Miksi niin näin >Fuji<// Minichian mutakuoppa

[koji]

Ruskea minichia asteli mutakuopan lähistöllä. Hiro oli idiootti. Ei tämä hänestä varmaan oikeasti enään välitä. Hiro on muuttunut niin paljn, ja se harmitti Nevainigsta. Hiro ei ollut enään se ihana, ystävällinen ja mukava, mikä oli silloin ollut. Ei ollut edes häätänyt häntä pois Donian alueelta ja muutenkin toimi epä-Donia maisesti. Mutta nyt... Hiroa ei ole näkynyt paljoa, taatusti pakoilee häntä. Vai kelpako Betalle vain muut Doniat? Eivätkä Minichiat. Se ei saa olla totta. Kaiken lisäksi paria ystävääkään ei ole pitkiin aikoihin näkynyt.

Neva saapui mutakuopalle, ja katseli mutaista rinnettä. Etutassut rupesivat lipsumaan alaspäin. Shiba veti ne aina takaisin ylös, ja oli lähdössä vaaralliselta reunalta kunnes lipsahti ja hän tipahti tähän mutaiseen kuoppaan. "Hitto..." hän kirosi ja nousi seisomaan. Ruskea turkki oli hieman mutainen, ja siitä syystä naaras ravisteli turkkiaan. Nyt pitäisi päästä jotenkin ylös täältä houlista...
----------------------------
Fuji tänne Mocan kanssa :3

[Hiswa]

Harmaanruskea narttu tallusteli oudon kuopan lähellä. Mikä lie, mutakuoppa tuo olikaan. Mocca hymähtää pienesti ja tallustelee eteenpäin. Se katseli taivaalle, muutamat pilvet tekivät aavemaisen vaikutelman, sillä aurinko oli niiden peitossa. Narttu heilauttelee hieman päätään, niin että tuon harjas hulmuaa pienessä tuulessa. Sitten tuo huomaa jotain poikkeavaa maassa. Tassunjälkiä.
Narttu seuraa niitä hetken, ja huomaa että ne päättyvät mutakuopan reunalle. Mocca siirtää katseensa sinnepäin, minne on uskonut jälkien jättäjän menneen.. Pohjalle. "Hei, ootsä kunnossa siellä?" narttu sanoo Minchialle joka seisoo kuopan pohjalla.

[koji]

Neva kirosi muutamia asioita kuopan pohjalla, kunnes kuuli äänen ylempää. Hän katsahti Moccaan joka seisoi kuopan reunalla. "Olen kunnossa." minichia vastasi ja rupesi miettimään miten hitossa pääsisi tästä ylös. Kiipeäminen olisi hankalaa mutta ainoa keino.
Ruskea päättikin sitten yrittää kiivetä, yrittänyttä ei laiteta!
Hän lähti päättäväisesti kulkemaan ylös päin. Ei voi luovuttaa, pakko päästä. Välillä tuntui kun jäisi mutaan kiinni, mutta kuitenkin saatiin jalka revittyä irti. Vähän matkaa hän jatkoi, kunnes lipesi ja joutui taas kuopan pohjalle. "Voi HELVETTI!" shiba kirosi ja ravisteli taas turkkinsa mudasta.
--------------------------------
otan Nevan pois, kun olet sillä tauolla.