|
|
Post by koji on Sept 21, 2008 18:51:42 GMT 2
Nuori Minichialta näyttävä kulki joen vieressä, miksihän tämäkin oli kuivunut. Kirjava heilutteli hiljakseen kahta häntäänsä, erotetun penikka siis oli. Hän oli saanut tietää, että nyt oma äitinsäkkin oli halveksittu erotettu. Hän ei ollut enään, muuta kuin eroteten pentu jolla ei varmaan olisi tulevaisuutta. Ei Erotetuilla mahdollisuutta mihinkään ollut... Heitä vain vihattiin. Myös heitä, jotka syntyivät erotetuksi. Kuten Nico. Hän oli aina ollut erotettu. Ei sitten varmaan hirveän hyvää tulevaisuutta tule, vaeltaa vain ja toivoa ettei törmää isoisään. Joka varmasti tappaisi heti, jos vastaan tulisi. 98,9% varmuudella tulisi kuolema. Nico pysähtyi hetkeksi, ja vuodatti pari kyyneltä. Nyt oltiin tosiaan mitätön erotettu. Ennen äiti oli sentään ollut Minichian alfa. Mutta ei enää. Ei sillä voi enään lesottaa, ja saada ystäviä ja kunnioitusta. Oliko täällä edes paljoa nuorisoa? Pelkkiä aikuisia oltiin tavattu perkele.
Kirjava lähti jatkamaan kävelyretkeään eteenpäin, ja kiihdytti kävelyn myöhemmin juoksuksi. Juoksurakas Nico viiletti eteenpäin, kunnes kompastui maasta ylösnousseeseen juureen ja kaatusi kuivuneeseen joentörmään. Suoraan mahalleen.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 21, 2008 19:37:29 GMT 2
Roku
Minchiaan kuuluva pentu oli eksynyt kävelemään joen viertä. Joki oli säälittävän pieni, ja siitä kuului vain vaimea kohina. Pikku uros oli melko väsynyt, sillä hän oli vaellellut pitkän matkaa tapaamatta ketään. Hänellä ei ollut perhettä, eikä sen enempää paikaakaan minne mennä. Hän oli totaallisesti eksyksissä. Sitten se huomasi edessään kaatuvan koiran. Roku oli ollut niin ajatuksissaan, ettei ollut haistanut tuota. Nyt hän käveli toista kohti, toinen oli peräti samaa ikäluokkaa, ja kysyi:
"Oletko kunnossa?"
|
|
|
|
Post by koji on Sept 22, 2008 18:37:43 GMT 2
Nico nousi pian seisomaan kuullessaan puhetta läheltään. Kirjava kääntyi katsomaan Rokua hieman nolona.
"Olenhan minä..." erotettu vastasi ja ravisteli turkistaan pölyn ja lian pois. Noloa. Kaaduta nyt jonkun vieraan, ja luultavasti nuoremman, nähden. Ei hän halunnut, että häntä luultaisi kömpelykseksi. Kirjava katseli hetken Rokua ja kysyi vaihteeksi itse:
"Kuka olet?"
Toinen oli mitä luultavimmin Minichiasta... Nicokin olisi, ellei isä olisi erotettu.
|
|
|
|
Post by langennut on Sept 26, 2008 15:57:54 GMT 2
Roku
Roku oli hetken hiljaa ennenkuin vastasi:
"Olen Roku."
Roku katseli toista hetken aikaa. Sitten hän huomasi, että toisella oli kaksi häntää. Hän katseli kiinnostuneena, mutta ei kysynyt vielä mitään. Roku oli kävellyt jo toisen eteen. Toinen oli sopivan ikäinen, vaikka oli Rokua vanhempi. Ei sillä ollut niin väliä.
"Kuka itse olet?" Roku kysyi ystävällisesti, ja meni yhden askeleen taaksepäin, oli epäkohteliasta olla tuntemmatoman vieressä.
|
|
|
|
Post by koji on Sept 28, 2008 16:41:15 GMT 2
Nico nyökkäsi ja astui kuivuneesta joen penkareesta pois. "Olen Nico."
Toinen vaikutti aika mukavalta... No ulkonäkö voi aina pettää. Kysyisiköhän tuo Roku, miksi hänellä on kaksi häntää. Kun ei kaikille aina erotetuista kerrota, jos kerrotaan opetetaan vihaamaan heitä. Toivottavasti toinen ei vihannut. Olisi kivaa saada ystävä.
|
|
|
|
Post by koji on Oct 10, 2008 16:56:51 GMT 2
Otan Nicon pois, en jaksa odottaa enään -____-
--------------------------------------
|
|
