Kivestä veistetty.

[Tika]

[[fang ja Jester tänne siis]]

Kolea tuuli kävi louhikolla ulisten kiven koloissa hiukan aavemaisesti. Taivas oli tasaisen harmaa, ehkä vähän lilaan vivahtava. Ilta oli jo pitkällä, pian olisi yö ja pimeä laskeutuisi kuin huntu saarelle. Louhikko oli karu ja luotaantyöntävä. Siitä ei tuntunut välittävän yksinäinen susi, joka istui erään louhikon suurinmpiin järkäleisiin lukeutuvan kiven juuressa jotenkuten suojalta tuulelta. Mustavalkoinen uros heilautti hiukan päätään niin, että musta harjas heilahti hiukan sivuun paljastaen tumman vihreät silmät, jotka tuijottelivat jonnekin horisonttiin poissaolevan näköisinä. Susi liikautti taas päätään ja hipaisi kyljellään roikkuvaa katanaa kuin ajatuksissaan.

Zhao Kun oli masentunut. Se oli ollut saarella jo jonkin aikaa, muttei ollut tavannut kuin yhden koiraeläimen. Merkkejä oli kyllä vaikka millä mitalla, kaikkialla haisi koiraeläimiltä ja muitakin merkkejä saattoi havaita, jos oli tarkat silmät ja korvat. Mutta kertaakaan Zhao ei vielä ollut sattunut vastakkain yhdenkään sellaisen kanssa, joka olisi voinut edes vähän selittää tästä kummallisesta saaresta. Se harmitti sutta vietävästi. Yksinäisyyttä tämä ei varsinaisesti potenut, vaikka alkoi toki olla jo kovin hankala olla vain yksikseen, ilman yhteyksiä muihin samanlaisiin. Ja kun tuo oli yksin, sen ajatukset ajautuivan luvattoman usein senseihin ja veljiin, ja syvä katumus täytti tämän mielen. Oli kovin kurjaa, että kohtalo oli heittänyt Zhaon tälle kirotulle saarelle, koska nyt olisi hyvin epätodennäköistä, että tämä löytäisi koskaan yhtään sukulaistaan. Masentavaa, kerrassaan masentavaa.

Toisaalta, olihan yksin olossa hyvätkin puolensa. Ei tarvitsisi miettiä mitä sanoi, ettei loukkaisi toista. Ei tarvitsisi varoa jokaista vastaantulijaa, jos se vaikka oli vihollinen. Ei tarvinnut juosta karkuun... Se oli varmaan paras asia yksinäisyydessä, koska kun Zhao oli yksin, se ei kovinkaan usein seonnut ja alkanut ajattelemaan vain pakenemista. Mutta nuo asiat olivat mitättömiä, ja susi tiesi sen. Se ei vain halunnut myöntää edes itselleen, että oli niin yksinäinen. Paha tilanne suden kannalta. Saattaisihan käydä niin, että uros sekoaisi seuran puutteessa. Ehkä Zhaosta tulisi kummallinen erakko, josta saarella kulkisi pelottavia huhuja, ja jota kaikki pelkäisivät. Mustavalkoinen susi värähti ajatellessaankin sitä, ja sen harjas valahti taas naamalle. Uros heilautti sen kärsimättömästi sivuun ja jatkoi omaa täysin tarpeetonta murehtimistaan.

[fang]

[Ohoh, onpa teikällä pitkä viesti! Hyvähyvä, miulla tulee lyhyitä rooleja ^^']

Toista huomattavasti pienempi ja laihempi koiraeläin asteli suurten lohkareiden takana ja varjoissa. Tuuli vihelsi korvissa ja taivas antoi paksun pilvipeiton uroksen päälle, kun tuo loikki kivien yli ja kiemurteli ahtaistakin väleistä. Jos joku terävä reuna raapaisi ikävän naarmun tassuun tahi kylkeen, siitä tämä vähät välitti, virnisti vain ivallisesti. Jesteriä ei kiinnostanut sijaintinsa yhtä paljon kuin vähän matkan päässä olevaa sutta.

Voisi luulla, ettei Jester edes tiennyt että ihan lähellä oli joku toinen. Uros oli kyllä haistanut toisen, sen takia oli ehkä jopa tullutkin. Seurannut vierasta hajua. Syytä tosin koira ei tiennyt itsekkään; vai eikö vain muistanut? Sitä oli paha jälkeenpäin veikkailla.
Joka tapauksessa koira kapusi erään lohkareen päälle istumaan ja tarkkailemaan omissa ajatuksissaan olevaa sutta. Jester lipaisi huuliaan ja tuijotti vain toista. Mahtoiko toinen olla niin omissa maailmoissaan ettei edes huomannut Jesteriä? Jos ei huomannut, niin asiallehan pitäisi tehrä jotain. Valkea heilutteli mustapunaista häntäänsä puolelta toiselle ja hihitti hiukan. Huvittavaa, ettei toinen ollut kiinnittänyt mitään huomiota vielä Jesteriin.

[Tika]

[[Tuo joo venähti vähän, kun oli niin paljon kirjoitettavaa x) Zhaolla on myös aika kiinnostava pelata 83]]

Susi istui vain paikoillaan, voisi melkein luulla, että tuo oli kiveä. Kivestä veistetty koira, joopa joo. Ja vieläpä keskellä tätä kirottua saarta, jonne ei ihmisetkään varmaan päässeet! Ihan varmasti, naurettava ajatuskin. Oli kuitenkin onni, etteivät ihmiset tänne päässeet. Ainut hyvä asia koko paikassa. Ihmiset, ne olivat suden mielestä kammottavia otuksia, ja ne sietäisi hävittää maanpinnalta. Lopullisesti. No, ainakin uros oli luultavimmin päässyt pois ihmisten läheltä, eikä toivottavasti joutuisi koskaan enää tapaamaan yhtäkään ihmistä. Tai jos tapaisikin, niin voisi vaikka vähän puraista niitä... No, ei pitänyt toivoa liikoja. Jos ihmisiä tuliskin, Zhao ei uskonut pääsevänsä tarpeeksi lähelle niitä purrakseen. Kun niillä oli ne kamalat paukkukepitkin, niinkuin susi niitä nimitti.

Uros ei ollut lainkaan huomannut, että louhikolle oli saapunut joku muukin. Eikä se huomannut sitä vieläkään, koska se ei lainkaan uskonut, että tänne tulisi ketään muita. Niinpä se vain tuijotteli maahan ajatuksissaan, eikä edes viitsinyt nostaa katsettaan vilkaistakseen ympärilleen. Korvat luimussa se vain istua napotti siinä. Koomisen näköinen varmaan, liikkumattomana istuksiva susi.

Zhao Kunin ajatukset ajautuivat taas sen yksinäisyyteen, vaikka se oli juuri tarkoituksella yrittänyt ajatella jotain muuta. Ihmisiäkin se ajattelisi mieluummin, kuin itseään ja yksinäisyyttään. Mutta muutakaan ei nyt voinut, kun ajatukset tunkivat sen mieleen väkisellä, vaikka susi yrittikin pakottaa ne pois. Huokaisten valkoinen antoi lopulta periksi ajatuksilleen ja alkoi taas hautomaan yksinäisyyttään. Kirottua saada näin kova kohtalo, oli se niin kirottua. Mitä jos Zhao kuolisikin yksin? Ihan yksin, ilman ystäviä tai seuraa... Se oli karmiva ajatus. Se pelotti sutta. Kukaan ei varmaan edes huomaisi tämän puuttuvan... Kukaan ei ikävöisi.

[fang]

Jesteriä alkoi tympiä toisen paikoillaan oleminen. Uros heittäytyi kiveltä alas, pimeyteen, tuntien miten se tarttui ja riepotteli. Miten pian kuolo korjaisi.
Ulkoisen silmin tosin näki vain pääosin valkoisen koiran valuvan alas kiveltä. Punasilmä asteli lähemmäs sutta, kiersi tuon taakse, aikeinaan säikäyttä tuo.
"Pöö," Jester huudahti. Tai no, ei huudahtanut. Ennemminkin totesi.
"Maailma on julma paikka," tuo sitten sanoi matalalla äänellä, ja kiersi toisen eteen.

[Tuli lyhyt, Romu tuli niin en kehtaa roolia :'D]

[Tika]

[[Eipä tuo mitään 83]]

Zhao Kun oli muissa maailmoissa aina siihen asti, kunnes Jester yhtäkkiä oli sen takana ja sanoi pöö. Susi loikkasi hetkessä jaloilleen karvoja pörhistellen, sillä se oli tosiaan säikähtänyt. Se oli luullut olevansa ihan yksin täällä, mutta nähtävästi oli ollut väärässä. Enempää tämä ei ehtinytkään ajatella tai tehdä, kun toinen jo olikin tämän edessä. Vai oli maailma julma paikka. Mikähän filosofi tuo yritti olla? Mutta oikeassahan se oli. Vastahan se oli tullut todistettua. Valkoinen mulkoili toista hetken, ennen kuin istahti taas huoahtaen alas. Tätähän oli toivottukin, eikös? Seuraa olisi nyt saatavilla, tosin uros vähän epäili toista. Ties mikä kummajainen, ainakin "tervehdyksen" perusteella.
"Öh- Joo, niin taitaa olla", sanoi susi hiukan ujostikin. Se oli hiukan pyörällä päästään, kun toinen oli noin yhtäkkiä ilmestynyt sen luo.

"Oletko ollut täällä louhikolla kauankin?" kysyi susi sitten hiukan kiusaantuneena. Mitä jos tuo olikin täällä hiippaillut vaikka kuinka kauan, tarkkaillut valkoista? Zhaota nolotti, kun se ei ollut huomannut toista. Se oli keskittynyt liiaksi oman yksinäisyytensä hautomiseen, niin paljon se oli itseään murehtinut, että oli unohtanut tarkkailla ympäristöään. Ties mikä olisi voinut hyökätä sen kimppuun. Zhao tunsi itsensä läpikotaisin tyhmäksi. Susi katsahti nopeasti ympärilleen ja höristi korviaan. Ketään muuta täällä ei enään vaikuttanut olevan. Valkoinen kohotti vielä kuononsa vähän ylöspäin ja haisteli tuulta. Ei mitään merkkejä muista koiraeläimistä, mikä oli helpotus. Kylläpä tämänkin ajatukset nopeasti vaihtelivat, äsken se oli kaivannut seuraa ja nyt siitä oli helpotus, kun sitä ei ollut yhtä otusta enempää.

[fang]

Jester virnuili typerästi.
"Voi hukka, jos tietäisitkin," tuo tokaisi ehkä hieman tekopirteälläkin sävyllä, mutta ilme vakavoitui saman tien.
"Pelkäätö?" uros kysyi ja väänteli kasvojaan eri asentoihin yrittäen löytää sopivaa ilmettä. Sopivaksi ilmeeksi riitti pelkkä kulmien kohottaminen kysyvästi, olihan tämä juuri kysynyt kysymyksen, hyvä.
"Vai... pelkäätkö kenties minua?" Jester sitten kysyi ja kiersi jälleen toisen taakse, ja jäi sinne istumaan. Tuo selasi taas eri ilmeitä ja päätyi sitten normaaliin ilmeeseensä; melko vakavaan, mutta sen läpi huokui pieni virnistys.

[Tika]

Zhao hämmentyi entisestään toisen ilveilyistä. Se päätti yrittää unohtaa toisen naaman, ja keskittyä tuon puheisiin. Vaikka ei kyllä sillä, että niistäkään olisi paljoa selvää ottanut.
"Miksi pelkäisin?" kysyi susi saadden nyt ääneensä huvittuneen sävyn. Zhao ei nähnyt mitään syytä pelätä toista, ennemmin tuosta sai hiukan kummallisen vaikutelman. Ei tämä kyllä pelännyt mitään muutakaan louhikolla. Oli vain varovainen.

Toisen kiertäessä tämän taakse vilkaisi susi sen perään. Tätä hiukan arvelutti toisen käytös, joten uros päätti kääntyä nokattain tuon kanssa. Tuntui paljon varmemmalta silloin. Niinpä tämä nousi ja käännähti nopeasti ympäri. Ei kuitenkaan istunut, vaan pysyi seisaallaan katsellen toista hiukan kummissaan ja vähän epäluuloisesti.
"Mikä sinun nimesi on?" kysyi susi sitten ja kallisti hiukan päätään kysyvän näköisenä.

[fang]

Jester huvittui toisen tekemisistä ja sanomista, ja huvittunut äänen sävy sai Jesterin lähes repeämään väkevään naurun remakkaan. Uroksen naama oli peruslukemilla.
"Voit sanoa minua Jesteriksi," Donia tokaisi. Tuo hytkyili paikallaan, ei voinut olla liikkumatta.
"Sinun nimesi on minulle aivan yhdentekevä, mutta oletan että sinun nimesi on Fauni," vaalea sanoi ja ajatteli mielessään kutsua toista jatkuvasti Fauniksi, olkoon nimi vaikka Erkki Penttilä. Jester kiipesi pienehkön kiven järkäleen päälle ja esitti liukuvansa ja tippuvansa oko ajan. Muttei kuitenkaan tippunut, vaan aina kun seisoi paikallaan "pelastuttuaan" alkoi sama esitys jälleen.

[Tika]

Ai Jester. Mikäpä tuossa. Nimi mikä nimi, mutta se ei nyt saanut tämän huomiota kovinkaan paljon. Vaan se, että toinen aikoi tätä sanoa Fauniksi? Se meni jo Zhaolta vähän yli. Susi tyytyi kuitenkin vain urahtamaan vastaukseksi. Se oli niin hämmentynyt, ettei urokselle tullut mieleenkään ruveta korjaamaan tuon käsitystä suden nimestä. Ja sitten tuo Jesteriksi esittäytynyt menikin jo leikkimään jollekin kivelle. Olikohan tuolla päässä jotain pientä vikaa? Tai vähän suurempaakin. Zhao ainakin oli äimistynyt toisen käytöksestä. Samassa kamalat ajatukset heräsivät sen päässä. Mitä jos kaikki tällä saarella oli tuollaisia sekopäitä? Oliko saaren ilmastossa jotain, joka sai normaalit koiraeläimet sekoamaan? Sekoaisiko Zhaokin? Tulisiko siitä samanlainen kuin tuosta Jesteristä? Se olisi kamalaa jos mikä. Voisihan toki olla niinkin, että toinen oli vain luonnostaan sekaisin, mikä olisi paljon parempi tämän kannalta. Silloin susi ei nimittäin välttämättä itse sekoaisi. Sääliksihän toista kyllä vähän kävi, kun järjenpuute oli noin näkyvää. Tosin saattoihan toinen vain esittääkin, mistä sitä koskaan tiesi.

[fang]

[Tuhannes viesti ;-D]

Jester loikkasi viimein alas kiveltä. Toinen murahti ja se sai uroksen niskavillat pystyyn. Se sai Jesterin ajattelemaan, että luulikohan toinen olevansa jotenkin parempi? Vaalea kätki kuitenkin suuttumisensa ja oli hetkessä tyyni kuin viilipytty. Tuo korahti ja haisteli sitten ilmaa, ja katseli toista punaisilla silmillään, ja nosteli kulmiaaan epäilevästi. Sitten tuo väänteli jälleen kasvojaan, ja katseli hermostuneena ympärilleen. Tuo yritti saada toisen hermostumaan. Iske. Jester oli rento, mutta vain esitti hermostunutta. Toinen voisi seota ja hyökätä. Hyvä suunnitelma, vaikka Jester saisikin siinä tapauksessa melko pahasti selkäänsä, olihan toinen susi ja kaiken lisäksi rutkasti suurempi ja oletettavasti vahvempi. Mutta toinen oli myös kömpelön näköinen, ja se saattaisi olla Donian pelastus.

[Tika]

[[Onneaaa Ja anteeksi kesto .___."]]

Zhao luimisti korviaan toisen tullessa alas kiveltä. Vihdoin se vähän rauhoittui. Tai sitten ei, nyt se alkoi pelleilemään naamansa kanssa.
"Tuotaah... Oletkos nyt ihan terve?" kysyi susi, ja vieläpä ihan tosissaan. Se oikeastikin pelkäsi toisen mielenterveyden kannalta. Ja yhäkin ajatukset sekoamisesta pelottivat tätä.
"Tuotaaa... Oletkos kauankin ollut täällä?" uros yritti urhoollisesti nostaa keskustelun edes suhteellisen normaalille tasolle. Saisikohan toisesta mitään järkevää irti. Zhao epäili sitä, mutta kannaittaisihan sitä aina koettaa.
"Itse olen vasta saapuntu tälle saarelle", jatkoi uros nopeasti kuin peläten toisen sekoavan vain enemmän jos tämä antaisi tuolle liikaa aikaa vastata.

[fang]

"En tiedä. Olen hullu jos osaat kertoa minulle hullun määritteen," Jester sanoi pilkallisesti ja kääntyili paikallaan.
"Tervetuloa sitten! Itsekkin olen..."
Pitkä hiljaisuus.
"Uusi täällä," Donia sanoi ja virnuili typerästi. Sitten tuo venytteli laiskasti ja huokaisi.
"Mm... Niin paljon tekemistä," tuo sanoi. Se oli kaukaa haettua, eihän Jesterillä ollut edes tekemistä!

[Tika]

Susi katseli toista. Hullu se oli. Pähkähullu. Eikä varmaan edes itse tajunnut sitä... Tai ehkä sittenkin tajusi.
"Hullun määritekö? No, hullu on juuri sellainen kuin sinä", sanoi uros yrittäen lyödä asian osittain leikiksi. Ehkä tuo siitä järkeentyisi ja alkaisi käyttäytymään normaalisti? Toivoa aina sopi, mutta Zhao epäili asiaa.
"Kyllä, vaikutatkin aika kiireiseltä", sanoi donia varovasti. Ehkä toinen lähtisi edes pois, jos ei järkeä saisi päähänsä? Valkoisesta tuntui kurjalta jatella noin, mutta se ei voinut sille mitään että toinen kummastutti tätä ja ehkä vähän pelottikin.

[fang]

Jester virnisti hampaat vilkkuen toisen hullu-selvennykselle.
"Njaa... Minusta minä en ole hullu," uros tokaisi sitten ja pyöri hetken aikaa paikallaan. Hänellä oli niiiiin tylsää, eikä toinenkaan tarjonnut viihdykettä kun oli tuollainen raukkis. Höh.
"Noin ruman näköiseltä sudelta olisi oottanut enemmän voimaa ja vihaa," Donia sitten tokaisi ykskanttaan ja virnuili niin omahyväisenä kuin vain pystyi.
"Taidat olla tyttö että mikään muu," uros tokaisi ja alkoikin saman tien uskoa siihen 100 prosenttisesti.

[Enkä jumittanut lainkaan. Roolin kerran tähän, mutta viesti ei tullut enkä jaksanut laittaa uudetaan kun turhauduin ja sit se vain jäi 8<]

[Tika]

[[Eipä tuo nyt mitään 8]]]

Zhao harmistui, kun toinen ei selvennyt yhtään. Vai ei ollut hullu? Kaikki mitä toinen teki, oli tuota väitettä vastaan. Mutta ei tässä nyt auttanut alkaa riitaa haastamaan. Sehän olisi sinänsä epäreiluakin, kun toinen ei tuntunut olevan järjissään. Eikä susi edes halunnut taistella, se oli mieluummin sovussa. Uros katseli toista hämmentyneenä. Vai nyt se yritti ärsyttää tätä tai jotain sellaista? Vai olikohan toisen kommentti tuon mielestä kohteliaisuun? Vähän vaikea sanoa. Donia päätti kuitenkin olla reagoimatta mitenkään erikoisesti. Muuten toinen kuitenkin vain villiintyisientisestään. Alkaisi sekoilemaan pahemmin, ehkäpä. Sitä Zhao taas ei halunnut, tarpeeksi tuossa oli kestämistä nytkin. Niinpä susi vain katseli toista hiljaa.

Mutta ei kuitenkaan pystynyt olemaan hiljaa kauaa. Se oli sosiaalinen otus, ja halusi olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Vaikka tuollaisten hullujenkin.
"No ehkäpä sitten niin, jos sinä kerran haluat", sanoi Zhao sovittelevalla äänen sävyllä kuin hoitaisi potilasta. Eihän tästä tulisi paskaakaan muuten. Vaikkei kyllä näyttänyt tulevan tälläkään keinolla. Tuskin tuo Jester, joka oli tämän luokitellut tytöksi, tajuaisi lauseen ideaa. No, samapa tuo. Ei vaikuttanut toinen nimittäin tajuavan paljon muutakaan. Jesteristä sai nimittäin perin tyhmän vaikutelman, ainakin Zhao sai. Ei urosta haitannut niinkään se, että tätä oli sanottu tytöksi, vaan se, että toinen vaikutti siltä, kuin olisi sanonut sen ihan tosissaan, eikä vain kiusakseen. Se taas oli jo huolestuttavaa, koska olisi pahempi juttu jos Jester ottaisi itsekkin omat juttunsa tosissaan. Uros höristi hiukan korviaan ja vilkaisi sivuilleen, ettei vaan kukaan taas tulisi yllättämään, niinkuin toinen oli päässyt tekemään. Toisaalta, olisihan Jester varmaan huomannut, jos joku olisi tullut...

[[Aika sotkuinen viesti ö_ö]]