Ah, se ihana ja märkä syksy // Fuji

[mansikkapoika]

[Tules tänne Fuji ;DD]

hitto..HITTOJEN HITTO!
Näin ajatteli sateessa juoksenteleva uros, joka ei pahemmin normaalisti päästellyt sammakoita suustaan, paksu turkki läpimärkänä.
Yksi niistä asioista joita Arashi ei pahemmin sietänyt oli sade. Kylmä rankkasade. Ihanaa.

Donia juoksi sopivan suuren puun alle suojaan sateelta.
Pian alkoikin jo sade loppumaan ja aurinko paistoi pienesti niiden harvojen oranssien ja keltaisten lehtien välistä joita vielä oli.
"Jo oli aikakin.." Tämä sanoi myrtyneesti mutta pakko kai oli myöntää, tänään hän oli jostain syystä hieman iloinen.
Arashi hymyili pienesti ja katsoi harmaalle taivaalle. Taisi johtua taivaan väristä. Hän kun piti niin harmaista sävyistä.

[Hiswa]

Harmaa Donialainen uros kävelee lehtimetsässä hiljaisesti. Aurinko paistaa kauniisti, ja uroksen mieli oli vakaana. Täydellinen päivä pienelle kävelyretkelle. Uros nopeuttaa tahtinsa hieman nopeammaksi.
Kaminari katsahtaa taakseen. Pieni, noin vuoden vanha koirasudenpentu seuraa urosta ja sanoo sitten; "Isi älä mee niin kovaa!"
Kaminari hymyilee, ja hidastaa sitten vauhtiaan. Uros siirtää katseensa eteensä, ja haistelee hieman ilmaa. "Odotappas.. Seis." Uros sanoo pennulle, joka tulee tuon taakse ja kallistaa päätään.
"Tuolla! " Uros hymähtää ja lähtee sitten askeltamaan kohti muukalaista. Pentu seuraa perässä.
Kun Kaminari on muutaman metrin päässä toisesta, tuo pysähtyy. Uros katsoo muukalaista suoraan silmiin.
"Isi kuka toi on?" Pentu, joka on aiemmin pysytellyt isänsä takana, hieman kuin piilossa, sanoo, ja kävelee isänsä vierelle.

[mansikkapoika]

Arashi antoi tuulen hyväillä tämän harjasta ja huomasi pian saaneensa seuraa.
Kaksi. Toinen oli pentu ja toinen aikuinen. Molemmat taisivat olla doniasta.
Uros huomasi vanhemman ottavan tähän silmäkontaktin, ja vastasi siihen takaisin tuijoittamalla ystävällisesti.
Pentuja tämä ei ollut nähnytkään pitkään aikaan, taisi olla, herranjumala, jo 2 vuotta?

"Päivää" tämä aloitti keskustelun. Hän tiesi olevansa hyvin huono juttelemisessa, mutta eiköhän se siitä. Hän koitti vain pysyä viilipyttynä.
"Nimeni on Arashi, entäs teidän?"
Arashi kysyi hieman jännittyneenä, minkälaisen vastaanoton tämä saisi.

[Hiswa]

Kaminari tuijottaa toista hetken, mutta kohta köhähtää, ikään kuin avaten ääntään. "Päivää vain. Minä olen Kaminari, ja tämä on pentuni Victory." Uros katsahtaa pentuun, joka hymyilee leveästi Arashille.
Harmaa ottaa muutaman askeleen toista kohti, ja pentu seuraa perässä kuin varjo. Kaminari hymyilee Arashillle pienesti, ja sanoo sitten; "Haittaako jos jäämme tähän hetkeksi?"
Uros istahtaa maahan selkä suorassa, ja Vic tulee isänsä vierelle, myöskin istumaan. Vic tuijottaa hetken vuoroin vierasta ja vuoroin isäänsä, mutta sitten sanoo leveästi hymyillen: "Mä oon Vic ja mun isä on ollu johtajan henkivartijana".

[mansikkapoika]

"Ei haittaa ollenkaan"
Arashi vastasi ja hymyili. Muista hymy, muista hymy.. uros ajatteli jatkuvasti.
"Hei vain pikku mies" Arashi vastaa Vicille ja hymyilee, jälleen. Eiköhän tämä tästä.
" Ai oikein henkivartijana? Itse en ole nähnyt alfaa, mutta tahtoisin todella." Tämä vastasi.
Taivaalta satoi vielä hieman vettä. Ei paljon, vaan tihuttaen. Puista leijui jälleen kellertäviä lehtiä, muutama tippui Arashin päähän, mutta uros ravisteli ne pois.
"Tulin tässä ajatelleeksi, eikös Kaminari ja Arashi ole melko samankaltaisia nimiä?"
Arashi kysäisi. Jotenkin Vanhemman nimi jäi tämän päähän helpommin kuin pennun. Johtuen nimien samankaltaisuuksista. Arashihan meinasi myrskyä, ja Kaminari ukkosta. "Anteeksi, höpötän omiani" Tämä vastasi hieman nolona.

[mansikkapoika]

//anteeksi vetäydyn täältä >___<//