Pinta väreilevän veden | Donian luolasto >Kojja>

[Tika]

Hassua, miten veden pinta pystyikin olemaan noin tyyni. Donioiden luolastossa, lähellä erästä ulospääsytietä, oli pieni vesilammikko. Sitä ei tiedä, miten se oli tänne kasaantunut. Ehkä sade vesi oli valunut alaspäin viettävää luolaa kuoppaan ja muodostanut kirkkaan altaan. Ulkona oli aurinkoinen päivä, mutta paiste ei yltänyt tänne mutkan taakse. Niinpä vesi lepäili rauhassa paikoillaan, sen pinta ei värähtänytkään. Ei ainakaan, ennenkuin harmaa iso tassu hipaisi lammikon pintaa ja sai sen väreilemään. Valkomustaharmaa susi katseli kuin lumoutuneena miten veden kareet liikkuivat ympyröinä eteenpäin siitä kohdasta, johon se oli koskenut. Pian väreet pysähtyivät lammikon reunoihin ja veden pinta oli taas täysin tyyni. Susi nosti hiukan päätään ja katseli sinnepäin, missä tiesi luolan suun olevan. Sen saattoi haistaa. Saapuvan syksyn kirpeän hajun.

Zhao Kun käänsi päänsä taas lammikkoon. Vesi kiehtoi sitä, ja sai tämän koskettamaan veden pintaa uudelleen. Tällä kertaa se kosketti pintaa kahdesta kohdasta, ensin keskeltä lammikkoa ja sitten vähän reunempaa. Uros tuijotti tummanvihreillä silmillään veden pinnan väreilyä, ja katseli kuinka väreet kohtasivat toisensa ja saivat aikaan eräänlaisen ristiväreen. Mutta pian pinta oli taas sileä ja kuvasti suden mustavalkoista naamaa ja mustaa lyhyttä harjaa joka pörrötti hiukan hassun näköisesti. Zhao oli vasta saapunut ulkoa, ja ulkona tuuli hiukan. Se oli saanut tämän harjan pörröksi. Mutta se ei haitannut tätä, Zhaota kun ei voinut vähempää kiinnostaa se, miltä se näytti. Uros katseli vielä hetken peilikuvaansa, ennenkuin nousi ja meni lähemmäs suuaukkoa. Susi istahti lähempänä aukkoa niin, että varjo peitti tuon juuri ja juuri, kun auringon valo lakaisi sen vieressä olevaa luolan lattiaa. Varjot eivät toki peittäneet pohjaväriltään valkoista sutta, mutta soivat ne hiukan suojaa ja viileyttä. Oli alkusyksyn päivä, ja pitkästä aikaa aurinko paistoi todella lämpimästi.

[koji]

Lähellä luolastoa asteli valkomustapunainen suden näköinen otus. Oikeastaan ei susi tämä ollut, vaan pikemmin koirasusi. Sutta oli tosin todella vähän, enemmän oli koiraa. Silti suden piirteet olivat tällä naaraalla. Rengas hännässä kiilteli auringon valossa ja tuuli leikki pitkillä häntäkarvoilla. Ruskea katse haravoi ympäristöä, edessä päin näkyi luolaston suu. Ja ihankuin istuva koiraeläin. Shuufun siristi silmiään nähdäkseen paremmin, muttei kuitenkaan suuremmin piitannut. Ei hän oikein välittänyt tutustumisesta ja muusta sellaisesta. Yksin viihtyi paremmin, silloin oltiin itsensä herra.

Hän lähestyi luolaa, mutta taktisesti vain meni sen suuaukon ohi eikä vilkaisutkana Zhaoon. Oli kuin yksin täällä olisi. Fu pysähtyi ja haisteli syksyn raitista tuoksua. Viileät ilmat olivat ihania, paksuhko turkki kun oli niin ei pakkaset paljoa haitanneet. Ellei sitten turkki kastu kokonaan, silloin sitten vain kalistaan. 'Olisi mukavaa tietää tämän saaren asioista... Kun täällä on paljon muita koiraeläimiä.' Shuu ajatteli ja kävi istumaan.

[Tika]

[[Anteeksianteeksianteeksi kesto .__." Olen hyvinhyvin pahoillani, lupaan tästä lähin yrittää edes olla aktiivisempi!]]

Zhao höristi hiukan korviaan kun huomasi tännepäin astelevan koirasuden. Uros katseli tarkkaavaisesti tuon lähestymistä, odotti toisen tulevan tänne. Koska tottahan tuo tämän oli huomannut, ei tässä missään piilossa oltu, vaikka vähän varjossa oltiin. Mutta tuo ei kuitenkaan tullut tänne, vaan kulki vähän luolan suun ohi. Se hämmensi doniaa hiukan ja hämäsikin, mutta lopulta se päätti itse mennä tekemään lähempää tuttavuutta. Uros nimittäin oli mielellään seurassa. Niinpä valkoinen nousi hiukan laiskasti, venytteli vähän ja asteli sitten rennosti kohti toista. Kiersi kuitenkin vähän niin, että lähestyi toista suoraan edestäpäin. Se oli jotenkin paljon helpompi lähestymistapa. Uros pysähtyi muutaman askeleen päähän toisesta kasvoillaan utelias ilme.

"Päivää", sanoi Zhao reippaasti ja kallisti hiukan päätään. Vasta nyt tämä katseli tarkemmin toisen ulkonäköä. Tuokin turkissa oli eniten valkoista. Oikeastaan turkin väri ei tälle mitään merkinnyt. Mutta tunnistaisipa tuonkin jos uudemman kerran tapaisi.
"Saisiko tässä nimeäsi udella?" kysyi susi kohteliaasti ja istahti sitten tukevasti maahan heilauttaen hiukan häntäänsä.

[koji]

Joo mullaki vähä jummaa...
---------------------------

Shuu kävi istumaan, selin tuota luolan suuta. Fu heilutteli pienesti tuuheaa häntäänsä, välillä tuo kultarengas kilahti osuessaan johonkin pieneen kiveen. Perkele kun se yksi tollokin on samalla saarella. Tällä tollolla Shuu meinasi veljeään Dankia, ja tollo oli vielä lievä ilmaisu. Donia höristi korviaan hiaman kuullessaan takaansa äänen.
Puolisusi nousi seisomaan ja käänsi päätään niin, että näkisi toisen jotenkin. Mutta silti oli tähän selin.
"Hei vain." narttu tuhahti ja siirsi katseensa pois Zhaosta.
"Mitä nimeni muka sinulle kuuluu?" Shuufun tuhahti, painoittaen sinulle-sanaa. Miksi kaikki häiritsi aina? Miksi missään ei saa olla rauhassa? Pitääkö mennä jonnekkin syrjään, missä saisi sitten rauhassa olla perkele vie. Mutta toinen näytti olevan myös Donia, mutta ei se saanut Futa ystävystymään toisen kanssa.

[Tika]

Zhao uimisti hiukan korviaan. Taisi olla huonolla tuullella tuo. No, eipähän se ollut suden vika, joten mitäpä turhia tässä hötkyilemään. Tyynen rauhallisesti vain hoitaisi tilanteen.
"No ei sitten", totesi tämä, mutta katseli toista edelleen kiinnostuneena. Olisi ollut niin mukava saada järkeää seuraa. Mutta tällä saarella ei sellaista tainnut kovin helposti löytyä, harmi vain. Pitäisi siis yrittää pärjätä yksinään. Sutta alkoi melkein pelottamaan. Siinähän kävisi vielä köpelösti, jos tällä ei olisi ketään järkevää juttukumppania kuin itsensä. Siinähän tosiaan sekoaisi. Tai sulkeutuisi. Niinkuin tuntui täällä käyneen monelle, ainakin Jesterille ja tuollekin.

"Onko kaikki tällä saarella tosiaan tuollaisia? Hiukan... Sekopäitä. Ensin Jester, sitten sinäkin vielä", sanoi uros, kun ei saanut itseään pidettyä kurissa. Sitä ärsytti, ja sen teki mieli vähän purkaa höyryjä. Tuolla tavoin se kait onnistui kivuttomimmin. Mistä sitä tiesi. Valkoinen alkoi jo pikkuhiljaa suunnittelemaan, miten voisi päästä pois saarelta... Kun ei oikein tyypeiltä löytynyt järkeä. Susi ei halunnut taantua samalle tasolla. Tosin, eihän tuosta nartusta tiennyt, mutta töykeä se ainakin oli. Se riitti tälle todisteeksi.

[koji]

Hyvä, toinen ei enään ruvennut kinuamaan. Se olisi ollut hyvin ärsyttävää ja piinallista.
Jester... Kuulosti tutulta, mutta Fu ei saanut millään heti päähänsä. Kunnes muisti, että velipuolihan se oli! Hitto vie oliko sekin täällä.
"Onko Jesterkin täällä?! Voi helvetti!"
naaras kirosi, ja kirosi vielä lisääkin. Hirveän nättiä se ei ollut. Nyt teki mieli hypätä mereen, miksi kaikista maailman saarista koko sisaruskaartin piti tänne kasaantua? Hitto vie. Ja vielä ne kaikki veljet, Shuu ei tosin tiennyt että sisarpuoliakin täällä oli. Donia löi etutassullaan jotakin pientä kiveä, nyt piti vähän purkaa vihaa ja ärtymystä. Shuufun kirosi vielä lisää mielessään, melkein kaikkea mahdollista.
Nyt ei ollut hänen päivänsä. Mutta toivottavasti kaikkia sisaruksia ei tulla tapaamaan.

[Tika]

Zhao toivoi jo, ettei olisi puhunut mitään Jesteristä. Toinen näkyy tunsi nimittäin kyseisen otuksen, eikä paljoa tainnut tykätä. Ei sillä, ei uros itsekään moisesta pitänyt, aikamoinen sekopää.
"On se, sekoili louhikolla... Kävi jutut sillä sen verran hulluiksi, että lähdin lopulta pois", sanoi uros kuitenkin, koska halusi saada edes jonkinlaista kommunikaatiota aikaan tuon kanssa, jottei ihan kävisi hiljaiseksi. Eihän se kovin kivaa ollut kuunnella toisen raivoamista, mutta eipähän kuitenkaan tähän kohdistunut raivo. Ainakaan vielä. Mutta mitäpä, jos tuo saisi päähänsä, että oli tämän vika, että Jester oli yös täällä? Silloin ei varmaan olisi mitenkään kiva olla. Melko tulinen luonne nimittäin vaikutti olevan.

"Taidat tuntea hänet", toteaa tämä vielä hiukan kysyvänä, muttei kuitenkaan odota vastausta. Olisihan se kiva, jos toinen vastaisi, mutta nykyisellä tilallaan tuo tuskin kiinnittäisi paljon huomiota. Zhao hymähti tajutessaan erään asian. Jos toinen kerran tunsi Jesterin, niin ehkä Jester oli saanut tuon pahalle päälle ja ärtyisäksi. Ehkä kaikki koiraeläimet tällä saarella ei olleetkaan hulluja. Ajatus oli huojentava, ja se sai uroksen heti paremmalle tuulelle.

[koji]

Shuu ei oikeastaan vihannut niin paljoa sisaruksiaan, miltä antoi näyttää. Mutta hän ei vain pitänyt kovastikkaan heistä. Fu oli ollut aika erilainen kuin muut, hän oli varmaan ainoa jossa sudenpiirteet näkyivät edes vähän. Ja Shuufunilla se näkyi koossa. Naaras ei ollut pystykorvan kokoinen, vaan suden.
Donia katsahti Zhaohon.
"Totta kai tunnen! En nyt niin tyhmä ole, etten velipuoltani tiedä." Fu tuhahti.
Onneksi ulkonäössä sisarusten kanssa ei kuitenkaan ole kauheasti yhteisiä tekijöitä, paitsi nämä turkin värit. Varmaan kaikissa oli valkoista, mustaa ja punaista.

[Tika]

Zhao hämmästyi hieman, kun toinen sanoi olevansa Jesterin siskopuoli. No silläkös tuonkin kummallisuus selittyi.
"Ai, no sittenhän minun ei tarvitse huolehtia. Minä jo luulin, että kaikki tällä saarella on joko sekopäitä tai ylimielisiä paskiaisia, mutta sehän vain kulkeekin suvussa", sanoi susi iloisella äänellä ja hymyili. Sen oli pakko sanoa noin, vaikka toinen ei ehkä siitä tykkäisi. Mutta helpottunut tämä yhtäkaikki oli. Selvästi oli sukuvika tuo, joten ei tarvitsisi huolehtia sen tarttumisesta.

Hetken kuluttua tätä alkoi kuitenkin purkautuminen jo kaduttamaan. Näin sitä hankitaan vihamiehiä, hyvin menee. Pitäisi oppia hillitsemään itsensä paremmin. Yhtäkkiä uroksen mieleen tuli sen sisarukset, jotka olivat kaikki ties missä. Suden oli ikävä noita, mutta turhaahan se oli. Ei ne ainakaan täällä olisi, toisinkuin toisen. Toisella tuntui nimittäin olevan enemmänkin sukua saarella. Onnekas. Tuo ei vain itse sitä tajunnut.

[koji]

Mutta sehän vain kulkeekin suvussa... Shuu katsahti hyvin murhaavasti Zhoata. Jos katse vain tappaisi niin....
"Taidat itse vain olla ylimielinen paskiainen..." naaras tuhahti. Ei häntä noin pilkata, ilman seurauksia perkele. Ansaitsisi tuo turpiinsa ja pahasti. Kehtasi vielä hymyillä. Ei Fu koskaan ole ollut sosiaalinen aluksi, niin monesti on asuinpaikkaa vaihtanut. Kun kaikki ovat hylännyt, niinpä naaras oli päättänyt esittävänsä kovaa. Ettei niin enään tapahdu.
Donia ei piitannut varmaan kenestäkään sisaruksestaan, ei ollut koskaan läheisiin väleihin päästy. Joten hän ei tajunnut, että oli kyllä aika onnekas, kun oli sukulaisia saarella. Ei hän sitä niin ajatellut, ja kun muut sisarukset ovat sellaisia ärsyttäviä. Toinen on joku tärähtänyt ja toinen on rampa hyypiö.

[Tika]

Nyt sutta kadutti entistä enemmän. Toinenhan oli kuin olikin suuttunut ja saattaisi tehdä vielä vaikka mitä. Uros veti korvansa luimuun ja katseli toista tarkasti. Ei sitä tietäisi, vaikka toinen saisi päähänsä hyökätä tämän kimppuun tai jotain sellaista. Eihän uros sitä halunnut, mutta niin saattaisi käydä, joten piti varautua. Syksyisen kirpeä tuulenpuuska pörrötti Zhaon turkkia ja kulki sitten luolastossa pienesti viheltäen kaikissa pienissä koloissa. Uros ei kuitenkaan sellaiseen nyt jaksanut keskittyä, niin mielellään kuin olisikin kuunnellut vain luonnon ääniä. Ne olivat rauhoittavia. Tuuli puhalteli, ja heinät kahisivat. Voi, olisi ollut niin mukavaa vain istua ja kuunnella. Mutta eihän se käynyt päinsä, nyt kun Shuufun oli täällä ja vieläpä melkoisen vihaisena. Mitä senkin kanssa voisi tehdä, että se leppyisi. Sitä uros ei tiennyt. Taistella tämä ei ainakaan haluaisi, vaikka melko voimakas olikin. Sudesta taisteleminen oli ajanhaaskausta, ja melko turhauttavaa. Aina piti olla satuttamassa toisia. Se ei ollut yhtään kivaa. Suoraan sanottuna se oli aika kamalaa. Valkoinen huokaisi.

Donia kallisti hiukan päätään, tajutessaan ettei ollut vastannut toiselle. Tosin, odottikohan tuo edes vastausta... Tuskin. Ehkä pitäisi vain pyytää anteeksi. Mutta kuuntelisikohan toinen? Sitä kun ei koskaan tiennyt. Mutta ainahan sitä kannatti yrittää. Niin.
"Tuota, anteeksi nyt. En minä tarkoittanut, minä vaan... Olen uusi täällä", sanoi uros, kuin se asia olisi muka selittänyt kaiken. Mutta eihän se selittänyt. Mitä tuolle nyt muka voisi sanoa, ettei se hyökkäisi kimppuun? Ei toinen varmaan edes kuuntelisi. Tuskin välittäisi. Haluaisi vain kostaa tämän sanomiset. Se oli toki suden omaa vikaa. Miksi sitä mentiin ihan ajattelematta toiselle laukomaan haukkuja. Voisi sitä vähän omia aivojaankin käyttää. Mutta myöhäistähän se nyt oli. Susi heilautti varovasti ja toiveikkaasti häntäänsä. Jospa Shuufun ei olisi pitkävihainen, ehkä tuo antaisi anteeksi kun tämä kerran oli pyytänytkin. Toivottavasti.

Mutta saattoihan olla niinkin, että toinen oli vain etsinyt syytä tappeluun. Ehkä tuo vaikka ihan tykkäsi tappeluista. Silloin ei olisi mitään mahdollisuuksia saada toista rauhoittumaan. No, ehkä toinen kuitenkin olisi jo hyökännyt, jos tappeluista pitäisi. Kait tässä nyt vielä oli mahdollisuuksia välttää taistelua. Ainakin niin pitäisi toivoa, ja siinä hommassa susi oli hyvä. Toivomisessa siis. Niinpä donia toivoi ja toivoi, että toinen olisi järkevä eikä aloittaisi tappelua. Se ei niin paljoa haittaisi, jos tuo riitaa haastamalla yrittäisi saada suden hyökkäämään ensin, koska Zhao ei tosiaankaan aikonut hyökätä. Ei vaikka sitä ärsytettäisiin siihen. Ja jos toinen hyökkäisi, niin tuskin tämä hyökkäisi takaisin. Varmaan vain väistelisi, eiköhän toinen sillä kyllästyisi ja lopettaisi. Tosin, turha tässä oli etukäteen miettiä taistelua, kun ei vielä sellaista ollut meneillään. Turha hätiköidä, nyt pitäisi keskittyä.

[[Muh, se juoksi pois kuin hullu kaniini 8o Joo, eli kiitti pelistä vedän Zhaon pois~]]