksesta ja kierähti lumeen ja hieroi vasenta arvellista kylkeään loska lumeen. Sitä nimittäin kutitti ja vuosi vielä vähän verta. Narttu nousi pian ylös ja nuolaisi kylkensä haavaa. Veri tuntui ja maistui hieman kielessä.

[Lyhyttä]

[fang]

Ryuu katseli toisen touhuja, eikä kehdannut kysyä arven syntyperästä. Uros itse oli selvinnyt toistaiseksi elämän melskeistä without scars. Donia ravisteli jälleen itseään, kun kylmä tuuli iski päin kylkeä.
"Mikä sit on tarpeeksi vanha?" koirasusi kysyi sitten ja asteli toisen vierelle ja kaivoi tassullaan lunta. Oli melko turhauttavaa, kun ei keksinyt sanoja, eikä tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa toiselle. Onneksi narttu lopetti naljailun, niin Ryuukin pystyi hieman rentoutumaan.

[lickke]

"Sinua vanhempi", narttu tokaisi hieman virnistäen ja yritti nopeasti viskata tassullaan uroksen kasvoille loskaista lunta. Sitten tuo loikkasi hieman kauemmas. Esimmäinen hänen tapaamansa, joka oli hieman mukavampaa seuraa, eikä se edes ollut hänen laumastaan! Hänelle tuli jotenkin petturimainen olo. Mutta ei häntä voida mistään rankaista.. eihän? Lil sysäsi ajatukset aivojensa synkimpään kolkkaan.

[fang]

Uros ei osannut aavistaakkaan että saisi lumisuihkun, ja niin siinä kävi. Uros nuolaisi kielellään enimmät loskat pois naamaltaan ja virnisti hieman itsekkin. Toinen oli varautunut, kun loikkasi tuolla tavalla poijjes päin. Uros ei siis tahtonut tuottaa pettymystä, vaan heitti harmailla tassuillaan lähes yhtä harmaata lunta. Hämärässä ei oikein nähnyt, mihin päin sitä lunta heitti, mutta ainakin lumi meni osapuilleen siihen suuntaan mihin narttu oli loikannut hetki sitten.

[Lyhyttä 8''D]