Kivestä veistetty.

[fang]

Jester naksutteli niskojaan ja haisteli ilmaa. Odottiko toinen jotain kun katseli noin ympärilleen? Apujoukkoja? Hym. Siitä piti ottaa selvää!
"Tuleeks tänne joku? Poikaystävä kenties? Henkivartija gorilla? Julman maan jehu?"
Listaa olisi voinut jatkaa loputtomiin mutta pitihän toisellekkin antaa suunvuoro. Eihän Jester mikään peto ollut, kun osasi käytöstavatkin niin mallikkaasti.

[Tika]

Zhao Kun hämmästyi, kun toinen heitti kysymyksensä. Sitten susi meinasi jo purskahtaa nauruun, mutta hillitsi kuitenkin itsensä. Tuo Jester sekopäähän saattaisi vaikka loukkaantua donialle. Se jos mikä olisi menetys. Joopajoo.
"Eipä taida olla tulossa", tuhisi uros vieläkin nauruaan pidätellen. Mistä nauru edes kumpusi? Eihän toisen kysymyksessä sinänsä ollut mitään huvittavaa. Ehkä Zhao alkoi vain olla yliväsynyt ja sekaisin. Niin sen täytyi olla, ei tässä muuten olisi sekoiltu tuon kanssa. Pitäisi varmaan hillitä vähän itseään. Tai lähteä johonkin nukkumaan ja rauhoittumaan. Mutta nyt ei vain oikein jaksanut, eikä huvittanut.

[[Lyhyt .__.]]

[fang]

[Huups, en ees aatellu et miun vuoro ois ^^']

Jester mulkoili toista kysyvästi. Uros oli täysin varma vain yhdestä asiasta; toinen salasi jotain. Valtion salaisuuksia, avaruusolijoiden vierailuja... Piti ottaa selvää että mitä! Mutta miten kysyä? Ei voinut kysyä tyyliin "moi mitäs salailet," tuo oletettavasti uroshan valehtelisi päin naamaa. Susikoira kurtisti kulmiaan ja hymyili pirullisesti. Ja tuijotti herkeämättä toista urosta. Kyllä jokaisen piti joskus murtua, ennemmin tai myöhemmin. Mutta missä asiassa Jester tahtoi Zhaon murtuvan? Sitä ei tiennyt edes Jester.

[Hm, sekavaa x) Hullu hahmo ja kello puol 12 xP]

[Tika]

[[KÖHKÖH. ... ... Anteeksi kesto x]]]

Zhao Kun oli jo hiukan rauhoittunut, vaikka virnuilikin edelleen tyhmästi. Toinen vain oli hiljaa, mikä sinänsä jo kummastutti urosta. Eikö tuolla ollutkaan mitään tyhmää tai hullua sanottavaa asiaan? Johan oli kumma. Mitäköhän tuo nyt oli saanut päähänsä... Jotain pelottavaa kaiketi. Ainakin tuijotti kovin pelottavasti. Tai pelottavasti ja pelottavasti. Kuitenkin. Donia kallisti hiukan päätään ja vilkaisi ympärilleen taas samalla. Nuh, ei ketään. Tuuli kävi louhikon ylitse ja ujelsi kiven koloissa. Sudella ei kuitenkaan onneksi kylmä ollut, turkki oli sen verran paksua, että kesti tuulen suht hyvin. Mutta nyt ei ollutkaan se ongelmana, vaan tuo tuijottava otus tuossa nokan edessä.

Pikkuhiljaa alkoi tämä käydä levottomaksi. Mitä ihmettä toinen vahtasi? Mitä se halusi? Ei Zhao Kunilla nyt mitään kerrottavaa tuolle olisi. Tai mitä tuo nyt halusikaan. Pitäisikö nyt jo pikkuhiljaa itse sitten sanoa jotain?
"Köh", päästi tämä hiljaisen yskähdyksen ja tunsi itsensä typeräksi. Mitäs leikkimistä tämäkin nyt muka taas oli.
"Tuotaah. Siis ihan totta, onko joku nyt hätänä?" kysyi valkea kummissaan. Pitäisikö ihan tosiaan poistua toisen luota, jo ihan oman mielenterveyden kannalta. Mutta mitä jos se seuraisi? Äh. Liian vaikeaa. Mutta ei tässä nyt tuotakaan kestäisi. Varmaan pitäisi lähteä. Niin. Niin Zhao tekisi.
"No mutta minäpä tästä liukenen..." mutisi uros ja antoi lopun haihtua tuuleen. Sitten tämä lähti verkkaisesti tallustelemaan pois päin Jesteristä.

[[Nuuh, vedin sen pois. Vedän kaikki hahmot pois kaikista peleistä ja aloitan "alusta" näiden kanssa x]]]